Haemme johtajaa toiminnalle! Meillä on sanaa, leipää, leikkejä ja musiikkia. Pyhää vettä ja kraanavettä. Yhdessäoloa ja yksityistä sielunhoitoa. On teema-keskusteluryhmiä, tempauksia sekä säännöllistä toimintaa: piirit pyörivät!
Hyvä johtaja-kandidaatti, meillä on myös brändi! Lauantain brunssimme on kasvanut sellaiseksi. Sinne tullaan kaikenlaisissa kokoonpanoissa syömään hyvin ja viihtymään. Erityisesti lapsiperheet ovat iloinneet siitä.
On muitakin brändi-potentiaaleja. Markkiointikanaviakin! Ja valtavasti asiakkaita, tai ainakin toiminnallisia ihmisiä, vaativista vaatimattomiin. Valkoisista mustiin, keltaisista punanenäisiin. Tulevat kaikissa elämän väreissään!
Mainitsinko jo, että olemme aivan Linnanmäen naapurissa? Meille on helppo löytää! Ja koska joillekin kirkon rappuset ovat vaativia kiivetä, avasimme oven katutasolta.
Helsingissä sijaitsevaan Alppilan kirkkoon etsitään uutta toiminnanjohtajaa (12.2. mennessä). Kiitos työn hienosti käynnistäneen Kari Latvuksen, edellytykset eteenpäinmenolle on luotu!
Viestintä- ja verkostointitaidot olisi hyvä olla hallussa, esimies-, vapaaehtoisrykrytointi- ja esiintymistaidot myös. Diakoninen työnäky vahva bonus. Alppilan kirkko on Kallion seurakunnan yksi toimitila. Ja koska ollaan kirkossa, niin on myös jumalanpalveluksia. Siksi toiminnanjohtajan pitää olla pappi.
Pitääkö? Hyvä toiminnanjohtaja osaisi varmasti tehdä töitä yhdessä (ilmoituksessa mainitun) ”Alppilan kirkon messuyhteisön pääpapin” kanssa olematta itse se. Työhön on erillisrahoitus ja se on määräaikainen. Mitä olisi tapahtunut, jos innostavaan kirkko-työpisteen toimintaan olisikin haettu laajalla skaalalla vain johtajaa?
Tunnuksettomien hauta-alueiden rakentaminen on ollut kallista ja niiden käyttö hyvin vähäistä. On vaikea ymmärtää, mitä tällaisilla alueilla on alunperin haettu. Yleensä ne ovat osa seurakunnan hallinnoimaa hautausmaata eikä hautausmaan ohjesääntö kieltäne ristin pystyttämistä hautamuistomerkiksi näilläkään alueilla. Näin ollen mikään ei takaa sitä, että hautausmaan tunnustuksettomassa osassa pääsee uskonnollisista symboleista eroon. Ja eiköhän koko hautausmaasta voida käyttää käsitettä ”siunattu kirkkomaa”. Paras vaihtoehto lieneekin se, että he jotka eivät ole tyytyväisiä seurakunnan hautausmaahan, voivat perustaa sellaisen itse.
Kyllähän se uskonnottomien alue on sijoitettu ”siunatun kirkkomaan” ulkopuolelle. Ne eivät siisi ole seurakunnan käyttöön siunaaman hautausmaan sisäpuolella. Edelleen uskonnottomien hautausmaa-alueelle seurakunta ei pystytä kristillisiä symboli. Hautaoikeuden omistaja voi käyttää omissa hautamuistomerkeissä kristillisiä ja muitakin symboleja, jos haluavat. Näillä alueilla on käytössä samat hautaustavat kuin seurakunnan käyttämässä hautausmaassa. Ja vielä sitten tärkeä asia, että eihän niihin ole haudattu montaakaan vainajaa koko Suomessa.
Mielestäni ihmisen elämässä on kolme hyvin merkittävää merkkipaalua:
(1) syntymä (tai lapsen saaminen)
(2) naimisiin meneminen
(3) kuolema
Näissä kaikissa kolmessa asiassa kirkko on vahvasti läsnä ihmisen elämässä. Syntyminen ja naiminen onnistuu mukavasti myös ilman uskontoa heille, joilla ei uskonnollista vakaumusta ole. Sen sijaan tuon kuoleman osalta kirkkolla on lähes monopoliasema, koska hautausmaat ovat lähes poikkeuksetta siunatulla alueella.
Itselleni se ei ole ongelma, mutta ymmärrän heitä, jotka ajattelevat, että ihmisen pitäisi pystyä elämään elämänsä myös ilman uskontoa.
Miten maa-aineksen biologiseen molekyylirakenteeseen vaikuttaa se on maa-aines siunattua vai ei? Maatuuko ruumis eri tavoin siunatussa maassa kuin ei siunatussa?
Toivottavasti Jumala ei loukkaannu, jos rohkenen epäillä, että maan siunaaminen ei vaikuta itse maahan tai maatumiseen millään tavalla.
Ehkä vertaisin asiaa siihen, että on koko elämänsä ollut harras kristitty, mutta kuollessaan haudan kaivaminen ja loppusijoituspaikka on pakko hankkia islaminuskoiselta järjestöltä ja järjestön työntekijältä. Tämä kuolemiseen liittyvä pakkokytkös yksittäiseen uskontokuntaan on tietyllä tavalla ajatellen outo.
Ymmärrän kyllä, että järjestelyllä on historialliset syyt ja se on tavallaan kätevä. Siinä vaiheessa kun valtaosa kansasta ei kuulu kirkkoon, herää tietysti kysymys ihmisten hautaaminen on nimenomaan jonkin uskonnollisen tahon tehtävä riippumatta siitä, harrastavatko ihmiset tätä uskontoa.
Jusu Vihervaara: ”Ehkä vertaisin asiaa siihen, että on koko elämänsä ollut harras kristitty, mutta kuollessaan haudan kaivaminen ja loppusijoituspaikka on pakko hankkia islaminuskoiselta järjestöltä ja järjestön työntekijältä.”
Mikäs ongelma tämä kristitylle muka on..? Alkukirkossa tuskin oli muita kuin pakanallisia tai juutalaisia hautausmaita siellä, missä kristinusko syntyi. Sinne pantiin, muiden joukkoon, mutta haudalle pystytettiin kristilliset symbolit (alkuun se ei ollut edes risti).
Hautasivatpa kristityt rakkauden periaatteen mukaisesti nekin vainajat, jotka ympäröivä yhteiskunta oli heittänyt koirille syötäväksi (esim. orjat, uskonnosta riippumatta).
Minun ruumiini saa kaikin mokomin haudata sinne, mihin se jääkin – toiveeni on, että omaiset / muut hautaan saattajat voisivat toteuttaa viimeisen tahtoni ja pystyttää haudalleni yksinkertaisen ristin.
Jos se ei jostain syystä olisi mahdollista, olkoon ilman. Kristus tullessaan herättää minut ”viimeisenä päivänä”. Se riittää. Ei sitä hautaa ole tarkoitettukaan kristitylle kuin väliaikaiseksi sijoituspaikaksi. ”Loppusijoituspaikka” se on ehkä vain muille kuin kristitylle..
Enkä usko Herrani haudallakaan olleen suuren kiven lisäksi mitään symboleita. Eikä se kivikään mikään symboli ollut, lukittu ovi vain. Se tosin ei pidätellyt Häntä. Eikä siis mikään muukaan hauta pidättele, kun Hän minut kerran herättää..
Uskonnottomien intoa tässä en silti täysin ymmärrä. Kukahan tämänkin hautausmaan sitten maksaisi..? Veronmaksajat..? Mikähän kunta ottaisi tämän investointiohjelmaansa ns. kärkihankkeena, jos pontimena ei ole aito tasa-arvo, vaan uskontofobia..?
Kannattaisi uskonnottomien herätä muutenkin kuin hengellisessä mielessä. Vaikkapa reaalimaailmaan, jossa kaikkia privilegioita ei voi ostaa veronmaksajien kustannuksella.
Jouni, eikös veronmaksajat kustanna hautaamisen tälläkin hetkellä. Eihän kirkko sitä ilmaiseksi tee vaan yhteiskunta maksaa siitä kirkolle. Nyt puhun siis kuoppaamisesta teknisenä suorituksena enkä siihen liittyvistä uskonnollisista rituaaleista, joiden kustantamiseen yhteiskunta ei osallistu, eikä mielestäni pitäisikään.
Ensiksikin ihmettelen mitä merkitystä on hautapaikalla uskonnottomille. Itse uskon Korkeimpaan ja Jeesuksen sanomaan ” tänä päivänä ” ja olen sen myötä lapsilleni sanonut, että kun henkeni on lähtenyt , niin silloin ruumiini on tehtävänsä tehnyt ja joutaa polttohautauksen kautta taivaan tuuliin. Tämä koskee kaikkia ihmisiä.
Turtiaisen ajatus jostakin viimeisestä päivästä on täysin utopiaa enkä usko, että hänkään kykenee sanomaan, mistä se ajatus on lähtöisin. Tämän ajatuksen, käsityksen, omaavat eivät ole Jeesuksen tuoman sanoman arvoisia.
Reino,
kysymyksessä on samanlainen ’poliittinen’ mielipide kun että en halua että joutuisin äänestämään kommunistien, persujen (tai minkään muunkaan aatteellisen toimijan) tai seurakuntien tiloissa.
En halua antaa noille järjestöille mitään ’ylimääräistä’ näkyvyyttä’.
Hautapaikalla ei ole mitään väliä kuolevalle – kristityt saavat uudeen ruumiin ja jumalattomat eivät vanhaa enää tarvitse, mutta omaisien toivetta pitäisi aina kunnioittaa elämänkatsomuksesta huolimatta.
”Eikä se kivikään mikään symboli ollut, lukittu ovi vain. Se tosin ei pidätellyt Häntä.”
Miksi se siis piti vierittää pois haudan ovelta? Jeesushan kulki ovien läpi?
Hautausmaata ei siunata, vaikka kansanomaisessa sanonnassa puhutaankin siunatusta maasta. Hautausmaa vihitään käyttöön. Silloinkaan ei vihitä sitä hiekkaa, soraa tai multaa, vaan maa-alue.Se erotetaan muusta käytöstä hautausmaaksi.
Juuri näin Teemu. Mutta erottakaapa sitten vihitystä maa-alueesta teologisesti se osa, joka on voitu perustaa alueelle myöhemmin (esim. uskonnottomien hauta-alue). Se on alunperin saattanut kuulua tähän vihittyyn (siunattuun) kirkkomaahan. Tässä mielessä myös uskonnottomien alue on kiinteä osa varsinaista hautausmaata. Uskonnottomien alue on yhtä pyhää maata, kuin muukin alue. Seurakunta ei tosiaan ristiä paikalle pystytä, mutta vainajan muistomerkiksi sellainen voidaan asettaa.
Ymmärrän uskonnottomien vaatimuksen. Kysymys ei ole siunauksen karttamisesta, vaan siitä että halutaan olla riippumattomia uskonnollisista toimijoista. Kristitty voi halutessaan siunata vaikka koko Suomen ja moni on niin tehnytkin, ei se loukkaa kenenkään oikeuksia – tai ainakaan sellaisen, joka ei siunauksen voimaan usko. Sen sijaan se, että seurakunta omistaa jonkin maa-alueen, on totta myös uskonnottomille, riippumatta siitä onko maa ”siunattu” tai ”vihitty”. Valtiovallan tulisi tarjota uskontoneutraali hautauspaikka kohtuuhintaan paitsi uskonnottomille, myös vähemmistöuskonnoille. Tämä helpottaisi myös seurakuntia kiristyvässä taloustilanteessa ilman sitä imagotappiota, joka koituisi kappelimaksujen käyttöönotosta – nythän meidän kiinteistötoimemme palvelee kappelien osalta kaikkia ilmaiseksi, vaikka yhä suurempi osa vainajista on seurakuntaan kuulumattomia.