Olin viime viikolla käymässä Saksassa, missä liittopäivävaalien tulos mullisti poliittista kenttää. Hallituskoalitiota arvailtiin ja päällimmäisenä veikattiin uutta yhdistelmää, Jamaikaa – siis musta-kelta-vihreää kyseisen maan lipun mukaan. Kannatustaan yli 10% prosenttiyksikköä menettänyt kristillisdemokraatit tarvitsee tuekseen vihreitä ja liberaaleja – vihreää ja keltaista – vaikka koalition kesken on näkemyseroja.
_ _ _
Saksan vaaleissa oli mukana yli 40 puoluetta, joista tosin vain harvat ylsivät yli 4% äänikynnyksen. Stuttgartin katujen varsilla oli vaalien jäljiltä vielä korjaamatta pois pienpuolueiden vaalijulisteita. Kommunismi, solidaarisuus pakolaisille sekä ympäristökysymykset näyttivät olevan erään pienpuolueen aatepohjana – tunnuksina pajavasara ja sirpin sijaan vihreä puun lehti. Saksassa on potentiaalia tämän kaltaisille vaihtoehdoille.
Paljon useampiin on vedonnut kuitenkin toisenlainen vaihtoehto puoluekentän toiselta reunalta. Vaihtoehto Saksalle -puolue (AfD) sai ensimmäistä kertaa edustajia liittopäiville. Monet kauhistelevat äärioikeiston nousua. Toiset taas sanovat sen johtuneen protestista valtapuolueiden politiikkaan. Varsinkin idässä, mutta myös etelässä AfD sai kannattajia niistä, jotka ovat menettämässä tulevaisuuden toivonsa arjen huolien keskellä. Heidän mielestään poliitikot eivät kiinnitä huomiota tavallisten, usein syrjässä asuvien elinmahdollisuuksiin (HS 3.10).
_ _ _
Eurooppa säröilee, kun koossa pitävät voimat heikkenevät ja halu irtautua kasvaa. Belgian flaamit haluavat itsenäistyä, samoin skotit Britanniassa.
Juttelin muutama vuosi sitten Romanian unkarilaista vähemmistöä edustavan papin kanssa, joka kertoi Romanian pohjoisen osan, Transsilvanian haikailusta Austro-Hungarian aikaan, siis 1800-luvun tilanteeseen, jolloin Transsilvania oli osa Itävalta-Unkaria. Nyt vauras Transsilvania elättää hänen mukaansa köyhää eteläistä Romaniaa.
Vastaava tilanne on Pohjois-Italiassa, missä on ollut pyrkimyksiä irrottaa Po-joen alue omaksi maakseen. Siellä koetaan, että pohjoinen elättää köyhää etelää. Sama tilanne on viimeksi noussut esille vauraan Katalonian itsenäistymispyrkimyksissä Espanjasta. Edellisissä tapauksissa alueet ovat joskus olleet itsenäisiä ruhtinas- tai kuningaskuntia.
_ _ _
Vaikeuksien tullessa yhteisvastuu on heikentynyt. EU:n maille jaettiin velvoite ottaa vastaan Italiaan saapuneita pakolaisia. Suomi hoiti velvoitteensa yli 2000 pakolaisen vastaanottamisessa. Samalla useat maat väistivät velvoitteensa, eivätkä ottaneet yhtäkään pakolaista.
Sama yhteisvastuun rapautuminen on näkynyt aiemmin talouskysymyksissä. Solidaarisuus on koetteella, kun Kreikka kerran toisensa jälkeen on pyytänyt apupaketteja velkojensa hoitoon. Velkojen tai pakolaisongelmien sosialisointi muun Euroopan vastuulle on jättänyt jälkensä eri maiden sisäpolitiikkaan, jopa poliittisen kentän rakenteeseen, kuten Saksassa.
_ __
Miten Suomessa? Maaltapako kaupunkeihin jatkuu vahvana ja erot väestörakenteessa sekä vauraudessa kasvavat suurten kaupunkien ja syrjäseutujen välillä. Yhä useammat kaupunkien poliitikot nostavat esiin kysymyksen, onko koko Suomi pakko pitää asuttuna. Eikö Haja-Suomi voisi jäädä Perinne-Suomeksi, mökkiläisten sekä karhujen, susien, ilvesten ja ahmojen reservaatiksi?
On kuitenkin ajatuksellisesti vaikeaa hylätä maaseudun vanhenevaa väestöä yhä kauemmas karkaavien palvelujen ulottumattomiin. Karrikoidusti jotkut kaupunkien poliitikot taistelevat pakolaisten asumisen, terveydenhoidon ja perustoimeentulon puolesta – jotka heille toki on kohtuudella turvattava. Samalla nämä poliitikot näyttävät olevan valmiit unohtamaan suurten kaupunkien ulkopuolella elävien suomalaisten toimeentulon ja palvelut. Tämän syksyn heikot satonäkymät maan keski-, itä- ja pohjoisosissa tiukentanevat jälleen maanviljelijöiden taloutta.
Juuri tämä asetelma on kärjistänyt sisäpoliittista tilannetta monissa Euroopan maissa ja aiheuttanut säröjä koko Eurooppaan.
Suomessa on käynnissä samoja hajaantumis- ja polarisaatioilmiöitä, jotka ovat tarttuneet myös kirkkoon. Valtiot ja kirkot säröilevät. Samalla niiden mahdollisuus luoda turvallisuutta ja yhtenäisyyttä heikkenee keskinäiseen syyttelyyn.
_ _ _
Euroopan unioni on taustaltaan ennen kaikkea rauhanunioni ja sellaisena se olisi edelleen nähtävä samalla kun EU:n taloudelliset hyödyt alkavat hämärtyä. Samoin kirkkojen asia on syytä nähdä yhteisenä ekumenian perspektiivistä. Yhtenäisenä Eurooppa on vahvempi sisäisiä ja ulkoisia turvallisuusuhkia vastaan.
Kotimaa-lehden keskustelussa samaa sukupuolta olevien vihkimisestä on tuotu esille, että kirkon yhtenäisyyteen ja kristittyjen yhteyteen vetoaminen on tyhjää sanahelinää. En ole samaa mieltä. Europassa ja kirkossa tarvitaan nyt yhtenäisyyttä vahvistavia ääniä, joita piispat ovat edustaneet. Muuten edessä on Katalonian tie.
Niin, kyllä sinunkin Pekka pitäisi liittyä yhteiseen rintamaan. Yhdessä tasa-arvoisen avioliittolain puolesta ja muutenkin länsimaisten arvojen kannalla. Ja, jos sallit, vastoin idän sananvapauden tukahduttamista ja muun ohessa mm. homoseksuaalisen ”propgandan” kieltoa.
”Muuten edessä on Katalonian tie.”
Katalonialla on oikeus itsenäisyyteen, kuten kurdeilla ja muilla etnisesti yhtenäisillä kansoilla ja kielillä.
En halua kuulua EU:hun, joka on silloin hiljaa, kun sen pitäisi avata suunsa ja olla niiden puolella, joita valtioterrori hakkaa ja pamputtaa julmasti. Niin Suomen kuin Euroopan päättäjien hiljaisuus todistaa, että kun ne hyväksyvät julmat otteet, jotka kohdistuvat naisiin ja vanhuksiin, he tulevat hyväksymään julmuudet kaikkialle Euroopassa, jos ihmiset eivät suostu alistumaan pienen eurooppalaisen valtaklikin peukalon alle.
Hyväksyykö Särkiö Espanjan keskushallinnon francolaiset toimintatavat?
Särkiö: ”Europassa ja kirkossa tarvitaan nyt yhtenäisyyttä vahvistavia ääniä, joita piispat ovat edustaneet.”
Siis mitä? Miten piispat ovat edistäneet kirkon yhtenäisyyttä? Asia on päinvastoin. He ovat heittäneet lattialle sotkun, jota eivät tahtoneet niellä, koko Suomen ihmeteltäväksi. Heillä on valta siivota sotkunsa lattialta, mutta minkäänlaista järjen ääntä ei ole kuulunut. Kenen he odottavat siivoavan sotkunsa. Varmaan naisten, jotka kirkon perinteitä noudattaen on laitettu siivoamaan ja pyykkäämään.
Piispat edustavat samaa yhtenäisyyttä vahvistavaa ääntä kuin Espanjan pääministeri, joka ylpeilee siitä, miten hänen komennossaan oleva väkivaltakoneisto hakkaa rauhanomaisesti äänestämään meneviä katalonialaisia. Piispat hakkaavat henkisellä väkivallalla tasa-arvoiseen avioliittoon haluavia jäseniään, sulkevat oven heidän edestään ja avaavat niille, jotka täyttävät piispojen kelpoisuusvaatimukset.
Jori, en ole sananvapauden tukahduttamisen kannalla. Päinvastoin.
Tapio, en hyväksy poliisin käyttämää väkivaltaa Kataloniassa. Kun mainitsen Katalonian tien, ajattelen pirstoutumisen mahdollisuutta myös kirkossa. Ääripäiden etääntyminen toisistaan tekee vaikeaksi olla osa samaa kirkkoa.
Olin viikko sitten Espanjassa Andalusian alueella. Siellä oli rauhallista. Turistit nauttivat auringosta ja lomasta.
Olen miettinyt poliisien kovia otteita Katalonian tilanteessa. Jos joku suomalainen poliisi ampuisi kumiluodeilla vanhoja ihmisiä, niin, että he vuotaisivat verta, niin siitä nousisi oikeutetusti valtava haloo. EU:n eri maissa käytäntö näyttää olevan erilaista kunkin maan kohdalla.
Kyllä yhtenäisyys näyttää rakoilevan niin maiden sisällä kuin EU:ssakin. Samoin eri uskonsuuntien sisällä ja kesken.
Salme, olen samaa mieltä, että Suomessa tuon kaltainen poliisin väkivalta vastaavassa tilanteessa ei olisi mahdollista.
Luin Pekan blogin, kun kuvittelin sen käsittelevän jotain muuta, kuin tuota kirkon sotkua, johon en enää halua olla millään tavalla osallisena. Kiinnostus koko sivustoon on jostain syystä kadonnut täysin.
Pekka-kaima. Kukapa mielikseen katselisi kirkon hajaannusta. Blogini pointti on kuitenkin ennemminkin Euroopan poliittinen hajaannus, joka heijastelee kirkkoonkin. Historian heiluri on heilahtamssa integraatiosta takaisin kohti hajaannusta. Jotenkin ilmassa ovat 100 vuoden takaiset tapahtumat: ääriserbi Gavrilo Principi ampui Browningillaan Itävallan arkkiherttuan tavoitellessaan serbien vapautumista. Tapaus oli (yksi) sytyttävä tekijä maailmansodalle. Lenin bolshevikkeineen yllytti työläiset lokakuussa kukistamaan esivallan. Syntyi Neuvostoliitto, josta ei tullutkaan vapauden ihannevaltiota.
Sekä Principi että Lenin toimivat oikeaksi katsomansa asian puolesta – omantuntonsa mukaan – mutta valitsivat keinoksi anarkian. Jos joku aate tarvitsee valtaan tullakseen väkivaltaa tai oikeuden loukkauksia, sama aate turvautuu näihin keinoihin myös pysyäkseen vallassa.
Särkiö: ”Jos joku aate tarvitsee valtaan tullakseen väkivaltaa tai oikeuden loukkauksia, sama aate turvautuu näihin keinoihin myös pysyäkseen vallassa.”
Riippuu ihan täysin siitä kenen oikeuden mukaan mennään ja kenen oikeus katsotaan loukatuksi oikeudeksi.
Demokratiassa tuppaa olemaan niin, että enemmistön oikeus on se ainoa ja oikkea oikeus.
Kimmo, tarkoitan oikeuden loukkauksilla parlamentaarisesti säädettyjä lakeja ja asetuksia, tai kirkon tapauksessa demokraattisesti päätettyjä säädöksiä. Kirkollehan on säädetty oikeus itse päättää opistaan ja jumalanpalveluksistaan.
Avioliittolaissa papeille on säädetty oikeus vihkiä ”kirkossa” – siis kirkossa päätetyn järjestyksen mukaan.
Siksipä onkin vaikeaa, jos eri ihmisryhmien omat agendat alkavat määrittää ja suunnata toimintaa, joka on ristiriidassa demokraattisesti päätetyn linjan kanssa.
Kun viittasin aiemmin Kataloniaan sanottakoon jotain aiheesta. Kyse on itsehallintoalueesta, jonka 7,5 milj väestöstä noin puolet puhuu katalaania. Alueen teollisuus ja turismi edustavat huomattavaa osaa Espanjan taloudesta. Espanjan hallituksella on siten taloudellisia syitä pitää kiinni Kataloniasta – joskin pakko ja väkivalta ovat siihen huonoja keinoja ja ainoastaan lisäävät itsenäisyystahtoa sekä hallituksen kritiikkiä. Julkisuudessa on puhuttu riskistä, että pään auettua myös eräät muut alueet, kuten Baskimaa saattavat tavoitella itsenäistymistä.
Joitakin vuosia sitten katsoin Espanjassa TV-ohjelmaa Andalusian itsenäisyyshankkeesta. Ohjelmassa tuli esille itsenäisyyden symboleita kuten oma lippu ja kansallislaulu sekä pitkä itsenäisyysaatteen historia suurmiehineen.
Juuri suomalaisten on helppo asettua itsenäisyyttä tavoittelevien rinnalle, koska Suomi oli 100 v sitten samassa tilanteessa. Joka tapauksessa, mikäli alueita julistautuu itsenäisiksi ja ne saavat kansainvälisen tunnustuksen itsenäisyydelleen, merkitsisi se Euroopan (ja EU:n) säröilyä.
Keskustelun luonteen polarisoituminen ja samalla yhden asian ympärille kietoutuminen, luo koko keskustelukanavalle negatiivisen luonteen. Itsesuojeluvaisto kehottaa ottamaan etäisyyttä hyödyttömään väittelyyn. Sen sijaan alan kaivata positiivisia näköaloja johonkin ihan muuhun. Po. keskustelua jatkamalla myrkytän myös, omaa ajatteluani kirkon tulevaisuudesta.
Pesäeron ottaminen kirkon sisäisiin ongelmiin vapauttaa voimavaroja todelliseen elämään . Ehkäpä johonkin, johon voin oikeasti olla vaikuttamassa.
Saksalainen periaate: ”jos sataa, niin antaa sataa”. Helpottaa kovasti suhtautumisessa kirkonkin asioihin. Mieltä on turha raskauttaa asioilla, joihin ei mitenkään voi vaikuttaa.
Olen samaa mieltä kanssasi, Pekka, siitä, että välillä on raskasta lukea kirkon sisäisistä ja itse aiheutetuista (kuten nyt joidenkin pappien omapäinen irtiotto kirkon vihkikäytännöstä) ongelmista.
Asioihin voi kuitenkin vaikuttaa edes vähän ilmaisemalla oman mielipiteensä, olipa se mikä hyvänsä. Minäkin pidin melkein vuoden tauon tänne kommentoinnissa. Jatkan nyt kommentointia niin kauan kuin katson aiheelliseksi. Kukin voimiensa mukaan.
Olet Pekka oikeassa positiivisten näköalojen tarpeesta. Minunkin pitäisi tehdä parannusta ja kirjoittaa myönteisistä aiheista ja positiivisesta näkökulmasta. Journalisimissa kuitenkin tuntuu vaikuttavan periaate: ”Good news – no news.” Saavatko vilpittömät ja hyvää tarkoittavat ihmiset sanomaansa esille? Saako kirkko hyvää sanomaa – evankeliumia esille?
Kuulin että, Ilkka Puhakalta oli kysytty mielipidettä kirkon sisäisiin ongelmiin . Kuulemani mukaan hän oli vastannut, ettei puutu niihin. Selitykseksi sanoi olevansa evankeliumin asialla. Jatkossa pyrin keskittymään samaan.
Viisaasti vastattu evankelistalta.
Mietin vielä noita poliisien kovia otteita Kataloniassa. Heillähän ei olisi ollut mitää syytä käyttää kovia otteita. Ihmiset olivat rauhassa menossa äänestämään ilman minkäänlaista agressiota tai väkivaltaa.
Vaikka äänestys onkin tulkinnan mukaan perustuslain vastainen, niin se ei mielestäni anna poliisille oikeutta ampua kumiluodeilla rauhallisia ihmisiä/vanhuksia, jotka sitten vuotavat verta ja ovat varmasti kovin ahdistuneita.
Vähän pelottavalta tuntui myös EUn pitkä äänettömyys/kantaa ottamattomuus tapahtumien jälkeen. Kriisi kuitattiin ”se on Espanjan sisäinen asia”. Entä jos meillä Suomessa jokin ryhmä päättää ottaa valtaa omiin käsiinsä ja alakisi tosi rähinät? EUsta ei taitaisi olla apua.
Salme, poliisin kovat otteet varmaan kertovat siitä, kuinka jyrkästi hallitus haluaa estää Katalonian itsenäistymisen, vaikka voimakeinoin. Puuttuminen toisen maan asiohin on korkean kynnyksen takana. Toisaalta selvissä ihmisoikeuksien loukkaamisissa muiden maiden ei pitäisi vaieta.
Näin asia varmaan on.
Nyt näyttää taoahtuvan liennytystä myös Katalonian tilanteessa.
https://yle.fi/uutiset/3-9870420
Poliisien otteet eivät ehkä olleetkaat kaikin osin sellaisia kuin media uutisoi.
https://yle.fi/uutiset/3-9870267
Meille ei ihan kaikkea kerrota. Molemmat osapuolet kertovat, heille edullisia näköaloja. TV: kuvaajatkin tekevät uutisia ja kaikkea emme oikeasti tiedä, mitä siellä on oikeasti tapahtunut. Meille kerrotaan ja näytetään vain ne asiat, mitä halutaan näyttää.
Luultavasti poliisi on saanut käskyn estää äänestys keinoja kaihtamatta. Joten syyssä on oikeasti käskijät. Tilannetta kuvaa hyvin tuo, ettei hallitus lähde neuvottelemaan. Mikä asia olisi ensimmäinen, mitä nyt olisi tehtävä. Sehän johtaa vain siihen, että molemmat laittavat kovan kovaa vastaan. Se voi johtaa lopulta mihin tahansa. Ehkäpä EU:ssa on tajuttu tämä. Jolloin EU:n neuvotteluyhteyksiä ei maan hallituksen kanssa kannata riskeerata.
Kiinnostavaa on nyt kuulla, että pahimpia kuvia on manipuloitu ja tilanteista on tarkoituksella tehty mieliä kuohuttavia.
Kyse on mielipidevaikuttamisesta, eräänlaisesta hybridisodasta. Nyt Espanjan ja Katalonian johdolla on tarve rauhoitella tilannetta, ettei se riistäydy käsistä väkivallaksi.