Viime viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa vietettiin Tubecon-tapahtumaa. Tapahtumassa tubettamisesta innostuneet, tubettajat ja heidän seuraajansa kokoontuivat saman katon alle. Messukeskukseen rakennettu Tubecity piti sisällään myös kirkon pisteen, jossa jaettiin ilmaista hattaraa. Hattaran jonottamisen lomassa jonottajilla oli mahdollisuus jutella kirkon työntekijöiden ja vapaaehtoisten kanssa sekä ladata puhelintaan säkkituolissa lepäillen. Kahden päivän aikana pisteellä oli jatkuva jono ja kävijöille pyöräytettiin 2800 hattaraa, enemmänkin olisi mennyt. Hattarajono ja kirkon läsnäolo Tubeconissa noteerattiin sekä Maikkarin että Ylen uutisissa. Itse olin ”tubepappina” mukana kirkon pisteellä ja tapahtuma-alueella kiertelemässä.
Tapahtuman molemmin puolin sain olla kyselijöille selittämässä, miksi kirkko on tällaisella tavalla Tubeconissa läsnä ja mitä tekemistä kirkolla on tubettamisen kanssa. Kirkon työntekijöineen pitää olla mukana somessa ja ihmisten tavallisessa arjessa – muuten emme ole heidän elämässään läsnä. Somekanavat ja Youtube tavoittavat nuoria aivan toisella tavalla kuin paikallislehden kirkolliset uutiset, flyerit seurakuntatalon eteisessä tai sunnuntaiaamujen saarnat. Kirkon sanomalle on Youtubessa ja somessa tilaa – jos vain uskallamme olla siellä rohkeasti läsnä. Kysyntää läsnäololle olisi, sillä osittain somessa töitä tekevänä pappina saan useita viestejä viikossa eri puolilta Suomea. Käyn sielunhoidollisia keskusteluja yksityisviestein Instagramissa, Snapchatissa ja Facebookissa. Sielunhoitoa kaivattaisiin kuitenkin enemmän, kuin mihin minulla on yksittäisenä pappina aikaa. Sanomalle armosta ja rakkaudesta on tilausta somen välitykselläkin.
Sanoma armosta ja rakkaudesta voi tulla somen lisäksi näkyväksi myös arkisen ympäristön keskellä hattarajonossa, johon kaikki saavat tulla. Tubeconissa, hattarakoneen ääressä ei kyselty ihmisen suhdetta kirkkoon tai uskon tilaa, vaan olemalla läsnä todettiin ”kiva, kun olet tässä, olet meille tärkeä”. Lasten ja nuorten kuulumisia on aivan erilaista kysellä hattaraa tehdessä kuin peukaloita pyöriteltäessä. Aina ei tarvitse jutella elämän syvistä kysymyksistä, arkiset aiheet suosikkitubettajista kouluun ja seurakuntien aamunavauksista tuttujen työntekijöiden bongaamiseen riittää. Kirkon läsnäolo arkisessa ympäristössä muistuttaa siitä, että kirkko on olemassa ihmisiä varten. Kirkko voi olla myös lasten ja nuorten näköinen, hattarantuoksuinen ja somessa yhden viestin päässä. Nämä nykyajan lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden aikuisia seurakuntalaisia – hyvä syy olla heidän elämässään läsnä jo nyt.
Tubessa tunnelmia Tubecon-tapahtumasta ja nuorten suosikkitubettajien haastatteluita.
emiliapappi: ”Sanoma armosta ja rakkaudesta voi tulla somen lisäksi näkyväksi myös arkisen ympäristön keskellä hattarajonossa.”
Ottamatta kantaa someen, johon en kuulu, olemme yksityisen sektorin yhtenä johtajana toimineen puolisoni kanssa osallistuneet ”sielunhoidolliseen toimintaan” mahdollistamalla ja tukemalla kykyjemme sallimissa rajoissa heitä, jotka 90-luvun lamassa eivät halunneet jäädä työttömiksi, vaan työllistää edes itsensä business-to-business periaatteella.
Tämän periaatteen mukaisesti olemme olleet mukana myös heidän arkisessa ympäristössään, jossa ei ole ”hattaroita” eikä bonzi- tai muitakaan vain taloudelliseen tai mihinkään muuhunkaan voittoon ja tuottavuuteen tähtääviä tavoitteita.
Oman yritykseni ainoana tavoitteena ollut periaate, että ”me kaikki pärjäisimme”, on kasinotaloudessa ollut lähinnä ”business-anusual”, kuten yli 20 vuotta sitten toiminut liikeideaani hyvänä, mutta eettisyytensä vuoksi erittäin harvinaisena pitänyt Uudenmaan uusyrityskeskus arvioi.
Olen pahoillani, jos taloudellista voittoa tavoittelemattomana olen saanut myös asiakkaani uskomaan johonkin sellaiseen, mikä kasinotaloudessa ei ole mahdollista.-
Kiitos jakamastasi kokemuksesta, Tuula. Jokainen ansaitsee tulla kuulluksi ja kohdatuksi silloinkin, kun elämä ei mene helpomman kautta. On tärkeää, että ihmisiä tuetaan heidän arjessaan tuollaisellakin tavalla.