Vanhemmuus on mitä ihanin, mutta myös haastavin tehtävä. Ihmislapsen sisintä murskanneet vahingot kiertävät helposti sukupolvelta toiselle – usein tiedostamatta ja tahattomasti.
Näin isänpäivän alla lukuisat isät ja äidit tuntevat vajavaisuutta vanhempina ja puolisoina. Tämä saattaa vahvistaa kiusausta takertua sellaisiin hyvän kumppanuuden ja vanhemmuuden kriteereihin, joista täyttää edes yhden: ”Myönnän, että olen kohdellut puolisoani ja lastani huonosti, mutta ainakin olen hetero!”
Keskustelu uudesta avioliittolaista ja sen vaikutuksista kirkkoon on vilkasta. Ihmiset seuraavat näitä puheenvuoroja herkin mielin. Kysytään Jumalan tahtoa ja rukoillaan johdatusta. Kuunnellaan asiantuntijoiden lausuntoja. Useimmat tahot julistavat tavoitteekseen suojella lasta.
Mutta – kumpi on lapsen kannalta vahingollisempaa: vanhempien seksuaalinen suuntautuneisuus vai esimerkiksi perheväkivalta?
Jumala puhuu meille Raamatun kautta. Jokin erityinen viesti meille annetaan siinä, että vain mies ja nainen voivat saada lapsen. Millaisen painoarvon tämä seikka saa Raamatun muun lasta suojelevan opetuksen rinnalla? Kuka tiivistäisi tuon muun opetuksen julkisuuteen?
Jos lähipiiriin ei kuulu homoja ja lesboja, ajatuskin heidän parisuhteestaan ja vanhemmuudestaan voi herättää ennakkoluuloja ja pelkoja. Minäkin tunnen vielä monenlaista epävarmuutta näiden asioiden suhteen.
Olen kuitenkin nähnyt heteroiden keskuudessa niin paljon tuhoisaa perheväkivaltaa, etten voi enää nähdä seksuaalista suuntautuneisuutta hyvän vanhemman ratkaisevimpana ominaisuutena. Sekä heterot että homot / lesbot lyövät, jopa hengiltä.
Voisimmeko sen tähden käydä keskustelua siitä, mitä heteroiden avioliitto ja vanhemmuus voivat pahimmillaan olla? Olemmehan jo pitkään hyväksyneet heidän avioliittonsa ja vanhemmuutensa. Kun nämä uhkakuvat on ensin palautettu mieleen, arvioidaanko vasta sen jälkeen homoihin ja lesboihin liittyviä, vastaavia uhkakuvia?
Juurikin näin!
On aivan sama onko hetero tai homo hyväksikäyttänyt alaikäistä lasta. Molemmissa tapauksissa lapsi saa saman suuruiset henkiset ja fyysiset haavat ja ruhjeet, joiden paranemiseen voi mennä koko elinikä.
No, ehkä en näin isänpäivän kynnyksellä jaksa alkaa jauhamaan levyä hetero- tai homoperheen paremmuudesta.
Vähän ihmettelen, että tehdään aasinsiltaa tyyliin ”Voisimmeko sen tähden käydä keskustelua siitä, mitä heteroiden avioliitto ja vanhemmuus voivat pahimmillaan olla? ” jotta saadaan esittää mahdollisuus ”jospa toisenlaiset kuin heteroperheet olisivat kasvattajina parempia”.
Jos heteroperheissä esiintyy väkivaltaa niin sitä ei ratkaista sillä, että kirkossa/valtiossa hyväksytään spn- avioliitto vaan sillä, että heterovanhemmat saavat tukea vanhemmuuteensa, että jaksavat moninaisissa elämän paineissa.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1446945583963.html
Yllä hieno ehdotus siihen, miten isät voisivat saada tukea vanhempana olemiseen.
Sari kirjoittaa viisaasti!
Voi Heinilä Heinilä, ei tää’s v a i n tuosta ollut kyse. Monissa perheissä suuurimat vahingot aikaansaadan henkisen väkivallan, myös . uskonnollisen, jota on monelaista ja tasoista, kautta.
Kaikessa väkivallassa myös henkisessä on aivan sama onko tekijä hetero tai homo. Kaikenlainen väkivalta on väärin.
Hakija ilmoittaa blogitiedoissaan hakevansa papin töitä Helsingistä. Tämä kirjoitus kannattaa liittää hakemuksiin. Sen jälkeen ei ole mitään väliä millään virka-ansioilla. Helsingin hiippakunnassa pääsee varmasti kolmen parhaan joukkoon kun hakee kirkkoherran virkaa mistä tahansa hiippakunnan seurakunnasta.
Maailma on vaarallinen, yhteiskunta on vaarallinen, perhe on vaarallinen, kirkko on vaarallinen… Miten voidaan vältää kaikki vaarat joita ihmislapsi joutuu kokemaan aikuisten pelkojen tähden?
Eikö meidän tulisi kasvaa itse luottamuksessa, että voisimme antaa lapsillemme luottamusta? Lapsen suurin pelko on, että vanhemmat eroavat ja silti monet päätyvät eroon oman onnensa perään haikaillen. Vaaralista liittoa saa etsiä sieltä missä Jumalan sana on hyljätty, ei sieltä, missä avoiliitto on Herrassa siunattu.
Kyllä lasten asia on vielä paljon suurempi kuin meidän aikuisten huoli omista toiveistamme ja avio-onnestamme.
”Nouse, kohota valitushuuto yöllä, kun alkavat yövartiot. Anna sydämesi vuotaa kuin vesi Herran kasvojen edessä. Kohota kätesi häntä kohden pienten lastesi elämän puolesta, kun ne nääntyvät nälkään kaikkien katujen kulmissa.”
Malinen: ”Lapsen suurin pelko on, että vanhemmat eroavat ja silti monet päätyvät eroon oman onnensa perään haikaillen.”
Avioerot ovat tämän päivän Suomessa aika paljon yleisempiä heteroliitoissa kuin homoliitoissa, kuten myös perheväkivalta.
On päivän selvää, että avioerot ovat yleisempiä heteroliitoissa koska niitä on prosentuaalisesti paljon enemmän kuin rekiströityjä homoliittoja.
Salme
Homoavioliitoissa eroprosentti on pyöreä nolla.
Kimmo,
heko, heko. Kyllä minä tuon tiedän. Kyse on suhteensa rekisteröineistä pareista.
Kiitos, Sari Kuirinlahti! Hyvää pohdiskelua.
Lämmin kiitos kommenteistanne! Rehellisesti sanoen pidän tätä aihepiiriä hyvin vaikeana. Raamattu asettaa heteroparit myönteiseen erityisasemaan. On kuitenkin toinen asia, kuinka moni heteropari todellisuudessa on puoliksikaan Raamatusta nousevan ihanteen mittainen.
Pohdinnoistani huolimatta itsekin kokisin vielä mies- tai naisparin avioliittoon vihkimisen vaikeana. Minun on mahdotonta erottaa, mihin saakka se johtuu silkasta tottumuksesta ja mistä alkaen esimerkiksi Jumalan johdatuksesta. Tämä erottamisen vaikeus saa minut nöyräksi aiheen edessä.
Jumalan jälkeen eniten minua lienee muovannut äidiksi tuleminen. Jos minulla olisi vain nämä kaksi vaihtoehtoa: antaa lapseni joko väkivaltaisen heteroparin tai väkivallattoman homo-/lesboparin hoidettavaksi, päätyisin hetkessä jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Eikö Jumala johdata meitä myös harkintaakin nopeamman sydämemme kautta?
Monta sotaa olisi varmasti vältetty, jos mies- ja naisparien kohdalla ei tahdottaisi käyttää niin ladattua käsitettä kuin avioliitto. Sotiin kuluneella energialla olisi voitu kehittää vaikkapa perheväkivaltaa ennaltaehkäisevää työtä. Vielä ei liene liian myöhäistä?
Sari,
”On kuitenkin toinen asia, kuinka moni heteropari todellisuudessa on puoliksikaan Raamatusta nousevan ihanteen mittainen. ” kirjoitat näin.
Ei se, että heteroparit eivät yllä Raamatun ihanteeseen, ole syy siihen, että rinnalle pitäisi sallia spn-avioliitot. Emmehän me yllä millään muillakaan tasoilla Raamatun ihanteita täyttämään, koska olemme kaikki vajavaisia syntisiä ja tarvitsemme armoa ja pelastusta.
Salme: ”Ei se, että heteroparit eivät yllä Raamatun ihanteeseen, ole syy siihen, että rinnalle pitäisi sallia spn-avioliitot.”
Ei se ole myöskään mikään peruste sille, että spn-avioliitot pitäisi kieltää.
Salme: ” Emmehän me yllä millään muillakaan tasoilla Raamatun ihanteita täyttämään, koska olemme kaikki vajavaisia syntisiä ja tarvitsemme armoa ja pelastusta.”
Miksi siis spn-avioliitot pitäisi kieltää?
”Miksi siis spn-avioliitot pitäisi kieltää?” kysyy Kimmo
Kysymyksestä puuttuu oleellinen sana. ”Miksi spn-avioliittoon vihkiminen pitäisi kieltää KIRKOSSA?” Vastaus on, että siksi, että Raamatun ilmoituksen mukaan (kirkko väittää pitävänsä Raamatun ilmoitusta ylimpänä ohjeenaan) avioliiton voivat solmia vain mies ja nainen.
Salme: ”Ei se, että heteroparit eivät yllä Raamatun ihanteeseen, ole syy siihen, että rinnalle pitäisi sallia spn-avioliitot. Emmehän me yllä millään muillakaan tasoilla Raamatun ihanteita täyttämään, koska olemme kaikki vajavaisia syntisiä ja tarvitsemme armoa ja pelastusta.”
Et sinä kommentissasi rajannut spn-avioliittojen sallittavuutta kirkossa vihkimistä koskevaksi, vaan puhuit spn-avioliittojen sallimisesta yleensä.
Sari, lapset pitää hoitaa itse. Jos hylkää lapsensa, niin viranomaiset valitsevat turvallisen paikan lapsille. Lasten hylkääminen on hengellistä väkivaltaa. Oma isä ja oma äiti on lapsen parhaat vanhemmat.
Ehkä kuitenkin lapsen hylkääminen on useimmiten henkistä väkivaltaa, ei hengellistä.
Herra Heinilä: ”Sari, lapset pitää hoitaa itse. Jos hylkää lapsensa, niin viranomaiset valitsevat turvallisen paikan lapsille. Lasten hylkääminen on hengellistä väkivaltaa. Oma isä ja oma äiti on lapsen parhaat vanhemmat.”
Jassåå, Vaikka sitten kävisi näin:
”Syyttömänä syntymään
Sattui hän
Tähän maahan pohjoiseen ja kylmään
Jossa jo esi-isät
Juovuksissa tottakai
Hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai
Keskeltä kumpujen
Mullasta maan
Isät ylpeinä katsovat poikiaan
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe”
(Eppu Normaali, ”Surullisten laulujen maa”)
Korjaan: ”Murheellisten laulujen maa”
Lähtökohtaisesti lapset pitää hoitaa itse. Ellei se onnistu syystä tai toisesta, tulee yhteiskunta apuun ja järjestää hoidon uudella tavalla.
Mistä muuten on peräisin tämä tieto siitä, että heteroperheissä lapset olisivat heitteillä?
Kimmo, kaikki väkivalta on tuomittavaa. Niin fyysinen kuin henkinen. On erittäin turmiollista, jos omat vanhemmat ovat olleet fyysisesti väkivaltaisia ja silloin on aina myös henkinen väkivalta läsnä. Tilanne on vielä pahempi jos lapsi hylätään. Eikä tilanne parane, jos saa uuden ilkeän isä tai äitipuolen tai vaikka kaksi uutta isää tai äitiä, joista toinen tai molemmat ovat ilkeitä tai hyväksikäyttää lasta. Aika karmittavia kohtaloita on, eikä lainsäädännöllä kaikkea pysty estämään.
Heinilä
Sekä fyysinen, että henkinen väkivalta ovat tämän päivän Suomessa paljon yleisempiä hetero- kuin homoavioliitoissa.
Salme: ”Mistä muuten on peräisin tämä tieto siitä, että heteroperheissä lapset olisivat heitteillä?”
On se lasten heitteillejättö heteroavioliitoissa ainakin yleisempää kuin homoavioliitoissa.
Kimmo, tilastomiehenä ja kaiken maailman tietäjänä, varmaan osaat kertoa tutkimukset joihin nämä perustat. Kimmo profeettana tiedät varmaan mitä tämä tarkoittaa tulevaisuudessa, jos homoparit saisivat adoptio-oikeudet.
Heinilä: ”Kimmo, tilastomiehenä ja kaiken maailman tietäjänä, varmaan osaat kertoa tutkimukset joihin nämä perustat.”
Juu, Suomessa ei ole tänä päivänä yhtään homoavioliittoa.
Kimmo, näinkö ajattelet. Kyllä Suomessa asustaa sellaisia, jotka ovat homoavioliitossa tai ovat sellaisesta eronneet. Ihmiset liikkuvat maitten rajojen yli aika vapaasti.
Heinilä
Joka tapauksessa heteroavioliittoja on – ainakin luulisin – ehkä kuitenkin enemmän. Ei liene kovin vaikeaa päätellä ilman tutkimuksiakin, että niiden keskuudessa tapahtuu lasten hylkäämisiä ja perheväkivaltaa enemmän kuin suomalaisissa homoavioliitoissa?