Uuden, Paremman Liiton alku huipentui Golgatalle.
Kun Jeesus nousi haudasta ja näyttäytyi yli viidellesadalle, niin Uuden Liiton sanoma sai siivet alleen. Jumalan Seurakunnan toimintasuunitelma tiivistyi käskyyn, Luuk. 24:
47: “… parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava, hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
49: Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut, mutta te pysykää tässä kaupungissa kunnes päällenne puetaan Voima korkeudesta.
Jeesuksen viimeiset sanat ennen taivaaseen nousemistaan oli, Apt. 1:
8 vaan, kun Pyhä Henki tulee (teihin) po.: teidän päällenne (kr. epi), niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”.
Tässä Jeesuksen lupauksessa on kysymyksessä Pyhän Hengen kaste, jonka ensisijainen vaikutus ja tarkoitus, on evankeliointi, mutta ei omassa voimassa. Kun Voima pukee uskovan hänet varustetaan lisäksi jollain armolahjalla. Ensimmäisenä helluntaina 120 uskovaa saivat kielillä puhumisen armolahjan, ja tuo “humauksen” jälkeinen vieraiden kielten taito jäikin ainoaksi julkiseksi “kielitestiksi” niin, että ulkopuolisetkin sen kuulivat ja ymmärsivät, vaikka asianomaiset tiedettiin oppimattomiksi kieltä taitamattomiksi.
Helluntain tapahtumassa on siis kysymys Voimasta ihmiselle, jolla on sisimmässään Pyhän Hengen sinetti. Helluntaista lähtien Pyhä Henki jakoi muitakin armolahjoja käytettäväksi ensisijaisesti paikallisen Kristuksen Ruumiin rakennukseksi.
Olen toistuvasti painottanut helluntalaisuuden alkua vuonna 33 Jerusalemissa. Tämän alun jälkeen Kirjoituksista osoitettiin, että Jeesus oli ja on Messias, kaikkien ihmisten pelastaja. Jumala alkoi “pudottamaan” ylhäältä ohjeita Uuden Liiton Seurakunnalle. Apostolien teot ohjeistaa uskovalle ensiaskeleet ja kertoo, että ‘εκκλησια/ ekklesia’, uskovat, uudestisyntyneet, kasteen vastaanotettuaan, alkoivat kokoontua keskenään, kodeissaan, leivän murtamisessa ja rukouksessa.
Tälle yhteydelle putosi taivaasta ohjeet, koskien Seurakuntaa paikallisesti. Nämä ohjeet on tänäänkin samat ja luettavissa Raamatusta.
Olen kuulunut paikalliseen Jumalan Seurakuntaan, jonka lahjat ja puutteet ovat samat kuin Apostolisella Alkuseurakunnalla.
Miksi olen väittänyt, että nk. helluntalaisuus olisi tuon 33-vuonna syntyneen Uuden Liiton Seurakunnan jatkumo. Näinhän väittää läntinen ja itäiset katolisuudetkin. Mitä Raamatussa on “taivaasta pudonneen” ohjeen muodossa, eivät toteudu näissä kahdessa mainitsemassani kirkossa. Kumpikin kirkkolaitos on jatkumo, joka noudattaa ihmisten perinnäissääntöjä ja Raamatun ohjeita vain silloin, kun ne eivät ole erilaisia kuin kirkon opissa ja opetuksessa on.
Kristityiksi, joka tarkoittaa Jeesuksen seuraajia, alettiin uskovia ensimmäisen kerran nimittelemään Antiokiassa. Se on oikea termi ja niinhän Jeesus kehotti:
Matt.10:38, ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
Risti on henkilökohtainen usko, suhde Jeesukseen. Ellei sitä ole, ei kuulu vuonna 33 alkaneeseen ek-klesiaan.
Aivan niin, ristinsä kantaminen on yksi Jeesuksen seuraamisen kriteereitä.Siis on hyväksyttävä se, että hänen seuraamisensa voi viedä aina sille henkilkohtaiselle Golgatalle ,jossa riistiinnaulitseminen jossakin muodossa tapahtuu.
Meidän heikkoutemme , ristimme, ilmenee monessa muodossa. Yksi vaikeampia on se, että kaikesta halusta ja ponnistelusta huolimatta, etsivä ei koskaan ole saanut suoraa todistusta Hengen läsnäolosta elämässään, vaan saa tyyytyä osaansa niinkuin Paavali sairauksiensa kanssa.
Markku Hirn,
Jeesuksen seuraaminen alkaa Golgatalta. Jeesuksen todelliset seuraajat tunnustautuvat hänen seuraajikseen. Se on ristin kantamista, se on Jeesuksen ikeeseen sopeutumista, mikä osoittautuu, Jeesuksen lupauksen mukaisesti sopivaksi:
Matt.11:
28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.”
Kyllä me todella menemme ristiinnaulittaviksi Golgatalle. Kuoleminen koetaan voitoksi, niinkuin Paavalikin sen vahvisti.
Toisen kappaleen kohtaan ja sen ”ponnisteluun”:
Osa johon Paavali tyytyi, ei ollut Herran läsnäolon puute Paavalin elämässä. Uskon, että se oli hänen taistelunsa tänne aikaan jäävän asian tai alueen kanssa.
Markku Hirn :”…etsivä ei koskaan ole saanut suoraa todistusta Hengen läsnäolosta elämässään, vaan saa tyyytyä osaansa niinkuin Paavali sairauksiensa kanssa.”
Tai niinkuin evl.kirkko puoluepoliitiikkaan eikä Jumalaan sitoutuneen johtonsa kanssa.
Kiitos Reijo Mäntärille tiedoista, jotka kertovat helluntailaisuuden syntymisestä. Vaikka olisimmekin eri mieltä Raamatusta, olemme silti saman Jumalan totuutta etsiviä lapsia, joille ajanlaskumme käännekohdan tapahtumat ovat tärkeitä. Tässä ihailemani ortodoksikirkon pappismunkki Serafim Seppälän käännöstä aramean(/syyrialaisen Aarteiden luolan kirjasta:
”Perjantain kolmannella hetkellä kunnian kruunu laskettiin Aadamin otsalle; perjantain kolmannella hetkellä piikkikruunu nostettiin Messiaan otsalle. Nämä kolme hetkeä Aadam oli paratiisissa ja loisti kirkkautta; kolme hetkeä Kristuskin oli tuomiosalissa tomusta muovattujen olentojen lyötävänä.”
”Kristus kiinnitettiin ristiin kuudennen hetken aikaan. Samalla hetkellä, jolloin Aadam ahneudessaan hätäisesti ojensi kätensä poimiakseen kielletyn hedelmän, Kristus ojensi kätensä ristin puulle ja otti vastaan kärsimyksen Aadamin rikkomuksen tähden.
Kuudennella hetkellä Eeva astui rikkomuksen puun eteen, ja kuudennella hetkellä Messias nousi ristille, elämän puulle. Kuudennella hetkellä Eeva antoi Aadamille kuoleman kitkeryyden hedelmän, ja paha väkijoukko Messiaalle viinietikan. Kolme tuntia Aadam oli alastomana puun varjossa ja kolme tuntia Kristus oli alastomana ristin puulla.
Yhdeksännellä hetkellä Aadam astui paratiisin korkeuksista alas maan alhaisimpiin syvyyksiin ja yhdeksännellä hetkellä Kristus astui ristin korkeuksista alas maan alhaisimpiin syvyyksiin, tomussa makaavien luokse.” (ortodoksi.net/otteita Aarteiden luolan kirjasta)
Kun Jeesus Kristus oli luovuttanut henkensä, tapahtuma oli niin valtava, että temppelin esirippu repesi, maa järisi, kalliot halkesivat ja haudat aukenivat ja Hän johdatti kuolonuneen nukkuneet elämään: ”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.” (Ortodoksikirkon tropari ja evl.kirkon virsi nro 90)
Tuula H.,
Olet hyvä ihminen ja siksi kirjoituksesi kärki on lempeä!
Kauniita sanallisia kuvia, mutta niillä puuttu korrelaatio Alkuperäiseen ja ainoaan lähteeseen, Raamattuun.
Olisiko ymmärrettävä, että Serafim Seppälä ei ole lukenut tai ei enää lue Raamattua? Kysyn tätä, koska harhaopin selkein tuntomerkki on Sanasta piittaamattomuus, tarkoituksellinen ohittaminen tai sen kieroon vääntäminen, vt. 2. Piet. 3:16, 17, “16 niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.
17 Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne,”
“Tietämättömät ja vakaantumattomat” viittaa niihin, joihin Sana ei ole voinnut uskossa sulautua. Kun luonnollisia Uskon “entsyymejä” ei ole, niin ravinto eli Jumalan Sana käsitellään “kemian” kautta ja tarjoillaan keinotekoisessa kastikkeessa, joka ei-uskovaiselle maistuu ja jopa sulaa. Eli Kirjoituksissa, on luettavissa vain se mikä siellä on luettavana, niinkuin Paavali hänen kirjoittamansa vääntelijöille selvensi.
Näitä ihanuuksia on ollut luettavissa jo alkuseurakunnan ajoista lähtien. Tuo Efraim S:n kääntämä teos on ilmeisesti ensimmäisen tuhatluvun loppupuolelta. Juuri näistä Pietari varotti ja niitä on riittänyt tähän päivään asti ja lisää on tulossa.
Reijo Mänttäri,
kiitos kommentista. Olen kuullut lukemattomia kertoja eri lahoilta, että minulta puuttuu korrelaatio todelliseen ja ”aikuisten oikeaan” Jumalan Sanaan. Olen pahoillani, mutta ainoa korrelaationi on koulukiusattuna toivomani ja ainoaksi 10-vuotissyntymäpäivälahjaksi vanhemmilta saamani oma Raamattu, jonka kansilehdellä lukee äitini käsialalla: 10-vuotiaalle Tuulalle äidiltä ja isiltä. ”Tunne Hänet kaikilla teilläsi, niin Hän sinun polkusi tasoittaa.”
Tuula,
En kohdistanut sinun korrelatioon vaan lainaamasi lähteen kykyyn tai kyvyttömyyteen ketjuunnuttaa tapahtumat. Vanhoissa kirkkoisisen ihanissa kirjoituksissa on todella paljon ristiriitaisuuksia ei pelkästään Raamatun vaan edustamansa laitoksen kanssa. Tai laitoksen, joka on jälkipolttoisesti ominut käyttöönsä näitä isiksi kutsuttuja.
”Tälle yhteydelle putosi taivaasta ohjeet, koskien Seurakuntaa paikallisesti. Nämä ohjeet on tänäänkin samat ja luettavissa Raamatusta.”
Minun aikanani helluntailaiset seurakunnat täydensivät itse itseään. Vanhemmisto nimitti saarnaajat ymv. ja otti uusia jäseniä vanhemmistoon. Seurakunnan kaitsijat kuitenkin alkuseurakunnissa valittiin kättä kohottamalla eli seurakuntalaiset päättivät eikä mikään itse itseään täydentävä juntta. Luterilainen malli, jossa seurakuntalaiset äänestävät kirkkoherran, on opillisesti terveempi.
Siitä, miten helluntailaisuus syntyi, löytyy monia kummallisuuksia, mutta niistä voi jokainen lukea netistä. Yksi näistä Suomessakin vaikuttaneista käytännöistä oli se, että henkikastetut istuivat eturivissä valkoisissa vaatteissa. Vaikea uskoa, että Jumalan Henki vaikuttaa niin kuin se, mikä helluntailaisuudessa on vaikuttanut.
Mänttäri: ”Mitä Raamatussa on “taivaasta pudonneen” ohjeen muodossa, eivät toteudu näissä kahdessa mainitsemassani kirkossa.”
Miten toimii helluntailaisuudessa paremmin? Kuulostaa ylpeilyltä, kun samalla nostaa omaa kissanhäntäänsä. Ylpeys on tunnusomaista ”uudestisyntyneille”. Me ja te muut. Näin asemoivat itsensä myös esikoislestadiolaiset jne jne.
Entä eroaako Mänttärin voima Markku Koiviston ja Nokia Missiossa rampanneiden superprofeettojen voimasta? Jos eroaa, niin missä Mänttärin parempi pihvi?
Halusin painottaa Raamattua ainoana ohjeena Seurakunnan toiminnassa.
Tuo äänestystapa-kysymys on mielestäni hyvin hanskassa, koska mainitsemaasi kädennostoa ei UT ohjeissa ole. On kysymys Seurakunnan Johtajan valinnoista ja jossain ne ymmärretään äänestyksen kautta, jossain vanhimmisto kutsuu uusia tai joillakin paikkakunnilla on pyydetty apua kokeneilta saarnaajilta.
En tiedä missäpäin Suomea on Hengellä kastetut istuneet valkoisissa eturivissä.
Helluntaiseurakunnissa tänään on puutteita enemmän tai vähemmän kuin apostolisena aikana. Jeesus lupasi Opastajan joka ottaa Seurakunnan Pään omasta niille, jotka ovat vastuussa laumasta. Toteutus ei ole täydellinen vieläkään, 2000 vuoden kuluttua, mutta pyrkimys siihen on.
Alkuseurakunta teki tärkeitä päätöksiä nähtävästi arpomallakin. Eikö Juudas Iskariotin jäljiltä vajaaksi jäänyt ’ne kaksitoista’ täydennetty sillä lailla?
Kiitän Reijo Mänttäriä mielenkiintoisesta blogista.
Apostolien teot ohjeistaa muutoinkin. Suosikkikohtiani ovat Ap.t 4: 32 – 37: uskon ja omaisuuden yhteys. Siinä uskonyhteys rinnastetaan omaisuuden yhteisyyteen. Harmillisen vähän mainittua jaetta korostetaan ”kirjaimellisessa”yksi jae mielivaltaisesti sieltä ja toinen täältä poimitussa raamatunluennassa.
Tapio Tuomaala viittaa muun muassa esikoislestadiolaisiin esimerkkinä ”me ja muut”-kristillisyydestä. Viitaten yllä mainitsemiini Apostolien tekojen jakeisiin niin esikoiset lienevät maassamme enää ainut hengellinen liike, missä köyhistä perheistä pidetään huolta, missä kesäkokouksissa monituhantinen seuraväki majoitetaan ja ruokitaan käytännössä ilmaiseksi ja missä elää enää ehkä ainoana hengellisenä liikkeenä traditionaalinen ”gemeinschaft-yhteisöllisyys,” vielä ainakin jossain määrin.
Tietty olisi kiinnostava tietää, missä helluntailaisuus noin lokaalisesti piileksi vuodesta 33 vuoteen 1900 ja vähän päälle, milloin nykymuotoisen helluntailaisuuden on katsottu alkaneen Los Angelesissa ja Kansas Cityssä.
Kunnioitan Helluntailaisuutta, siellä usko oetaan tosissaan, vaikka tietysti itse löydän Kristuksen tuoksun toiselta suunnalta.
Mitä taloudelliseen rinnallakulkemiseen tulee, niin se on ollut osa seurakunnan toimintaa kaikkialla helluntaiseurakunnissa, missä olen elänyt. Etenkin USAssa seurakuntani teki mittavaa työtä niiden parissa, jotka olivat kaiken yhteiskunnallisen avun ulkopuolella. Kysymys oli seurakuntalaisista tai paikkakunnan toisten helluntaiseurakunnan puutteenalaisista. Kukaan autettavista uskovista ei elänyt seurakunnan kustannuksella, vaan heidän kanssaan kuljettiin tilanteita läpi. Kaikkensa menettäneitä ihmisiä on esimerkiksi minun yhteydessäni. Heidän ukonaiset perustarpeet tulee täällä Suomessa aina yhteiskunnalta. Tällä pienellä avustuksella eläminen on se ongelma, mutta olen jatkuvasti tekemisissä ihmisten kanssa, jotka kokevat vähän olevan kylliksi. Se kokemus tulee Jumalalta ja Hänen työtoveruudessaan.
Et ilmeisesti ole lukenut lukuisia vastauksiani siihen, mitä “helluntalaisuus” on ollut sitten vuoden 33. Olen lukuisat kerrat yrittänyt selvittää, että ensimmäisiä helluntalaisia nimiteltiin “kristityiksi”, Jeesuksen seuraajiksi. Tämän päivän Jeesuksen seuraajia edustaa mm. helluntalaisuus ja katson, että sen voi mainita, koska se on muotoutunut nyt suurimmaksi uomaksi Pyhän Hengen virrata.
Hellunntalaiset eivät ole koskaan ole piileksinyt, vaan ollut mm. valtakirkkojen massiivisen vainon kohde joka johti miljoonien tappamiseen, koska sakramentaalinen pelastustie ei “kelvannut”.
21 kirkolliskokousta ei ole ollut Jumalan asialla, vaan tehnyt kaikkensa, tuhotakseen ne, jotka eivät kasteen armoon luottaneet tai pyhimyksiä rukoilleet tai kuvia palvoneet. Eli kirkolliskokousten vastustajat olivat “helluntalaisia”.
Ainakaan omien pastoidensa rinnalla hellarit eivät kulje taloudellisesti. Palkat ovat jopa alle 2000 euroa. Koska vanhimmisto koostuu tavallisista työssä käyvistä miehistä, he ajattelevat ettei pastorin palkka voi olla suurempi kuin heidän omansa.
Olen elänyt suuren osan elämääni Italian helluntaiherätyksen ADI:n seurakunnassa. ADI:n veljesyhteydessä on n. 1200 paikallisseurakuntaa ja on suurin kansallinen helluntalaisten yhteenliittymä läntisessä Euroopassa. 85% seurakunnan saarnaajista tekevät maallista työtä, eivätkä saa mitään palkkaa seurakunnalta. Kulut usein korvataan. Niinkutsuttuja loppuunpalamisia ei esiinny. Mitä burn out:hin tulee seurakunnan paimenien tehtävässä, niin työn määrä ei ole siihen syy, vaan tehtävä, johon Jumala ei ole kutsunut, eikä siis varustanutkaan.
Puhuin Suomen hellareista kuten hyvin ymmärsit ja päätoimisista pastoreista jotka saavat naurettavan pientä palkkaa. Olen unohtanut sukunimen mutta erään pohjalaisen pastorin (Seppo) lapsen mukaan hänen isänsä ei saanut 50-luvulla palkkaa ollenkaan vaan he elivät seurakuntalaisten armopalojen varassa. Yhtenä jouluna heillä ei ollut ruokaa ollenkaan. Kenenkään mieleen ei ollut juolahtanut kutsua heitä jouluaterialle.
Koska palkat olivat pieniä tai saatiin vain jotain kulukorvausta, ei eläkettäkään ole kertynyt juuri mitään.
Tämän ja monen muunkin asian takia pidän vastenmielisenä tapaasi esittää hellarit muita parempina kristittyinä ja myös ihmisinä. Paavalin mukaan sananjulistajan tulee saada siitä elatuksensa. Tätä te ette noudata. Koska palkat maksetaan jäsenten pussista, ette raaski maksaa kunnon palkkaa.
Työssä uupuminen ei aina ole merkki Jumalan tahdon vastaisuudesta. Jonkun osa on joutua Hänen työssään niin raskaaseen tehtävään, että voimat kuluvat viimeiseen asti. Vehnänjyvän kutsumus on kuolla, jotta uusi kasvu voi alkaa.
Martti P.
Ehkäpä eri asia tuo ”vehnänjyvän-kuoleminen”.
Juhani K.,
Raha rauhottaa. Rauhottaa usein niin paljon, että sanomasta katoaa kärki. Etenkin silloin kun on tutkinto lähetä-liippaa asioista, eli kehällisten opiskelusta teologisessa tiedekunnassa. Tämä ei tietenkään ole sääntö ja jonkun paljon tai riittävästi on toisen vähän. Palkka tai korvaukset eivät ole olleet ongelma, kun kutsu palvella Jumalaa on sisimmässä. Palkka on kyllä huoli silloin, kun näky puuttuu.
Reijo Mänttäri,sinusta on siis ihan oikein maksaa niin huonoa palkkaa ettei silmätulehdus toimeen? Näin siitä huolimatta että se voi olla jopa Raamatun vastaista? Niin, mitäpä sitä palkkaa maksaa.
Voi pastori hairahtua johonkin synnilliseen menoon. Ties vaikka kävisi elokuvissa tai jalkapallomatsissa.
En ole kohdannut yhtään tyytymätöntä Jumalan Valtakunnan työntekijää, mitä rahaan tulee. He ovat joskus tiukoilla niinkuin on joskus kuka tahansa.
Useinmiten perheeseen kuuluu saarnaajan lisäksi muita, joilla ei isän näkyä ole, tai se voi himmetä. Esim vaimo saattaa hoksata, kuinka vähän seurakunta on maksanut. Myös lapset, jotka eivät ole uskoon tulleet tai ovat luopuneet valittavat leveämmän leivän puutteesta. Nämä valitukset ovat oikeutettuja, mutta koskee tätä pienipalkkaista saarnaaja-isää ainoastaan, joka kuitenkin on saannut perheelleen elannon.
”Ehkäpä eri asia tuo “vehnänjyvän-kuoleminen’.” Entäpä, jos ei olekaan? Miksi aikamme apostolit välttyisivät ensimmäisen vuosisadan julistajien kohtaloilta? ”Olen saanut raataa kovemmin kuin he, olen ollut enemmän vankeudessa, minua on ruoskittu ylen määrin, monesti olen ollut kuolemanvaarassa. Olen juutalaisilta viisi kertaa saanut ”yhtä vaille neljäkymmentä” ruoskaniskua, kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua on kivitetty, kolme kertaa olen joutunut haaksirikkoon, olen ajelehtinut meressä vuorokauden. Olen yhtenään ollut matkoilla, olen ollut vaarassa hukkua jokiin ja joutua rosvojen käsiin, vaarassa niin maanmiesteni kuin vierasheimoisten joukossa, vaarassa kaupungissa ja autiomaassa, vaarassa merellä, vaarassa valeveljien parissa. Olen raatanut ja nähnyt vaivaa, valvonut paljon, kärsinyt nälkää ja janoa, paastonnut usein, palellut vähissä vaatteissa.”
Reijo Mänttäri, ymmärsin jo. Pastorille saa maksaa niin huonoa palkkaa kuin kehtaa koska kutsumus. On tekopyhää selitellä että kutsumus heikkenee jos saa kunnon palkkaa. Alle 2000 euron palkka suurehkon organisaation johtamisesta on naurettavan pieni.
Reijo M. Vedät kyllä aika tavalla mutkia suoraksi ja vieläpä sellaisella tavalla, joka ei saa tukea teologisesta tutkimuksesta ja kirkkohistoriasta. Ensinnäkin Raamattu EI ole mikään taivaasta tullut jumalallinen ohjekirja eikä sitä voida tulkita kirkollisesta traditiosta erillään, vaikka se onkin uskon ylin ohje ja normi. Toiseksi oppi ”henkikasteesta” tai”Pyhän Hengen kasteesta” perustuu teologisesti hyvin ongelmalliseen ja myöhäiseen ajatteluun, vaikka itsepintaisesti väität tätä helluntailaisuuden oppia alkukristilliseksi. Me tunnustamme YHDEN kasteen syntien anteeksi antamiseksi – ja tämä kaste on nimenomaan kaste vedellä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kolmanneksi käytät virheellistä, yli sata vuotta sitten mutta jo vuosikymmeniä sitten virheelliseksi osoitettua luonnehdintaa”laitoskirkko”. Virheellistä siksi, että jo apostolien ja heitä seuraavien yhden-kahden sukupolven aikana kristilliset seurakunnat organisoituivat kirkoksi. Eivät jumalanpalveluksetkaan olleet mitään villejä ja vapaita ylistys- ja pyhityskokouksia vaan liturgisia messuja. Näin siitä huolimatta, että erilaisia karismoja esiintyi kuten myös erilaisia ongelmallisia käsityksiä. Ehdotan ystävällisesti, että lukisit ajatuksella läpi vaikkapa Apostolisten isien kirjoitukset, että ymmärtäisit paremmin meitä, jotka ihan aikuisen oikeesti ajattelemme, että ortodoksinen, katolinen ja luterilainen kirkko edustavat ns. raamatullista kristillisyyttä.
Helluntailaisuus on syntynyt Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa.
Marko S.,
Joudun siirtämään sinulle vastausta, mutta katsotaan, mitä jaksan ”yövuoron” aikana.
Marko S.
Viittaan vielä 2. Piet.3:16 , “niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen”.
Ilmaisusi “teologinen tutkimus” viestii salaperäisyydestä. Taivaan tien asiat ovat kuitenkin selviä ja suoria ja tutkittuja, jopa siinä määrin, ettei tyhmätkään eksy, ei edes hullut.
Selkeys löytyy Raamattua lukemalla ja vielä niin, ettei lue sieltä muuta kuin mitä luettavissa on, viittaan 2. Kor. 1: “13 Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän”.
Kaikki Kirjoitukset ovat suoria ja selkeitä. Siksi Paavalikin kirjoittaa, että mitään muuta ole kuin mitä kirjoitettu on. Jos lukija ei ymmärrä Kirjoituksia, verho ei ole Kirjoituksissa, vaan lukijassa. Tätä verhoa kutsutaan myös uskon puuttumiseksi. Luettu Sana ei sulaudu.
Joitakin vuosia sitten kävin läpi Joensuun teologisen tiedekunnan opinto-ohjelman. Siihen kuului toistasataa kirjaa, jotka jollain tavalla “valaisi” Raamatun tekstiä, eli kertoi mitä Raamatussa lukee. Niin Joensuussa kuin Helsingissäkin opiskelleet, minulle vakuuttivat, etteivät he opiskeluun liittyen ole Raamattuun juuri koskeneet. Uskon todella, että tämän tuloksena päätyy ihmetelemään mutkien suoristamista.
Lain perusta, Kymmenen Käskysanaa, oli suoraan Jumalalta “pudotettua” tekstiä. Daavid ja Salomon turvasivat koko sydämestään Herran lakiin ja ylistivät sitä ja elivät siitä. Koko Vanha Testamentti ylistää Kirjoituksia, niiden voimaa ja viisautta sille, joka niihin turvaa.
Paavali oli “kirkollisesti” täysinoppinut, mitä juutalisuuteen ja sen “tunnareihin” tulee. Ne hän piti roskana ja luokitteli ne roskaksi, sen rinnalla, mitä “Jeesus Kristus on minulle ilmoittanut”. Lisäksi hän vielä täsmensi, että hän kiivaili perinnäissääntöjen puolesta ja vainosi niitä, jotka niin eivät uskoneet, vt. Gal. 1:11-14. Jeesus oli Paavalin pää-vainonkohde, vt. Apt. 9:5, ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat”.
Edellisen mukaan “kirkollinen traditio” on pidettävä erillään Kirjoituksista.
Jos sinulle ei Jerusalmissa tapahtunut, Joelin, Jesajan ja Hesekielin profetioiden toteutuminen, ole kaste Pyhässä Hengessä tai Pyhän Hengen kaste tai erillinen Voimaan pukeutuminen (Apt. 1:8), niin jotain keskeistä ei ole laillasi ajatteleviin sulautunut. Joka ikisessä tapauksessa, kun uskoontullut otti vesikasteen vastaan, se suoritettiin niille, joiden sisimmässä oli Pyhän Hengen sinetti, eli he olivat syntyneet Ylhäältä, Pyhästä Hengestä. Ei minun tarvi “väittää” Pyhän Hengen kastetta muuksi, kuin se Raamatussa on ilmoitettu, eikä se ole mikään sata vuotta vanha ilmiö. Raamatun lukeminen pitäisi tämän asian selventää. Johannes sanoi, Matt. 3:11 “Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” Tämä on toteutunut sitten Jerusalmin Pyhän Hengen vuodatuksen.
En käytä “laitoskirkko” – sanaa loukatakseni. Laitos-alkuinen mielestäni kertoo asian oikein laidan, niinkuin tekisi yhdyssanat, kansankirkko, valtakirkko tai valtionkirkkokin. Suomalaisessa kieliympäristössä kirkko-sana kertoo vain laitoksesta, mihin liitytään ilman omaa alotetta. Se on kansan laitos, jota jo Augustinuskin nimitti “sekalainen seurakunta” (corpus permixtum). Tämän ilmaisun Augustinus kytki Jeesuksen vertaukseen maailmasta, eli koko ihmiskunnasta, jossa kasvaa lustetta ja vehnää. Mielestäni ei ole oikea eikä hyvä juttu.
Siksi helluntalaisuoma alkaa vuonna 33 Jerusalemissa, jossa uomassa on Pyhä Henki saanut virrata aina kirkolliskokousten tuomitsemana eri nimillä, kuten valdolaiset, mennoniitit, uudelleenkastajat jne. jne. Ei Azusa kadun Hengen vuodatus ollut kuin 1900-luvun alun aalto, jonka alku oli Jerusalmista. Tämä aalto alkoi järjestäytyä, muttei kirkkolaitokseksi. Yhdistävä side on Hengen yhteys, jolla siteellä on luterilaisiakin liitetty kanssamme samaan matkaan.
Luen joka päivä Raamattua eri kielillä ja tarkistan asioita alkukielestä. Raamattu on ainoa “testityökalu”. Apostolisten isien kirjoitukset eivät liian usein läpäise tätä “go-nongo” testiä. Jotkut sanovat pätkän oikeinkin, mutta heidät liitetään jälkipolttoisesti palvelemaan kirjoitustenvastaisuutta. Niitä, kirkkoisiä, ei Oikean testaukseen tarvita.
”Daavid ja Salomon turvasivat koko sydämestään Herran lakiin ja ylistivät sitä ja elivät siitä.” Onkohan sinulta jäänyt 1. Kuninkaiden kirjan 11. luvun alku lukematta: ”Salomo rakasti näitä naisia ja kiintyi heidän jumaliinsa. Hänellä oli seitsemänsataa kuninkaallista vaimoa ja kolmesataa sivuvaimoa, ja he veivät hänen sydämensä harhaan. Salomon vanhuuden päivinä vaimot viekoittelivat hänen sydämensä muiden jumalien puoleen, eikä hän ollut enää täydestä sydämestään uskollinen Herralle, Jumalalleen, niin kuin hänen isänsä Daavid oli ollut. Salomo rupesi palvelemaan Astartea, sidonilaisten jumalatarta, ja ammonilaisten iljetystä Milkomia. Salomo teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, eikä seurannut Herraa uskollisesti niin kuin isänsä Daavid.”
Jos olisi jokin ogelmaton ja pyhien seurakunta ni liittyisin kyllä siihen heti.
Hyvin sanottu!
Kuitenkin opillisesti oikeita, aivan alkuseurakuntiin verrattavia seurakuntia on. Eri asia on kirjoitetun oikean toteutus. Se ei onnistunut missään apostolisessa alkuseurakunnassakaan. Siihen oli kuitenkin pyrkimys. Näin tänäänkin.
”Halusin painottaa Raamattua ainoana ohjeena Seurakunnan toiminnassa. Tuo äänestystapa-kysymys on mielestäni hyvin hanskassa, koska mainitsemaasi kädennostoa ei UT ohjeissa ole.”
🙂
Löytyy se, jos luet alkutekstejä. Suomennokset ovat oikoneet sanamerkitysten tulkinnassa. Koetapa nyt ihan itse ottaa selvää äläkä toista itsepintaisesti muiden virheitä.
Yleisesti ottaen helluntailaisten opissa on niin paljon virheitä suhteessa apostolien oppiin, että sitä on turha edes yrittää käydä lävitse. Ei oppi pelasta, mutta oppia peilaamalla alkutekstien merkityksiin pystyy paljastamaan, mistä suunnasta tuulee.
Jos ajatellaan, että kaikki kirkot ja herätysliikkeet ovat yhtä oikeassa ja yhtä väärässä, niin on helpompi hyväksyä ne saman arvoisina kuin se usko, jota itse katsoo edustavansa. Olen sitä mieltä, että Jumala on sallinut kaikkien eksyä, jotta kukaan ei pystyisi ylpeilemään toisinuskovan edessä.
Läksin helluntailaisuudesta sen epäterveiden ilmiöiden ja sanan tulkintojen vuoksi ja palasin luterilaisuuteen. Haluan puolustaa juuri niitä tavisluterilaisia, joita korkeauskovaiset helluntailaiset koettavat viekoitella joukkoihinsa väittämällä, että heiltä puuttuu sellaista, mitä karismaattisuus tahtoo antaa. Ei heiltä puutu, mutta mitä heillä on, se puuttuu useilta helluntailaisilta.
Olen jo monta kertaa ottanut esiin kansojen tuomio profetian. Sen tulkinta paljastaa, miten harhaan on menty monissa perustavaa laatua olevissa kysymyksissä, kuten pelastusopissa.
Otetaan esimerkki Mänttärille. Kun Jeesus tulee takaisin, niin miksi lampaita ei olekaan temmattu Herraa vastaan pilvin, vaan he ovat maassa ja odottavat tuomiota, erottelua vuohista?
Pyhän Hengen vuodatus ensimmäisenä helluntaina merkitsi sitä, että Jumala tuli läsnäolevaksi seurakunnassaan, eikä ole sen koommin poistunut maan päältä. Kaikki Kristukseen uskovat ja kaikki kristilliset kirkkokunnat ovat Pyhän Hengen vaikutuspiirissä, sillä ilman Henkeä ei voi olla uskoa Kristukseen, ei Hengen hedelmiä (Gal. 5:22-23) eikä armolahjoja (Room. 12:6-8, 1.Kor. 12:4-11)
Pyhän Hengen kaste oli Voimaan vyöttäminen niille, jotka olivat jo uudestisyntyneet Ylhäältä Pyhästä Hengestä. Jeesus sanoi, että älkää lähtekö ennen kuin teidän PÄÄLLENNE puetaan Voima korkeudesta (ktso. blogikirjoituksessani).
On tärkeää huomata, se minkä blogiosuudessani sanon myös:
”vaan, kun Pyhä Henki tulee (teihin) po.: teidän päällenne (kr. epi), niin te saatte voiman,”
Prepositio ”epi” on ylle, päälle, eikä teihin tai niinkuin katoliset Raamatut Vulgatasta lähtien ovat kirjoittaneet jopa: ”teihin sisälle”.
Tuo Luukkaan evankeliumin ”päällenne” on tärkeätä huomioida. Sitten Apt. 1:8 jälkeen, mainitut käännökset ja evlut 38 ja 92 suomeksi, kuitenkin systemaattisesti kääntää väärin.
Tähän on syy. Niinkuin Marko Sjöblum tuo esille katolis-luterilaisen pelastusopin, siinä ei ole kuin yksi kaste ja Jeesuksen Voima korkeudesta-lupaus jo uskoontulleille pitää saada sekoitettua tähän yksikaste-taikinaan, joka sakramentalisteilla on uudestisyntyminen. Katolisuudessa opetetaan, että lapsikasteessa on kaikki armolahjat jo saatu, ne täytyy vain aktivoida, rukoilemalla Madonnaa.
Vaikuttaa sekavalta, koska se on sekavaa.
Entä miten Mänttärin oppiin sopii perhekunnan pelastus? Oppi perhekunnan pelastuksesta kulkee läpi Vt:n ja sekä Jeesus että apostolit vahvistivat sen. Mutta kun helluntailaisuus kieltää keskeisen Raamatun opetuksen ja erottaa perhekuntalaiset toisistaan pelastusopissaan, niin se pelaa itsensä ulos apostolisesta opista.
Vielä kansojen tuomiosta. Kun lampaat ja vuohet erotellaan toisistaan, niin ei kysytä kirkkoa, ei uskontunnustusta, ei ihmetekoja tai kielillä puhumisen lahjoja, ei henkasteita, vaan katsotaan, mitä oikeamieliset ovat tehneet Jeesuksen vähimmille veljille. Lampaat ja vuohet ovat yhtä ihmeissään tuomiosta, koska tuomio ei ilmeisesti vastaakaan sitä, miten he ovat uskon käsittäneet.
”Sillä vääriä kristuksia (voideltuja) ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.”
Kristus = voideltu.
Mitä mieltä Mänttäri on siitä mahdollisuudesta, että kun helluntailaisuudessa puhutaan paljon voitelusta, niin helluntailaisuus ja muut vastaavat karismaattiset liikkeet ovat juuri niitä lopun ajan ilmiöitä, joista Jeesus varoittaa, vääriä voideltuja eli vääriä kristuksia?
Tämä yleistys ei toki tarkoita yksilöitä, vaan vapaiden suuntien ideologiaa väärien profeettojen saadessa mellastaa mielensä mukaan, eksyttäen viattomia sieluja ja jakaen sitä henkeä, jonka omistavat.
Väärästä pitää pysyä erossa, kun sen olemassaolo on ilmeinen. Helluntaiseurakunnassa esiintyvä väärä ei ole poikkeus. Kaikki ei ole kaikille oikeassaolevillekaan ilmeinen samaan aikaan.
Esitin kysymyksiä, joihin odotan edelleen vastauksia. Niihin on vastaus, mutta ei helluntailaisuudella. Kun ei uskalla vastata mitään, niin meinaatko pään pensaaseen työntämisen auttavan?
Jumalan Henki on totuuden Henki ja Hän ohjaa kaikkeen totuuteen. En ymmärrä, miksi totuuden etsiminen ei kiinnosta, kun vielä todistaa itsestään, mitä on tässä ketjussa todistanut.
Sinulla Tuomaala Tapio, on vastaukset esittämiisi kysymyksiin.
Jos sinulla on kaunaa tai muita henkisiä vaikeuksia helluntalaisuuden kanssa, niin mielestäni tämä foorumi ja etenkin tämä blogini ei ole paikka sitä hoitaa tai hoidattaa.
Jos koet hengellisen hoidon tarvetta, niin uskon, että nykyinen kirkon yhteytesi on parasta sinulle.
T. RM