Sykemittari, vesipullo, hikiliina ja kamera. Kaikki mitä maratonilla tarvitaan. Siis kannustusjoukoissa, juoksijat tarvitsevat myös aimo annoksen kuntoa sekä intoa Bethlehemin jyrkkiin mäkiin. Minä tyydyin vain katsomaan vierestä, kun yli neljätuhatta juoksijaa starttasi Palestiinan maratonille. Mukana oli myös piskuinen joukko suomalaisia Suomen Lähetysseuran järjestämällä matkalla. Matkan sai valita 5 km:stä täysmaratoniin.
Palestiinan maraton juostiin nyt neljättä kertaa. Maratonin virallinen nimi on Right to Movement, Palestine Maraton, eli nimikin jo kertoo, miksi juostaan; liikkumisen vapauden edistämiseksi. Vaikka juoksusta ei haluta tehdä politiikkaa, niin onhan se auttamattomasti liitoksissa politiikkaan, koska maratonilla otetaan kantaa vapaaseen liikkumiseen Palestiinassa.
Liikkumisen vapaus on ihmisoikeus. Palestiinalaiset joutuvat kohtaamaan liikkumisen rajoittamista joka päivä. Sitä tapahtuu Länsirannan sisällä ja sitä tapahtuu Israelin puolella. Maratonilla halutaan kiinnittää kansainvälistä huomiota siihen, että jokaisella pitäisi olla YK:n 13. artiklan mukaisesti oikeus liikkua oman maansa sisällä sekä poistua, että palata vapaasti. Näin ei ole Palestiinassa, maassa, jonka on tunnustanut jo yli sata muuta valtiota.
Maratonin järjestäminen itsessään on jo haaste. Israelin laittomat siirtokunnat sekä tarkastuspisteet pilkkovat Länsirannan niin, ettei täysmaratonin yhtäjaksoista 42 kilometrin lenkkiä löydy, vaan juoksijat kiertävät reilun 20 kilometrin lenkin kahdesti. Sinänsähän se ei tietysti haittaa, sainpahan hurrata kaksi kertaa täysmaratoonareille, mutta se kertoo karua kieltä siitä, kuinka Palestiina ei enää ole yhtenäinen alue vaan rikki revitty maakaistale.
Palestiinan Maraton on ehkä alkanut poliittisena kannanottona, mutta nykyisin se on jo paljon enemmän. Se on suuri urheilujuhla, johon saavat osallistua kaikki. Esimerkiksi naiset ovat ottaneet maratonin omakseen. Tänä vuonna jo 45% juoksijoista oli naisia. Mukana on paljon paikallisia naisia, ei pelkästään ulkomaalaisia. Naiset ottavat kantaa vapaaseen liikkumiseen omasta näkökulmastaan vahvasti miehisessä kulttuurissa, jossa naisen liikkumisen vapaus ei ole aivan itsestään selvää. Edelleen, liikkumisen vapaus on ihmisoikeus.
Toinen vahvasti mukana oleva ryhmä on liikuntarajoitteiset lapset, nuoret ja aikuiset. Perinteiseen maratoniin ei tietenkään saa osallistua pyörätuolissa, mutta Palestiinassa saa. Liikkumisen vapaudesta muistutetaan myös esteettömyyden näkökulmasta, kaikilla on oikeus vapaaseen liikkumiseen. Tänä vuonna rullaavia maratoonareita oli mukana yli 50!
Päällimäiseksi maratonista jäi lämmin läikähdys sydämeen, juoksijoille ehkä myös rakkoja varpaisiin. Mutta Palestiinan maraton kertoo siitä, että yhdessä juostaan, yhdessä eletään ja yhdessä vaikutetaan paremman elämän puolesta.
Mari Parkkinen
Jerusalemin Shalhevetjah-keskuksen pastori
