Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? (Room. 2:4)
Miksi Jumalan armo ei ole koskaan halpaa?
Mitä arvoton tai halpa armo on?
Millainen on käsityksemme armosta, jos ajattelemme Jumalan katsovan rikkomuksiamme sormiensa lävitse?
Miksi oikeassa armossa on aina risti?
Mitä Jumalan rakkaus ja armo meitä kohtaan – , saa meissä aikaan?
Mistä meidän pitäisi luopua, jotta meille Jumalan armo kelpaisi?
.
Kuva on Rembrandtin; Tuhlaajapojan paluu.
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Tuomitseminen (22.1.2015)
Tahraton seurakunta (12.2.2015)
Juha Heinilä, kirjoitat että olet ollut ”tuhlaajapoikana” maailmassa, muistuttaako Jumala niistä teoista, jotka sillä reissulla teit, vielä sinua vai oletko saanut ne anteeksi ja ne on unohdettu?
Kaikki tekoni on kirjoitettu ja tulevat tekoni kirjoitetaan Tekojen kirjaan, joka on Taivaassa. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Kerran Tekojen kirja avataan, jolloin me näemme ja kuulemme mitä olemme elämämme aikana tehneet niin hyvää kuin pahaakin. Näillä pahoilla teoilla ansaitsen Helvetin tulet.
Uskon Vapahtajaan Herraan Jeesukseen Kristukseen, joka on maksanut kaikki syntivelkani ja nimeni on Karitsan elämän kirjassa. Jokaisella, jolla on nimi Karitsan elämän kirjassa, pelastuu, eikä häntä tuomita Helvettiin.
”Millainen on käsityksemme armosta, jos ajattelemme Jumalan katsovan rikkomuksiamme sormiensa lävitse?” Vähättelemme armoa, jos ajattelemme näin. Jumala ei tyydy katsomaan rikkomuksiamme sormiensa lävitse, vaan hän ottaa ne kokonaan pois, hävittää ne. ”Hän on kuitenkin tullut tähän maailmaan vain kerran, nyt aikojen lopulla, hävittääkseen synnin uhrillaan. Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle. Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat.”
Synti on syntiä niin kauan kuin ihmiset syntiä tekevät. On suurta sokeutta, jos ajattelemme, että saamme tehdä ihan mitä vain, eikä Jumala siitä välitä. Naisia raiskataan, lapsia hyväksikäytetään, ihmisiä murhataan, varkaudet ovat yleisiä jne. Elämme lopunaikoja, jolloin suurin osa ihmisistä on yhä kauempana Jumalan tahdosta, ainoastaan pieni osa välittää Jumalan tahdosta. Meillä pitää olla tahtoa haluta oppia ymmärtämään Jumalan tahtoa ja elää sen mukaisesti.
”Naisia raiskataan, lapsia hyväksikäytetään, ihmisiä murhataan, varkaudet ovat yleisiä jne.” Nämä ovat maallisen esivallan asioita. Jumala on asettanut sen käyttämään valtaa estämään tällaista ja rankaisemaan näin rikkoneita. Hengellisen vallan tehtävä on julistaa armoa rikosten uhreille ja anteeksiantoa rikkoneille.
Ihan jokainen rikoksen uhri ei saa oikeutta täällä maanpäällä, eikä kaikki rikolliset jää kiinni. Viimeiselle tuomiolle pääsee myös nämä, jotka eivät täällä maanpäällä ole jääneet kiinni tai saaneet tuomiota.
Kun tässä miettii millainen Jumala kuva kelläkin on niin ei voi kuin ihmetellä niitä jotka sanovat/uskovat ettei voi elää synnittömästi täällä maan päällä ja sitten taivaassa vasta kaikki on kohdallaan, SIIS KUN Jumala lupaa puhdistaa kaikesta vääryydestä niin eikö se tarkoita juuri että Jumalan voima on se joka vaikuttaa uskovissa puhdistumisen? Minä ainakin uskon että Jumalan voima vaikuttaa minussa ja puhdistaa, minun oma osa on vain tehdä Sanan mukaan ja voima on Jumalan millä se toteutetaan, simppeliä.
Vielä kun ajattelee näitä ”voimattomuuden” julistajia niin pitää olla aikamoinen ”usko” kun kerran Jumalan lupaus ei toimi (heidän mielestä) täällä maan päällä niin sitten kuitenkin luotetaan/uskotaan että se toimii taivaassa, siis epäusko täällä maan päällä tapahtuviin Jumalan lupauksiin ja täydellinen usko sitten mitä taivaassa tapahtuu, onkohan toi aitoa uskoa vai valheen keksimää?
”Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.” Paavali kirjoittaa roomalaisille tästä asiasta näin.
Ainoastaan sokea voi sanoa elävänsä tekemättä lainkaan syntiä. Hän joka rikkoo Jumalan ensimmäistä ja muita käskyjä vastaan.
Paavali ja VII luku
Näin puhuu sellainen ihminen joka on kilvoitteleva kristitty. Tämä dikotomia sopii siis sellaisiin.
Piittaamaton langennut tai halpaa armoa väärinkäyttävä ei näin tietenkään sano.
Martti Pentti, kumoaako mielestäsi Paavalin sanat Jumalan lupaukset?
Kumpaa uskot Jumalaa vai niitä jotka vääntävät Paavalin sanat omaksi hyödykseen kieroon?
Paavali puhuu lainaamassasi kohdassa olotilaa ENNEN uudestisyntymää, siis ilman Jumalan voimaa ja ymmärrystä Jeesuksen Sanoista.
Ari, haluatko, että sinut tuomitaan niistä synneistä Jumalan lain mukaan, jotka olet tehnyt aikuiskasteen jälkeen?
Tähän luulisi olevan helppo vastata, jos on vakuuttunut elävänsä puhdasta elämää.
Paavali sanoi elämän ehtoopuolella olevansa syntisistä suurin. Muistatko kun fariseus ja publikaani oli temppelissä?
Älä sinä Ari höpötä täällä omiasi viikosta toiseen!
Tuletko sinä nyt meille esittämään, että Paavali ei Roomalaiskirjeessä ( 7. luku) puhu itsestään
kristittynä opetukseksi Rooman kristityille.
Aivan tolkutonta!
Jorma Ojala, lueppa nyt sitten aivan tarkkaan niin huomaat Room.8 että
2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Siis nyt Paavali puhuu uudesta tilasta eli siitä vapaudesta jonka Jeesus saa aikaan. Sydämen halusta elää Jumalan voimassa Jumalan tahdossa.
Tiedän ja ymmärrän että tätä on vaikea/mahdotonta sellaisen ymmärtää joka ei ole uudestisyntynyt ja yrittää elää Raamatun Sanaa omassa voimassaan siis lihallisesti.
Ari, olet aivan väärässä. Myös 7 luku puhuu uudestisyntyneistä kristitystä. Vaikka olemme vapaat synnin ja kuoleman laista, niin se ei tarkoita, ettemme tekisi päivittäin syntiä. Synti ei vain aiheuta kadotustuomiota meille.
Juha Heinilä, vai ei synti kadota, mitä Paavali sanoo lihanmielen mukaisesta elämästä, siis syntiä palvellen?
Ari, tarkoitatko sitä, että jos olet tehnyt aikuiskasteen jälkeen syntiä, niin joudut kadotukseen? Onko sinulla eri vai samat säännöt kuin muilla?
Juha Heinilä, olen jo monta kertaa todennut että on syntiä joka kadottaa ja syntiä joka ei kadota, näin Raamatussa Sanotaan.
Ylpeys on syntiä joka kadottaa, siis se ettei tee parannusta Jumalan vetäessä vaan tuo esille jotain omaa jolla yrittää todistaa vanhurskauttaan, esim kastetodistus.
Ari, eli jos ylpeilet ja kehuskelet itsestäsi, niin joudutko kadotukseen? Vai voitko sinä määritellä mikä on ylpeyttä?
”Ylpeys on syntiä joka kadottaa, siis se ettei tee parannusta Jumalan vetäessä vaan tuo esille jotain omaa jolla yrittää todistaa vanhurskauttaan, esim kastetodistus.” Kastetodistus ei ole ’jotain omaa’ vaan todistus Jumalan teosta: ”Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa.”
Juha Heinilä, Jumala on joka määrittelee kuinka tuomitaan ja sen Hän on ilmottanut jo Sanassaan eli Jeesuksen kautta:
Joh. 12:48
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
Kun Jeesus selkeästi Sanoo että parannuksen kautta saadaan synnit anteeksi niin se on just näin eikä ole mitään muuta tietä, mitä sitten parannuksen/uudestisyntymän jälkeen tapahtuu kun lankeaa niin se on taasen Jumalan käsissä ja niihin omankin iankaikkisen elämäni luotan.
Ari, sanoit, että sinulle on simppeliä elää ilman syntiä, kun sinulla on voima. Niin ethän sinä silloin voi langeta tekemää Jumalan tahdon vastaisesti vai mitä?
Oletko Ari, joka tekee syntiä aikuiskasteen jälkeen vai oletko Ari, joka ei ole tehnyt syntiä aikuiskasteen jälkeen?
Puhut joutavia!
Kuule Ari. me puhuimme Roomalaiskirjeestä ja sen luvusta 7.
Kuten sanoin, sinä höpiset Paavalista ihan omia keksintöjä.
Paavali kertoo siinä itsestään uudestisyntyneenä kristittynä: syntinen/vanhurskas.
Tämäkin asia on sinulle 100 kertaa täällä selitetty, mutta koska mielesi on teflonia, ei siihen
Jumalan sana tartu.
Jorma, kiitos kun olet kertonut samat asiat yhä uudelleen. Vaikeaa on ymmärtää Raamattua, jos oma viisaus ohittaa Jumalan sanan.
Autuas tohtori Martti Luther kirjoittaa erinomaisesti (Matkaevästä):
Meidän tulee lukea Jumalan sanaa peläten ja nöyrästi eikä koettaa selittää sitä omalla viisaudellamme. Tuskinpa mikään muu synti voi olla meille enemmän esteeksi ja vahingoksi kuin oma viisaus. Emme saa myöskään kohdella Jumalan sanaa kevytmielisesti. Jos tapaamme siellä ajatuksen, jota emme ymmärrä, niin meidän tulee nostaa hattua ja jatkaa lukemista. Jumalan sanaa ei saa pilkata eikä selittää inhimillisin keinoin, vaan se vaatii suurta vakavuutta, sitä täytyy kunnioittaa ja pitää arvossa. Jos tahdomme arvostella Jumalan sanaa oman mielemme mukaan, me petämme itsemme emmekä voi selviytyä. Sitä, joka vajoaa oman viisautensa suohon, ei siitä helposti auteta ylös.
Jorma Ojala, Paavali sanoo Room.7 seuraavaa:
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
Oliko Paavali lihallinen vai oliko hän hengen täyttämä? Siis kumpaa aikaa hän tässä peilaa kun puhuu itsestään ”minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen”?
Ari, seuraava jae selittää. Ainoastaan Kristitty haluaa tehdä Jumalan tahdon. Ei uudestisyntymätön halua tehdä Jumalan tahtoa.
Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. (Room. 7:15)
Juha Heinilä, eikö Saulus sitten tehnyt omasta mielestään Jumalan tahtoa kun vainosi kristittyjä?
Siis kyllähän niin moni itseään kristityksi kutsuva luulee palvelevansa Jumalaa mutta on kuitenkin sokea ja elää pimeydessä TEHDEN pimeyden töitä, siis
Ari, kommenttisi on ylimielinen. Eikä se muuta tosiasiaa miksikään.
Juha Heinilä, ei sillä ole väliä mitä minusta ajattelet, saat vapaasti tuoda julki mitä haluat.
>>Juha Heinilä, vai ei synti kadota, mitä Paavali sanoo lihanmielen mukaisesta elämästä, siis syntiä palvellen?>>>>
Arilla on kaikki aivan sekaisin, kuten tämä kysymys osoittaa.
”Lihan mukainen elämä” ei ole ”Hengen mukaista elämää”.
Lihan mukainen elämä ei siis ole uskovan elämä, sitä elämää jota Paavali Room 7 kuvaa
ja puhuu itsestään.
Tämäkin asia on Arille kerrottu ainakin 100 kertaa täällä.
Aivan turha on Arin räksyttää täällä Juha Heinilälle.
Jorma Ojala, jos et lue Room.8 niin et ymmärrä mitä Paavali tahtoo sanoa, kannattaa muistaa ettei alkuperäisessä kirjoituksissa ollut lukujakoa siis kun rajaat asiaa koskemaan vain lukua 7 niin teet vääryyttä alkutekstille.
Room.8:5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
Siis hedelmästä näkee millä mielellä on menossa.
Jos ei mene perille, ei mene perille.
Jorma Ojala, näinhän se on, vaikeeta on ylpeille sokeille julistaa evankeliumia ja että Jeesus parantaa.
Uskosta vanhurskas on samaan aikaan vanhurskas ja syntinen (Room 7:14-25)
Paavali on vaihtanut kirjeessään yleisen me-muodon henkilökohtaiseksi minä-muodoksi (Room 7:7). Se terävöittää ja tekee opetuksen syvästi henkilökohtaiseksi. Nyt ei ole kysymys vain joistakin yleispätevistä periaatteista, vaan kipeästä omakohtaisesta kokemuksesta ja ongelmasta. Paavalin kuvauksen aitoutta ei voi kiistää yksikään itsensä totuudellisesti tunteva uskova. Lisäksi tässä on nykyhetken aikamuoto, preesens. Ei ole kysymys tilanteesta ennen uskoon tuloa. Näin meille paljastuu perisynnin (5:19) vaikutus uskovan elämässä. Perisynti on voittamaton synti ja katoaa vasta ruumiin kuollessa.
Tarkkailen itseäni Jumalan pyhän ja hengellisen lain valaisemana. Näen itseni turmeltuneena ihmisenä, synnin orjaksi myytynä (Room 7:14). Tiedän, ettei minussa, turmeltuneessa luonnossani, joka totisesti on aidointa minääni, ole mitään hyvää (7:18). En edes ymmärrä, mitä teen (7:15). En tee sitä, mitä tahdon. En pysty tekemään oikein. Sen sijaan teen kyllä pahaa (7:18-19).
Synnillä on merkillinen ote minuun uskovana. Synti asuu minussa (Room 7:17,20). Se on kuitenkin kuin joku vieras, kuin roska silmässä, kuin tikku sormessa. Se on mitä läheisin, se on osa minua. En voi syyttää ketään toista omasta synnistäni. Vihaan sitä, en tahdo sitä, koen, ettei se ole minä, vaan jokin paha, joka on tunkeutunut kaikkeen elämässäni kuten syöpä. Haluan hyvää, mutta en pääse irti tästä pahasta (7:21). Ilolla hyväksyn Jumalan tahdon. En tahdo mitään muuta enemmän kuin sen toteutumista. Mutta käytännössä toimin kuitenkin vastoin Jumalan tahtoa (7:23). Olen vapaa ja kuitenkin vanki. ”Minä kurja ihminen” (7:24).
Näin voi kokea ja nähdä vain syvästi pyhän Jumalan tunteva ihminen (vrt. Jes 6:5; Luuk 5:8). Vain Jumalan ylenpalttisen armon kannattelemana voin kohdata oman sydämeni turmeluksen pohjan ja kestää hajoamatta sen näkemisen. Jumalan ihminen on todella samaan aikaan vanhurskas ja syntinen, vanhurskas uskossa ja toivossa, syntinen todellisuudessa. Minun on mahdotonta pelastaa itseäni tahtoni ponnistuksilla, lain täyttämiselläni ja teoillani. Tarvitsen joka hetki häntä, joka vanhurskauttaa minut jumalattomana (Room 4:5). Hän tekeekin sen. Siksi ”kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden!” (7:25). ( Lainaus Olavi Peltolan kotisivulta )
Kiitos Martti. Näin on. Jeesus on Herra!
Valehteleeko sitten Jeesus ja Paavali kun he puhuvat vapaudesta, todellisesta vapaudesta synnistä?
Joh. 8:36
Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.
Room.8:2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Ari, Jeesus ja Paavali ei valehtele. Mutta jos katselet omaa vaellustasi, niin aika köpelösti sinun käy omien oppiesi mukaisesti.
Täällä ei näytä olevan mitään käsitystä mitä tarkoittaa ”syntinen”, siis syntinen on kuoleman tuomion omaava, voiko siis armahdettu syntinen enää olla syntinen, EI VOI. Hän on pyhä = Jumalalle erotettu.
Ari, taitaa olla ainoastaan sinulla käsitykset epäselvät. Laki ja evankeliumi ovat yhtä mössöä. Lain mukaan meistä jokainen on syntynen. Jotkut meistä on murhaajia, jotkut huorintekijöitä, toiset varkaita jne. Armahdettu tarkoittaa, että me emme saa sitä rangaistusta, joka meille lain rikkojana kuuluu. Ainoastaan syntinen tarvitsee armahdusta.