” Arkkipiispa sanoi, ettei meitä ole kutsuttu julistamaan ”kristillisiä arvoja” tai niihin perustuvia mielipiteitä ”….
Kristilliset arvot kuitenkin pitävät yllä evankeliumin toimintamahdollisuuksia ja myös sen julistamisen mahdollisuutta. Joten juuri mielipiteet arvoista ovat varmaankin kirkolliskokousedustajille keskeisen tärkeitä. Evankeliumi ei kykene toimimaan siellä missä kristillisille arvoja ei pidetä arvossa. Siksi arvojen esillä pitäminen on aivan yhtä tärkeää, kuin evankeliumin julistaminen. Monet hyökkäykset evankeliumia vastaan tapahtuvat juuri kristillisten arvojen vastustamisen kautta.
Sitä mukaa kun arvoja mitätöidään, niin sitä mukaa evankeliumi mitätöityy.
Evankeliumi toimii lupaamallaan tavalla vain tietyin edellytyksin. Jos nämä edellytykset kristillisten arvojen mitätöimisellä poistetaan, niin katoaa myös evankeliumilta mahdollisuus tuottaa sitä mitä se lupaa. Raamattu on ainoa lähde, josta voimme kristilliset arvot ammentaa. Muita arvoja ei voi asettaa näiden arvojen edelle.
Arkkipiispan toive kirkolliskokoukselle varmaankin oli se että edustajat pitäisivät kiinni Raamatullisista kristillisistä arvoistaan jotta keskustelut sujuisivat hyvässä hengessä.
Hänen tavoitteenaan ei kai ollut se, että he olisivat julistamassa toisilleen vain evankeliumia.
Pekka Veli, ei kai uskova rakasta syntejään, vaan hän rakastaa syntisten Vapahtajaa ja Vapahtajan risinsovitusta. ”Tahdon rakastaa ristiä vaan…”. On päivittäin tultava Jeesuksen ristin juureen. Uskovat tuntevat syntinsä ja surevat niitä, siksi he tulevat Vapahtajan ristin juurelle. He eivät tämän elämän aikana tule synnittömiksi. Tämähän on juuri sitä sitä kilvoitusta ”lihan” eli vanhan aatamin kuolettamiseksi.
Kuten Paavali kirjoittaa: ” Niinpä minä luen kaiken tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken ja pidän sen roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vamhurskautta, joka tulee laista, vaan sen, joka tulee uskosta Kristukseen [tai Kristuksen uskosta], sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella. Olen tehnyt näin, jotta tuntisin Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden ja tulisin samankaltaiseksi kuin hän kuolemassaan, kunhan vain jotenkin pääsen ylösnousemukseen kuolleista.
Ei niin, että olisin jo saavuttanut sen, tai tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että voittaisin sen omakseni, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut omakseen.
Veljet, minä en katso sitä vielä saavuttaneeni. Yhden minä kuitenkin teen: unohtaen sen
mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa”.( Fil. 3:8-14, Raamattu kansalle)
Kristitty on samaan aikaan vanhurskas ja syntinen. Tämä on ydinsalaisuus.
”Tämä on Jumalan tahto, joka on ihmeellinen pyhissään, että he samalla kertaa ovat vanhurskaita, kun pyytävät tulla vanhurskaiksi, ja epävanhurskaita, koska pyytävät tulla vanhurskaiksi, omissa silmissään ja todellisuudessa epävanhurskaita, Jumalan silmissä, joka vastaanottaa tämän heidän uskonsa ja armon pyyntönsä, vanhurskaita. Samalla kertaa syntisiä ja pyhiä, syntisiä tietoisesti, pyhiä tietämättään tai syntisiä todellisuudessa, pyhiä toivossa”. (Luther)
Tämä varmaan sinulle Pekka Veli onkin selvää. Kirjoitin vain muuten kun tästä armon ”kerjäämisestä” oli edellä puhetta.
Miksi sitten uskova niitä syntejä tekee, jollei niitä rakasta? Kauheaa on tietysti tämmöistä väittää, mutta minkäs teet. Paha sydän ei muutu hyväksi ja silti Jeesus haluaa asua siinä. Sehän tässä on varsinainen ihme, että Jumala vanhurskauttaa syntisen yksin uskosta. Sehän tästä aisasta tekee meille nöyryyttävän, että synti meitä yhä houkuttaa. Emmehän siihen muuten lankeaisi koskakaan. Siksi on vain todettava, että kyllä minä rakastan yhä syntiä. Se on kuitenkin suurin murheeni.
Pekka unohdat mikä on ihmisen alkutila ennen uskoontuloa eli uudestisyntymistä, synnin orjuus, siis ei kaikki ihmiset tee syntiä omasta halustaan vaan orjana, vai tekeekö orja oman tahdon mukaan?
Tähän on evankeliumi, se vapauttaa tästä synnin orjuudesta, tähän tarvitaan Jeesusta parantamaan paatunut sydän.
Niin mielestäni on juuri niin, että uskovat, joka on kuullut evankeliumin ja sen uskonut, uskaltaa tunnustaa syntinsä aina uudestaan. Kyllä se vain on niin, että se on päivittäistä parannuksen tekoa. Syvempää synnin tuntoa ja armon vastaanottamista. Muutoin usko on kuollut.
Riitta Sistonen:””Kristitty on samaan aikaan vanhurskas ja syntinen. Tämä on ydinsalaisuus. ””
Ei vaan ole evankeliumin mukaista, selkeää valhetta.
Ihminen on joko syntinen, erossa Jumalasta, tai pyhä, Jumalalle erotettu. Ei ole sekasikiöitä.
Syntinen vanhurskautetaan pukemalla hänet Kristuksen vanhurskauteen. tämä salaisuus lienee mahdoton tyhjentävästi kuvata sanoilla. Riitta Sistosen lainaama lause on eräs tapa sitä yrittää. En pidä sitä lainkaan huonona.
Syntinen on kuollut synteihinsä ja Jumala herättää hänet hengellään, siis ei ole enää vanhaa vaan on uusi luomus, Jumalan lapsi.
Ari Pasanen, sinä vaellat vielä lain alla.
Riitta Sistonen mistähän niin päättelet?
Ari Pasanen, ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valehtelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.” 1. Joh. 1:8-10
Meidän tulee luopua kaikesta omavanhurskaudesta ja ylpeydestä. Se juuri on syntiä.
Kirjoitin väärin, ei siis lain alla, vaan pikemminkin olet ymmärtänyt kristittynä uudestisyntyneenä elämisen väärin. Ei kristitty tule synnittömäksi tämän elämän aikana. Mihin enää tarvitset Jeesusta, jos olet synnitön?
Ymmärrän kyllä tuon tilanteen. Minulle Jumalan oli näytettävä muutaman uskossa olon vuoden jälkeen millainen todella olen. Silloin vasta Jeesuksen ristinsovitustyön merkitys alkoi kirkastua. Ja sillä tiellä olen edelleen.
Riitta Sistonen kysynkin mihin sinä koet tarvitsevasi Jeesusta?
Minulle Jeesus on ketä seuraan, Hänen sanansa ohjaa kun Pyhä Henki kirkastaa ne.
Jeesus rukoilee puolestani.
Martti Pentti: ”Tämä vaikeus meillä kai onkin: erottaa ’luovuttamattomat perusarvot’ niistä ’huterista savijaloista’. Eikö Herramme käynyt tätä keskustelua aikoinaan fariseustenkin kanssa?”
Ei ole mitään vaikeutta erottaa luovuttamattomia perusarvoja. Kyllähän ne on määritelty jo kirkkoisien aikaan Uskontunnustuksissa. Nyt vain Raamattu, uskontunnustukset ja Tunnustuskirjat kauniiseen käteen. Siitä se lähtee.
Fariseukset eivät Martti Pentti ole todellakaan Raamatusta kiinni pitäviä tässä kirkkomme kriisissä niin kuin yrität viestiä. Oikeastaan heitä ei ole tässä keskustelussa lainkaan. Vaan tässä ovat nyt vastakkain uuspakanat (Raamatun sanasta luopuneet) ja kristityt (Raamatun sanasta kiinni pitävät). Se luopuneilla tosin on yhteistä fariseusten ja kirjanoppineiden kanssa, että he etsivät ihmiskunniaa eivätkä Jumalan kunniaa. Vatsa on heidän jumalansa ja heidän kunnianaan on heidän häpeänsä. He etsivät sitä mikä on alhaalla, eivät sitä mikä on ylhäällä. Eivät siis etsi Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan kuten Jeesus kehottaa.
Fariseukset ja kirjanoppineet sentään tutkivat kirjoituksia, luopuneet ovat luopuneet Raamatun tutkimisesta ja ovat kehitelleet oman epäjumalansa, joka on siis heidän omien ajatustensa tuote.
Jumalan sana on totuus. Jeesus rukoili: ”Pyhitä heidät totuudessa; SINUN SANASI ON TOTUUS. Joh. 17:17
”Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Siksi, että te ETTE SIEDÄ KUULLA MINUN SANAANI. Te olette istästä Paholaisesta, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, eikä hän pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Kun hän valehtelee, hän puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä. Mutta koska minä puhun totta, te ette usko minua. Kuka teistä voi osoittaa minun syylliseksi syntiin? Jos minä puhun totta, miksi ette usko minua? Se, joka on Jumalasta, kuulee Jumalan sanat. TE ETTE OLE JUMALASTA. SIKSI TE ETTE KUULE. ”Joh. 8:43-47
”
”” Nyt vain Raamattu, uskontunnustukset ja Tunnustuskirjat kauniiseen käteen. Siitä se lähtee.””
Ei vaan toimi, kyllä Raamattu yksin riittää, noi muut pitää heivätä sytykkeeksi.
”Fariseukset ja kirjanoppineet sentään tutkivat kirjoituksia, luopuneet ovat luopuneet Raamatun tutkimisesta ja ovat kehitelleet oman epäjumalansa, joka on siis heidän omien ajatustensa tuote.” Raamatustakin voi tulla joillekin epäjumala. Kärjistyneimmillään se ilmenee tavassa, jossa suljettua kirjaa heristellään pään yläpuolella ja pauhataan Raamatun sanovan sitä tai tätä. ’Luopuneiksi’ on usein leimattu elämäntyönään Raamattuun perehtyneitä tutkijoita. Se, mitä heillä on ollut sanottavanaan, ei ole kelvannut niille, jotka käyttävät Raamattua lyömäaseenaan.
Pekka Veli: ”Mitä tulee mieleen niistä mielipiteistä, jotka ovat seurausta arvoista?”
Tässä pari Raamatun kohtaa, jotka minulle tulivat mieleen millaista kristityn elämä tulisi olla ja millaisia hyveitä hänellä pitäisi olla.
Room. 12
Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.
Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä sentä, joilla on eri tehtävänsä, 5samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä. Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin. Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.
Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa.
Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä.
Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: »Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan» – näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan: »Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano,anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.»
Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.
Kol. 3 :1-17
”Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa;
kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.
Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus. Pukeutukaa siis, te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.
Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.”
Totuuden Torvi tööttäsi jälleen…
Kiitos Kari! 🙂
10.8 klo 23 paikkeilla vastasin Seppo Heinolalle ,kun käsitin hänen sanansa, niin että olisin käyttänyt Seposta nimeä arvo. Meni jonkin aikaa, että tajusin mistä on kyse :
”… No siitä ei kuitenkaan ollut kyse. Vaan ilmeisesti siitä, että ne luettelemani arvot voidaan käsittää arvokkaina ja merkittävinä asioina ja samalla asioina, jotka pitävät koko paketin koossa. Joten kiitos Seppo tuosta huomiostasi. Arvoilla, joita toin esiin on siis kaksi erilaista merkitystä yhtä aikaa.”
En todellakaan oivaltanut, että puheeni arvoista voidaan mieltää toisellakin tavalla. Arvoina joiden merkitystä voidaan punnita eri puolilta ja keskustella niiden tärkeydestä. Toinen merkitys niillä on juuri tuo otsikossa oleva. Eli ilman syntien anteeksiantamista ei ole evankeliumia. Eikä mitään muutakaan perustetta kristillisille arvoille.
Nyt oikeastaan pääsisin vasta alkuun. Yksiselitteisesti Raamattu ilmaiseen sen mikä on syntiä ja mikä ei. Mitään muuta synnin määritelmää ei ole olemassa. Tämä on kaikille ollut tähän asti selvää.
Nyt kuitenkin väitetään kirkossa, ettei tietty käytös olisikaan syntiä, vaan ihan normaalia ihmisten kanssakäymistä, vaikka se Raamatussa on moneen kertaan todettu synniksi. Onko nyt käymässä niin, että synti käsite olisi muuttumassa, niin että Raamattu ei sitä enää voi yksin määritellä. Jos näin on käymässä, niin mikä taho voi enää määritellä sen mikä on syntiä ja mikä ei ? Ainakin sen perusteleminen tulee todella vaikeaksi, koska sitä ei enää voisi perustella ainakaan Raamatulla. Ollaanko tässä syntikäsite muuntamassa kokonaan toiseen muotoon. Eli voimmeko jatkossa muovailla sitä aina tarpeen mukaan meille sopivaksi?
Jos tästä on kyse, niin silloin syntien anteeksiantamus eli evankeliumi tulee täysin tarpeettomaksi ja hyödyttömäksi. Kirkko kyllä voi jatkaa elämäänsä niin kuin ennenkin mutta siltä puuttuisi jatkossa jotain olennaista.
”Nyt kuitenkin väitetään kirkossa, ettei tietty käytös olisikaan syntiä.” Onko mikään ’tietty käytös’ syntiä Raamatunkaan mukaan? Synti on syvemmällä kuin käytöksen tasolla. Synti on epäuskoa ja jumalattomuutta, ihmisen uskoa vain itseensä, järkeensä ja voimavaroihinsa.
Voi hyvä ihme että tätä jatkuvaa saivartelua! Sieltä jumalattomuudesta ja epäuskostahan se tietty käytös ja teot syntyvät.
Voiko ulkoisesta käytöksestä aina päätellä ihmisen sisimmän? Sovinnaisesti toimiva voi olla hyvinkin jumalaton ja hyviä tapoja jatkuvasti rikkova syvällisesti uskova.
Ja siellä Raamatussa niitä syntejä ihan luetellaankin. Lisäksi meillä on 10 käskyä, joiden mukaan tulisi elää. Mutta täällä blogeissahan on nekin jo kiistetty, että ovat kovin epäselvät ja kaipaavat päivitystä.
Hetero on kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta, homo samasta sukupuolesta. Jos ja kun tämä on synnynnäistä, miksi toinen on syntiä ja toinen ei? Tätä minä en ainakaan ymmärrä. Paavali EI puhunut tällaisesta asiasta eikä kukaan muukaan Raamatun sivuilla.
Rakkauden kaksoiskäskyn mukaan tulee elää eikä 10 käskyn. ”Siinä on laki ja profeetat”, sanoi Jeesus.
”Täällä blogeissahan on nekin jo kiistetty, että ovat kovin epäselvät ja kaipaavat päivitystä.” Jeesus ’päivitti’ käskyt ns vuorisaarnassaan. Hän nosti tavoitteet niin korkealle, että taitaa jäädä kaikilta käskyjen täyttäminen puolitiehen: ”Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen. – – – Teille on opetettu tämä käsky: ’Älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.”
Martti P., juuri kirjoitin eilen kommentin toisessa blogissa tästä Jeesuksen ns. Vuorisaarnassa sanomasta lain riman huippuunsa nostamisesta. Ei tämä kumoa silti mitään, mitä on käsketty 10. käskyssä ja rakkauden kaksoiskäskyssä. Juuri siksihän me Jeesukseen turvaudumme Sijaisenamme ja Edustajanamme Jumalan lain edessä, koska meistä ei ole kestään lakia täyttämään.
Se ei silti tarkoita sitä, että teemme syntiä kun kerran saamme armon. Se olisi armon kääntämistä irstaudeksi, josta Raamatussa varoitetaan.