Smolna on Suomen heideken, jossa syntyy aina neljän vuoden välein jotakin. Joskus näyttää siltä, että tarvitaan pihtejä ja toisinaan tilanne on normaali. Jos nyt lukee uutisointia, niin tulee sellainen olo, että lyhyttäkään kasvun aikaa ei anneta. Vauva on laitettu keskelle lattiaa ja sitten kommentoidaan. Eihän se osaa mitään, edes kävellä ja mediataidot ihan nolla. Ihminen saa tietää salkustaan puoleltapäivin ja iltapäivällä jo tungetaan mikkiä kitarisoihin, että mitenkäs se sote nyt ratkaistaan? Heti pitäisi tietää mikä on seuraavan hävittäjämme merkki? Mikä siellä Helsingin vesillä möykkäsi? Keneltä otetaan ja miten paljon? Eilisen leikkaajat ovat tänään leikattujen ylimpiä ystäviä ja saadaan aikaan paniikki monessa huushollissa. Vanhukset, vammaiset, opiskelijat ja lapsiperheet alkoi soida korvissani kumpujen yöstä. Voiko tätä maata hallita oikeasti, vai onko valta villiomenan makuinen, kaunis nähdä, mutta karvastelee suussa?
Kyllähän syntistäkin pitää tukea, vaikka hänen tekojaan ei hyväksyisikään. Juutalainen kansa kyllä ansaitsee kristittyjen tuen, vaikka Israelin valtion teot sitä eivät aina ansaitse.
Israel on nytkin suostunut tulitaukoehdotuksiin, mutta Hamas ei ole sitä tehnyt, koska he tarvitsevat vielä lisää martyyrejä.
Hamas kyllä tietää itsekin, ettei heidän raketti-iskuillaan ole mitään sotilaallista merkitystä, ei sen johtajat tyhmiä ole. Iskujen tärkein merkitys on martyyrius ja siitä seuraava propaganda-arvo. Siksi Hamas pakottaa siviilit ihmiskilviksi ottamaan vastaan Israelin vastaiskut. Tavoitteena on juuri saada koko maailma tuomitsemaan Israel, samoin kuin Pentikäinenkin.
Vastaavasti tuntuu olevan monia sokeita palestiinalaisfaneja, jotka kritisoivat kaikkea mitä Israel tekee, oli syy mikä ja ovat aika hiljaa siitä, että Hamas kohdistaa iskunsa lähes 100 % siviilejä kohtaan ja piilottaa todistetusti raketteja kouluihin. Siiviilien onneksi he eivät onneksi onnistu iskuissaan juuri koskaan, mutta se kertoo aika paljon heidän mielenlaadustaan. Olisi mielenkiintoista kuulla mikä olisi Pentikäisen ratkaisu raketti-iskujen lopettamiseksi.
Israel tuntuu olevan Pentikäisen silmätikkuna, vai kuka on kuullut hänen vaativan vastaavia toimenpiteitä esim. Venäjää kohtaan Ukrainen tilanteen kohdalla. On ok kritisoida Israelia, mutta on erikoista väittää sen haluavan yksipuolisesti sodan jatkuvan. Tämänkin kriisin aloitti Hamas ja lopettamalla raketti-iskut se lopettaisi myös Israelin iskut Gazaan. Se toteamista ei kai voine pitää sokeana Israelin tukemisena.
Olen käsittänyt, että uskovaiset pidättyvät arvostelemasta kahden valtion toimia, nimittäin Israelin ja Venäjän. Kummastakin on esimerkkinä viime päivien tapahtumat.
Olipa yksipuolinen ja puolueellinen haastattelu. Pentikäinen piti ainoana syyllisenä Israelia eikä nähnyt Hamasi toimissa mitään tuomittavaa. Toinen haastateltava sanoi olevansa eri mieltä Israelin yksipuolisesta tuomitsemisesta.
On käsittämätöntä, että Kirkon ulkomaanavun johtohenkilö suhtautuu asiaan pelkästään omien sympatioidensa ja antipatioidensa pohjalta tosiasiat sivuuttaen, vaikka kysymyksessä on hänen työnsä kannalta tärkeä ja pitkäaikainen avustuskohde.
Mielestäni Antti Pentikäisen asema Kirkon ulkomaanavun toiminnanjohtajana täytyy tämän perusteella asettaa kyseenalaiseksi. Kuinka hän voi antaa humanitääristä apua konfliktissa, jossa hänellä on näin selkeä subjektiivinen kanta.
En suhtaudu sokeasti Israeliin, mutta en hyväksy Hamasin toimintaa, jossa tarkoituksellisesti on kieltäydytty aselevosta. Syynä ilmeisesti se, että siviilien kuolema parantaa Hamasin poliittista asemaa. En ole kuullut uutisista, että Hamasin taistelijoita olisi kuollut. Israelissa kansa menee pommisuojaan ja sotilaat jäävät suojaamaan heitä Gazassa ilmeisesti kansa jää taivasalle ja taistelijat ovat pommisuojassa.
Pentikäinen ihmettelee Israelia sokeasti tukevia kristittyjä. Ehkä se hirsi kannattaisi poistaa omasta silmästä ja nähdä kokonaisuus.
Eikös se Pentikäinen vähän sitä Hamasiakin pannut halvasta, vai ymmärsinkö väärin?
Jotkut itseään kristityiksi kutsuvat henkilöt väittävät toisinaan kovasti, että nykyinen Israelin valtio olisi ”Jumalan kansa”, kansa ja valtio sen kaikkine nykyisine konflikteineen, joka olisi yhä edelleen Jumalan erityissuojeluksessa. Väittävät myös, että koko nykyisen valtion perustaminen olisi täyttänyt Raamatun lupauksia ja ennustuksia ”Israelin ennallistamisesta.”
Nykyinen Israelin valtio ei aseta toivoaan ja luottamustaan Jumalaan ja tämän asettamaan Jeesuksen Kristuksen johdossa olevaan taivaalliseen Jumalanvaltakuntahallitukseen, niin kuin Jumalan henkeyttämä sana kehoittaa Jumalan palvojia tekemään. Se asettaa luottamuksensa asevoimiin ja -varusteluun ja tiettyjen toisten kansallisvaltioiden apuun ja tukeen (lähinnä USA:n).
Se ei ottanut kansana vastaan Jumalan Poikaa Jeesusta Kristusta ja tämän varaamia lunnaita.
Raamatun mukaan vain ottamalla Jeesuksen vastaan ja arvostamalla tämän varaamia lunnaita ja pyrkimällä parhaansa mukaan noudattamaan tämän opetuksia, voi vain saada hyväksytyn aseman Jumalan edessä ja lopulta iankaikkisen elämän palkinnon.
Jeesuksen ovat ottaneet vastaan vain yksittäiset yksilöt kaikista mahdollisista kansallisvaltioista, siis myös Israelista. Se ei ole siis kollektiivisena kokonaisuutena mitenkään edellä tai erikoisasemassa verrattuna muiden kansallisuuksien kokonaisuuteen.
Muinainen Israelin Jumalan kanssa sopima liittosopimus oli jo alunalkaenkin ehdollinen. Israelilta vaadittuun uskollisuutta ja tottelevaisuutta. Se osoittautui lopulta uskottomaksi ja tottelemattomaksi. Jumala ei olisi oikeudenmukainen, jos hän asettaisi ehtoja tuestaan ja hyväksymyksestään kaikille muille ihmisille, paitsi ei yhteen tiettyyn kansallisuuteen kuuluville.
Lihallinen Israel menetti erikoisasemansa. Raamatun ns. uusi testamentti käsittelee sen tilalle tulleen uuden kansan ”Jumalan Israelin, ”hengellisen Israelin” perustamista. Sen tekstien mukaan tähän uuteen kansaan kuuluu ihmisiä kaikista kansoista, kielistä, heimoista ja roduista. Siis myös yksilöitä Israelin kansasta ja valtiosta, mutta ei kansa kokonaisuutena eikä sen hallinto ja johto.
Jeesus aikansa juutalaisen järjestelmän edustajille Matteuksen 21. luvussa:
”43 Tämän vuoksi minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansakunnalle, joka tuottaa sen hedelmiä.”
Paavali kirjeessään Galatalaisille uudesta 3. luku) ”Jumalan israelista” ja vanhasta ”lain alaisesta” lihallisesta Israelista
”24. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
25. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.
26. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
27. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
28. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
29. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.”
Olla ”Aabrahamin siementä” = kuulua ”Israeliin”, uuteen ”Jumalan Israeliin”, ”hengelliseen Israeliin.”
Paavali saman kirjeen 4. luvussa tämän uuden kansan suhteesta lihalliseen Israeliin ja Jerusalemiin:
”26 Mutta ylhäällä oleva Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme.”
Ettei vaan Ahlfors, niinkuin muutkin Jehovan todistajat, kuulu itse tuohon Paavalin mainitsemaan ”vanhaan lain alaiseen Israeliin”? Niinkuin kaikki muutkin, jotka eivät usko, että Jeesus on Jumalan Poika, eli VT:ssa ilmoitettu Jahve. Jeesushan todisti, että ”jos ette usko, että Minä olen se joka minä olen (=JHVH), te kuolette synneissänne.
Kirkon ulkomaanapu voisi kiireen vilkkaa lähettää innokkaimmat EAPPI-tarkkaajat Hamasin raketinlaukaisualustoille kirjaamaan tapahtumia ylös, Kenties johtaja haluaisi itse lähteä ensimmäisenä.
Antti Pentikäinen: Tunnetko Hamasin kansanmurhaan tähtäävän peruskirjan? hyväksytkö sairaala-alueen rakettien laukaisualueena? Tunnetko nyt käytettävien rakettien ominaisuudet ja pidät niitä lähes harmittomina; sotilaat arvioivat niiden tehon täysin toisin? Hyväksytkö kaikkea kansainvälistä sodan oikeussäännöstöä halveksivaa epäsymmetristä terroritoimintaa?
Surullista, että KUA edustaa EAPPI:n tasoista ajattelua. Surullista siksi, että se siirtää KUA:n siihen ideologiseen sektoriin, jota keskiverto kirkkoväki ei voi tukea. Ilman, että tarvitsee olla demagogisesti ajattelemasi kristitty sionisti.
Urpo Karjalaisen kommenttiin voi yhtyä. Jos vapaaehtoisia tarvitaan kustantamaan matkalippuja, kannan korteni mielihyvin kekoon.
Tarkoitatko, että lähettäisit Antti Pentikäisen, Juha Hyrskyn ja Eero Mäntymaan eläviksi maalitauluiksi Gazaan? Toivottavasti et.
Pekka Haaviston ja Mikko Patokallion vastavoimana Antti Pentikäinen oli haastattelussa selkeästi kyllä Hamas-miesten linjoilla vaikka siviilejä puolustikin. Takavuosien KUAn tukeman sairaalan kohtalo tuntui harmittavan. Tuli myös mieleen, että eikö jossakin kirkollisessa lehdessä tässä kevään korvalla hieman arvioitu, että Kirkkojen maailmanneuvoston kautta KUAn EAPPI ”kytkeytyy” toimintaan, jolla on yhteisiä pyrkimyksiä terroristijärjestöjen kanssa. Pentikäinen kyllä omissa mielipiteissään haastattelussa kytkeytyi eri linjoille kuin ministeri ja tutkija.
Pentikäiselle ja muille silmälapuin eläville eksytetyille tosiasioita ajateltavaksi:
AJATUKSIA AIHEESTA ISRAEL VASTAAN PALESTIINA
Tosiasiassa Israelin ja Palestiinan kysymys on ns ikuisuuskysymys. Kuitenkin täysikasvuisten aikuisten ihmisten tulisi kyetä elämään sovussa ja rauhassa keskenään. Nyt käynnissä oleva sota Israelin ja Hamasin välillä Gazassa antaa aiheen valottaa asiaa vähän toisestakin näkökannasta, mahdollisimman puolueettomasti kuitenkin sekä kummankin osapuolen ihmisarvoa puolustaen.
Irakista kotoisin oleva Abram lähti aikoinaan muutama tuhat vuotta sitten Jumalan kehotuksesta etelään, nykyisen Israelin aluelle, jota silloin kutsuttiin Kaanaan maaksi. Monien seikkailujen ja maanpakolaisuuksien jälkeen juutalaiset tulivat orjuudesta Egyptistä Jumalan kehotuksesta nykyisen Israelin alueelle, jonka perimätiedon mukaan Jumala lupasi israelilaisille. Nämä valloittivat maan noin 3.300 vuotta sitten ja tappoivat siellä asuneet lukuisat heimot, mutta jättivät kuitenkin Jumalan antaman tehtävän osittain kesken, jolloin alueelle jäi muutama vierasperäinen heimo asumaan israelialaisten pariin.
Tämän juutalaisten miehityksen jälkeen oli alueella monia sotia ja alueen miehittivät vuoroin Assyrialaiset ja Babylonialaiset ja Roomalaiset ja Turkkilaiset ja lopulta vanhat kunnon Britit ottivat alueen hallintaansa runsaat sata vuotta sitten.
Kun YK:n edeltäjä Kansainliitto oli perustettu se hyväksyi 24.4.1920 ne alueen rajat, jotka oli tarkoitettu maailman hajaannuksessa eläville juutalaisille kansalliseksi kodiksi. Mainitun alueen muodostivat silloin nykyinen Israel ja Jordania kokonaisuudessaan.
24.7.1922 Kansainliitto hyväksyi Churchillin esittämän ”Valkoisen kirjan”, josssa kyseinen suuralue jaettiinkin kahtia: Juutalaiseen alueeseen (nykyinen Israel) ja arabialueeseen (nykyinen Jordania). Näin juutalaisten aluetta pienennettiin yli 77%.
Yhdistyneet Kansakunnat peruskirjassaan vuonna 1946 hyväksyi tämän Kansainliiton hyväksymän jaon juutalaiseen ja arabivaltioon.
Kun Israelin valtio perustettiin 1948, hyväksyttiin sen rajat YK:n peruskirjan mukaisesti. Jordania kuitenkin hyökkäsi ja valloitti 1949 ns Länsirannan, jonka se liitti itseensä. Israel valtasi takaisin itselleen YK:n peruskirjan mukaisen alueensa, Länsirannan, vuoden 1967 sodassa. Israel ei siis ole tämän Länsirannan ”miehittäjä”, vaan ”vapauttaja”.
Kun Israel halusi rauhaa alueelleen, se sopi vuonna 1993 Oslossa, että palestiinalaisten järjestö PLO saa hallintaansa Gazan ja osittain Länsirannan. Näin palestiinalaisille annettiin täydet mahdollisuudet kehittää Gazan aluetta, entistä sotaisten filistealaisten aluetta, oman tahtonsa mukaan ja itsenäisesti. YK perusti jo 1940-luvun lopulla yksinomaan palestiinalaispakolaisten auttamiseen keskittyvän UNRWA-järjestön, jota länsimaat verovaroillaan edelleenkin vahvasti tukevat.
Rauhan esteenä on todellisuudessa ainoastaan Hamasin ehdottomuus: he eivät hyväksy Israelin valtion olemassaoloa. Tämä on se vanha historiallinen vaikeus, mutta myös tosiasia. Sen kanssa tulee kyetä elämään, osapuolet sovussa keskenään, omilla alueillaan, ilman jatkuvia rakettien ampumisia tai itsemurhapommeja.
Näin ollen voitaisiin jopa, jos historiallisiin tosiasioihin nojataan, ehdottaa, että Israelille tulee kansainvälisesti tunnustaa oikeus koko nykyiseen Israelin alueeseen, eli Jordan-virran länsipuoleen, sisältäen myös ns Gaza ja ns Länsiranta. Palestiinalainen valtio olisi silloin Kansainliiton sitovien
päätösten ja YK:n peruskirjan mukaan muodostettava nykyisen Jordanian alueelle. Tämä lienee kuitenkin tässä vaiheessa liian utopistinen ajatus. Mutta kuinka paljon verta tulee ensin vuodattaa alueella, ennenkuin lopullinen kansainvälisesti sitova ratkaisu tehdään? Vai päättyykö kaikki sittenkin vasta Ilmestyskirjassa kuvattuun Googin sotaan?
Erkki O Auranen
diplomi-insinööri, pastori
Suur-Helsingin Israelin Ystävät ry:n puheenjohtaja
Palestiinalaisten ystävä