Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.
( Ap.t. 1:11 )
Kun keväisenä iltana katsoo peilityyntä Kemijoen pintaa, johon illan aurinko peilautuu, on helppo eläytyä Jeesuksen opetuslasten tilanteeseen. Pääsiäisen jälkeen ylösnousemuksen aurinko oli valaissut Galileasta mestarinsa askelissa vaeltaneiden miesten mieliä. Nyt Herra oli ilmoittanut, että Hänen oli mentävä Isän tykö. Hän menisi edeltä valmistamaan sijaa, ja Hän lähettäisi Pyhän Hengen.
Opetuslasten viimeinen kokemus ylösnousseesta Herrasta oli, että Hän siunasi heidät. Tämän jälkeen Hän erkaantui heistä ja tuli otetuksi ylös taivaaseen. (Luuk. 24: 46-53) Tässä oli jotakin tavattoman voimallista. Ehkä se oli sitä Jumalan valtaistuimelle nousun mystiikkaa, josta Vanhan testamentin psalmien kirja oli jo satoja vuosia aikaisemmin puhunut:
”Jumala nousee valtaistuimelleen,
riemuhuudot kaikuvat, pasuunat soivat.
Ylistäkää Jumalaa, kuningastamme,
ylistäkää ja laulakaa!
Hän on koko maailman kuningas.
Laulakaa hänelle psalmi.
Jumala on kansojen kuningas,
hän istuu pyhällä istuimellaan.” ( Ps. 47: 6-9 )
Galilean miehet ymmärsivät tilanteen suuruuden. He kumarsivat maahan saakka ja osoittivat kunnioitustaan. Luukkaan evankeliumi kertoo vielä, että he olivat täynnä riemua ja ylistivät Jumalaa.
Keväinen ilma täyttyy toukokuussa lintujen laulusta, yölläkin. Tietenkin biologisesti kyse on ankarista pariutumis- ja pesintäpuuhista. Versovan kasvuston ja äänekkään liverryksen keskellä saattaa silti myös ymmärtää, kuinka luonto ylistää Luojaansa. Ylistämisen vastakohta on vähättely ja ”sitkuttelu”. Ei päivään avautuva leskenlehti jouda hokemaan: ”josmä sitku…” Myös muuttolinnun aika on lyhyt, ei se jouda vähättelemään ja empimään mahdollisuuksiaan.
Hiljaisen rukouksen viehättävimpiä lahjoja on sisimmässä viriävä uusi laulu. Ylistys voi kasvaa hiljaisesta kunnioituksesta aina riemuhuutoihin ja torvien sointiin. Ehkä suurinta on silti osoittaa rakastavalla elämänasenteella kunnioitusta kaikkea luotua kohtaan, sellainen ilo ja ylistys tarttuu lähimmäisiin, ja siitä kasvaa uutta elämää.
Pentti Tepsa
Kemijärven kirkkoherra
Varsin merkittävä kuvaus Jeesuksen taivaaseen astumisesta niin näkö- kuin kuulohavaintoineen on Ambrosianin yliopistossa Milanossa säilytettävässä Johanneksen apogryfievankeliumissa:
Vuorelle levisi ihana tuoksu, voimakkaampi kuin
myskin ja ambran tuoksu…Näimme tulipyöriä ja
palavan vaunun ja kaikki nousivat ylös taivaaseen
ja laskeutuivat sieltä alas…
Näimme Herramme Jeesuksen Kristuksen ajavan ylös
taivaaseen kerubien hartioilla ja tuulien siivil1ä
Hän ajoi taivaaseen loistavissa vaunuissa,
silloin maa vapisi ja vuoret tärisivät, maailma
pimentyi, pilvet jylisivät ja taivaat salamoivat!
Enkelit saattoivat häntä kuljettavia vaunuja ja
kerubit lensivät hänen ympärillään ja ylistivät
hänen nimeään.
Liittyy olennaisesti merkabaan, johon liittyi suuri salaisuus.
Seppo,
En tarkoita, että sinä liioittelet, vaan toistat tuota ”salaisuutta”, mikä on ihmismielen tuote, vaikka kiehtova sellainen.
Katson, että on paikallaan tuoda esille oikea, mikä on Raamatussa. Eli se on Apt.1:
9 Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.
10 Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa;
11 ja nämä sanoivat: ”Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.
Tässä on koko ”salaisuus”, jota ei sen koommin ole ”säilytetty” missään tallessa, vaan julistettu koko maailmalle. Se ymmärtäminen ei tapahdu tuon Milanon apogryfievankeliumin kautta. Se voi olla Alkuperäisen dokumentin kanssa samaa mieltä, muttei edusta kuin ihmismielen kuvittelemaa.
Seppo, yrityksesi on hyvää, mutta laimentaa Itse Asiaa, mikä Apostolien tekojen kahdessa jakeessa kertoo kaiken.
Reijo, Kuvauksethan ova periatteessa samanlaiset. Apogryfi vaan kuvaa asian yksityiskohtaisemmin, mikä kerto siitä, että sen tekijä on ollut lähempänä ja muistaa asian tarkasti. Merkaba-salaisuus on ollut olennainen osa juutalaisuutta ja arvostettu Moses Maimonides sanoi näihin vaunuihin liittyvän suuren salaisuuden.
Merkaba kääntyy mm. ’taivaalle nouseva tulipesä’. (kab mm ontto)
Niinkuin nyt ja usein olen sanonut, niin kaikki mikä on Kirjoituksilla tuettu, Kirjoitusten päällä, on Totuuden päällä.
Epämääräisen suuri määrä kirjallisuutta pohjautuu Kirjoituksiin. Yyksityiskohdat Alkuperäiseen ovat usein merkki harhautuksesta. Mitkä ne ovat tässä apogryfiksi kutsutussa tuotteessa voidaan jopa jättää ne huomioimatta. Säilyttäjäinstituutio on sama kuin nk. Torinon liinankin. Tuodaan ikäänkuin syvällisempää ymmärtämistä mm. reliikkien kautta, kuten Paavalin ja Pietarin luut, Roomassa.
Tavalla jos toisella ”autetaan” Totuutta pseudototuuksilla.
Reijo, kun nyt on niin, että heprealaisilla on aineistoa, joka on ylipappi Esran Babylonian vankeuden jälkeen toimittamia raamattutekstejä paljon aikaisempaa. Voivat siis olla ihan yhtä hyvin totuudellisiakin. En jaksa olla ihmettelemättä kristillistä omahyväistä ylimielisyyttä, jolla heprealasiin traditioihin suhtaudutaan, vaikka esim. merkaba-salaisuus on monin kohdin läsnä myös Raamatussa etenkin Hesekielin kirjassa, jota sivistyneet rabbit kutsuivatkin paljonpuhuvasti juuri ’taivaanvaunujen kirjaksi.’ (Sefer ha Merkabah)