Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? (Room. 2:4)
Miksi Jumalan armo ei ole koskaan halpaa?
Mitä arvoton tai halpa armo on?
Millainen on käsityksemme armosta, jos ajattelemme Jumalan katsovan rikkomuksiamme sormiensa lävitse?
Miksi oikeassa armossa on aina risti?
Mitä Jumalan rakkaus ja armo meitä kohtaan – , saa meissä aikaan?
Mistä meidän pitäisi luopua, jotta meille Jumalan armo kelpaisi?
.
Kuva on Rembrandtin; Tuhlaajapojan paluu.
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Tuomitseminen (22.1.2015)
Tahraton seurakunta (12.2.2015)
Juha Heinilä, jokaiselle ihmiselle kuuluu armo kun hän tekee parannuksen ja uskoo evankeliumin Jumalan kutsuessa, kaikille eli myös luterilaisille, siis olkoompa synnit kuinka veriruskeat tahansa tai olkoompa kuinka siististi elävä tahansa.
Jos kun on oppinut tuntemaan Totuuden vielä tekisi syntiä josta rangaistuksena olisi kuoleman tuomio eli kivittäminen niin en ainakaan omalle kohdalle uskoisi pelastusta, tätä on minulle Jumalan pelko.
Ari, valitettavasti meistä jokainen loppuelämämme aikana tekee (ainakin kerran) sellaista syntiä, josta seuraisi lain mukaan kadotustuomio, mutta onneksi on Jumalan armo. Hyvään Jumalaan kannattaan luottaa. Päivittäin Jeesuksen ohjeen mukaisesti tunnustakaamme syntimme. Jumalan armo on paljon suurempi kuin meidän viisautemme ja syntimme. Onko uskosi epäuskoa vai luotatko armahtavaan Jumalaan?
Juha Heinilä, uskotko seuraavat Jeesuksen Sanat:
Joh. 12:48
Joka katsoo minut ylen eikä OTA VASTAAN minun SANOJANI, hänellä on tuomitsijansa: se SANA, jonka minä olen puhunut, se on TUOMITSEVA hänet viimeisenä päivänä.
Ari, Jeesuksen sanat ovat Jumalan sanaa. Totta kai uskon.
Jeesus Kristus sanoi: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” (Joh. 3:16-18)
Nämä ovat niitä kohtia Raamatussa, joista käy ilmi, ettei sen sanoma ole niin yksiselitteinen kuin haluaisimme uskoa. Jumala rakastaa maailmaa ja haluaa pelastaa sen. Sitä varten Hän lähetti Poikansakin. Kuitenkin usko Poikaan on kysymys, jonka perusteella toiset pelastuvat ja toiset on jo tuomittu. Tällaisten jännitteiden keskellä meidän kristittyjen on suostuttava elämään ja toimimaan. Uskon selittäminen yksinkertaiseksi on silmien ummistamista. Kuitenkin sen voi omistaa pienen lapsen tavoin: ”Jeesus mua rakastaa, Raamattu sen ilmoittaa.”
Teenkö väärin kun kommentoin ilman maksua kun kerran sitä ei ole estetty?
Suuri harha on tämä ”uskosta te olette pelastetut, ette tekojenne kautta” ja sen tulkinta luterilaisittain.
Siis kun otetaan Paavalin sanat ILMAN evankeliumin SANOJA niin syntyy tämä harha.
Paavali puhuu uudestisyntyneille, siis ihmisille jotka hän itse on johdattanut uskoon, mitä se pitää sisillään niin onkin aivan toinen juttu. Siis jumalattomat vääntävät Paavalin sanoja ja yrittävät löytää niistä toisen tien iankaikkiseen elämään ohi evankeliumin, ei onnistu.
EVANKELIUMISSA on täydellisesti se mitä syntisen tarvitsee kuulla tullakseen uskoon kun Jumala kutsuu eli Jeesuksen Sanat ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” ja tätä seuraa sitten kasteelle meno ja Pyhän Hengen saanti.
Tilaisuus tekee varkaan, muttei kaikista.
Martti Pentti
07.01.2015 22:12
“Tehdäkö parannus ja uskoa evankeliumi VAI ottaa esille kastetodistus ja uskoa sen riitävän?” Kastetodistus on pelkkä paperi, muistilappu Jumalan teosta. Ei sillä muuta arvoa ole. Kristillinen kaste on enemmän, se riittää, kun uskoo että on sen kautta syntynyt Jumalan lapseksi. Mitä parannus ja usko evankeliumiin muuta olisikaan?
Tässä vastataan juuri siten mitä on ”usko” luterilaisittain, usko kasteeseen ohi Jeesuksen Sanojen ja ilman että Jeesus kutsuu ja ilman parannusta.
Kun murhamies tai aviorikkoja tulee synnintuntoon niin hänet ”käännytetään” uskomaan kasteeseen ja sen armoon ja näin hän jatkaa samassa voimattomassa uskossa joka ei auttanut alunperinkään, siis nyt hän ”uudessa” tilassaan yrittää omassa lihallisessa voimassaan elää ”kristityn” elämää.
”Tässä vastataan juuri siten mitä on ’usko’ luterilaisittain: usko kasteeseen ohi Jeesuksen sanojen ja ilman että Jeesus kutsuu ja ilman parannusta.” Luterilaiset eivät usko kasteeseen ohi Jeesuksen sanojen. Kastevesi ei pelasta ilman Jeesuksen sanaa. Niinpä se on tärkeä osa kasteen sakramenttia. Kasteeseen kuuluu myös velvoitus kasteopetukseen, johon Jeesuksen sana kuuluu kiinteästi. Rippikoulu tavoittaa vielä suuren joukon kirkon nuorista jäsenistä, myös kirkkoon kuulumattomia. On totta, ettemme ole mikään enkelijoukko, mutta ei meitä luterilaisia saa silti pirulaisinakaan nähdä. Ihmisiähän me olemme.
Martti Pentti, kuinka yhdistät vauvakasteen ja Jeesuksen Sanat ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”?
Entä ne kohdat joissa Jeesus puhuu Jumalan valtakunnasta ja kuinka sinne päästään, siis EVANKELIUMIN SANAT.
Luuk. 14:33
Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.
Siis mistä vauvan pitää luopua?
Kannattaa lukea koko Luuk.14 ja miettiä kuinka se sopii pieneen vauvaan.
”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” Lapsen ei tarvitse kääntyä ja tulla lasten kaltaiseksi. ”Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.”
Martti Pentti, kuvaat hyvin taasen tämän luterilaisen ajattelun ”ettemme ole mikään enkelijoukko” eli juuri sen että KUN lihallisesti yritetään suorittaa uskoa niin siitä seuraa todella lihallista elämää kaiken synnin kattavaa eli alkaen murhaamisista aviorikoksista pedofiliasta jne…. nyt sitten äkkiväärät ns ”hyvää” elämää elävät joutuvat sanoittamaan mistä tämä johtuu ja siitä tuleekin selitysten kirjo, siis kun ei tämä ”keskinäinen rakkaus” oikein pelitä ilman Pyhää Henkeä.
Nöyrtyminen edellä olevan tunnustamiseen on niin vaikeaa kun pitäisi tunnustaa että on elänyt valheessa koko ikänsä ja joutuisi luopumaan kaikesta ja ottaa ristinsä ja lähteä seuraamaan Jeesusta.
Olkaa pelotta, ei Jeesus jätä voimattomiksi niitä jotka Häntä kuulevat, jokainen saa uuden voiman Pyhän Hengen.
Mitä tarkoitat sanonnallasi ’suorittaa uskoa’? Ei usko ole suoritus, vaan Jumalalta saatu lahja. Murha, aviorikos ja lasten hyväksikäyttö ovat kauheita syntejä, mutta niistä vapautuminen ei vielä tee synnittömäksi. Tilalle tulee usein omahyväisyys ja ulkokultaisuus. Parannus ei tapahdu kerralla, vaan sitä täytyy tehdä koko ikänsä. Pyhä Henki on siinä tukena, siinä olet oikeassa.
Martti Pentti, ai mitäkö on ”suorittaa uskoa”, kun esim luet Raamattua ja sieltä esim lähimmäisen rakkaudesta niin kun ”yrität” omassa elämässä sitä tehdä niin etkö silloin ”suorita uskoa”, siis jos uskot että evankeliumin Sana on totuus ja sen yksi käskyistä on juuri ”rakastakaa lähimmäistä niinkuin itseänne”?
Siis kun luet Raamattua ja etenkin evankeliumeita niin silloin ”uskon suorittamista” on juuri hankalien kohtien sivuun laittaminen jollain verukkeella ja siihen paras keino on ”tunnustuskirjojen” tekstit jotka kumoavat evankeliumin käskyt ja ohittavat ne omilla selityksillään. Tätä on lihallinen ”uskon suorittaminen” kun ei ole Pyhän Hengen voimaa, eikä sydämen halua ottaa vastaan evankeliumin Sanaa.
Liha ei koskaan taivu Jumalan tahtoon, henki tekee eläväksi Jumalan Sanan ja antaa voiman ja sydämen halun noudattaa evankeliumin Sanaa.
Ari, joko kommentoit luvallisesti? Pitäisikö minun poistaa kommenttisi?
Martti Pentti, kiitos hyvistä kommenteista. Jumalan lapseksi synnytään kasteessa. Kilvoitelkaamme.
Martti Pentti sanot: ”Parannus ei tapahdu kerralla, vaan sitä täytyy tehdä koko ikänsä.”
Tässä on juuri yksi valhe jota ns ”tunnustuskirjat” suoltavat, kun Jeesus julisti parannusta niin mitä se tarkoitti, kertakaikkista kääntymistä VAI parannelkaa itseänne koko loppu ikä?
Parannuksessa ihminen nöyrtyy tunnustamaan oman syntisyytensä ja TÄYDELLISEN eron Jumalasta ja haluaa kääntyä pois pahoilta teiltään seuraamaan Jeesusta. Tätä ei voi tehdä kuin kerran elämässä.
Ari, hienoa, jos luulet eläväsi tekemättä syntiä. Jumala voi olla eri mieltä. Kumpaa uskot?
”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” ( 1.Joh.4: 10 )
Tässä tulee esille meidän rakkautemme ja Jumalan rakkauden välinen ero. Eikö ole niin, että ihmisen rakkaus kohdistuu kaikkeen hyvään ja kauniiseen ja haluaa sitä itselleen. Jumalan rakkaus on toisenlaista. Se kohdistuu huonoon, epäonnistuneen, ja siihen mikä ei ole mitään. Jumala ei vaadi mikä ei ole mitään. Jumala ei vaadi itselle, ei vaan antaa päinvastoin armon sille, joka hädässä tarvuitsee apua
Pelastus ei riipu siitä, mitä saamme aikaan, tai mihin rakkautemme riittää. Kristinuskon ilosanoma on Jumalan rakkaudessa. Se peittää oman kyvyttömyyden rakastaa. Sillä niin paljon on Jumala rakastanut maailmaa, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” ( Joh.3:16 )
Tietoisuus ja usko tästä vapauttaa, ja antaa voimaa katsoa Jumalan rakkauden avaamin silmin lähimmäisiimme.
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Jumala rakastaa syntistä ihmistä ja haluaa hänet pelastaa. Kuitenkin Jumalaa ei saa suruttomuudella tehdä surulliseksi. Jumala on hyvä ja armollinen.
Martti Pylkkänen, osoitat taasen yhden esimerkin kuinka ohiteteen selkeää evankeliumin Sanaa eli jätät pois Joh.3:16 jälkeisiä jakeita:
19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.”
Siis on ihmisiä jotka EIVÄT TULE VALKEUTEEN, miksi ettei heidän tekojaan nuhdeltaisi, siis he eivät tee parannusta eli nöyrry tunnustamaan omia pahoja tekojaan ja käännyt pois niistä ja alkaisi seuraamaan Jeesusta. Tälle toiminnalle hyvä perusta on ”tunnustuskirjat” ja lapsikaste.
Ari, milloin itse tulet valkeuteen ja liityt seurakuntaan? Seurakunnan kokouksissa on Kristus läsnä. Kristuksen seuraaminem ei voi alkaa, jos Häntä kavahtaa.