Fundamentalismiin kallellaan olevat uskovat ovat tälläkin alustalla keskittyneet vuosikausia muiden ihmisten elämään.
Nämä itseoppineet tuomarit ovat ilolla ja tarmolla tuomitsemassa kanssaihmisiä erityisesti sen perusteella, mitä nämä makuuhuoneessaan tekevät. Jos et mukaudu juuri heidän normiinsa, olet viallinen yksilö, joka on tuomittu elämään rakkaudetta ja yksin.
Olen seurannut monen fundamentalistisen suuntauksen kommentointia aiheesta ja ihmetellyt aina, millä pelimerkeillä nämä yksilöt nostavat itsensä muiden yläpuolelle ja oikeuttavat itsellensä tuomarin roolin, jolla he mitätöivät ihmisten perustarpeita rakkaudesta lähtien.
Jumalan asialla he eivät ole, sillä mikään Jumala ei ole antanut heille tuomarin valtuuksia. Päinvastoin Raamattu varoittaa tuomitsemasta muita, ettei heitä itseään tuomittaisi. Tämän yhtään haittaamatta he jatkavat muiden tuomitsemista ja arvostelua niin kauan kuin heissä henki pihisee.
Yksi ilmiöön liittyvä peruskysymys on: miten tervettä on olla niin sairaalloisen kiinnostunut muiden ihmisten makuuhuonekäyttäytymisestä, että on valmis tuomitsemaan ihmisen helvettiin tai kadotukseen tai minne tahansa loppusijoituspaikkaan, jonne Pahat Ihmiset™ fundamentalistin mielestä sijoitetaan?
Vastaus: se ei yksinkertaisesti ole tervettä.
Mutta mitä vaadittaisiin, että fundamentalisti ymmärtäisi tämän; eheytyisi harhoistaan ja keskittäisi tarmonsa terveempiin, rakkaudellisempiin ilmiöihin?
Jollekin voi tulla mieleen kysymys, voiko fundamentalistia eheyttää kohti ihmisyyttä?
Voi kyllä. Olinhan itsekin joskus rakkaudeton fundamentalisti, joka tiesi paremmin kuin ne, jotka eivät jakaneet tunkkaisia käsityksiäni. Ja voi, kuinka vähän tiesin.
Ketään ei pitäisi leimata mieleltään sairaaksi ilman varmaa tietoa asianomaisen saamasta psykiatrisesta diagnoosista. Fundamentalismilla on alkujaan tarkoitettu uskomusta, että raamattu on joka sanaltaan totta. Kirjoittaja käyttää tätä termiä ilmeisesti tarkoittamaan perinteisen kristillisen etiikan mukaisen normiston soveltamista ihmisten seksuaaalielämään. Tämmöinen kannanotto on mahdollinen muutoinkin kuin fundamentalistisen raamattukäsityksen puitteissa, vaikka ei semmoinenkaan käsitys tietenkään ole mikään mielisairauden oire.
Yrjö Sahama: ”Ketään ei pitäisi leimata mieleltään sairaaksi ilman varmaa tietoa asianomaisen saamasta psykiatrisesta diagnoosista.”
Ihmisissä voidaan todeta epäterveitä piirteitä ilman psykiatrista diagnoosiakin. Diagnoosia ei tarvita esimerkiksi siihen, että kulttijohtajien voidaan todeta olevan useimmiten mieleltään sairaita. Diagnoosia ei tarvita myöskään esimerkiksi sen toteamiseen, että rasistin mieli ei ole terve. Eikä diagnoosia tarvita siihenkään, että jos tietyt ihmiset kategorisoivat kanssaeläjiään helvettiin tai vastaavaan paikkaan ainoastaan sen perusteella mitä he tekevät makuuhuoneessa, ihmisen mieli ei ole terve. Usko tai Raamattu ei ole tällaiseen mikään perustelu.
Blogiteksti ei myöskään yksilöi ketään, jolloin diagnoosille ei ole suoraa kohdetta. Kyse on yleisluontoisesta toteamuksesta.
Kristitytkään ei leimaa vihalla ja kiihkolla sellaista ääriajattelua, kuten sukupuolineutraalius ja vastaavat ihmisyyden uusnormit, joita nyt tungetaan kaikkialle. Tosin näitten esilletuojat ei yleensä siedä minkäänlaista asiallista arvostelua,kuten tiedämme.
”Kirjoittaja käyttää tätä termiä ilmeisesti tarkoittamaan perinteisen kristillisen etiikan mukaisen normiston soveltamista ihmisten seksuaaalielämään.” Kirjoittajaa näyttää kiinnostavan hyvin vähän, mistä normistosta on kysymys; hän tarkoittaa yksinkertaisesti arvostelevaa kiinnostusta toisten seksuaalielämään. Hän näkee sen kiinnostuksen olevan kristillisen etiikan vastaista.
Juurikin näin, Martti.
Mutta eihän kiinnostus toisten seksielämään ole sama asia kuin fundamentalismi. Viimeksimainittu on ainakin ennen tarkoittanut kirjaimellista, tai sanainspiraatioon uskovan raamattunäkemystä.
Ylipäätään kristillinen seksuaalietiikka perustuu tietynlaiseen ihmiskäsitykseen ja näkemykseen Jumalan asettamasta tarkoituksesta ja järjestyksestä sen suhteen.
Tämäkään ei tarkoita sitä että olisi epäterveen, tai ylipäätään, kiinnostunut toisten makuuhuonepuuhista.
Onko oikeasti olemassa kristittyä, jolla on sellainen asenne, että kaikenlainen seksuaalisuuden toteuttaminen on ihan yhtä paljon Jumalan tahdon ja tarkoituksen mukaista? Keskustelua saa aikaan kyllä vaikka mistä, mutta on paljon sellaista mihin ei nyt vaadita ottamaan kantaa.
Itse en ole sanainspiraatioon uskova, Raamattua kirjaimellisesti tulkitseva kristitty, siis fundamentalisti. Enkä usko henk koht että minkäänlaisesta seksuaalikäyttäytymisestä napsahtaa kenellekään ikuinen kadotustuomio. Uskon että on tärkeämpääkin. Vaikka oma seksuaalielämä olisi minkälainen, uskon että enemmän merkitystä on sydämen asenteella, ja esim sillä että puolustaa rohkeasti totuutta valheen ylivoiman edessä itsensä likoon laittaen.
Taivaaseen ei pääse ainuttakaan iljettävän valheen palvelijaa. Ja siihen en voi sanoa muuta kuin että aamen.
Mutta enhän minä tiedä.
”Kristitytkään ei leimaa vihalla ja kiihkolla sellaista ääriajattelua, kuten sukupuolineutraalius ja vastaavat ihmisyyden uusnormit, joita nyt tungetaan kaikkialle. ”
Ja mutta Snp avioliiton kannatajat eivät uhkaile fundiksia ikuisella kidutuksella helvetissä.
Psykopaatti- ja narsisti- nimittelystä on myös tullut valtavirtaa. Tosiasiassa heitä on ihmisolennoista vain vähän. Mutta sillä voi lyödä ihmistä silloin, kun ei saa omaa tahtoaan läpi. Kirjoitetaan kirjoja vanhemmista, jotka ovat kirjoittajan mielestä narsisteja, tai käytetään termiä silloin, kun lasten huoltajuudesta riidellään.
Minulla on kissa, joka on narsisti. Ajattelee vain omaa etuaan ja käyttää minua palvelijanaan. Tiedän siis paikkani. Samalla tuottaa paljon hyvää mieltä ja iloa.
Blogitekstissä ei toisaalta puhuttu psykopaateista eikä narsisteista. Mielen ongelmia on monen tasoisia, joskus ihmisen mieli järkkyy traumaperäisistä tapahtumista ja kokemuksista, toisinaan taas umpimielisen uskonnollisuuden vaikutuksesta.
Ateistithan pitävät oikeastaan kaikkia uskovia hulluina. Jotkut sanovatkin sen ihan suoraan.
Tämä on yhtä totta kuin sanoisi, että suomalaisethan eivät pidä kettukarkeista.
Yksi fundamentalistisen uskonnollisuuden piirre on uskonnottomista ja ateisteista keksityt olkinuket, joita mätkitään surutta ja ilman että ateisteilta tai uskonnottomilta tarvitsee turhaan kysyä yhtään mitään.
Olen kyllä keskustellut aika paljon ateistien kanssa eri foorumeilla ja tiedän mistä puhun. Monen uskovaisen kokemus on, että heitä on nimitelty hulluiksi juuri heidän uskonsa takia.
Ateisteja ja uskonnottomia on monenlaisia, heillä ei ole välttämättä mitään muuta yhdistävää kuin jumalauskon puute. Erilaisilla foorumeilla saattaa tietenkin törmätä todennäköisemmin tietyn tyyppiseen ateismiin, mutta se ei kerro ateisteista ja uskonnottomista kokonaisuudessa mitään.
Toivoisin, että ymmärtäisit rehellisyyden nimissä lakata kertomasta ateisteille ja uskonnottomille mitä he ovat ja mitä eivät. Aina kun teet niin ja esität tällaisia väitteitä, toimit vastoin totuutta.
”Toivoisin, että ymmärtäisit rehellisyyden nimissä lakata kertomasta ateisteille ja uskonnottomille mitä he ovat ja mitä eivät. ”
No, tämä olisi kyllä hyvä ateistienkin muistaa… Totta kyllä että yleistää ei pitäisi.
Käytin sanaa oikeastaan ja se ei ole aivan sama asia kuin jos olisin käyttänyt vain pelkästään sanaa pitävät.
No kyllä se käytännössä sama asia on, kun sillä lyödään surutta leimaa koko ryhmään.
Ei kyllä jaksaisi tällaisistakaan lähteä sen enempää hiuksia halkomaan. 🙂
Asia onkin päinvastoin: Hullu sanoo sydämessänsä: ”Ei ole Jumalaa”, Psalmi 14:1.
Antero, tulit kuitenkin keskustelemaan meidän sairaiden kanssa ? Haluatko kenties parantaa meitä. Edesmennyt terapeutti Seppo Jokinen sanoi aikanaan : ” olin ennen niin sairas, että kuvittelin olevani terve”. Joten kova on sinulla urakka, täällä monella tavalla sairaiden joukossa ainoana terveenä.
Varmaankin meissä on paljonkin parantamisen varaa. Mitä lääkettä ehdottaisit ? Olisi todella mukavaa, jos voisin minäkin tulla niin terveeksi, että voisin reilusti myöntää omat puutteeni. Yleensä niistä kun joku mainitsee, niin siitä vain suutun. Eikä se auta yhtään korjaamaan minua terveemmäksi. Päin vastoin.
En minä pidä lähellekään kaikkia uskovia sairaina, etenkään täällä. Niitä, jotka ajattelevat olevansa parempia ihmisiä ja kelpaavansa jumalalleen paremmin kuin muut, pidän jonkinlaisen ylivertaisuusharhan sumentamina yksilöinä, joiden mieli ei ole terve.
Heille toivoisin paluulippua maan pinnalle meidän muiden kanssa, sillä ihmisyys asuu täällä – ei siellä muiden yläpuolella.
No, myönnän, että taisin yleistää alussa hiukan liikaa ja käsittelin siinä kaikkia ateisteja ja uskonnottomia samanlaisina. Hienoa kuulla, Antero, ettet kuitenkaan sinä pidä kaikkia uskovaisia automaattisesti hulluina.
Itse asiassa se ei riipu lainkaan siitä uskooko Jumalaan, että meillä ihmisillä ON taipumusta uskoa olevamme ”parempia kuin jotkut toiset”.
Kristinuskoon kuuluu ajatus että meistä ”kunnon ihmisistä” kukaan ei ole lopulta parempi kuin vankilassa istuva murhaaja.
Tästä keskustelin joskus joidenkin ateistien kanssa, joita tällainen ajatus loukkasi syvästi.
Mika Rantanen: ”Hienoa kuulla, Antero, ettet kuitenkaan sinä pidä kaikkia uskovaisia automaattisesti hulluina.”
Usko on kompensaatio sille, että pystymme hahmottamaan oman kuolevaisuutemme. Se on siksi aivan luonnollinen ilmiö eikä siinä sellaisenaan ole mitään hullua, saati että uskovat olisivat automaattisesti hulluja.
En muutenkään käyttäisi termiä ”hullu” mieleen liittyvistä epäterveistä ilmiöistä, johtuivat ne sitten fundamentalistisesta uskonnollisuudesta tai mistä tahansa muusta ilmiöstä.
Sari, tässä on nyt kyse umpimielisestä fundamentalistisesta uskonnollisuudesta. Koitetaanko pysyä siinä eikä käsitellä jotain muita uskonnollisuuden muotoja.
” tässä on nyt kyse umpimielisestä fundamentalistisesta uskonnollisuudesta.”
-siis mistä on oikeastaan kyse?
Kyllä tuosta voi ilman muuta puhua, ja siitä olisi syytä puhua uskovienkin kesken. Ja ehdottomasti epäterve kiinnostus toisten makuuhuonepuuhia on… epätervettä. Mutta miksi yhdistit nämä kuin samaksi asiaksi?
Koska niihin törmää miltei aina samassa paketissa.
Voisit ehkä jatkossa ottaa kantaa itse asiaan eikä taas alkaa vääntämään tyhjänpäiväisyyksiä termeistä. 98% ihmisistä tietää mistä tässä puhutaan ja minkä takia, ilman että siitä pitää heille erikseen luennoida.
Vaikka itse en ole Raamattunäkemyksessäni fundamentalistinen, en kyllä sanoisi, kuten otsikossa, että ”fundamentalistin mieli ei ole terve”.
Siihen voi liittyä jonkinlaista asennoitumista, joka ei ole tervettä, mutta en näkisi että mikään epäterve ilmiö ihmisen mielessä ja käyttäytymisessä on itsessään sidoksissa fundamentalistiseen raamatuntulkintaan.
”98% ihmisistä tietää mistä tässä puhutaan ja minkä takia,”
-No, heti ensimmäinen kommentti oli aivan johdonmukainen huomautus termien epätarkkuudesta tässä yhteydessä.
Mutta, yritän olla nätisti 🙂
Otsikkoon ei yleensä saa mahdutettua kovin kattavaa termonilogian täsmennystä. Teksti itsessään täsmentää mistä on kyse.
Olla fundamentalisti ei ole sama kun olla mieleltään sairas. Fundamentalistit mahtuvat janalle lievästä toivottomaan. Joten on väärin yleistää heidän kaikkien olevan samanlaisia. Valitettavasti äärifundamentalistit ovat saaneet aikaan sen että sanasta on tullut haukkumasana .
Suuri joukko kirkollista väkeä on konservatiivisiä ,sellaisia jotka vastustavat liberaalisia uutuuksia ja puolustavat perinteellistä moraalia myös sukupuolimoraalia. He kokevat että esimerkiksi homoseksualismi on vieras lintu heidän lintukodossaan uhaten heidän identiteettiään. Kun identiteetti on uhan alla niin sitä puolustetaan. Siinä vaiheessa ei olla empaattisia toisen ihmisen maailmaa kohtaan.
Homoseksuaaleilla on yhtä suuri vaikeus ymmärtää mistä vastarinta heitä kohtaan on kysymys kun heteroilla on ymmärtää homoja.
Fundamentalistit ovat moralisteja. He vastustavat periaatteessa esiaviollisia suhteita ja uskottomuutta avioliitossa siinä missä homoseksualismiakin. Mutta tämä ei tee heitä mieleltään sairaiksi.
Mutta on myös totta että on fundamentalistien joukossa on paranoidisia kadotuksensaarnajia. On ehkä ristiriitaista siinä ,että tämä asenne toimii heillä puolustuksena henkistä romahtamista vastaan. Se toimii myös yhdistävänä tekijänä heidän yhteisöissän , antaen heille laumaidentiteetin.Siis se suojelee viimekädessä heidän mielenterveyttään . Ongelma on se, että heidän puolustustaistelunsa saa aikaan ikävän paljon vaikeuksia muille.
Jos fundamentalistit saataisiin äänestämään seksuaalikysymyksistä, kuinka suuren prosentin ajattelisit olevan sitä mieltä, että homoseksualismi on väärin ja että homoseksuaalien tulisi pidättäytyä sekä homoseksuaalisista teoista että rakkaudesta?
Hyvin suuren osan. Mutta se ei tee heistä mieleltään sairaita.
Pidän itseäni kuitenkin jonkinlaisena fundamentalistina. Joten piikki osui minuun ihan tarkasti. En pidä kovin järkevänä sitäkään, että joku voi uskoa Jumalaan, mutta ei usko mitä Hän sanoo sanassaan. Jos kerran Jumala on nähnyt hyväksi antaa meille ohjekirjan siitä, miten me pääsemme puheille Hänen kanssaan, niin on vähän outoa , jos tuota ohjekirjaa ei arvosteta.
En ole tavannut ketään joka pitäisi auton ohjekirjaa tarpeettomana, koska se on ihmisten kirjoittama. Aika outo perustelu sekin olisi. Sitten kun Jumala, joka on luonut koko maailmankaikkeuden on päättänyt että annetaanpa ihmisten kirjoittaa itse ohjekirjanen, niin syntyy jotain, joka on heidän tasolleen sopiva. Niin seurauksena on sitten tämä, että niitä pidetään mieleltään sairaina, jotka tätä Jumalan ohjekirjaa pitävät luotettavana.
Fundamentalisti kun on se joka luottaa siihen mitä mitä Jumala Raamatussa on ilmoittanut.
Miten luonnehtisit kiinnostustasi muiden makuuhuone-elämään, mikäli se on esimerkiksi homoseksuaalista?
Koetko että arvotat itsesi homoseksuaaleja paremmaksi ihmiseksi Jumalan edessä, ja ajattelet, että homoseksuaalit saavat ykkösluokan lipun helvettiin tai kadotukseen?
Antero, kerroin uusimmassa blogissani eräästä teologisen opettajasta, joka erään kurssin viimeisen tunnin lopissa alkoi lauleskelemaan ”Tyttöni, tyttöni mun, olethan sinä mun.” Mitä ajattelet tästä? Oliko se esim. sairaalloista puuttumista toisen makuuhuone-elämään?
”Tunnin lopussa” piti kirjoittaa.
Mika Rantanen, olisi ihan kiva jos pysyisimme aiheessa.
Enkä kyllä muutenkaan ymmärrä koko kysymystäsi.
Fundamentalisti ei voi valikoida sitä mihin uskoo ja mihin ei. Joten en voi millään tavalla pitää itseäni missään suhteessa parempana, kuin henkilöä, joka kokee olevansa homoseksuaali ja sitä harjoittaa. Ei tämmöisillä rajauksilla ole mitään tekemistä fundamentalismini kanssa.
Ajattelen niin, että olisi hyväksi ajatella vähän aikaa, jos on kiivas siihen tai tähän suuntaan, että mikä on ihmiselle sinänsä hyväksi ja viimein sitä, jos siellä rajan takana onkin jotain. Jokaisella on vapaus valita ja kuvitella kuoleman joko jatkumoksi tai päätepisteeksi, mutta harkinta on hyvä tehdä silloin, kun on vielä kapasiteettia ajatella.
Antero Syrjänen ja muut: määritelkääpä, mitä termillä ”fundamentalisti” tarkoitetaan, niin ette puhu toistenne ohi. Edesmennyt Heikki Räisänen oli sitä mieltä, että Suomessa ei oikeastaan ole ollut fundamentalisteja (säännön vahvistava poikkeus hänelle oli Uuras Saarnivaara ja ehkä Aapeli Saarisalo). HR puhui mieluummin ”äärikonservatiiveista”, jotka pitävät Raamattua tulkitessaan kiinni ristiriidattomuudesta ja sen kaikinpuolisesta erehtymättömyydestä ja kannattavat käsitystä, että Mooses on Mooseksen kirjojen kirjoittaja. Tosin HR:lle jopa kirkkoisien raamatuntulkinta näyttäytyi fundamentalismina.
Yleensä fundamentalisti tarkoittaa fundamentalistisen raamatuntulkinnan kannattajaa. Onneksi meillä ei ole raamatullisia talebaneja tai Boko Haram-aktivisteja. Minua on joku joskus luullut fundamentalistiksi (mitä en siis koskaan ole ollut). Mutta minulla on ”high view on Scriptures” eli suuri luottamus Raamatun totuudellisuuteen.
Ennemminki kysyisin, mikä blogitekstissä jäi epäselväksi sen suhteen, millaisesta fundamentalismista siinä oli kyse?
Tarkoitin edellä olevalla kommentilla, että nykyään heitellään leimoja ihmisten otsaan turhan kärkkäästi. Tämä sekä uskonnollisessa, että polittisessa elämässä. Tarkoitus lienee todistella, että on itse oikeassa, toinen väärässä. Se on myös moralismia.
Rasistit ovat usein pelkästään tyhmiä/ajattelemaattomia. No, leima tämäkin. Rasismi kumpuaa samasta oikeassa olemisen asenteesta kuin ihmisten välinen erottelu ylipäätään asiassa kuin asiassa. Jokainen katsoo toista omasta kuplastaan.