Marraskuisissa seurakuntavaaleissa valittiin uudet ja jatkavat edustajat kirkon luottamuselimiin. Seurakuntien ja yhtymien luottamushenkilöillä voi olla merkittävä rooli siinä, minkälaisia yhteisöjä luterilaisen kirkon seurakunnat ovat eri puolella Suomea.
Uuden toimikauden kynnyksellä haluan haastaa erityisesti luottamushenkilöiksi valittuja pohtimaan, minkälainen yhteisö me haluamme luterilaisessa kirkossa olla, ja toimimaan tietoisesti kirkon yhteisöllisyyden edistämiseksi.
Vuoteen 2026 ulottuvan kokonaiskirkon strategian nimi on Ovet auki. Nimi tiivistää strategian keskeisen periaatteen: ”Ovet on pidettävä auki, edelleen on lähdettävä liikkeelle ihmisten keskuuteen ja kutsuttava ihmisiä sisään. Kirkon ovet eivät voi olla kenellekään kiinni” (Ovet auki, s. 3). Ovet auki -strategia puhuu tässä siitä, minkälainen kirkko on silloin kun se on tehtävänsä mukaisesti missionaarinen kirkko.
Kirkon missiosta tai lähetystehtävästä puhuminen on kirkossamme pitkään mielletty erityisesti lähetysjärjestöjen, -työntekijöiden tai -aktiivien tehtäväksi. Ovet auki -strategiassa missionaarinen periaate on kirjoitettu passiivimuodossa. Se ei kerro suoraan, kenen on lähdettävä liikkeelle. Tässä piilee missionaarisen kirkon juju.
Ovet auki ympäri maailmaa
Liikkeelle lähteminen ja mukaan kutsuminen eivät ole ensisijaisesti ammatti tai erityistehtävä, vaan asenne ja toiminnan eetos. Tämä ei poissulje sitä, etteikö missionaarisella kirkolla olisi tai pitäisi olla ammatillista osaamista tai että lakkaisimme tunnistamasta erityistä lähetyskutsumusta.
Uusille luottamushenkilöille erityisen huomionarvoinen on strategian neljäs ovenavaus, Ovet auki yhteiselle työlle ja kumppanuuksille. Se toteaa, että ”[k]irkon työ on yhteistä työtä. Sen toteuttamiseen tarvitaan niin työntekijöitä kuin seurakuntalaisiakin. […] Seurakuntien elämä rakentuu entistä vahvemmin seurakuntalaisten aloitteellisuuden, osaamisen ja lahjojen varaan” (Ovet auki, s. 8).
Kirkko on missionaarinen, liikkeelle lähtevä ja kaikille avoin aina ja kaikkialla. Yksi osa kirkon missionaarisuutta on kirkon kansainvälinen lähetys. Kirkon kansainvälinen työ perustuu sille ajatukselle, että avattavia kirkon ovia ei ole vain meidän kotikaupungissamme tai kotimaassamme, vaan eri puolilla maailmaa. Kansainvälinen lähetys on lähetysyhteistyötä, jossa tuetaan monin tavoin kirkon missionaarisuuden toteutumista eri puolilla maailmaa.
Miten kansainvälinen lähetys toteutuu seurakunnassamme?
Kirkon luottamushenkilöillä on merkittävä vaikutus siihen, miltä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kansainvälinen lähetys näyttää. Kirkon kansainvälisen lähetyksen peruslinja on kirjattu Yhteinen todistus -asiakirjaan, jonka uudistettu versio hyväksyttiin kuluvana syksynä.
Kirkolliskokouksen hyväksymät kirkon lähetysjärjestöt sitoutuvat Yhteinen todistus -linjaukseen viisivuotisella sopimuksella, joka uusitaan seuraavan kerran ensi kesänä. Nyt on hyvä aika seurakunnissa keskustella siitä, millä tavalla kansainvälinen lähetys on osa kirkon missionaarisuutta juuri meidän seurakunnassamme.
Kirkon kansainvälisen lähetyksen toteuttamiseen liittyy päätöksiä ja ohjeistuksia kokonaiskirkon tasolta. Seurakunnalla ja sen luottamushenkilöillä on kuitenkin suuri vastuu siinä, miten kirkon missionaarisuus toteutuu. Missionaarisen kirkon lähtökohta on kaikessa siinä, mitä Jumala tekee tuodakseen kaiken luodun yhteyteensä ja pelastuksesta osalliseksi.
Kirkko osallistuu tähän työhön kokonaisvaltaisesti kertomalla Jumalan pelastavasta työstä (evankeliumi), palvelemalla ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa (diakonia) ja vaikuttamalla yhteisen hyvän edistämiseksi.
Avoin ja kutsuva kirkko
Luottamushenkilöiden päätöksenteossa nämä teologiset periaatteet konkretisoituvat hyvin käytännönläheisiin päätöksiin. Näitä ovat esimerkiksi se, mille toimijoille seurakunta kerää kolehtia Kirkkohallituksen määräämien kolehtien lisäksi. Tai kuinka suuren osan talousarviomäärärahasta seurakuntaa ohjaa kansainväliseen lähetykseen ja minkä järjestöjen kanssa seurakunta haluaa toimia yhteistyössä.
Näihin kysymyksiin on olemassa suosituksia, joiden mukaan talousarviomäärärahasta kansainväliseen lähetykseen ohjattavan osuuden tulisi olla vähintään 4 % ja tuki osoitettaisiin kirkolliskokouksen määrittämille kirkon sopimusjärjestöille. Päätöksentekijät voivat kuitenkin oman harkinnan mukaan poiketa näistä ohjeista tai laatia omia, tarkempia linjauksia.
Entä mitä muuta kansainvälinen lähetys voisi olla seurakunnassa taloudellisen tuen lisäksi? Missionaarinen kirkko on monella tavoin avoin ja kutsuva kirkko, joka toimii yhteistyössä muiden kirkkokuntien, uskontokuntien ja yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa. Haastankin teitä uudet luottamushenkilöt olemaan avoimia uusille mahdollisuuksille, jotta me kirkkona voimme vahvistua missionaarisuudessa.
Minna Hietamäki, Kirkon lähetystyön keskus
Huomauttaisin, että vaikka olen kristitty niin tuskinpa haluan uskontoa opetettavan samalla tavalla kuin Salme.
Muutenkin olisi syytä uskovien miettiä näkyviä ulostuloja mediassa hieman tarkemmin, koska negatiivinen julkisuus jota varsinkin raamattufundamentalistit ovat keränneet johtaa sitten uskonnon karsimiseen kouluista ja kaikki muutkin uskovat ynnä Kirkko leimautuvat!
Pitää opetella puhumaan vain omissa nimissään, kiitos.
MIkä se kirkon mission toteutuma sitten on, mitä te tavoittelette ? Maailma Kristukselle, vai kirkolle?
Lähetystyötä on tehty kaksituhatta vuotta, eikä siellä muu ole lisääntynyt kuin juutalaisviha, vaikka sen olis pitänyt olla toisinpäin, eli ”pelastukseksi vihollisista ja kaikkien niiden kädestä, jotka heitä vihaavat.” kuten Luukas kirjoittaa. Nämä joiden piti olla messiaaninen pelastususkonto, ryhtyivätkin vihaa lietsomaan. Ja intohimoisesti levittävät sitä ympäri maailmaan.
Evankeliumista opimme myös kirosanat, mutta hyvin vähän siunauksen sanoja. Lisäksi kielioppi on aivan hukassa, ei tunneta mennyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Menneessä tapahtunut on ennustusta ja niin edelleen.
Kaikki se virhe ja valhe palvelee tietysti kirkkoa, koska se on heidän aikaansaannoksensa, mutta sitä on hyvin hankala markkinoida, koska siellä on niin paljon kummallisuuksia, eikä teillä muuta pohjaa ole omistuksessa. Yleisinhimillisyys, uskonnonvapaus ja omavalintainen päätöksenteko uskonto asioissa, ja tasa-arvoinen sananvapaus, jossa myös naiset saavat osallistua, ovat olleet taistelun takana ja vastustaja on tietysti ollut kirkollinen uskonto.
Vaikka kirkko nyt mielellään omiikin kaiken kehityksen itselleen, ja sanoo niitä kristillisiksi arvoiksi, niin eivät ne ole, ne ovat feminiinisiä arvoja.
Tarja, mikä on sinun missiosi? Sitä mietin monta kertaa, kun luen (jos jaksan lukea) kommenttejasi.
Pirjo
Ehkä se olisi selvinnyt, jos olisit jaksanut lukea minun kommentteja, olen sen niin selvästi esille tuonut. Joskus kyllä tuntuu, että turhaan tänne kirjoittaa, ei niitä kukaan lue.
Ja kyllä se selviää edellisestä kommentistakin, jos siis vaivaudut lukemaan.
Tarja, olen kyllä saanut sen käsityksen, että missiosi on vastustaa kirkkoa. Ymmärsinkö oikein?
Huomatakseni kirkkolaitos huolii asiasta ihan Itse.
Pirjo
”Tarja, olen kyllä saanut sen käsityksen, että missiosi on vastustaa kirkkoa. Ymmärsinkö oikein?”
Missiosta sanotaan, että se on Yrityksen toiminta-ajatus, ja sen olemssaolon syy.
Minulla ei ole yritystä enkä ole minkän yrityksen toiminta ajatusta ajamassa, mutta kirkkoa vastustan sen valheiden ja väärien todistusten, sekä hyvin ruman juutalaisvihan viljelystä, kansan demonisoimisesta, kiroamisesta ja panettelusta, joka on vertaansa vailla olevaa rasismia, lisättynä Lutherin kirjoituksilla, sekä vanhojen kirkkoisien kirjoituksilla. Jostain syystä, se ei monillekkaan aukene, mikä johtunee siitä, että muut eivät lue evankeliumia.
Olen tutkinut tätä asiaa viisitoista vuotta.
Tarja, kiitos selvästä vastauksesta.
Minna
Kiitos hyvästä tekstistäsi
Lähetystyö kuuluu kirkon olemukseen
Siksi on riemullista omata avoin asenne, jotta mahdollisimman moni voisi käydä yhteisen kristikuntamme osallisuuteen
”Entä mitä muuta kansainvälinen lähetys voisi olla seurakunnassa taloudellisen tuen lisäksi? ”
Monia vuosia itsekin lähetyskentällä toimineena haluan korostaa esirukouksen merkitystä. Sitä ei tarvitse osata sen kummemmin selittää, mutta sen voi yllättävästi kokea. Lähetystyö on Lähettäjän ja lähettäjien yhteistä työtä.