Gnostilainen ajattelu on vallannut kirkkomme
Kristinuskoon on aina kuulunut lukematon määrä harhaoppeja. Raamattu on (myös) harhaoppisten kirja. Monet harhat ovat aikansa eläneet ja loppuneet. Toisaalta, ”uuspakanuuden” voimistuessa, on sellaisia alkukirkon harhoja jotka torjuttiin ja lopetettiin mutta – ovat tänä päivänä aivan uudessa kukoistuksessaan.
Tällainen harhaoppi oli ja on gnostilaisuus, gnostisismi. Lounais-Hämäläinen kirjailija, historioitsija Kaari Utrio Somerolta sanoo kirjassaan ”Eevan tyttäret”: ”Merkittävin näistä erilaisista opeista (alkuseurakunnissa) oli gnostilaisuus….Gnostilaisissa seurakunnissa naiset toimivat tasavertaisina miesten kanssa. Raivostunut kirkkoisä Tertullianus kertoo kuinka he opettavat, väittelevät, ajavat pois riivaajia, parantavat sairaita, saattavat vielä kastaakin! Gnostilaiskristityt nimittivät naisia papeiksi, jopa piispoiksi. Naiset profetoivat,ja he perustivat ja johtivat omia ryhmiään.” (siv.53,54)
Nyt tämä harhaoppi on ”pyyhkäissyt” yli koko kirkkomme ja useat, enemmän tai vähemmän luterilaiset kirkot. Gnostilainen ajattelu on vallannut kirkkomme opetusistuimen ja enemmistön kirkkokansastamme.
Tällainen menestys sillä oli syntyessäänkin n. 100 luvulla. ”Kristillinen” gnostilaisuus sai runsaasti kannattajia ja oli siten huomattava kristinuskon vihollinen. Gnostilaisuus hävitettiin. Mutta ”kaiku jäi” joka nyt todellisena faktana ”kaikuu” kirkkomme ylimmäiseltä opetusistuimelta.
Gnostilaiset, gnostikot hylkäsivät Raamatun kirjaimellisen tulkinnan. Heidän mielestään Raamattu oli väärässä muutamissa hyvin tärkeissä kohdissa. Kristinuskon ”vastenmielisyydet” ( risti, helvetti, paholainen jne) eivät kuuluneet heidän julistukseensa. Lisäksi he vihasivat ihmisiä jotka pitäytyivät Raamattuun ja Herran käskyihin. Raamattu ei ollut heille Jumalan (inspiroima) kirja.
Tällainen tilanne ja käytäntö on tosiasiaa Suomen ev.lut. kansankirkossa. Myös Tammelan Rovastikunnassa.
Kristuksen kirkon jäsenet eivät osallistu gnostilaispapittarien jumalanpalveluksiin. Ne ovat kristillistä teatteria. Pyhä Henki ei ole mukana Sanan vastaisessa toiminnassa. Naispastorin toimittamassa ehtoollisessa nautitaan pelkkää leipää ja viiniä. (Todistettu Tampereen Hiippakunnan Tuomiokapitulissa 2.8.1995 kirkkomme saarnalupani peruuttamisen yhteydessä).
Lopuksi gneesioluterilaisen tunnustus: ”Me asetamme Pyhän Raamatun kiistakysymysten tuomariksi, emme siitä syystä, että se sisältää kaiken välttämättömän, vaan koska kaikkea sellaista, mikä tavalla tai toisella on sen kanssa ristiriidassa, on pidettävä jumalattomuutena ja pyhäinhäväistyksenä.”(Oppi Jumalan sanasta: Johannes Gerhard siv.452)
Jukka Teininen
Forssa
Jos naisen asettama ehtoollinen ei olisi oikea, niin silloin suuri osa kirkon uskovista ei voisi ehtoollista saada. Sillä monessa seurakunnassa on vain naisia pappeina.
Niin. Jumalan Poika. Jumala ja ihminen samassa persoonassa. Se ei ole koskaan sopinut samaan yhtälöön. Alusta loppuun saakka, kunnes Hänet nähdään.
Puhe ”gnostilaisista kirkonmenoista” siellä, missä naiset toimivat pappeina oli ainakin omana opiskeluaikanani käytössä poleemisena herjana siellä, missä kysymys kirkon virasta ja sen haltijan sukupuolesta oli erityisen keskeinen. Termin lanseerasi minun tietääkseni räiskyvää kieltä käyttävä teologi, jonka nimeä en halua tässä mainita. Tarpeeton polemiikka ei minun mielestäni edistä sen enempää asiallista keskustelua kuin oikean uskonopin ja sen mukaisten käytäntöjen edistämistä. Meheviä herjoja ja primitiivireaktioita saa kyllä aikaiseksi.
Kysymys siitä, minkä edellytysten tulee täyttyä, jotta vietetään oikeaa ehtoollista, on teologiassa laajasti pohdittu ja oikea kysymys. Tässä on kyse siitä, että ilman oikean viran läsnäoloa ehtoollista vietettäessä ei ole oikeaa ehtoollistakaan. Tietenkään kyse ei ole vain viranhaltijan sukupuolesta vaan myös monesta muusta asiasta: leivästä, viinistä, mahdollisista ehtoollisavustajista, ehtoollisyhteyden edellytyksistä, yhteismaljan käytöstä sekä yli jääneiden ehtoollisaineiden oikeasta käsittelystä jne.
Yksittäisillä Luther-sitaateilla voidaan ”todistaa” melkein mitä vain. Uskonpuhdistaja oli mestarillinen dialektikko, joka akateemisissa yhteyksissä ja joskus saarnoissakin saattoi argumentteja hioessaan asettaa vastakkain hyvinkin kärkeviä vaihtoehtoja, joiden molempien perimmäinen mielettömyys käy ilmi laajemmista tekstiyhteyksistä. Kaikki Lutherin ehtoollisopista lausuma ei löydy katekismuksista.
Luther opasti häneltä neuvoa kysyneitä välttämään sellaisilla ehtoollisilla käymistä, joita ei vietetty opilliselta kannalta asianmukaisesti. Näistä 1500-luvun ohjeista on sitten johdettu tämä Jukka Teinisen poleemisesti esittämä linjaus siitä, milloin ja miksi ehtoolliselle ei tulisi osallistua. Pointti on siinä, että halutaan viettää ehtoollinen oikein, Kristuksen koko säätämyksen mukaisesti, eikä etsitä mahdollisia minimiehtoja oikealle ehtoolliselle.
Valitettavasti Suomen Siioni on hajalla näissäkin kysymyksissä eikä sopua näytä olevan näköpiirissä.
Pekalle vain sellainen huomio, että Neuvostoliitossa papit olivat tunnetusti harvassa ja ehtoolliselle osallistuminen monen mutkan takana. Välissä saattoi olla vuosikausia ja -kymmeniäkin ennen kuin uskonsa säilyttäneet pääsivät osallistumaan sakramentille. Joskus näin on myös lähetyskentillä nykyään.
Nyt ei ole kyse Inkerin kirkosta, eikä Neuvostoliitosta, vaan Teinisen väitteestä ja omasta kirkosta ja seurakunnasta.
Pekka Veli. Pointtini on, että kristityt ovat joskus joutuneet ja joutuvat nykyäänkin tyytymään siihen, että ehtoolliselle pääsee jostakin syystä vain harvoin.
Tällainen syy on Suomessa ollut esimerkiksi naispappeus ja saarnatuolista kuultu opetus (paikallisseurakunnan hengellinen tila). Tiedän tapauksia, joissa Suomessakin on käyty 2000-luvulla kirkossa 100 kilometrin päässä, koska lähempää ei löytynyt. Nyt seuraan aitiopaikalta, kuinka yksi lestadiolaisuuden suunnista käy kipeää keskustelua siitä, kuinka tulevaisuudessa saadaan järjestettyä naispappivapaat ehtoollisenvietot ja rippikoulut sekä todennäköisesti omat pastorit. Yksi skenaario on oman vapaakirkon perustaminen. Myös Lähetyshiippakunta syntyi suurelta osin tarjoamaan säännöllinen luterilainen seurakunta- ja ehtoollisyhteys sitä kaipaaville.
Tietenkin voidaan kysyä ja ihmetellä, onko juuri tämä ns. virkakysymys opillisesti niin iso ja tärkeä asia, että se estää ehtoollisella käymisen ja käytännössä hajottaa kirkon. Mutta näin osa Suomen luterilaisista kristityistä ihan oikeasti ajattelee.
”Tässä on kyse siitä, että ilman oikean viran läsnäoloa ehtoollista vietettäessä ei ole oikeaa ehtoollistakaan.” Virasta keskustellessa on määriteltävä, ymmärretäänkö virka seurakunnan vai henkilön viraksi. Toisin sanoen, onko ehtoollista jakava viran haltija vai sen hoitaja. Olen ymmärtänyt luterilaisen käsityksen olevan, että virka on seurakunnan yhteinen, johon seurakunta kutsuu keskuudestaan luotettavan hoitajan.
Virka on tietenkin seurakunnan virka mutta samalla se on Kristuksen asetus sekä edustaa Häntä messussa. Keskeisintä on tietysti asiassa kuin asiassa seurata uskon kuuliaisuudessa Kristuksen ja Hänen apostoliensa ohjeistusta (sekä jakamattoman oikeauskoisen kirkon traditiota). Seppo A Teinonen totesi jo vuonna 1975, että Suomen kirkossa on kauan esiintynyt keskenään hyvin erilaisia (vääriä) virkateologisia näkemyksiä.
Ehtoollisteologian käytännölliset epäselvyydet, jotka tälläkin hetkellä ovat mielestäni ratkaisematta, ovat muuten jääneet paljon vähemmälle huomiolle ja keskustelulle: valitettavasti.
En ota nyt kantaa siihen, kuka mielestäni on näissä kysymyksissä oikeammassa tai vääremmässä vaan yritän avata sitä, miten tällä hetkellä kansankirkon seurakuntaelämästä opillisista ja kirkkopoliittisista syistä etääntyneet luterilaiset ajattelevat. Tämäkään porukka ei toki ole keskenään täysin yhtenäinen teologisesti.
Pappisviran pätevyysvaatimukset eivät ole mikään autuuden asia. Jokainen laillisen piispan vihkimä pappi on oikea pappi ja sakramaentti on aina pätevä, kun sen toimittaa oikein vihitty pappi. Papin henkilökohtaiset ominaisuudet (joista sukupuoli on [vain] yksi eivät tähän vaikuta mitään. Kirkkokunnissa on varsin erilaisia määrittelyjä papin kelpoisuusehdoista, mutta tämän ei pitäisi olla kristittyjen yhteyden esteenä. Mitä gnostilaisuuteen tulee sen harhaoppisuus perustuu siihen, että gnostilaiset yhteisöt opettivat Kristuksesta täysin vastoin kanonisten evankeliumien sanomaa ja laativat kummallisten ajatustensa tueksi omia ”evankeliumejaan”. Ekumeeniset uskontunnustukset on laadittu paljolti varjelemaan aitoa apostolista kristinuskoa kerettiläisten hyökkäyksiä vastaan.
Yrjö Sahama
Kaikki vanhat kirjoitukset ilmaisevat aikansa mielipiteitä, ja ovat siksi kiinnostavia, ja liittyvät sananvapauden mukanaan tuomaan lailliseen oikeuteen.
Jos halutaa pakottaa ihmiset kapeaan muottiin, niin se on vain pakkotoimenpide, eikö edusta vapaata valintaa. Paavi olikin ilmaisuut aikoinaan mielipiteensä pakkoon, että Ihmisillä on täysi vapaua olla kristittyjä. Mutta vain sitä.
Se mitä mieltä kirjoituksista on, se on toinen asia, ja niistä voidaan keskutella, mutta nimitteleminen kerettiläisiksi ja muiksi harhaoppisiksi on ruma tapa, se on paha tapa. Vaikka kirkko onkin suuri institutio, se ei tarkoita, että sen sanoma on oikea, ei, koska kirkko perustuu suurelta osalta vain väärennöksiin, ja se vaikuttaa koko kristillisessä opissa.
VT on väärennetty evankeliumissa , Eenokin kirjaa on väärennetty, sieltä on otettu ’Ihmisen poika’ ja väitetty sen tarkoittavan Jeesusta. Ajanlasku on valheellinen, Abgar V:n ja Jeesuksen kirjeenvaihto oli väärennös, johon uskottiin kauan.
Konstantinuksen testamentti oli väärennös, Kristillinen Kabbala on väärennetty versio ja sillä pyrittiin todistelemaan, että VT on alkuperältään kristillinen kirja ja se ennustaa Jeesuksen tulemisen. Ja kuinka evaneliumi on juutalaisuuden looginen huipennus. Väärentäjä pelasti itsensä tällä tarinalla inkvisitiolta aikana, jolloin kaikki hepreankieleiset kirjat piti polttaa. Henkilö oli ottanut heprelaisia kirjoituksia luvaten piilottaa, etteivät kaikki tule poltetuiksi.
Selvästikään et ole kristitty, mutta oma esitykseni lähti kristinuskon pohjalta. Historiantulkinnoissa luotan kyllä tieteellisen historiankirjoituksen valtavirtaan ,eikä siitä sen enempää. Kirkon näkökulmasta katsoen kirkosta erkaantuneet yhteisöt ovat joko kerettiläisiä, mikä tarkoittaa, että oppi poikkeaa olennaisesti kirkon uskontunnustuksesta, tai skismaattisia, joka tarkoittaa poikkeamista kirkon järjestysmuodosta mutta ei tunnustuksesta.
Kerettilaisleimalla toki on ammuttu sekä oli että osumia.
Termi ”harhaoppi” kuvaa vain sitä mitä pidetään opin vastaisena. Toisten mielestä toiset ocat ”harhaoppisia” ja vastapuolen mukaan tietysti ”nuo toiset”.
Harhaoppi tietenkin pitää määritellä suhteessa ”oikeaan oppiin”. Toki mielipiteitä on siitä, mikä on ns. oikea oppi.
Tarjan väite kirkon opin ”väärentämisestä” tarkoittanee, että hänen näkemyksessään kirkon oppi on ”harhaoppi” tai ”kerettiläisyyttä suhteessa ”Tarjan oppiin”?
Joten ei mielestäni harhaoppi on aivan kelvollinen termi itsessään siinä missä ”oikea oppi”kin.
On hyvä pitää toisistaan erossa kirkon oppi ja kirkon opetukset. Jälkimmäiset vaihtelevat kulttuurista toiseen ja muuttuvat ajan mukaan. Oppi taas on jokseenkin yksinketainen. Ytimenä on Jumalan kolminaisuus ja Jeesuksen kaksi luontoa, ihmisyys ja jumaluus sekä ristillä täytetty pelastustyö.
Tosiasia on kuitenkin valittuja neljää Evankeliumia kanonisoidun pitkälle 300.taa lukua totisen todistuksen tuomiseksi kirkkolaitoksen tarpeisiin Ihmisten sieluista.
Olen ymmärtänyt myös valinnan mahdollisuuden olleen suuri vanhoissa kirjoituksissa.
Kun nyt meillä varhaisin löydetty Evankeliumin kappale on kopioinnissa merkitty 43.e tai 44.jä on kohtuullisestikin asia kysyä mitä katsottiin ensimmäisenä ja mitä toisena.
”Kristinuskoon on aina kuulunut lukematon määrä harhaoppeja.” Väite on kummallinen. Harhaopit voi tiivistää seitsemään. Ne ovat gnostilaisuus, markionilaisuus, areiolaisuus, doketismi, nestoriolaisuus, donatolaisuus ja pelagiolaisuus.
Se viimeinen Tuomari ei varmaankaan ole mielissään, että me kaikki Häneen uskovat nimittelemme toisiamme milloin gnostilaisiksi, milloin hellareiksi, milloin helppouskoisiksi, milloin lestareiksi, milloin ryssänuskoisiksi, milloin paavinuskoisiksi …lista on loputon.
Monien kuppikuntien sisällä on jopa ajatus, että ainoastaan tämä meidän jengi (maailman miljardeista ihmisistä) pääsee köllöttelemään sinne Taivaan Isän oikealle puolelle.
Minä umpilesbona toki toivotan samaan taivaaseen kaikki Jukat ja kumppanit. Minulle olette kaikki lähimmäisiä.
Kiitos, Seija Rantanen, kun muistutit tärkeästä asiasta! En listannut harhaoppeja sitä varten, että nimittelisimme toisiamme. Toivon, että haemme tietoa, missä kohdin nuo vanhat, mutta ajatuksissamme vielä vaikuttavat suuntaukset harhautuivat. Niin voimme tutkistella itseämme ja sitä, houkuttavatko vanhat harhaopit meitäkin. Etsikäämme kerettiläisyyttä vain itsestämme.
https://www.youtube.com/watch?v=rvxAkU0e9L4
Wir sind uns lang verloren gegangen
Wir sind uns fern geworden im Herzen
Und in der Seele brennt nichts als Schmerz.
Die Kirche. Siehst du, wohin du gehst! Hast du deine Zeit verloren?
Die Kirche hat schon längst in die eschatologische Loche gefallen.
Also denkst du. Aber ich sage dir. Christus und seine Kirche werden bis zum Ende der Welt bleiben und alle Mächte des Todes können ihr nichts anhaben. Diese Zeit is böse, und ich unke, dass die Kirche nicht seine Zeit kennen.
Kosti, Ich denke dass der Glaube des Menschen kann gross sein , aber hans Wissen vieleicht kleine.
Weil wir glauben, wir es auch wissen. Um an Gott glauben zu können muss der Mensch zunähst einmal etwas von ihm wissen. Aber es, die die Errettung des Menschen möglich macht, gehört es deshalb nicht, Gott, in der er ein verzehrendes Feuer ist, zu kennen. Unabdingbar notwenig ist es, darum zu wissen, wie er sich als Liebe in seinem menschgewordenen Sohn offenbart. Diese Kenntnis ist nur durch ds Wort Gottes möglich. Aber unsere Zeit glaubt nicht und kennt Gott nicht.
Blogisti ei tiedä ’eikä’ varsinkaan ymmärtäne gonostialisuudesta juuri mitään.
Häne kannattaisi vaikasyventä kunnolla Jeesuksen lauseeseen:
”Voi teitä te lainoppineet,kun te olette kadottaneet tiedon (gnosis) avaimen, itse ette ole menneet sisälle ja muita olette sisälle menemästä estäneet. (Lk. 11:52)
Näin siis itse Jeesus moittii ihmisiä gnosiksen avaimen kätkemisestä… Kreikhalainen sanonta Ut:ssa ’gnosiksen avain’ sisältää juurikin gnostilaisen asrtonomisen avaimen, sillä kreikan avain he kleis on num. 273 ja heprean avain maphtah on num. 528, molemmat liittyvät astronomiaan: kuuvuoden säätelyyn, 27,3 on sideerinen kuuvuosi,joka eroa 52,8 tuntia synodisesta. 52,8 tuntia on 3168 minuuttia: Herra Jeesus Kristus! Ja 2×528 = 1056 eli JHV.
Tämä avain-sanan arvo 273 on sama kuin mm. käsitteen kulmakivi, joka viittasi Jeesukseen ja temppelin rakentamiseen, missä oli kyse myös pyhän g eometrian mittasuhteista ja muodoista.
Jeesus ei selvästikään tarkoita avaimella vain konkreettisia vihkimyskammioitten avaimia vaan myös niitä peite- ja salakieliavaimia, joiden avulla avautuisi ”toinen Toora” eli vanhan testamentin kätketyt sisällöt ja merkitykset, joita kirjanoppineet eivät enää tunteneet tai joiden olemassaolon he halusivat kieltää. Ja joita edelleen salaillaan ns.seurakuntateologisellla tasolla tavallisilta uskontokuluttajilta.
Kuitenkin ja tosiasiassa gnosis on yllättävän keskeisellä sijalla Uuden testamentin ajattelussa ja siksi sana kannattanee analysoida ja myös gematrian keinoin. Ja tulos on varsin merkittävä, sillä gnosis -sanan lukuarvoksi eli erillisten kirjainarvojen summaksi tulee 1271. Tämä on tärkeä havainto siksi, että saman lukuarvon 1271 saavat myös sanonta ’he kleronomia hagia’ eli ’pyhä perimätieto’ ja sana ’stauros’ eli risti!
Uusi testamentti on muutenkin täynnä gnostilaista numerologiaa kutewnkolmiolukuja,joisat kp,mioluku 17 eli 153 (Pietarin ’kalansaalis’) anta mone muun aritmeettisen ominaisuutensa ohella myös neliöjuuressaan luvun 12,367, joka on aurinkovuodensynodiset kuukaudet erittäin tarkasti.
’Kalan’ rakko Johanneksen evankeliumissa:
Luku 153 on ensinnäkin aritmeettisesti monimerkityksellinen ns. täydellinen pythagoralainen/gnostilainen luku, joka myös Johanneksen evankeliumissa saa monta vertauskuvallista merkitystä.
Aramean gematriassa luku antaa sanan anash sna eli ihminen (351-153) ja viittaa tässä käänteisessä merkityk-sessään Jeesuksen sanoihin : .Minä teen teistä ihmisten kalastajia..
Luvun summa 9 viittaa samaan sillä myös adam on 45/9.
Luvun numeroiden tulo on 15, siis sama kuin luvun kaksi ensimäistä numeroa.
Tämä osoittaa Jhvh.n alkukirjaimiin Jh, mutta myös Su-merin Ishtariin, sillä 152 on
Venuksen kiertorata eli 225 vrk. Venus-Ishtar-Afrodite nousi vedestä kuten kalatkin.
Luvun 153 kaksi viimeistä numeroa 53 puolestaan vastaavat heprean sanaa kulmakivi
(protoni) eli nba joka b:n kahdentuessa saa muodossa nb ba merkitykset isä ja poika.
(1+52 eli aurinko + 52 viikkoa)
Luku 153 on edelleen ns. kolmioluku 17 eli 172 +17/2 =153.
”Näin siis itse Jeesus moittii ihmisiä gnosiksen avaimen kätkemisestä.” No, olivathan ne lainoppineetkin toki ihmisiä. Silti on outoa yleistää.
Teologisissa tiedekunnissamme on jo vuosikymmeniä tehty varteenotettavaa tutkimusta gnostilaisuudesta. Nämä ylläolevat Sepon Sepustukset (SS) eivät taida kuulua sen piiriin.
Tässä blogissa gnostilaisuus viitannee ajatteluun, jossa sukupuolten väliset erot häivytetään, hyväksytään naiset papeiksi ja henkistetään kristinusko niin, että ”ulkoisilla muodoilla” tai historiallisella todellisuudella ja ruumiillisuudella ei ole niin väliä. Kannattaa muistaa sekin, että yhdessä vaiheessa gnostilaisuuden kristillinen muoto todella kilpaili kristinuskon kanssa ja näillä oli omia piispoja, pappeja ja jumalanpalveluksia. Nimeämällä naispappeus gnostilaiseksi ja kirkonmenot gnostilaisiksi tehdään siis mahdollisimman poleeminen ero oikean ja väärän kristillisyyden välillä ja esitetään vastapuolen näkemykset harhaopiksi ja kaikin tavoin kartettaviksi. Vähän samaan tapaan kuin kunnon ”demokraatti” osasi aikanaan leimata vastapuolensa ”fasistiksi”.
Itse toki toivoisin Jukka Teiniseltä, että lopettaisit tämän kielenkäytön. Ei vähiten siksi, että ihan todellista gnostilaisuuttakin esiintyy, erityisesti rajatiedon ja uushenkisyyden parissa. Perinteistä virkakäsitystä kun voi puolustaa myös sävyisästi.
Joka osaa lukea ja kuulla kontekstuaalisesti oki ymmärtää ilmanrautalankaakin keitä käsite ’ihmiset’ tässä tarkoittaa. Kun jääkiekkoselostaja hehkuttaa, että ”suomalaiset tekivät maalin,niin normaaliälyinen 7 vuotias heikkolahjainekin tajuaa, etti tarkoiteta kaikkia suomalaisia eikä syyttäne selostajaa yleistyksestä. Poikkeuksena jotkus apergeenikot ja uuspeilit ,jotka ottavat kaiken kirjaimellisesti.
Tuo Blogistin höpötys edustaa ohutta ja gnostilaisuuden paria piirrettä ylikorostava asenteellista ’tutkimusta’ , joka palvellee lähinnä kristillistä apologiaa ja pehmittää huonoa omaatuntoa johtuen aikansa gnostikkojen raaoista vainoista.
Olisi muuten hauska nähdä, miten Marko S. kykenee falsimoinaa yo ’sepustukseni’ jolla naivilla tylsällä leimakirveellä yritti esittämäni faktat eliminoida.
”Kun jääkiekkoselostaja hehkuttaa, että ’suomalaiset tekivät maalin’,niin normaaliälyinen 7 vuotias heikkolahjainekin tajuaa, ettei tarkoiteta kaikkia suomalaisia eikä syyttäne selostajaa yleistyksestä.” Olen tästä eri mieltä. Lahjakaskin 17- tai 70-vuotias riemuitsee aisosti siitä, että ’me teimme maalin’. Niinhän urheilu toimii, yhdistää tunnetasolla urheiluyleisön kaukalossa tai muulla areenalla tehtyyn suoritukseen. Selostajaa ei toki syytetä mistään. Hän tekee osuutensa tämän yhteistunteen luomisessa. Mitä Raamatun tekstien tulkintaan tulee, hyvin usein ymmärretään Jeesuksen puheiden kohdistuvan koko ns kirkkokansaan, vaikka selvästi sanottaisiinkin, keille sanat alunperin osoitettiin.
jaa, asiassa ei vain ollut tuon tyyppisestä kollektiivitunteesta kysymys van siitä, mitä konkreettista joukkoa minä sanalla’ ihmiset’ tarkoitin Jeesuksen puhuessa juurikin lainoppineille.
Jeesuksen selvästi jollekin selkeästi rajautuvalle joukolle tarkoitetun aikasidonnaisen puheen universalistaminen ja ulottaminen 2000 vuottakin eteenpäin johtuu ns lähiodotuksen pettämisestä ja on yksi suurimmista teologisista klaffivirheellistä harhautuksista,jonka avulla eskatologiseen aukkoon muuten hukkuva onneton pysytetään pinnalla.
Sen lisäksi, että tietää itse, mitä milläkin sanalla tarkoittaa, on syytä miettiä, ymmärtävätkö lukijat sen tarkoituksen oikein.
Kuten sanoin,jos lukee viestit kulloisessakin asiayhteydessään niin poikkeuksellisen heikohajainenkin lukutaitoinen 7 vuotiaskin ymmärtäisi., että tarkoitettiin vain sitä ihmisjoukkoa,joille Jeesus puheensa osoitti eli lainoppineita.
Minkä verran sinulla on kokemusta 7-vuotiaiden lukutaidosta, johon tietenkin kuuluu luetun ymmärtäminen? Oman kokemukseni perusteella väitän sinun arviosi ei vastaa todellisuutta.
Po ’väitän, että…’
Poikani kävi 7 -8 vuotiaana monimutkaisia teologisia keskusteluja kanssani meille tulleiden jehovan todistajien johdosta ja kirjoitti koulussa asiasta aineen.
Hän olisi taatusti ymmärtänyt, että lauseessa: ”Voi t e i t ä te lainoppineet kun te ette jne sana teitä viittaa juurikin ko saman lauseen lainoppineisiin…
”Hän olisi taatusti ymmärtänyt, että lauseessa: ’Voi t e i t ä te lainoppineet kun te ette jne’ sana teitä viittaa juurikin ko saman lauseen lainoppineisiin…” Kenties. Hän ei kai tarkkana poikana olisi sanonut Jeesuksen puhuneen ’ihmisille’ kuten sinä teit vaan täsmällisemmin ’lainoppineille’. – – – Mitä poikasi lahjakkuuteen tai muihin ominaisuuksiin tulee, hän ei näytä olleen millään muotoa tyypillinen alakoululainen.
Jaa,kyllä minusta lainoppineetkin olivat ihmisiä. Minä pidän itsestään selvänä, että palstalla itsestään selvästi tiedetään mihin viittasin,koska se käy ilmi asiayhteydestä..
Uuspeileillä on taipumus nokerrella irrallisista sanoista. Tämä riittänee tästä saivareesta.
”Tämä riittänee tästä saivareesta.” Riittääpä hyvinkin. Kovinpa pitkään jalsoitkin. Meitä uuspellejä oli tässä kaksi.
Po -peilejä. Veijari Till Eulenspiegel lienee tuon erikoisen sanan taustalla.
Jäi askarruttamaan tuo ’gneesioluterilainen’. Sana tarkoittaa näköjään mm Melanchtonin teologiaa aikoinaan kritisoineita ’aitoluterilaisia’. Käsite lienee nykyisin lähellä Luther-säätiötä olevien ’puhdasoppisten’ itsestään käyttämä määritelmä. Aitouttaan ja puhtauttaan korostavat kristilliset piirit toimivat usein selvästi vastoin Paavalin opetusta: ”Pysy erossa typeristä ja asiattomista väittelyistä; sinähän tiedät, että niistä syntyy riitoja (2. Tim. 2:23).”