Turhaan … muutamat ja jopa useat ihmiset uskovat inhimillisen säälin liikuttamina, että ikuiseen kadotukseen tuomittujen rangaistus ei olisikaan loputonta ja keskeytyksetöntä piinaa.
Augustinuksen muistutus on paljastava. Samanlaisen huomion tekee Basileios Suuri.
”Muutamat ja jopa useat” eivät pitäneet ikuista piinahelvettiä osana kristinuskon opetusta.
Joillain alueilla hellämieliset saattoivat jopa olla enemmistönä, Basileios arvelee.
Ikuisesta piinahelvetistä tuli sittemmin kristinuskon vakiintunutta opetusta. Ensimmäisellä vuosituhannella tilanne ei ollut niin kiveen hakattu.
Toivo kaikkien pelastumisesta ei toisaalta myöhemmin hävinnyt mihinkään, se vain muuttui kuiskaukseksi.
Viime vuosisatoina toiveikkuus on saanut äänensä takaisin.
Esimerkiksi Gregorios Nyssalainen, Iisak Syyrialainen ja luultavasti Maksimos Tunnustaja opettivat kaikkien pelastumista.
Omat lukunsa ovat tuntematon Pseudo-Dionysios ja kiistelty Origenes.
Taustalla usealla oli näky ihan kaiken paluusta Jumalan yhteyteen.
Paavali opetti, että viimeisenä kukistetaan kuolema. Kun kaikki on alistettu, niin Jumala on kaikki kaikessa ja hallitsee täydellisesti kaikkea kaikin tavoin.
Hellämieliset eivät vähätelleet ihmisten vastuuta. Paha saa kyllä palkkansa, mutta ei se määrittele ikuisesti ketään.
Lopulta kaikki kuitenkin valitsevat Jumalan.
Opetuksesta voi olla montaa mieltä. Se oli tilanne jo muinoin.
Ensimmäisen vuosituhannen opetus aiheesta oli monipuolinen. Tämä jää helposti liian kaavamaisen uskonopin tai Raamatun käytön häivyttämäksi.
Ortodoksisen jumalanpalveluksen muinaisissa teksteissä löytyy kyllä puhetta helvetistä.
Lähes jokaisena lauantaina silti lauletaan iloisesti, että Jeesus vapahti ”helvetistä kaikki ihmiset”.
Augustinuksen lainaus on kirjasta Usko, toivo, rakkaus. Esimerkkihenkilöt ovat Ilaria Ramellin kirjasta A Larger Hope? Jumalanpalveluksen lainaus on ylösnousemusvigiliasta.
