Halpa armo

Ari Pasanen :”Tuula Hölttä, kuinka luulet olleen Sauluksen kohdalla, luuliko hän rakastavan Jumalaa ylikaiken kun vainosi Jeesuksen seuraajia? Entä mitä hän itse sanoi senjälkeen kun kohtasi Jeesuksen eli uudestisyntyi ja otti nimekseen Paavali?”

Raamatun mukaan Saulus vainosi Jeesuksen opetuslapsia siihen asti kunnes hänen matkallaan Damaskokseen tapahtui niin, että ”yhtäkkiä leimahti hänen ympärillään valo taivaasta, ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle ”Saul, Saul, miksi vainoat minua.” Ja Saul vastasi :”Kuka olet Herra?” Ja Herra sanoi ”Minä olen Jesus, jota sinä vainoat…”

Tapahtuman seurauksena Saul oli kolme päivää näkemättä eikä syönyt tai juonut. Lopulta hänet pelasti Ananias-niminen opetuslapsi, joka ”meni Saulin huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi :”Saul, veljeni! Herra Jesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit, lähetti minut, että saisit näkösi jälleen ja täyttyisit Pyhällä Hengellä.” Ja heti putosi hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja kastatti itsensä.

Jumalan armo ei ole halpaa, vaikka se onkin ilmaista. Jeesus maksoi kalleimman mahdollisen hinnan meidän edestämme ristillä. Halvaksi armo tehdään, jos kuvitellaan, että armo on syntien vähättelyä, villaisella painamista, sormien läpi katsomista tai maton alle lakaisua. Missä ei tunnusteta syntiä, siellä ei voi olla armoakaan. Armosta osalliseksi pääsee se, joka tunnustaa syntisyytensä ja myöntää tarvitsevansa anteeksiantoa. Armahtavan Jumalan käsissä vapaudumme pelosta ja epätoivosta.

Hyviä kommentteja edellä. Kiitos Yrjö ja Tuula. Jeesus Kristus maksoi koko syntivelkamme Golgatalla.

Maksettu on velkani mun. Ylistys olkoon Ristiinaulitun.

Kun me teemme suuria hankintoja niin me joudumme ottamaan pankista lainaa, silloin kirjoitetaan velkakirja. Kun me saamme sen lopulta maksetuksi siihen lyödään leima ” MITÄTÖN”. Vanha käytäntö oli, että asiakirjan mitätättömäksi tekemiseksi vedettiin ” henkselit”, elikä iso vinon ristin nurkasta nurkkaan, koko paperin ylitse.

Juuri näin Kristus, Herramme on tehnyt meille; hän maksoi koko velkamme ( Kol.2:14 ) Tällä tavalla Jeesus teki kaikille synneillemme. Hän veti ison ruksin koko menneen elämämme ylitse. Kaikki se mitä ja millä olemme rikkoneet, ei enää merkitse mitään; Se on MITÄTÖN.

Sillä rakas Vapahtajamme Jeesus on antanut meille uuden alun.
Me saimme ja saamme alkaa uuden armovuoden puhtaalta pöydältä, sillä näin on kirjoitettu, ja se pitää paikkansa ja on voimassa aivan jokaiselle, joka turvansa häneen laittaa.

Jorma Ojala, mitä on luopumus, milloin se alkaa?

Onko pienen lapsen kiukku vanhemmille luopumusta varsinkin kun tulee pyhäkoulusta jossa on juuri opetettu vanhempien kunnioittamisesta?

Onko luopumusta kun ei välitetä Jeesuksen sanoista vaan seurataan omaan korvasyyhyyn opettajia?

Emmekö kaikki ole pukeneet ylleen Kristusta? Emmekö kaikki tunne Häntä, jonka kautta meille annettu Usko, Lupaukset ja kaikki mitä jumalisuuteen tarvitaan?​
Miksi me kiistelisimme siitä, kuka oikein ymmärtää, kun olemme kaikki samasta Hengestä osalliset? Vai onko niin, että syntiämme ei olekaan kokonaan sovitettu? Onko niin, että huomenna tekemäni vääryys ei mahdu Jumalan anteeksiantoon Kristuksessa? Eikö kuitenkin ole niin, että minä olen kuollut synteihini ja elämäni on kätketty Kristukseen?

Jumalan Pojan Uskon kautta meidän syntejä ei enää lueta meille, vaan Hänen lupauksensa on Iankaikkinen elämä Hänessä.
Kuinka ei siis koko elämäni, jonka vielä elän tässä ruumiissa, olisi sovitettu samassa kuolemassa ja ylösnousemisessa, jonka kautta Kristus on lunastanut minut tästä viheliäisestä vaelluksesta. Tahto hyvään minulla on, mutta liha on heikko ja vaellukseni kompuroivaa, en näe itsessäni mitään hyvää, mitä syvemmälle menen, sitä pimeämpää löytyy. Herra on Valkeus, joka valaisee pimeyden.

Enkö elä uskosta myös huomenna? Uskon kauttahan meille on luvattu Pelastus, miksi vielä vaellan kuolleissa teoissa jos elän Kristuksessa?

Ei Armoa ansaita parannuksen teolla, kuten Islam opettaa.

Kuinka voi ihminen pelastua, jos huomenna tekemäni vääryys luetaan minulle ansioksi Jumalan edessä? Syntini on aina edessäni, vain Sinun Armossasi kestän päiväni, Sinun Armosi on minulle rakas, rakkaampi kaikkea.

Uskallukseni on Herrassa, sillä Hän on Voimallinen ja puhdistaa minut kaikesta vääryydestä ja antaa minulle kaiken, sen uskon kautta minkä on lahjoittanut minulle Poikansa sovituksen kautta.

Uskon ja luotan Jumalaan, sillä Hän on minun Vanhurskauteni Kristuksessa. Hän on minun Vanhurskauteni ja Lakini kaikki. Hän on sydämeni Kallio, horjumaton muuri, ei Hänen edessään kestä ihminen, joka luottaa itseensä, ei kukaan joka turvaa omaan ymmärrykseensä.

Hänen Sanansa on minun jalkani lamppu ja Hänen teillään minä vaellan turvassa ja leponi on Hänen suojansa alla. Mitä voisin Hänelle tehdä, mitä Hänelle antaa? Eikö ole pyytänyt minua pitämään lähimmäisestäni huolta? Jättäisinkö kertomatta ihmisille, että kuolevat synteihinsä, elleivät käänny Jumalan puoleen? Mitä minulta vaadit, siihen annat Voiman.

Kiitokseni on ylitsevuotava malja, jonka reunoilta, iloni huutaa kaiken aikaa.

Mitä on vähäinen kipuni ja hetken kestävä vaellukseni verrattuna siihen Armoon, jonka saan kohdata päivieni lopussa, sillä Hän lunastanut minut Kertakaikkisen Uhrin kautta, sillä näin on Jumala hyväksi nähnyt, että Hän kaikista kansoista voi täydellisesti pelastaa ne, jotka Kristuksen kautta Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa. Epäilisinkö minä Herran Voimaa, joka toimii ja vaikuttaa minussa kaiken?

Miksi pelkäisin, sillä Armonsa on Rakkauden tuli, joka polttaa rinnassani. Ei Hän lue minulle syntejäni, sillä Hänen tahtonsa on, että vihaan syntiä ja panen kaiken toivoni ja luottamukseni Häneen, joka voi syntistä armahtaa.

”Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa.
Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.

Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.

Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;
sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.” 2.Piet.1

”Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta.
Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” Gal.5

JUHA,

erinomaisen mielenkiintoista, kun jaat blogisi ihmiset selkeästi eri luokituksiin: hyvä kommentti, erinomainen kommentti jne.

Kirjoitat: ”Jos pelastuksessa olisi meillä pieninkin osuus, niin taitaisi se osuus jäädä täyttämättä.” Mitä sitten Sana tarkoittaa, kehottaessaan taistelussa syntiä vastaan tekemään ”verille asti vastarintaa”. Onko tuollainen yritys jo itsessään synti? Onko se antinomismia? Onko parempi lillua armon meressä itse mitään yrittämättä?=

Toivon, ettet tällä kertaa poista kysymyksiäni. Viimeksi huomasin, että olin – hups vain – poistunut kysymyksineni isännöimiltäsi alueilta. Ehkä sopimatonta oli viittaus inkvisiittoriin, vai oliko se suurinkvisiittoriin.

Jeesus naulittiin ristille sen tähden, että Hän taisteli verille asti syntiä vastaan Armon tähden ja raivasi meille tien Isän luo.

Hän antoi Henkensä, että meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.
Mitä Jeesus teki muuta kuin puhui ja teki sen, minkä oli Isältä saanut? Hän kuoli ja taisteli Totuuden puolesta ja toi meille Elämän.

Emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.

Taistelu on uskon puolesta sitä henkeä vastaan joka kieltää Jumalan Pojan Armon. Uskon taistelusta on kysymys, eikä synnin perkaamisesta ja taistelusta lain noudattamisen puolesta. Laki on hyvä, kun sitä lain mukaan noudatetaan, mutta sen kautta ei voi saavuttaa Jumalan Vanhurskautta, joka ainoastaan riittää, jotta ihminen voisi saada Elämän kuolleista. Synti hallitsee ihmistä, eikä ihminen voi sitä itse voittaa.

Lakihenkiset Jumalan palvojat tappoivat Kristuksen, koska eivät voineet uskoa Häneen, vaan luottivat Jumalan edessä omaan vanhurskauteensa, mutta he, jotka tulevat uskoon Sanansa kautta, pääsevät Hänen lepoonsa. Kristus on voittanut synnin ja kuoleman.

Miksi me vielä taistelemme voitettua vihollista vastaan, jos olemme Kristuksessa? Eikö Kristuksen voitto riitä?
Jos me vielä taistelemme verille asti syntiä vastaan, niin olemme vielä lapsia ja kasvattajan alaisia, joka tosin on tarpeellista, mutta se ei ole päämäärä, vaan se, että pääsisimme Jumalan Armosta osallisiksi.

Onko laki siis turha? Ei, mutta se on täytetty Kristuksessa, jossa me olemme ja elämme. Mutta jos olemme Kristuksessa, niin laki on meitä kohtaan voimaton, koska vanhurskautta ei voida saavuttaa lain kautta, vaan uskon kautta Häneen, joka voi vanhurskauttaa jumalattoman. Rakkaus on lain täyttymys, jota Hän on osoittanut meitä kohtaan, jotka olemme syntiset. Se on Armoa.

”Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle.

Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.”

”Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan,
ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.

Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö.” Ef.2

”Pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.

Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.

Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: ”Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa”. Hebr.12

”Äläkä vanno pääsi kautta, sillä et sinä voi yhtäkään hiusta tehdä valkeaksi etkä mustaksi; vaan olkoon teidän puheenne: ’On, on’, tahi: ’ei, ei’. Mitä siihen lisätään, se on pahasta.

Te olette kuulleet sanotuksi: ’Silmä silmästä ja hammas hampaasta’.

Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin; ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin; ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.
Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää.” Matt.5

”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ”ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä”, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.” Hebr.12

Armossa eläminen on uskon varassa elämistä, se on Kristuksessa elämistä, kaikki omat teot ovat menneet, niitä ei enää ole. Ilman Armoa, ei ole Pyhitystä, sillä kaikki lihan teot ovat kuolleita.

”Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta, jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, joka minulle on annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan, sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.
Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa.

Sitä varten minä vaivaa näenkin, taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa.” Kol.1

Juha Heinilä:
…Jos pelastuksessa olisi meillä pieninkin osuus, niin taitaisi se osuus jäädä täyttämättä….”

Seuraavassa muutama kysymys edellä olevan johdosta.

Eli olenko ymmärtänyt oikein että kaste pelastaa eli kun vauvana on kastettu se pelastaa?
Entä kuinka on mahdollista että vanhemmat voivat päättää kastetaanko vauva vai ei, kuinka tämä on mahdollista jos kaste on täysin Jumalan työtä?
Siis kuinka on laita niiden lapsien joita ei kasteta vanhempien kieltäessä kasteen?
Entä mikä on näiden ”kieltäjä” vanhempien kohtalo, pelastuvatko he itse?
Kuinka sitten ne vauvat joita ei ole kastettu, kuinka he pääsevät sisälle pelastukseen myöhemmin, pitääkö heidät kastaa ilman heidän omaa suostumista vai pitääkö heidän suostua kastettaviksi (siis oma teko)? Onko siis vauva kastamattomilla mahdollisuutta pelastua kun kasteelle ei voi mennä ilman omaa suostumista (tekoa)?
Vai onko nyt sitten niin ettei kaste olekkaan se mikä pelastaa vaan usko (vrt ristin ryöväri)?
Entä kuinka oli/on katolilaisten kohtalo kun kerran heidät on vauvana kastettu mutta he lisäävät sen päälle jotain muuta aneita tms?

Entä esim vaikka helluntalaiset kun he itse päättävät mennä kasteelle, onko pienintäkään mahdollisuutta pelastua?

Juha Heinilä, TEITKÖ sinä itse ratkaisun palata ”tuhlaajapoikana” takaisin?

Siis oliko palaaminen sinun oma teko että pelastuisit? Etkö olisi muuten pelastunut?