Halpa armo

Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? (Room. 2:4)

Tuhlaajapojan paluu_Rembrant

Miksi Jumalan armo ei ole koskaan halpaa?

Mitä arvoton tai halpa armo on?

Millainen on käsityksemme armosta, jos ajattelemme Jumalan katsovan rikkomuksiamme sormiensa lävitse?

Miksi oikeassa armossa on aina risti?

Mitä Jumalan rakkaus ja armo meitä kohtaan – , saa meissä aikaan?

Mistä meidän pitäisi luopua, jotta meille Jumalan armo kelpaisi?

.

Kuva on Rembrandtin; Tuhlaajapojan paluu.

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

. . . . .

Seuraavat blogit:

Tuomitseminen (22.1.2015)

Tahraton seurakunta (12.2.2015)

  1. Voi hyvät hyssykät, tuota Arin sekoitusta, siinä on malli esimerkki, miten on laki ja armo sotkettu oikein huolella. Kuka löytää yksin tien ulos noin synkästä metsästä? Kaikella kunnioituksella Ari, mutta halveksit menneitä sukupolvia ja niitä isiä, jotka ovat Raamattua tutkineet Hengen silmin.

    Ei kristittyjä vainottu aikoinaan sen tähden, että olivat huonoja lain noudattajia, vaan heitä vainottiin, koska he julistivat kaikista kielloista huolimatta Evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta.

    Onkin hyvä kysyä mistä on kysymys?

    Kun katsomme mistä Evankeliumissa on oikeasti kysymys ja ketä sen julistaminen suututti, niin etteivät voineet pysyä nahoissaan, vaan vainosivat ja heittivät tyrmään näitä pyhäkössä julistajia. (lue Apostolin teot)

    Mikä sai nämä Juutalaiset miehet niin raivoa täyteen, että halusivat tappaa, Jeesuksen seuraajat, nämä uuden opin julistajat ja maailman villitsijät.

    Juutalaiset lainopettajat suuttuivat nimittäin silmittömästi, koska Kristityt julistivat syntien anteeksi saamista ja Jumalan Armoa Jeesuksessa Kristuksessa.
    Nuo jotka suuttuivat ja suuttuvat edelleen olivat niitä, jotka olivat tottuneet lainopettajien opetuksiin ja oppiin siitä, kuinka ihmisen tulee noudattaa kaikkea, mitä laissa ja profeetoissa on kirjoitettuna, että perisivät elämän ja vanhurskauden Jumalan edessä.

    Kun siis paikalle tulee Kristittyjä, jotka julistavat turhaksi ja tyhjäksi isiltä perityt lainopetukset ja tuovat tilalle Jumalan Pojan uhrin ja sovituksen ja opin Jumalan Armosta, joka julistetaan kaikille ihmisille Kristuksen Evankeliumin mukaan ja uskon kautta saatavasta lahjasta. Vanhurskaudesta, jossa ei lueta enää Vanhurskautta tekojen mukaan vaan Kristuksen uhrin kautta ihminen saa lahjaksi Vanhurskauden, Jumalan tahdon ja päätöksen mukaan.
    Jumala oli ottanut ohjat ja ihmisen synti oli sovitettu yhdellä uhrilla, tekojen oppi oli suljettu pois, sillä kaikki olivat kelvottomaksi käyneet. Paavali sanoo:

    ”Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
    Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä.

    Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
    Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.” Gal.3

    Lainopettajat suuttuivat siis siitä, että ihmisen teoilla ei olisi enää mitään merkitystä vanhurskauden saavuttamisen suhteen, koska Jumala oli hyväksi nähnyt, Vanhurskauttaa ne, jotka uskovat Jeesuksen Kristuksen päälle. Ne jotka uskoivat, saavat Voiman ja tulevat näin Jumalan lapsiksi yksin uskon kautta.

    ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta,
    turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten,
    jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.

    Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.

    Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.

    Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta.

    Ja heille, koska he eivät palvelleet itseänsä, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa.

    Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.

    Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte, vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi.

    Sillä kirjoitettu on: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä”.

    Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan.
    Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.

    Sillä: ”kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti”. Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu. 1.Piet.1

  2. Se että Lutherilaiset, eksyivät ja laittoivat nimet vainon hyväksyviin kirjoihin, ei tue automaattisesti sitä oletusta, että uudelleenkastajat olisivat olleet oikeassa kasteen suhteen.
    Se, että 1500 luvulla oli sekaannusta monen muunkin asian suhteen, ei oikeuta meitä tuomitsemaan niitä, jotka ovat menettäneet henkensä noihin aikoihin uskonsa tähden, ei niitä jotka saivat tuomion katollisen kirkon toimesta tai jonkin muun hengellisen tahon edesauttamana.

    Jos olen oikein ymmärtänyt ja noista ajoista historiasta lukenut, niin vihamielisyyttä osoitettiin molemmin puolin ja se on lihallista ja inhimillistä kaikilta, mutta anteeksi annettavaa. Kun tuntee tuon ajan historialliset viitekehykset, niin ihme on ettei useampi menettänyt päätään. Onhan myöhemmin Lutherin syyksi laitettu myös Juutalaisten tuhoamisen oikeutus. Lutheria voi myös ymmärtää väärin, samoin kuin Raamattua, jota on käytetty aseena, jopa Amerikan mustien orjuuden puolesta.

    Kaikkinensa tuon ajan ylilyönnit on käyty läpi virallisesti ja anteeksi pyyntö myös esitetty ja virallisesti se on myös vastaanotettu ja hyväksytty. ”Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään.” 🙂

  3. Ismo Malinen, älä kanna huolta siitä oliko ”uudestikastajat” oikeassa uskossa vaan siitä että luterilaisuuden oppi-isät vainosivat, siis hyväksyivät Raamatulliseksi tappaa ihmisiä.

    Otatko heiltä iankaikkisen elämäsi sanat vastoin Jeesuksen selkeää kieltoa:

    Matt.7:15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
    16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
    17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
    18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.

    • Ari, ettei totuus unohtuisi. Lutherin kanta vainoihin.

      Seuraavassa lainauksessa on jumaluusopin tohtori Martti Lutherin kanta uudestikastajien vainoista (kirjasta Von der Wiedertaufe an zwei Pfarrherrn. 1528) :

      Ei kuitenkaan ole oikein, ja siitä minä paljon kärsin, että ihmisraukkoja noin säälimättä murhataan, poltetaan ja julmasti tapetaan. Jokainen saakoon uskoa, mitä hän itse haluaa. Jos hän on vääräuskoinen, hänellä on aivan riittävästi rangaistusta helvetin iankaikkisessa tulessa. Miksi he tarvitsisivat ajallista kidutusta, jos he erehtyvät ainoastaan uskonasioissa eivätkä sen lisäksi ryhdy kapinoimaan tai muuten vastustamaan esivaltaa. Hyvä Jumala, miten nopeasti kävikään näin, että ihmiset taas lankeavat harhaan ja perkeleen pauloihin. Heitä on vastustettava lujasti Raamatulla ja Jumalan sanalla; tulella ei saada aikaan juuri mitään.

    • Juha Heinilä.
      Saanko kysyä, mitä hyötyä asiallesi on tästä tosiasioiden vastaisesta jankuttamisesta?
      Kun mikään ei muutu, vaikka kuinka selität.

      Jos joku on sitä mieltä, että kaikki luterilaiset ovat murhaajia ja monet heistä vielä iältäänkin yli 600 vuotta vanhoja, niin
      että ovat ehtineet vielä sinunkin rippi-isäksesi ja opettajaksesi tänne Suomeen, so what?

  4. Mitä Jumalan rakkaus ja armo meitä kohtaan – , saa meissä aikaan?

    Aina enenevä Armo saa meissä aikaan kiitosta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Vaikka olemme kurjat, niin kuitenkin toivossa rikkaat. Vaikka näemme itsemme maailmassa, jossa on ahdistus, niin samaan aikaan meillä on Rauha Herrassa. Tämä on outoa ja ylen ihmeellistä, mutta jokaiselle pyhälle tuttua, sillä kaikilla meillä on sama toivo saman Armon Hengen mukaan. Tähän Armoon ja Toivoon, toivoisimme myös kaikkien pääsevän.

    ”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,
    ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta”.

    Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, sanoen: ”Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!”
    Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: ”Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?”

    Ja minä sanoin hänelle: ”Herrani, sinä tiedät sen”. Ja hän sanoi minulle: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

    Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.

    Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.”

    Paavali kirjoittaa enenevästä armosta:

    ”Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: ”Minä uskon, sentähden minä puhun”, niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme, tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.
    Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.
    Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.

    Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” 2.Kor.4

    • ”Apostoli puhuu lähtien omasta olettamuksestansa, ettei minkään lain mukainen teko ole oikea, jos se ei lähde uskosta, joka sydämen puhdistaa – – – sillä vain sellainen teko on hyvä, joka lähtee hyvästä ja puhtaasta sydämestä. Mutta hyvää sydäntä ei synnytä muu kuin armo; armo taas ei tule teoista, vaan uskosta Kristukseen.” M. Luther, Galatalaiskirjeen selitys (5:3)

    • Martti Pentti, kiitos lainauksesta. Ulkonainen ympärileikkaus ei meitä hyödytä kuten Paavali kirjoitti, vaan meidän uskovaisten sydämet on Jumala ympärileikannut.

      Herra, sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi ja sinun jälkeläistesi sydämet, niin että rakastat Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, että eläisit. (5. Moos. 30: 6)

    • Irmeli, kiitos linkistä Bo Giertz:n tekstiin. Hyvä teksti, vaikka ihan kaikessa en voi häneen yhtyä. Otan joskus myöhemmin keväämmällä blogiin tästä tekstistä aiheen, jota yhdessä voimme käsitellä. Kannattaa lukea Bo Giertz:n kirjoitus.

    • Sain lahjaksi parikin Giertzin kirjaa, ja kyllä olen pitänyt.
      Me olemme kaikki ihmisiä, niin myös Giertz kuin Hedberg. Viimeksi mainitun määritelmät
      pietismistä, joita kerran luin, olivat ihan hanurista. Eivät vastanneet todellisuutta. Olkoon vaikka kuinka suurin Herran palvelija.
      On helppo ottaa hampaisiinsa yksi sana tai lause, mutta meillä ihmisillä on usein sanoille oma sisältönsä. Sitä pitäisi voida kuunnella ja miettiä’.
      Niin esimerkiksi tuo sana ”ratkaisu”, joka niin monia luterilaisia hirvittää. Olen huomannut, että sanan merkitys muuttuu, kun tarkastelunäkökulma muuttuu.

      Kalliopohja on erittäin hieno kuvaus siitä, mihin kiemuroihin ihminen hyvässä uskossaan joutuu väistämättä. Kasvu Kristuksessa ei ole mahdollista ilman erehdyksiä. Kyll se vaa nii o’

    • Jorma, kiitos kommentista. Kalliopohja on erinomainen kirja, jonka jokaisen uskovaisen kannattaa lukea. Pietismistä on vaikea keskustella, koska niin, en ihan tiedä miksi. Kai pitäisi osata asettaa sanansa oikein, ettei tule turhaa kärhämää.

  5. ismo malinen
    04.01.2015 20:22
    ”Voi hyvät hyssykät, tuota Arin sekoitusta, siinä on malli esimerkki, miten on laki ja armo sotkettu oikein huolella. Kuka löytää yksin tien ulos noin synkästä metsästä? …”

    Olen ihmetellyt miksi edellä olevaa on kohdallani toistettu niin monen kertaa, siis laki ja armo sekaisin.

    Olen tullut siihen johtopäätökseen että kun julistan parannusta niin ne joille tämä evankeliumin julistus ei kelpaa ja kuvittelevat olevansa jo pelastettuja ilman parannusta niin tämä parannuksen julistus kuulostaa ”lailta ilman armoa”, että ihminen voisi ”omilla teoillaan” ansaita pelastuksen.

    Siis mitä se perannus tarkoittaa jota Jeesus käskee julistaa:

    Luuk. 24:47
    ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

    Tämä parannus tarkoittaa juuri armon pyytämistä kun tunnustaa olevansa syntinen eli erossa Jumalasta.
    Tunnustamista ettei ole elänyt Jumalan tahdossa tehden syntiä ja nyt ymmärtää olevansa kuolemaan tuomittu matkalla kadotukseen.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.