Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? (Room. 2:4)
Miksi Jumalan armo ei ole koskaan halpaa?
Mitä arvoton tai halpa armo on?
Millainen on käsityksemme armosta, jos ajattelemme Jumalan katsovan rikkomuksiamme sormiensa lävitse?
Miksi oikeassa armossa on aina risti?
Mitä Jumalan rakkaus ja armo meitä kohtaan – , saa meissä aikaan?
Mistä meidän pitäisi luopua, jotta meille Jumalan armo kelpaisi?
.
Kuva on Rembrandtin; Tuhlaajapojan paluu.
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Tuomitseminen (22.1.2015)
Tahraton seurakunta (12.2.2015)
Juuri näin Ari. Parannus ja synnin tunnustaminen liittyvät toisiinsa ja juuri TUON saa aikaan Kristuksen Evankeliumi.
Siis, kun ihminen kuulee Evankeliumin ja saa Uskoa Armon kohdalleen, niin SE on SE Parannus ja APU, joka tulee Jumalalta syntiselle ihmiselle.
Voidaan puhua myös kääntymyksestä ja sen mukanaan tuomasta uudesta elämästä. Ihminen siis havahtuu omaan syntiseen elämäänsä, mutta Armo on siinä, että Tuomio kulkee ohi, Kristuksen Veren tähden.
Tämä kokemus muuttaa ihmisen elämän lopullisesti, eikä ihminen enää halua kulkea entistä tietä, vaan vihaa syntiä, joka saa niin paljon pahaa aikaan minussa itsessäni ja koko ihmiskunnassa. Tämä ei johda synnittömään elämään, mutta se johtaa siihen, että Pyhä henki pääsee parantamaan ihmistä sisältä päin, pesten haavat ja ruhjeet Jeesuksen Verellä.
Kun ihminen joutuu Jumalan käsittelyyn, niin se ei tarkoita helppoa ja auvoista ihmisen elämää, mutta sen kautta ihminen saa Pelastuksen, Turvan ja Toivon, jota ei kukaan voi ryöstää ihmisen sydämestä, koska Jumala on itse painanut sinettinsä sinne.
”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.
Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.
Minä ja Isä olemme yhtä.” Joh.10
Kun ihminen on löytänyt kohdalleen Jumalan Armon ja Jeesuksen sanat: ”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Joh.6:37 niin ihminen saa luottamuksen Isään, joka ei valehtele eikä soimaa, ei hylkää, vaan Rakastaa. Nyt laki ei ole minua vastaan, koska Rakastan Jumalan Lakia, jonka Hän on minun puolestani täyttänyt Kristuksessa.
Kuinka voisin enää olla kuulematta Jumalan ääntä, vaikka kompuroin ja harhailen välillä kuin pieni lapsi? En kuitenkaan enää riemumielellä juokse maailman mukana, vaan kasvaen Armossa joka päivä uudistuen mieleni uudistuksen kautta Jumalan Hengen mukaan ja näin saaden Armoa Armon päälle.
En voi rakastaa enää syntiä, vaan vihaan sitä.
Kaiketi juuri se on Parannuksen saarna, jota Jeesus tuli maailmaan tuomaan. Hän toi kansalleen parannuksen ja syntien anteeksi saamisen. Sitä meidänkin tulee saarnata kaikille.
Herra vaikuttaa kaiken Sanansa kautta. Me eksymme, jos emme tunne Sanaa ja Jumalan Voimaa.
Ismo Malinen, sanot ” kun ihminen kuulee evankeliumin..” niinpä, entä kun tämä sama ihminen kääntyy ottamaan vanhasta elämästä jotain jolla todistaa jo olevansa osallinen Jumalan lapseudesta? Ei tarvitse tehdä todellista parannusta vaan voi nauttia ns ”kristityn” elämästä ilman että tarvitsee luopua vanhasta elämästä ja ottaa ristiänsä ja lähteä Jeesusta seuraamaan.
Tuleeko uudestisyntyneestä synnitön, sen ajattelemisella ei ole merkitystä vaan että ketä seuraa, kun seuraa synnitöntä niin mitä siitä seuraa?
Jeesuksen Sanat ovat iankaikkisen elämän Sanat eivät kenenkään muiden, ei Jumala ole lähettänyt ketään ihmistä selittämään evankeliumia ja kirjoittamaan oppia (tunnustuskirjoja) vaan ainoastaan Pyhän hengen joka kirkastaa Jeesusta.
Jos/kun uskot joihinkin tunnustuskirjoihin katekismuksiin niin se erottaa meidät, minulla on vain ja ainoastaan Raamattu, ei mitään ihmis sepustuksia mitä Raamattu sanoo, Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta
Kiitos teille kaikille. Seuraava aihe blogillani on tuomitseminen 22.1.2015. Tervetuloa mukaan keskustelemaan. Juha
Juha Heinilä, eiköhän tämä ollu tässä eli kun joku rahastaa että evankeliumia voi julistaa jää minun osalta tämä tähän.
Jos/kun joku on uupunut työn ja kuormien alla niin Pietari selkeästi sanoo miten tulee toimia:
Ap.t.2: 38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”.
1. Piet. 2:2
ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,
Ari, saat vapaasti elämäsi aikana käydä vaikka kuinka monta kertaa kasteella, jos niin haluat. Minulle riittää kerran tulla Jumalan kastamaksi ja se kaste tapahtui lapsena.
Evankeliumin sana on uskon sana. Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen niin pelastut.
Ari, meidät erottaa näköjään käsitys siitä miten Jumala tulee ihmisen tietoisuuteen. Jumalahan tuntee meidät jo idussaan, jo ennekuin meitä on ollut.
Ihmisen tietoisuus Jumalasta syntyy, kun me kuulemme Sanan. Koska se ensi kertaa tapahtuu? Aikaa me emme tiedä kumpikaan, mutta se, miten saamme ymmärryksen Jumalasta, saa meissä kaikissa aikaan omakohtaisen ja empiirisen kosketuksen Luojaan.
Kasteen ajankohta ei ole tässä merkityksellistä, vaan Usko, jonka Jumala on lahjoittanut Sanansa kautta. Usko on outo asia, sillä sitä ei ihminen voi itsestään repiä, se annetaan lahjaksi ja se tulee meidän ulkopuolelta.
Jumala on siis tuntenut meidät jo ennen kuin me olemme tunteneet Jumalan. Sitä on hyvä miettiä itse kunkin.
Kiitos Ismo hyvistä kommenteista. Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen.
” Mistä meidän pitäisi luopua, jotta meille Jumalan armo kelpaisi” ?
Eräs mies meni vieraalla paikkakunnalla hengelliseen tilaisuteen, häneltä tiedusteltiin ensimmäiseksi: ” Oletko ottanut Jeesuksen vastaan sydämmeesi ja elämääsi” ? Tähän kyselyyn kyseessä oleva mies oli vastanut:” Olen kiitollinen, että Vapahtajani on ottanut minut vastaan”.
Mielestäni tämä oli ainoa oikea vastaus, sillä hän tiesi olevansa uskosssa yksin Jumalan armosta, ilman omaa ansiota. Ihminen on luonnostaan siinä luulossa, että hänen täytyy itse omilla teoillaan tehdä itsensä Jumalan silmissä vanhurskaaksi.
Yksin Kristus on meidän pelastuksemme syy, ei meidän omat tekomme. Olemme Jumalan lapsia vain siksi, että Jumala rakastaa meitä, emme minkään muun syyn takia. Kun tämä on tullut yksinkertainen autuudenoppi on tullut selväksi,silloin on käsittänyt ansaitsemattoman Jumalan armon oikealla tavalla.
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Jumalan armoa ei voi ansaita omilla töillä. Jumalan viisaus poikkeaa maailman viisaudesta. Omilla tikapuilla ei pääse Taivaaseen.
Martti Pylkkäsen kommentissa on eräs asia jota haluan valaista, ”Jumala rakastaa meitä”.
Ketä Jumala rakastaa, ketkä ovat arvokkaita Jumalalle?
Jeesus Sanoo:
Matt. 10:28
Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.
Siis Jumala voi hukuttaa helvettiin, MIKSI?
Ketä Jumala rakastaa:
Joh. 14:23
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
Ari, kiitos kommentista. Jumala rakastaa nöyrää syntistä ja kurjaa, jonka hän vanhurskauttaa. Omavanhurskaat, jotka luulevat omalla rakkaudella tai toimilla ansaita Jumalan rakkauden jäävät oman ylpeyden vangiksi.
Pyhä Paavali kirjoittaa:
Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; Mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. (Room. 5:1-11)
Jumala voi hukuttaa helvettiin, mutta tahtooko hän tehdä niin? ”Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus — mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!”
Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista. Jeesukseen Kristukseen kannattaa luottaa ja yksin häneen turvata. Oma lihamme on aina sellainen, jonka varaan emme voi mitään laskea.
Martti Pentti, Jeesus Sanoo seuraavaa:
Joh. 12:48
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
Kun Jeesus Sanoo:”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” niin mitä on ottaa vastaan Hänen Sanansa, tehdäkkö parannus ja uskoa evankeliumi VAI ottaa esille kastetodistus ja uskoa sen riitävän?
Ari, ilmeisesti halveksit Jumalan armoa. Voit vapaasti tehdä kuinka paljon lihasi tekoja tahansa, vaikka tosiasiassa turhennat Kristuksen Golgatan työn.
Syntiä jokainen kristitty vihaa ja tunnustaa ne Jumalalle päivittäin. Onneksi anteeksiantamukseen voimme luottaa. Jumala rakkaus on agape -rakkautta.
”Tehdäkö parannus ja uskoa evankeliumi VAI ottaa esille kastetodistus ja uskoa sen riitävän?” Kastetodistus on pelkkä paperi, muistilappu Jumalan teosta. Ei sillä muuta arvoa ole. Kristillinen kaste on enemmän, se riittää, kun uskoo että on sen kautta syntynyt Jumalan lapseksi. Mitä parannus ja usko evankeliumiin muuta olisikaan?
Juha Heinilä, lueppa tarkkaan Paavalin sanat joita copy pastasit.
Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä OLIMME SYNTISIÄ, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun OLEMME VANHURSKAUTETUT hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.
Siis ihmisellä on kaksi eri olomuotoa, syntinen ja vanhurskautettu, eivätkä ne ole samanaikaisia, näin minä tuon luen.
Ari, olemme armahdettuja syntisiä. Meistä kukaan ei ole puhdas pulmunen. Jumala vanhurskauttaa ainoastaan syntisiä. Omilla teoillamme ansaitsemme ainoastaan Helvetin tulet. On hienoa olla vanhurskautettu ja voimme luottaa Jumalan lupauksiin vaikka itseemme katsellessa emme armoa itsellemme soisi.
Juha Heinilä, niin olen minä ainakin armahdettu syntinen, siis entinen syntinen joka sai armon.
Etkö saa enää tulevaisuudessa armoa, jos lankeat ja teet syntiä?
Juha Heinilä, onko nyt sitten niin että kun presidentti armahtaa murhaajan kuolemantuomiosta niin jos tämä kävelee punaisia päin niin kuolemantuomio laitetaan täytäntöön?
Mielenkiintoinen on Jumala kuvasi.
Ari, omapa on jumalakuvasi. Jos lankeat sellaiseen syntiin, josta Jumalan lain mukaan, seuraisi kadotustuomio, niin heruuko sinulle vielä Jumalan armoa? Tai voi olla vaikea tuohon vastata, niin vastaa heruuko luterilaiselle armoa, jos lankeaa samanlaiseen syntiin kuin sinä?