Härkäviikkojen ruokablogi

Ruoka kuvastaa elämäntyyliä, identiteettiä ja arvoja. Ruokabloggaajilla on jopa kymmeniä tuhansia seuraajia. Yhden bloggaajan arkivinkistä tuli suosikkiresepti, joka on saanut jopa 1,7 miljoonaa klikkausta: uuniin tofua, chiliä, tomaattia ja öljyä, paahdetaan, sitten seos sotketaan pastaan. Siten moni löysi toimivan kasvisruoan.
_ _ _
Seuraan säännöllisesti Tanskalaista Maajussia, Frankia perheineen. He ovat vieneet omavaraisuuden pitkälle, mikä näkyy myös ruoanlaitossa. Harvat raaka-aineet ovat kaupasta.

Frankissa toteutuvat kaikkialla ja jatkuvasti toistetut sloganit: lähiruoka, eettisyys, ilmastoystävällisyys, skandinaavinen ruokavalio, kierrätys, tuunaus ja mitä vielä. Samalla hänen elämäntyylinsä on sellainen – niin askeettinen ja työntäyteinen – ettei se kelpaa meille, jotka kyllä nyökyttelemme innokkaasti edellisille ihanteille. Vanhan venäläisen sanonnan mukaan: ”Da, da, mukava on tarinoita kuulla, mutta koetapas tarinoissa elää.”

Mutta entä jos ilmastonmuutos tai joku muu ympäristön muutos ennemmin tai myöhemmin pakottaa elämäntyylin muutokseen? Kaupan hyllyiltä ei aina välttämättä saa kaikkea.
_ _ _
Joulun juhla-ajan jälkeen on loppiaisesta palattava arkeen: ”Alakaa ehejät viikot, karvakengät, reikäleivät ja kalikkareet” (Alavus). Maatalousvuodessa alkoivat pyhätön kausi ja raskaat työt. Härät valjastettiin vetotöihin.

Puoliso kantoi äsken tutun naapurin kylmäkellarista useita säkkejä perunaa ja porkkanasäkin. Yksi säkki menee appivanhemmille. Ennen saimme heiltä perunat, mutta nyt osat ovat vaihtuneet. Myös lapset saavat perunoita.

Syksyn sato oli ennätyksellinen ja olemme tarvinneet parinkin ystävän kylmäkellarit omamme lisäksi. Saimme istutusapua ja sadonkorjuuapua kahdelta afgaanipojalta, jotka käyvät joka sunnuntai kirkossa. Perunat olivat hyvänkokoisia ja terveitä, samoin sipulit, joissa on monena vuonna ollut varastotappioita tyvimädän vuoksi.
_ _ _
Myös hunajasato oli ennätyksellinen. Laitoin mielijohteesta loppusyksyn mesikastehunajaa SML:n Suomen paras hunaja –kilpailuun ja olin yllättäen neljäs alue- ja lajihunajien sarjassa. Syksyn sato meni nopeasti kaupaksi. Jotkut metsästävät ystävät ovat vaihtaneet hunajaa ja perunoita hirvenlihaan. Lisäksi olen auttanut kalastavaa ystävää ja saanut häneltä purkitettua muikkua sekä pakastettua kalaa.
_ _ _
Annoin neljän kanan hautoa kesällä poikueen. Vuosiluokassa näkyy nyt se, että johtajakukko on ollut parin vuoden ajan musta. Nuorista kanoista neljä on täysin mustia. Lisäksi on musta, valkopilkullinen, josta värityksestä olen aina pitänyt. Muut aikuiset kukot ovat punaisen kirjavia ja siten toinen puoli nuorista kanoista oli ruskeita ja kirjavia.

Ryhdyin palauttamaan mieleen parvemme alkuperää, kun eräs maatiaiskanaharrastaja kysyi kukkoa omaan parveensa. Maatiaiskanakantojen talteenotto alkoi 1970-80 –luvuilla, kun kanaloissa siirryttiin viimeistään jalostettuihin kanarotuihin. Harri Heikkinen otti Lappeenrannan seudulla talteen pieniä kanaparvia. Niistä yksi oli mustien kanojen parvi 1990-luvun lopulla, joka siirtyi Ilmari Majurin kautta Lahden seudulle. Hänen mukaansa ”kaikki hämäläiset maatiaiskanat ovat sieltä (so. Heikkiseltä) lähtöisin”.

Muutaman omistajan kautta Majurin kyseinen parvi tuli meille 10 vuotta sitten. Sukusiittoisuuden vuoksi edellinen omistaja oli tuonut parveen Alhon kukon. Pentti Alho toi nimellään kulkevan ruskeavoittoisen kannan Savitaipaleelta Hämeenkoskelle. Savitaipaleelta on peräsin myös Pertti Seikarin 1970-luvulla pelastama Savitaipaleen kana. Sillä lienee sama tausta kuin Alhon kanalla.
_ _ _
Olemme iloinneet kovasti kanoista. Muiden maatiaislajien tavoin ne ovat vaatimattomia, kylmän kestäviä, hautovat ja kasvattavat tipunsa, kukot ovat lauhkeita ja tulevat yleensä toimeen myös keskenään, kun arvojärjestys on selvä.
Liian suuri kukkojen määrä on kuitenkin ongelma. Kanat stressaantuvat, kun jotkut nuoret kukot pyrkivät jatkuvasti päälle polkemaan. Pesiä myllätään ja lisäksi munia syödään pesistä.

Kokeilimme täyttää tyhjäksi puhallettuja kuoria sinappijauhon ja veden seoksella. Edes sinappipommit eivät täysin lopettaneet ongelmaa. Vasta kukkojen harventaminen on vähentänyt munien syöntiä. Nyt on lisäksi kanojen lepoaika, jolloin muninnan kuuluukin olla vähäistä. Kanat keräävät voimia uutta kevättä varten. Olen antanut niille kauran ja ruoan tähteiden, kuten juuresten kuorten lisäksi silloin tällöin kuivatun nokkoskerpun ja kuivattuja vadelman oksia.
Joulun alla teurastettiin lisää nuoria kukkoja, jotka nyljettiin. Maksoista ja sydämistä sekä lihasta tehtiin kukkopateeta. Aiemmin otsikolla Sadonkorjuu – aurinkoa talteen (20.8.) annoin mm. kukkopateen reseptin.
_ _ _
Olemme vähentäneet lihan syöntiä ja kaupasta on ostettu tänä syksynä lihapuolelta vain joulukinkku ja aiemmin syksyllä suolalapaa, jonka palvasin savusaunassa.

Muutamia reseptejä:

1. Arkista lempiruokaani ovat paistetut perunat sipulin kanssa. Keitän kerralla suuren määrän perunoita. Paistan kylmät, keitetyt perunat pilkottuina kuorineen ja sipulin öljyssä. Sipuli on nopeampi kuoria, kun sen halkaisee ensin neljään osaan. Laitan mukaan vielä pari valkosipulin kynttä.

Oma siperialainen valkosipuli on hyvän makuinen, eikä siinä ole samaa tunkkaista hajua kuin kaupasta saatavassa ulkolaisessa valkosipulissa.

Paistettujen perunoiden seuraksi paistan pari kananmunaa, tai otan esimerkiksi kukkopateeta, palvilihaa. Lisäksi lautasen reunalle laitetaan porkkanaraastetta tai pitkittäin suikaloitua hapankurkkua.

Tänä vuonna hapankurkkuihin tuli erityisen hyvä aromi. Lopputulos vaihtelee paljon, ja joskus kurkut pehmenevät nopeasti. Valitsimme loppukesällä palstalla kasvaneista kurkuista saman kokoisia ja laitoimme suuriin purkkeihin suolaveteen, mausteeksi pihalta piparjuurta, sekä mustaherukan ja tammen lehtiä. Kurkkujen liemi on arvokasta, joten se kannattaa ottaa talteen.

2. Purkkimuikkuja tai – särkeä voi käyttää lisukkeena sellaisenaan tai tehdä yleiskoneella tahnan muikuista, tuorejuustosta, sitruunan mehusta ja pienestä määrästä tomaattisosetta. Tahna maistuu perunoiden tai ruisleivän kanssa.

3. Kirkas kalakeitto. Keitetään runsaan kilon verran kalaa ja irrotetaan ruodot. Katiskan kaloista, kuten särjistä voidaan ottaa pelkkä liemi talteen ja lisätä keittoon muuta kalaa. Keitinliemeen lisätään hapankurkkujen lientä, hapankurkun palasia ja lopuksi ennen ruokailua ohuita sipulirenkaita.

4. Borssi. Keitetään lihaisia hirven luita. Suikaloidaan kaali, punajuuret, porkkanat ja sipulit, kiehautetaan öljyssä. Lisätään lihaliemi ja keitetään. Lisätään suolakurkkujen lientä, keitetyt hirvenlihat sekä vähän palvattua, rasvaista sianlihaa, jos on.

5. Uunissa paahdettua kukkoa. Perunalohkoja kuorineen, porkkanan lohkoja, pilkottua sipulia ja valkosipulia uunipellille, päälle öljyä ja maun mukaan yrttejä. Kukko pilkotaan neljään annospalaan ja asetellaan perunoiden päälle, samoin kuin öljyllä ja valkosipulilla maustettua tomaattikastiketta.

Loppukesällä meillä on tapana keittää viimeisistä tomaateista ja paprikoista chilin, oreganon ja sipulin kanssa iso kattilallinen tomaattikastiketta ja säilöä se purkkeihin. Kunnioitan itse kasvattamiani kukkoja korkealle ja hyödynnän siksi myös luiden liemen.

6. Sienikeitto. Keitän kukon luut uunipannun huuhteluvedessä, johon lisään lohkottua sipulia ja valkosipulia sekä pippuria. Lisään liemeen kuivattuja, vedessä liotettuja sieniä, esimerkiksi suppilovahveroita. Liotusveden voi käyttää. Tai käytän pakastesieniä, kuten herkkutatteja, punikkitatteja tai esimerkiksi limanuljaskoita, jotka voi ruskistaa ensin öljyssä. Keittoon lisätään mustaleimasulatejuustoa ja maustetaan.