Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät. Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs. (Ps. 73: 26-28 / Biblia)
Mitä on hengellinen huoruus?
Mitä on Pyhän Hengen pilkka (vert. Mark. 3: 28-29); miten Pyhän Hengen pilkka liittyy hengelliseen huoruuteen?
2. Piet. 2:1-22 kertoo petollisista opettajista, jotka ovat langenneet hengelliseen huoruuteen; miten tunnistamme luopiokirkkoon kuuluvan papin tai opettajan?
Meidän tulee rakastaa Herraa, Jumalaamme, kaikesta sydämestä ja kaikesta sielusta ja kaikesta mielestä ja kaikesta voimasta (vert. Mark. 12:30); miksi Jumalan rakastaminen on vaikeaa ja mitä Jumalan rakastaminen on?
Millä perusteella naispappeus on Jumalan tahdon mukainen (vai onko se Jumalan tahdon vastainen)?
Kaikki julkaistut blogini:
Mun mielestä tietenkin jokaisella on omat käsitteet, mutt juuri keskustelu ateistin kanssa pisti mutt määritteleen kaikkee. Ja toki uskovainen on varmaan enempi työväen ja rahvaan ilmaisu, mutt ite täydennän sitä hengellisellä heräämisellä sun muilla käsitteillä.
Mulle ei oo ongelma olla rahvaanomaisesti uskovainen, vaikka oon hyvin koulutettu ja ties mitä. En kaipaa identifioitua joksikin sivistyneeksi kristityksi, koska Kristus hajoittaa kaiken sen mutta ei halveksi oppineisuutta. Mutta asettaa ne järjestykseen.
Juha K, kiitos hyvästä Jaakobin kirjeen kohdasta. Paras ja selkokielisin suomenkielinen käännös on Biblia 1776.
Sonja, kiitos kommenteista. Piispoilla ja naispapeilla on aina mahdollisuus ehtoolliselle, vaikka joka päivä. Kukaan tätä mahdollisuutta ei ole estänyt. Lisäksi nyt alkaa olla mahdollisuus joka sunnuntai koko Suomessa ehtoolliselle myös niille, jotka eivät mene naispapin toimittamaan messuun.
Elias, kiitos kommentista. Mitä sinulle merkitsee, että olet kristitty?
” Onks kellekään tullu mieleen, että mitä huoruutta/haureutta on kieltää ehtoollinen piispoilta ja naispapeilta. Jos todella puhutaan luopumuksesta samaan aikaan, niin eikö tule mieleen, että on luovuttu Kristuksen antamasta ehtoollisesta. Että luopumusta jos aletaan pohtimaan ja kirkon eli Kristuksen ruumiin hajottamisesta, niin kuka voi rehellisesti olla mieltä, että alttariyhteys mäni, koska naisista tuli pappeja.”
?
Jos kysymys on piispasta tai papista heidän luopumisestaa terveellisestä opista, ja heidän toimittamastaan ehtoollisesta. Voimmeko mennä loukkaamatta omaatuntoamme hänen jakaamalle ehtoolliselle, niin missä kulkee raja ?
Ensimmäisenä nousee mieleeen sellainen kirkkomme pastori, joka on julkisesti kyseenalaistanut kirkkomme uskontunnustuksen, johon itse vilpittömästi uskot, jos sellaisen henkilön jakaamaa ehtollista voi harkitusti väistää.
Raamatun ja kristikunnan perinteinen tapa kohdata erimielisyydet: ensin sovitaan, sitten syödään.Eikö ole parempi ensin sopia riitapuolensa ja myöskin opilliset erimielisyyden ja sen jälkeen mennä yhteiselle ehtoolliselle.
Martti Pentti, lain ja evankeliumin oikea erottaminen on tärkeää. Nämä molemmat elementit kuuluvat Jumalan tahdon mukaiseen saarnaan ja evankeliumi pitää tulla puhtaasti ilman mitään ihmistä kahlehtivaa ehtoa.
Martti Pylkkänen, ajattelen samoin. Ehtoolliselle saman pöydän ääreen vasta sitten kun erimielisyydet on sovittu. Ehtoolliselle osallistujilla pitää olla yksimielisyys opista, eikä mitään keskinäistä eripuraa saa olla.
”Ehtoolliselle osallistujilla pitää olla yksimielisyys opista, eikä mitään keskinäistä eripuraa saa olla.” Tuo vaatimus ei ole raamatullinen. Eihän eripura rikkonut ehtoollisyhteyttä silloinkaan, kun Herra sen asetti: ”Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: ’Rabbi, en kai se ole minä?’ ’Itsepä sen sanoit’, vastasi Jeesus. Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ’Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.’ Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ’Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.'”
”Voimmeko mennä loukkaamatta omaatuntoamme hänen jakamalleen ehtoolliselle, niin missä kulkee raja?” Perinteisesti luterilaisuudessa on pohdittu sitä, kuka on kelvollinen ehtoollisvieras. Nyt on kysymys käännetty toisin päin. Eikö tämä ole ylpeyttä?
Martti Pentti, ei heillä ollut mitään eripuraa opista; tosin heidänkin keskuudessa oli raateleva susi.