Herran päivä

”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista” ? ( Room.7:24 )
Uskoon tullessaan ja uskonelämän alussa moni voi sanoa ja ajatella. etten ole tehnyt aviorikosta, varastanut ja monesta muusta paheesta ja synneistä Jumala on minut vapauttanut, kun on ottanut omakseen.
Mutta jos me koettelemme itseämme ja katsomme itseämme ja elämäämme vähän tarkemmin, niin kauniin ja siivon ulkokuorenkin sisäpuolelta löytyy turmeluksen varsinainen lähde.
Raamatun mukaan ihmisen sydän on turmeluksen lähde.Kun me tämän tajuamme, silloin pahojen tekojen tilalle tulevat pahat ilkeät sanat ja paahojen sanojen tilalle tulevat pahat ajatukset jne.
Jos Jumala alkaa tuomitsemaan meitä omien tekojemme ja ajatustemme mukaan, niin kaikilla meistä on edessämme kadotus.
Tästä on kysymys Room.7:24 jakeessa. Kun tämä meille selviää silloin mekin joudumme huutamaan Paavalin kanssa apua Jumalalta ja tunnustamaan oman viheliäsyytemme.

Martti, kiitos kommentista. Tänäpänä meillä ujutetaan harhaoppia, jossa Jumalan laki vesittää, jolloin joillakin voi tulla tunne, että he ovat synnittömiä. Kuitenkin Jumalan edessä meistä jokainen on syntinen, eikä kadotustuomiosta välty kuin Jeesuksen omat.

”Martti Pentti, kiitos kommentista. Jostain syystä poikiin kohdistuva pedofilia on yleisesti hyväksyttyä, vaikka noin joka neljäs uhri on poika.” Miten tämä pederastia minun kommenttiini liittyy? Kaikenlaisella synnin tekemisellä on uhrinsa. Riisto, tuhlaaminen ja turmeleminen vievät jotain niiltä, joilla ei ole tarpeeksi. Armottomat ihmiset tekevät heikompiosaisten elämän armottomaksi. Siihenkin tarvitaan Jumalan armollisuuden välittymistä kirkon ja sen jäsenten kautta.

Martti Pentti, synti jonka kohteena on lapsi jättävät uhrille elinikäiset jäljet.

Samoin lapselle osoitettu oikeudenmukaisuus ja hellyys jättää elinikäisen jäljen. Vähimmille tehty on Jeesukselle tehty, niin hyvä kuin paha.

Juhalla oli tuossa pedofilia-asiassa jotain tärkeää sanottavaa:
huolehtiminen ja teon tuomiseminen näyttää olevan valikoivaa…
Tiedossani on yksi tapaus, jossa sosiaalitädit suorastaan masinoivat
rikostapauksen ja sille syylisen. Hän on kenties jutun ainoa todellinen uhri……… on näistä puhuttu ennenkin..

Martti Pentti, kiitos kommentista. Näin on, mutta pahan teon jättämiä jälkiä uhrissa ei poista hyvät teot, vaikka niitä olisi miten paljon tahansa.

Jorma, asiaa kirjoitit. Lisäisin, että enemmistön/kovaäänisten mielipide on monille jumala, jonka mukaan huristellaan kunnes Herran päivä koittaa. Kenttätuomioistuimessa on helppo olla tuomarina.

jorma > Nyt et hoksaa tätä oleellisinta: Laki ei voi saattaa vapauteen tai tekemään hyvää. Laki vaatii, käskee, tuomitsee jne. Pyhä Henki avaa ihmisen korvat ja omantunnon kuuntelemaan, mitä laki sanoo.

V: Aamen. Pyhä Henki käyttää lakia saattamaan ihmisen synnintuntoon ja samalla Pyhä Henki osoittaa syntiselle Golgataa. Ja nyt sitten tulee ihmisen osuus, eli Paavalin ”jos”: vastaako hän myöntävästi vai kieltävästi Jumalan tarjoukseen.

jorma > Niin paljon kuin Adventtikirkko on Rooman kirkkoa mollannut, sen vanhurskauttamisoppi ja suhde lakiin on ihan sama.

V: Mitä sitten tarkoitat Rooman kirkon vanhurskauttamisopilla? Luterilainen kirkko on ainakin antanut julistuksen, että on Rooman kirkon kanssa samaa mieltä vanhurskauttamisopista.

jorma > Galatalaiskirjeen selitys Jounin kannattaisi lukea ennakkoluuloistaan huolimatta.

V: Niin kuin sanoin, olen lukenut. Siinä on paljon hyvää (suurin osa). Mutta kaikki ei ole raamatullista.

jorma > Me olemme näet puhuneet niistä, jotka ovat kuolleet syntien ja rikkomusten tähden, emme niistä, joille Paavali kirjoittaa Room 10:8,9.

V: Niin kuin sanoin, että kun katsot kontekstin, niin kyseessä ei ole oppi siitä miten uskovat elää, vaan siitä miten tullaan uskoon ja pelastutaan. ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva”, jae 9. Tässä on oppi siitä, miten jumalaton saa pelastuksen.

Et jorma vieläkään vastannut kysymykseen, että jos ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, niin määrääkö Jumala jotkut pelastukseen ja jotkut ikuiseen kidutukseen?

Ajatteletko (Juha) niin, koska kaikki on vajaata, myös katuminen ja parannus (niin kuin todella onkin), niin siksi on ihan sama vaikka ei kadukaan ja tee parannusta, ja silti saa armon? Tiedät, että Raamattu kuitenkin edellyttää meiltä katumista ja parannusta (vaikka se vajaata onkin), ennen kuin voimme saada armon.

Juha > Jumala armahtaa meidät Jeesuksen tähden ilman meidän tekojamme.

V: Armahtaako hän Jeesuksen tähden, vaikka emme tahdo katua ja tehdä parannusta, jostakin tietoisesta synnistä?

Juha > Jouni, laki ja evankeliumi ovat eri asioita. Emme tarvitse evankeliumia (Jumalan armoa), jos täytämme Jumalan lain vaatimukset; tällaista täydellistä ihmistä ei ole olemassa.

V: Kun Jumala pyytää sinua katumaan ja tekemään parannusta jostakin asiasta ja jos sinä näin tahdot tehdä, niin onko tämä lain kautta pelastumista? Entä jos et tahdo tehdä, niin miten sinun sitten käy?

Jouni, kiitos hyvistä kysymyksistä. Jumala armahtaa meitä ensiksi ja vasta sen jälkeen meidän elämämme muuttuu. Katumus ja parannus tulee ihan itsestään. Rakastammeko Jeesusta vai itseämme?

Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella. Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: ”Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen.” Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle.” Hän virkkoi: ”Opettaja, sano.” – ”Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi ja sanoi: ”Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi.” Hän sanoi hänelle: ”Oikein sinä ratkaisit.” Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: ”Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän.” Sitten hän sanoi naiselle: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut.” Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: ”Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?” Mutta hän sanoi naiselle: ”Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan.” (Luuk. 7: 36-50)