Katso video
Syyrialaiset Gina ja hänen poikansa Apo olivat hereillä vuoteissaan, kun maanjäristys alkoi. Se alkoi heikkona, mutta sitten voimistui. Heidän talonsa ja huoneistonsa vaurioituivat, mutta talo ei sortunut, ja Gina ja Apo selvisivät tilanteesta ilman vammoja. Gina toivoo kansansa osoittavan yhteenkuuluvuutta ja rakkautta läheisensä menettäneille. Hän on kiitollinen Jumalan huolenpidosta elämässään.
Kirkko on virallisissa kannanotoissaan johdonmukaisesti vastustanut kaikkia homoseksuaalien aseman parantamiseen tähtääviä lakimuutosesityksiä. Se ei tee poikkeusta nytkään. Eikä tämä toki olekaan mikään yllättävä uutinen.
Kirkko vastusti myös lakia rekisteröidyistä parisuhteista sekä homoseksuaalisuuden poistamista rikoslaista ja sairausluokituksesta. Olisi kiinnostavaa tietää, minkälainen asema homoseksuaaleilla olisikaan jos asia olisi kirkon päätettävissä. Onneksi se ei ole.
Homoseksuaaleilla on aivan samat oikeudet kuin heteroilla tai vaikkapa moniavoisilla, niin että he kyllä saavat mennä avioliittoon, jos täyttävät siinä olevat reunaehdot mitä tulee lukumäärään, sukupuoleen, ikään, sukulaissuhteeseen jne. Olisi epätasa-arvoinen teko antaa homoseksuaaleille erioikeus avioliittoon menemisestä.
Argumentaatio, jonka mukaan kirkko on nyt väärässä kun se ennenkin ollut väärässä joissain toisissa asioissa, perustuu samaan argumentaatiovirheeseen kuin väite siitä, että homoliittojen kutsuminen avioliitoksi liittyisi jotenkin eläimiin sekaantumiseen.
Minun käsittääkseni kirkko on, hyvä niin, muuttanut käsitystään ainakin tautiluokituksen osalta. Mutta sillä on hyvin vähän tekemistä avioliittoinstituutin sisällön kanssa, mistä nyt kai kuitenkin on kysymys, ja josta kirkolla aivan perustellusti ja riippumatta tautiluokituksesta voi olla sama kanta kuin ennenkin.
Itse olen miehen passilla, koska olen kirkollisesti vihityssä avioliitossa. Tapaukseni on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, ja siihen on viitattu.
http://helihamalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163013-lakivaliokunnan-julkinen-kuuleminen-ja-transsukupuolisten-avioliitot
Olen toiminut kirkon luottamustehtävissä, mutta tällainen asenneilmapiiri johtaa lopulta kristilliseen elämään kirkon ulkopuolella. Seurakuntavaalit eivät muuta mitään. Yhtä tyhjän kanssa kvasidemokratiaa.
Kirkko toimii omista lähtökohdistaan ja opistaan käsin;
31 ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.”
32 Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Ef. 5. luku
Kansliapäällikön kanta on selkeä ja hyvin perusteltu.
Mikäs hänen kantansa sitten on, se kun ei käynyt uutisesta ilmi?
MInä luin sen tuosta: ”Toin esille kirkon kannan, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Tämä käy ilmi kirkkokäsikirjasta sekä kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen kannanotoista.”
Selkeä ja raamatullinen kannanotto kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalolta. “Toin esille kirkon kannan, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Tämä käy ilmi kirkkokäsikirjasta sekä kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen kannanotoista.”
Tuoho voisi lisätä, että tämä käy ilmi myös Raamatun ilmoituksesta. Jos Suomen lut.kirkko haluaa säilyä kristillisenä kirkkona, niin sen kannanotto ko. asiaan ei voi muuta ollakaan.
Sinun mielestäsi Ruotsin luterilainen kirkko ei ole kristuksen kirkko?
Minulta jäi nyt ymmärtämättä miten Ruotsin lut. kirkko liittyy tähän teemaan, kun puhutaan Suomen lut. kirkosta?
Mika,
Salme tuossa esittää, että kirkko ei voi olla kristuksen kirkko jos ei päätä avioliittoasiasta Salmen mielipiteen mukaisesti.
Ruotsin kirkko teki asiassa toisenlaisen päätöksen eli päätti vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja. Kysymykseni oli, että eikä Ruotsin lut. kirkko ole tämän johdosta kristuksen kirkko?
Jusu, missä tuossa? Yläpuolella olevassa tekstissä ei mainita sanallakaan Ruotsin kirkkoa.
Mika Turunen,
Älä ole typerä.
Jusu, voi, sanonko mitä? Missä Salme väittää niin kuin sinä väität, että hänen mielipiteensä ratkaisisi? Olet sinä kanssa yksi, no tiedät kyllä. Vastaa siis venkoilematta mistä revit se Ruotsin kirkon.
Ps. miksiköhän tämän lakialoitteen yhteydessä halutaan vaikuttaa/painostaa kirkkoa mukautumaan uudenlaiseen avioliiton määrittelyversioon?
Jos jo lakialoite-ehdotuksessa kerrotaan, että kirkot saavat itse määritellä miten toimivat vihkimisen suhteen?
En tarkoita, että Eduskunnan lakivaliokunta haluaisi painostaa kirkkoa ( sehän kuuli asiantuntijoita liittyen kansalaisaloitteeseen tasa-arvoisesta avioliittolaista), vaan että kirkon sisällä on henkilöitä, jotka haluaisivat, että kirkko vihkii samaa sukupuolta olevat avioliittoon, jos laki tulee voimaan. Minä kyllä uskon, että laki ei mene läpi ainakaan vielä, joten kirkkokin saa olla rauhassa tämän ongelman suhteen vielä jonkin aikaa.
Minua ihmetyttää se, että minkä takia kirkoilta/uskonnollisilta yhteisöiltä edes kysytään mielipidettä/lausuntoa lakiehdotukseen, joka ei vaikuta millään lailla uskonnollisiin yhteisöihin.
”Minua ihmetyttää se, että minkä takia kirkoilta/uskonnollisilta yhteisöiltä edes kysytään mielipidettä/lausuntoa lakiehdotukseen, joka ei vaikuta millään lailla uskonnollisiin yhteisöihin.”
Totta kai se vaikuttaa. Jos lakialoite menisi läpi, se tarkoittaisi sitä että perinteisen avioliiton puolesta puhuminen muuttuisi lainvastaiseksi kuten myös heteronormatiivisista arvoista puhuminen. Suosittelen lukemaan dosentti Juha Ahvion listaamat 17 kohtaa, jotka koskettavat kaikkia ihmisiä jos homoavioliitto hyväksyttäisiin.
http://juhaahvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/162198-%E2%80%9Dtasa-arvoisen%E2%80%9D-avioliittolain-radikaalit-yhteiskunnalliset-seuraukset
Toiseksi, kirkko vihkii suuren osan avioliittoon menijöistä, joten on luonnollista että sitä kysytään kirkolta. Tämä on sama, kuin jos kysyttäisiin mekanikoilta kantaa lakialoitteelle autojen kasaamisen muuttamisesta.
”Suosittelen lukemaan dosentti Juha Ahvion listaamat 17 kohtaa”
Listaus ei perustu mihinkään todelliseen.
Vaikka kirkko edelleenkin vihkii suuren osan avioliittoon menijöistä, mitä merkitystä sillä on lakiehdotuksen kansssa, joka lähtökohtaisesti ei tule näitä koskemaan? Mekaanikko-vertauksena: Volvon mekaanikolta kysyttäisiin, että saisiko Saab kasata myös toista mallia olevia autoja tilanteessa, jossa laki sallisi kasattavan vain yhdenmallisia autoja, mutta uusi laki ei velvoittaisi myös Volvoa siirtymään kahden automallin järjestelmään.
KIrkon kanta tuli ilmaistua selkeästi. Hyvä!
En usko, että kirkko tulee luopumaan vihkioikeudestaan, vaikka nk. sukupuolineutraaliavioliittolaki astuisi voimaan. En pidä mahdollisena, että kirkko tulee muuttamaan avioliittokäsitystään. Juridisesti se vaatii 3/4 enemmistön kirkolliskokouksessa, teologisesti se olisi katastrofi.
Eipäs ollut kehdattua laittaa otsikkoon, mutta olinpa yllättynyt positiivisesti että kirkko puolustaa perinteistä avioliittoa ja näin ollen perhearvoja. Jokainen lapsi tarvitsee isän ja äidin päästäkseen maailmaan, ja on yhteiskunnallisesti kannatettava että näin on myös lapsen kasvaessa.
Peukki isille ja äideille sekä perhearvoilla. -b
Vahva komppaus Sari Roman-Lagerspetzille. Kirkon konservatiivisempi siipi on aina vastustanut joka ikistä muutosta, jossa on kajottu seksuaalivähemmistöjen asemaan siinä mielessä, että se voisi olla yhteiskunnassamme parempi. Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat vaeltavat siis pitkän perinteen vanavedessä. Argumentteja tuunataan aina sitten sen mukaan, millaisesta asiasta on kysymys: laillistamisesta, sairausluokituksesta poistamisesta, rekisteröitymisen mahdollistamisesta jne.
”Kirkon kantahan” on hyvin epämääräinen määritelmä, jonka kai on määritellyt kirkkohallituksen täysistunto, mutta johon edes kaikki piispat saati sitten kirkon jäsenet eivät liity. Itse en pysty kovinkaan suurta painoarvoa antamaan tuolle kannalle, koska se on laajasti ristiriitainen kannanotto kirkon sisälläkin eikä meillä protestanttisesta kirkossa ole sellaista ylintä kirkollista auktoriteettia kuin vaikka kat. kirkossa, joka määrittelisi viralliset kannat. Mutta toki meillä on kansliapäällikkö, joka käy antamassa lausuntoja valtiovallalle ja näin ollen hänellä on suuri valta.
Samoin minulta vahva komppaus sekä Sari Roman-Lagerpetzille että Helena Paalanteelle.
Kirkon pappina olen iloinen tästä uutisesta, joka kunnioittaa Raamattua ja siihen pohjautuvaa kristillistä avioliittokäsitystä miehen ja naisen liittona. Nyt tulee kirkon todella edelleen olla rohkea pysymään lujalla ja koetellulla perustuksella!
Minun nähdäkseni Helana Paalanne ja Sari Roman-Lagerspetzt katsovat aihetta oudosta näkökulmasta. Kyse ei ole kirkon kannalta yhteiskunnallisesta asemasta vaan siitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto ja tätä kirkko tukee. Siksi maan kaiverrus kirkon kivijalan alta ei ole hyväksi saati rehtiä toimintaa.
Mika, on kysymys ihmisistä. Onko vaikeeta?
Sonja, no ei ole vaikeata. Olemme kaikki ihmisiä. Yhteishali, pusu ja ties mitä soopaa päälle. Jos kirkon kanta ei miellytä niin sille minä en voi mitään.
Helena, Sonja & muut luonnottomuuden puolustajat. Sanon, että luonnottomuuden, olen nimittäin sitä mieltä ja mielipiteenhän täällä saa ilmaista.
En todellakaan ymmärrä, mitä puolusteltavaa tässä mielestäni (oman mielipiteen saa ilmaista) vääristyneen seksuaalisuuden toteuttamisessa on.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että KAIKILLA on SAMA IHMISARVO, mutta asioilla ja tekemisillä on loogisen tarkoituksenmukaisuuden kannalta yksilöllisesti ja yhteisöllisesti oma normatiivisuutensa. Se on luontainen edellytys kestävälle kehitykselle. Ja jos joku alue juuri tuohon selektivoituneeseen tarkoituksenmukaisuuden ideaan kuuluu, niin se on seksuaalisuus.
On vaikea tajuta, miten tämä todellisuus voidaan kääntää pulusteltavaksi toiseudeksi.
Huom, pitää olla ”…puolusteltavaksi toiseudeksi…”
Mika Turunen, avioliittoon vihkiminen ei ole lähelläkään kirkon kivijalkaa. Se on yhtä lähellä kirkon kivijalkaa kuin on laivan tai työpaikan siunaaminen. Kyllä mun ”oudosta” näkökulmastani kirkon kivijalka on Kristus.
Helinä Taipale, en jotenkin tajua mitä yrität sanoa. Näkemys ”vääristyneestä seksuaalisuudesta” on oma mielipiteesi, eikä sitä tue sen enempää nykyaikainen lääketiede kuin yleinen lainsäädäntökään.
Helena, olet siinä aivan oikeassa, että kirkon kivijalka on Kristus. Ongelma muodostuu kuitenkin siitä, että asetetaan epäilyksenalaiseksi kirkon kanta avioliittoon. Sen ansiosta heräävät epäilykset siitä mikä se kivijalka todella onkaan ja mitä kaikkea pitääkään epäillä. Näin sitä kivijalkaa vähitellen koverretaan. Vanha juoni mutta toimiva.
Miten sellaista koverretaan, joka ei siellä kivijalassa ole ollenkaan? Avioliitosta voidaan olla vaikka mitä mieltä, mutta mun mielipide on se, että se ei ole kirkon kivijalkaa, vaan täysin maalliseen regimenttiin kuuluva tapa järjestellä perheen asiat. Ja jos se ei ole kivijalassa, olemalla vaikkapa sitä mieltä, että seksuaalivähemmistöt voisivat solmia avioliiton, ei koverreta kirkon kivijalkaa. Sillä koverretaan sellaista näkemystä, että avioliitto olisi kiveen kirjoitettuna miehen ja naisen liitto. Joillekin sekin voi olla loukkaus, mutta ei kirkko kyllä siihen kaadu. Jos kaatuu, niin sanoisin, että vähän väärälle kalliolle oli rakennettu se kirkko sitten.
Helena, tässä on nyt kyse metaforan tulkinnasta. Sinä tulkitset sitä eri tavalla kuin minä. Se ei kuitenkaan käy laatuun, kun näin se alkuperäinen viesti jää tulkinnan muutoksen vuoksi kuulematta. Sanoin, että maata koverretaan kirkon kivijalan alta. Tosin myöhemmin kyllä metaforassa tapahtui muutos huolimattomuuden johdosta. Alkuperäisessä muodossaan se kuitenkin tarkoittaa sitä, että perustukset joutuvat koville, kun sen alla oleva maa-aines kaiverretaan pois. Sehän ei käy laatuun. Ennemminkin olisi tarkoitus vahvistaa perustusta ja tampata maa-ainesta kovemmaksi.
Vaikka avioliitto kuuluukin maallisen regimentin alaisuuteen niin kirkolla on siitä sellainen näkemys, jonka Jukka Keskitalo toi esille. Jos muuta näkemystä kaupitellaan ihan viran taholta niin se jos mikä on väärin. Vai eikö pappislupaus koske kaikkia kuin vain joissakin tilanteissa?
Täsmennän vielä puhetta pappislupauksesta. Se ei ole ilkeämielinen heitto vaan ihan vakavaan pohdintaan pohjautuva ajatus. Sanotaan, että kirkon ääni ei ole selvä. Tätä epäselvyyttä lisää se jos jokainen pappi esittää omia linjojaan vastoin virallista näkemystä. Se taas vaikuttaa siihen, että kirkon kivijalka on vaarassa huojua. Sen pitäisi olla nähdäkseni ykköshuolena eikä niinkään se, että se oma näkemys olisi vahvana esillä. Tähän se pappislupaus kaketi liittyy.
Eli mielestäsi kirkon kivijalan alla on vielä jotain muuta materiaalia, kuten esim avioliitto? En tahallaan tehnyt tulkintaan muutosta. Ajattelen, että Kristus on se, minkä päällä kirkko seisoo tai kaatuu. Ei esimerkiksi käsitys avioliitosta.
Kuten sanottua, protestanttisesta kirkossa ”kirkon ääni” on vähän hankala käsite, kun ei meillä ole mitään paavia ja ex cathedra -järjestelmää, josta julistettaisiin kirkon kantoja absoluuttisena totuuksina. Protestanttisen kirkon eetokseen kuuluu se, että ollaan vähän eri mieltä kaikesta ja ihmisillä on mahdollisuus tuoda oma mielipiteensä esille. Alun perinkin kirkkokuntamme on saanut alkunsa siitä, että yksi mies nousi vastustamaan ”kirkon kantaa”. En siis näe mitään ongelmallista siinä, että esim minä pappina olen tämän em. lakiesityksen puolella, vaikka jotkut kirkkohallituksen viralliset ihmiset eivät olisikaan. En loukkaantunut enkä kokenut tuota kysymystä ilkeilyksi. Saahan sitä pohdiskella 🙂
Helena, oikeastaan metaforani oli hieman huonosti laadittu, kun ajattelin siinä yhteydessä fyysistä kirkkorakennusta, jonka kivijalan alta voi kaivaa maata pois. Olennaista kielikuvassani kuitenkin on huoli siitä, että puhuttaessa mitä vaan sitä voidaan pitää kirkon äänenä. Tässä yhteydessä paimenena oleminen ja tien avaaminen kenties umpihankeen nousee esille. Toki yksityinen ajattelu on käsittääkseni sallittua mutta olisiko siinäkin rajansa juuri siitä syystä, että suun avaaja on kuitenkin esimerkkinä muille ja moniääninen viestintä aiheuttaa epätietoisuutta. Minussa on sen verran systemaatikon vikaa, että pidän dogmaa kunniassa ja haluan kyseenalaistaa kyseenalaistukset.