Miten sana ’evankelioiminen’ määritellään?
Pastori Matti Vuolanne (1932-2020) kertoo eräässä vihkosessaan, että kun juuri virkaansa asetettu arkkipiispa John Vikström ensi kerran 1982 puhui Porin rovastikunnan papistolle, hän sanoi: ”Olen paljon miettinyt, miten määrittelisin sanan ’evankelioiminen’ niin, että jokainen ymmärtäisi, mistä on kysymys. Olen päätynyt seuraavanlaiseen määritelmään. ’Evankelioiminen on sitä, että toinen kerjäläinen ilmoittaa toiselle kerjäläiselle, mistä sitä sapuskaa löytyy.’ ”
Tässä on kyllä syvällistä viisautta, vai mitä?
Kysymys on varmaankin ihan tarkoituksella provosoiva!
Olematta itse vanh.lest. oletan, että heidän mielestään on vain kysymys Jumalan lapseudesta. Tarkasti ottaen siinäkään ei vanhoillislestadiolaisuus ole ratkaiseva asia.
Mielestäni oisi ihanteellista, että tuntematta ihmisiä ei ollenkaan käytettäisi ”leimoja”. Varsinkaan lapsista. Lapset ovat lapsia ja heidän pitäisi antaa olla armon ja Jumalan huolenpidon alla. Jos haluamme leimata toisiamme liberaaleiksi, konservatiiveiksi, kommunisteiksi, ateisteiksi tai miksi vaan., tehtäköön se vasta kun, kun olemme perusteellisesti tutustuneet ko. henkilön ajatuksiin, elämän olosuhteisiin ja alakulttuuriin. – Jos lestadiolaiset ovat onnellisia, kun saavat laskea kannattajiensa lukuun miljoonat kastamattomat lapset, annetaan heidän olla. – Luterilaisina kehotamme kuitenkin viemään lapset n. kahden kuukauden vanhana kasteelle, Se on uudestisyntymisen peso Raamatun mukaan. Vanhempien velvollisuus on juurittaa usko heidän sydämiinsä .Tietojeni mukaan myös lestadiolaiset noudattavat kastekäskyä mahdollisimman pian. (Tämä väite, että kaikki lapset ovat lestadiolaisia, on tuulesta temmattu!)
Olenpahan Ojalan Jompen kanssa täsmälleen samaa mieltä, ihan sanasta sanaan.
Vanhoillislestadiolaiset ja nykyiset SRK -lestadiolaisetkaan eivät käsittääkseni opeta, että pienet lapset ja kehitysvammaiset olisivat vanhoillislestadiolaisia, vaan että he ovat Jumalan lapsia. Tämä on niitä harvoja vl-opetuksia, jotka ymmärrän heidän kanssaan samalla tavalla ja jonka allekirjoitan.
Vanhoillislestadiolaisiksi/SRK.lestadiolaisiksi tullaan vasta myöhemällä iällä, kehitysvammaiset eivät koskaan. Lapsista tulee vanhoillislestadiolaisia/SRK.lestadiolaisia vasta siinä iässä, kun he omaksuvat liikkeen opetuksen ja alkavat tietoisesti toimimaan/käyttäytymään sekä viestimään liikkeen opettamalla tavalla. Olen ymmärtänyt, että pieniä lapsia ja kehitysvammaisia ei pidetä myöskään epäuskoisina samalla tavalla kuin kaikkia liikkeen ulkopuolisia ja toisinuskovia pidetään.
Jorma sanoi todella hyvin, että Jumalan lapseus ja vanhoillislestadiolaisuus eivät ole synonyymeja. Tällä seikalla ei olekaan mitään merkitystä muun kuin SRK-lestadiolaisen opetuksen ja SRK-laisen identiteetin omaksumisen kannalta.
Vanhoillislestadiolainen pelastuskäsitys on äärimmäisen laaja: Kaikki maailman lapset ovat Jumalan lapsia. Evl kirkon mukaan kasteessa uudestisynnytään. Mikäli näin, vanhoillislestadiolainen pelastuskäsitys on valtakirkkoa avarampi.
Parannuksenteko on sitä, että palaa lapsen uskoon.
En tajua Kari-Matti. Tiedäthän sä sen, että vl-liikkeen pelastuskäsitys on se, että vain liikkeen parissa julistettu synninpäästö pelastaa. Ei se ole kovin avara pelastuskäsitys.
Kasteen ei kai ylipäätään uskota uudestisynnyttävän, oli kastettavan ikä mikä tahansa. Tämä taitaa olla näkemys monissa yhteisöissä, jotka eivät allekirjoita kasteen merkitystä samassa mielessä kuin miten laaja kristikunta on perinteisesti opettanut.
Eipä ollut kauankaan, kun Seurakuntalainen.fissä oli eräs naispappi, joka kertoi asian olevan näin, että kasteessa lapsi uudestisyntyy kirkon jäseneksi ja sen jälkeen armo peittää kaiken.
Käsittääkseni kirkko on aina opettanut, että Jumalan armo on ihmisen ymmärrystä ylempi.
Sellainen on halpaa armoa, joka kattaa kaikki eikä vaadi parannukseen. Sellaista ei myöskään löydy Raamatusta, vaan ainoastan itse keksitystä uskonnosta.
Tehkää parannus ja ottakaa vastaan evankeliumi! -kuuluu kutsu yhä.
Onhan se halpaa armoa, kun ihminen ei saa itse tehdä mitään. Uusi testamentti kyllä nimittää kastetta uudestisyntymisen pesoksi mutta sillä ei liene merkitystä.
Kuten joku aikaisemmin mainiosti totesi: konservatiivisen uskonnollisuuden pahin vihollinen ei ole liberaali eikä edes ateisti vaan logiikka.
Jos jossakin on iso ongelma, niin se on liberaaliteologian logiikassa, koska se käytännössä tekee kristinuskosta, Jumalasta ja pelastuksesta juuri sellaisen kuin sinä haluat – epäjumalan. Jos joku liberaaliteologi esimerkiksi sanoo Jumalan inkarnoituvan jänikseksi, ei sitä kukaan voi kieltää, koska hän kieltää Raamatun. Eli jos Raamattu ei ole auktoriteetti, niin silloin ei ole absoluuttiista totuutta ja jos ei ole absoluuttiista totuutta ei ole mitään absoluuttista väärääkään ja koska ei ole väärää ei voi olla myöskään siitä seuraavaa kadotusta, ja koska kadotus uupuu, niin ei Jeesustakaan tarvita.
Lopulta ei jää yhtään mitään muuta kuin tyhjät puheet ja muotomenot, jotka lisääntyvät jatkuvasti kirkossa.
En usko, että on konservatiiviselle uskonnollisuudelle eduksi lähteä keskustelemaan Raamatun sisällön ehdottomasta totuudesta. Jo pelkästään ajatus siitä, että jääkarhut tai pingviinit olisivat kyenneet reippailemaan napaseuduilta tuhansia kilometrejä Nooan arkkiin piileskelemään, on yhtä kova biologinen mahdottomuus kuin että kaksi miestä voisi saada keskenään lapsen.
Liberaalien puolustukseksi sanottakoon, etteivät he koskaan ole väittäneetkään, että miehet tekisivät lapsia keskenään…
Toinen esimerkki voisi olla Raamatun kertomus siitä, kuinka Jumala pysäytti päivän ja yön kierron joidenkin tuntien ajaksi.
Jos Jumala oikeasti olisi kiskaissut taivaallisesta jarrukahvasta niin, että maapallon pyörimisliike olisi lakannut, kaikki maan pinnalla olevat ihmiset, eläimet ja esineet olisivat jatkaneet useiden satojen kilometrien tuntinopeudella tangentin suuntaan. Tämä on muuten luonnonlaki eikä liberaali uskomus.
Voit demota tätä seisomalla kaasu pohjassa ajavan bussin käytävällä ja pyytämällä kuljettajaa iskemään jarrun pohjaan. Koska maapallon nopeus päiväntasaajan kohdalla on noin 1700 kilometriä tunnissa, maapallolla ei olisi ainoatakaan elävää olentoa, jos Raamatun kertomus olisi totta.
Miksi teet Jusu olkinuken, jonka sitten voitat painissa? Sehän on tietnekin helppo voittaa, mutta silloin voitat jotakin, mitä ei ole olemassa.
Raamattu ei sano, että napaseudut olisivat olleet ennen vedenpaisumusta samanlaiset tai että siellä olisi tuolloin ollut elämää eikä se sano, että jääkarhut jotenkin olisivat tolleet arkissa, vaan siellä oli lajeja (ei rotuja). Laji tarkoittaa eläin ryhmää ja Raamattu mainitseekin että ne tuliva tulos suvuttain, jolloin todennäköisesti siellä oli vain karhun esi-isä, josta on polveutuneet eri karhut. Näin ollen ”lajeja” oli tuhansia, ei miljoonia.
Lue lisää: http://www.answersingenesis.org/articles/nab3/how-could-animals-fit-on-ark
Joosuan pitkän päivän kohdalla on selkeästi kyse ihmeestä, joka kylläkin on kirjattu esimerkiksi kreikkalaisiin kiertomuksiin, joten sillä on kyllä silminnäkijöitä muinaisessa maailmassa. Ongelma tulee vain, jos sitä yrittää selittää puhtaasti (ateistisesta) naturalismista käsin, aivan kuten jos yrität selittää neitseestäsyntymisen.
Lue lisää: http://creation.com/joshuas-long-day
Löydät toki myös lisää vastauksia hakemalla itse Internetistä. Voisimme kääntää myös pelin välillä toiseen päin ja kysyä, miksi kannattaa ateismia, jonka nimeen on tapettu yli 100 miljoonaa ihmistä?
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Black_Book_of_Communism
Mauno,
Miksi laitat linkin kommunistiseen materiaaliin puhuessasi ateismista. Esimerkiksi minulla on nyt kapitalistinen maailmankatsomus.
Tuo on tietysti kovin helppoa ratkaisu, että kaikki Raamatun epäloogisuudet selitetään sillä, että kyseessä on ”ihme”. Tällaisella ratkaisulla jokainen voi tietysti rakentaa itselleen haluamansa kaltaisen ”totuuden”.
”Tuo on tietysti kovin helppoa ratkaisu, että kaikki Raamatun epäloogisuudet selitetään sillä, että kyseessä on “ihme”. Tällaisella ratkaisulla jokainen voi tietysti rakentaa itselleen haluamansa kaltaisen “totuuden”.”
EI ihme ole epälooginen, vaan se on siihen tilanteeseen täysin looginen eli järkeenkäypä. Sen sijaan, että Raamattua tutkitaan ainoastaan ateistisesta näkökulmasta ja samaa ateistista logiikkaa käytetään vertaillessa muinaisia tekstejä, niin että jos Raamattu jossakin kohtaa on eri mieltä kuin vaikka Josefuksen kertomus, niin automaattisesti Raamattu on väärässä. Tämä kertoo takana olevasta ajatuksesta, jonka tarkoituksena on repiä Raamattu ja löytää sieltä virheitä – ei totuutta.
Ateistinen järjestelmä on kommunismi, kapitalismi ei toimii kovinkaan kauan ilman absoluuttisia moraalisia arvoja, vaan ajautuu totalitaariseen kommunismiin. Tämä kehitys voidaan nähdä nytkin vihapuhe yms. lakien myötä ja nytkin EU harrastaa tätä kommunistista politiikkaa, jossa määrätään jokaisesta yksittäisestä asiasta ihmisen elämässä. Eikä ihme, kun EUn johdossa ovat vanhat kommunistit kuten Barroso, joka on entinen maolainen. Kun ihmiset eivät käyttäyty aiksuisiksi, niin tarvitaan äiti yhteiskunta. Vain yksilövastuu tuo yksilövapaudet, ilman vastuuta ei voi olla vapauttakaan.
Vain juutalais-kristillisessä maassa on toteutuneet yksilövapaudet ja demokratia, koska vain se luo lujan pohjan moraalille.
Mauno,
En jaa sellaista maailmankatsomusta, jonka mukaan vain juutalais-kristillinen kulttuuri voi onnistua. Kyseessä on mielestäni tavattoman narsistinen ajatus, jos sen esittäjänä on juutalais-kristillinen yksilö.
En myöskään näe linkkia talouspolitiikan ja uskonnollisen vakaumuksen välillä.
”En jaa sellaista maailmankatsomusta, jonka mukaan vain juutalais-kristillinen kulttuuri voi onnistua. Kyseessä on mielestäni tavattoman narsistinen ajatus, jos sen esittäjänä on juutalais-kristillinen yksilö.”
Todellisuus on se, että Jumalan säätämä laki on paras ja näinhän sen kuuluukin olla. Näin on myös historia osoittanut, kun verrataan kristillisiä maita, hindulaisia maita, islamilaisia maita ja ateistisia maita, niin vain yhdessä näistä on toteutunut hyvinvointi, yksilön oikeudet ja demokratia.
On vain yksi Jumala ja on annettu vain yksi nimi jossa on pelastus: Jeesus Kristus.
Kiitos Jusu kommenteistasi. Pelastit päiväni.
”Vain juutalais-kristillisessä maassa on toteutuneet yksilövapaudet ja demokratia, koska vain se luo lujan pohjan moraalille.” ja ”vain yhdessä näistä on toteutunut hyvinvointi, yksilön oikeudet ja demokratia” totesi Mauno. Mikäköhän maa tämä on? Israel? Miksiköhän juutalais-kristillinen moraali sallii Pyhän maan palestiinalais-kristittyjen yksilönvapauden ja demokratian uhraamisen? Hehän eivät niitä omassa maassaan pääse kokemaan. Kovin on moraalisesti oikein.
Kyllä kirkon opetus on, että kasteessa uudesti synnytään. Tunnustuskirjojen mukaan ilman kastetta ei voi pelastua ja armo annetaan kasteen välityksellä. Mutta käytäntö arjessa on toinen. Jos se tuollaista olisi ollut, niin eihän tuossa kirkossa olisi pystynyt olemaan päivääkään.
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Kaste
Nykyisin ainakin netissä vaikuttaa kyllä olevan armo, jolla voi kumauttaa erilailla ajattelevaa nokkaan jollei se ole sitten toisen logiigan halventaminen tai muu luokittelu..
Onpas väkevää eksytystä kirkon puolelta, sillä jopa Wikipedia on lähempänä totuutta. Todennäköisesti uudestisyntymätön ihminen kirjoittanut tuon evl-sivun, samalla tavalla kuin ei siellä muutenkaan saa olla uskovat ihmiset äänessä.
”Uudestisyntyminen tarkoittaa protestanttisen kristinuskon teologiassa hengellistä uudestisyntymistä, kun ihminen ottaa vastaan Jeesuksen Messiaana ja vastaanottaa Pyhän Hengen. Termi on peräisin Johanneksen evankeliumista, jossa Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uudestisyntyminen_%28kristinusko%29
Mauno ymmärtänet itsekin, että se on tehty rehellisesti. Eikä kerro kirjoittajan mielipiteistä mitään. En ole koskaan arjessa törmännyt pappiin, joka tuon tosissaan sanoisi. Netissä olen tavannut yhden.
Ymmärtääkseni se ev.lut. kirkon virallinen kasteopetus löytyy katekismuksesta:
http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/34.html
http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/35.html
http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/36.html
Luterilainen käsitys uudestisyntymisestä on väännetty rautalangasta täällä:
http://sley.fi/luennot/ESITYS/UudestisynEK.htm
http://sanapapilta.blogspot.fi/2012/07/papilta-kysyttya-15.html
Oheisessa linkissä on mielestäni ajattelemisen arvoisia aineksia keskusteluun. Siinä tuodaan Idän kirkon käsityksiä kasteesta.
Tähän voisi tuoda sitten vielä raamatullisen näkemyksen kasteesta, joka Raamatussa tapahtuu aina ihmisen kaduttuaan syntejään ja otettuaan Jeesuksen vastaan sovittajana. Kaste itsessään on huono käännös sanasta Baptizo, joka tarkoittaa upottamista.
http://www.svk.fi/?sid=256
Mauno Mattilalle:
Raamatussa ei kuvata tapausta jossa lapsi syntyy kristittyjen perheeseen, joten se, että mitä vanhempien pitäisi tehdä syntyneelle lapselle kasteen suhteen, jää tulkinnan varaan.
Perhekuntien kastamisista siellä kylläkin puhutaan (Ap.t.16:15, 1.Kor.1:16) eikä noissa kohdissa puhuta miten pieniä tai isoja lapsia noissa perhekunnissa oli.
Jos lapsen pitää ennen kastetta katua syntejään ja ottaa Jeesus vastaan, niin milloin voidaan varmasti tietää lapsen tehneen näin?
Jos vaikka 3-vuotias tulee sanomaan että haluaa kasteen, on katunut syntejään ja ottanut Jeesuksen vastaan, niin millä perusteella kukaan voi kieltää tältä kastetta? Jos kielletään vaikka sillä perusteella että lapsi ei voi vielä ymmärtää tällaisia asioita, niin eikö se ole sitä ihmisviisautta, josta Raamatussa varoitetaan?
”Yksinkertaistettuna voi sanoa, että vain vanhoillislestadiolaiset voivat pelastua, vaikka liike itse ei asiaa näin muotoile.”
Miten niin voi sanoa? Suopeuden periaate ja pyrkimys välttää olkinukkeargumentointia ovat kaiken järkevän keskustelun perusedellytyksiä. Miksi niistä on luvallista luistaa vanhoillislestadiolaisuudesta keskusteltaessa?
Missäs se olkinukke tuossa on? Onko siis väärinkäsitys, että VL-uskon mukaan vain heidän uskollaan pelastuu? Kertoisitko, ketkä muut kuin vanhoillislestadiolaiset heidän oppinsa mukaan pelastuvat?
Luther kirjoitti aikoinansa aiheesta:
Meidän opetuksemme pääkohta on sitä vastoin tämä: sakramentti ei aikaansaa armoa ilman uskoa. Hoviherra saa Apostolien teoissa kuulla Filippukselta tämän sanan, lausuttuaan: ”Katso, tässä on vettä, mikä estää kastamasta minua”, ”Jos uskot täydestä sydämestä, se on sallittua” (Apt.8:36). Niin Filippus sanoi eikä tahdo kastaa häntä, jollei hän usko. Ei hän sano: Kasteesta on sinulle hyötyä ja se vanhurskauttaa sinut, uskotpa tai et, niin kuin paavilaiset kuvittelevat, että pikkulapsiinkin vuodatetaan armo sakramentin voimasta. Tämä on aivan väärin, koska he pelastuvat lupauksen voimasta ja saavat Pyhän Hengen voiman sen tähden, että Kristus sanoo ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä sellaisten on taivasten valtakunta” (Mark. 10:14).
Pelastusopissamme kaste on uudestisyntymisen kylpy, missä synnit pyyhitään pois ja näin se on samalla väline pelastukseen. Augsburgin tunnustuksessa protestantit vakuuttivat yhtä voimakkaasti kasteen välttämättömyyttä kuin katolisetkin. Katolilaisten käsitys siitä, että kastamattomia lapsia kidutetaan, muuttui sitten ajatukseksi , missä oli paikka nimeltään limbus tai infernus puerorum, missä kastamattomat lapset saivat olla kidutuksetta. Protestantit lähtivät kuitenkin siihen suuntaan, että asianmukainen rangaistus kastamattomuudesta on helvetin kadotus kaikessa ankaruudessaan. Augsburgin tunnustus tuomitsee Anabaptistien opin, missä lapset pelastuvat kasteetta. Sitten on kysymys siitä, säätikö Jeesus kasteen. Opetuslapseksi pääsemisen ehdoissahan sitä ei ole. Markuksen evankeliumin maininta kasteesta ei ole alkuperäinen. Johanneksen kertomus ei ole luotettava. Päätodistuksena pidetty Matteuksen käsky ei sekään ole luotettava, koska kolminaisuuskaava on Jeesuksen sanoiksi vieras, eikä sillä ole Apostolisen ajan vahvistusta, edelleen vasta perimätiedon myöhemmällä asteella Jeesuksen kerrotaan pitäneen puheita ja antaneen käskyjä ja tästä Paavali ei tiedä mitään. Sitten on vielä Paavalin oma lausuma siitä, että Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan julistamaan evankeliumia. Toisaalta Hän kyllä sitten toteaa, että Olemme yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia , pakanoita, orjia tai vapaita. Paavalin ajatus kasteesta liittyy Kristuksen kuoleman ja kuolemattomuuden todeksi tulemiseen, eli hengellisesti sanottuna lihaksi tulemiseen. Lutherin kasteajatuksessa on uskolla tärkeä merkitys. Hän sanoo, että kasteessa vesi ei sitä tee, vaan sana joka on vedessä ja veden kanssa ja usko, joka veteen yhdistetyn Jumalan sanan uskoo. Tässä on siis kysymys hengellisen substanssin välittämisestä. Tosin Lutherhan hyväksyi maallikon antaman ripin ja näin ymmärtääkseni uskova isä, äiti tai muu kristitty ihminen voi myös kastaa. Sitten olisi tietysti kysymys siitä, miten kastetut vanhemmat saavat perisynnin vaivaaman lapsen, kun kasteen sanotaan vapauttavan kertakaikkisesti perisynnistä. Kaikkiaan Augsburgin tunnustuksessa Luterilaiset julistivat kasteen välttämättömyyttä yhtä painokkaasti kuin Tridentin teologit. Anglikaaninen 27.s artikla puhuu kasteesta uudestisyntymisen merkkinä, jossa ikään kuin työvälineellä ne, jotka saavat kasteen, sopivasti ympätään kirkkoon, ja syntien anteeksiannon lupaus merkitään ja sinetöidään näkyvästi. Sitten on kysymys siitä, miten kaste puhdistaa synnistä, kun mitään syntiä ei ole tehty. Näin R.Y.n ajatus pienten viattomuudesta on hyvä, jos se koskee myös oman seurakunnan ulkopuolella olevia vauvoja.
Minä jo erehdyin luulemaan, että Kotimaan kirkkopoliittinen missio lestadiolaisuuden osalta on kirkon tulevaisuuteen liittyvien uhkakuvien edessä hiljaisuudessa haudattu, mutta erehdyin. Kun ottaa huomioon sen, mitä tohtori Ahti Hirvonen Suomen Kuvalehden haastattelussa kertoi kirkon taloudesta ja paisuneesta byrokratiasta, eikö kannattaisi vähän kääntää sihtiä.
Mitä jos ruvettaisiin kirjoittamaan auki niitä mahdollisuuksia ja menestystekijöitä, joita teologisesti pluralistinen kansankirkko meidän maassamme on kristilliselle työlle rakentanut. Kansankirkon sateenvarjon alle mahtuu viisi vanhaa herätysliikettä ja monta uutta liikettä, liberaaleja ja konservatiiveja, etsijöitä ja löytäneitä sekä aktiivisia ja passiivisia seurakuntalaisia. Kaikki he rahoittavat veroeuroillaan kirkon toimintaa, kiinteistöjä ja eläkkeitä. Minusta tätä pitäisi lähestyä uskontopoliittisena innovaationa ja käyttää kaikki resurssit sen rakentamiseen ja kehittämiseen tosiasioiden pohjalta.
Minä kuulun lestadiolaisena pappina kirkkoon siksi, että sen Raamattuun perustuva tunnustus on oikea ja tosi. Se, että kaikki eivät ole teologisista kysymyksistä kanssani samaa mieltä, ei minua kiusaa. Mutta jos minun uskontulkintani ja työtapani häiritsee kirkossa niin, ettei sitä voida sietää, niin sitten vaan päätöksiä. Minua tympii tämä teologiseksi keskusteluksi naamioitu kirkkopoliittinen veivaaminen.
Kyllä Suomeen saadaan amerikkalainen kirkollinen järjestelmä, jos niin halutaan. Minulle se voi tarkoittaa työttömyyttä, mutta sitä se tarkoittaa muutamille toimittajillekin. Luterilaiseen uskoon perustuva hengellinen työ sen sijaan jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.