Täällä on esitetty paljon kysymyksiä uskonasioista, mutta helposti voi havaita sen, ettei useinkaan vastauksiin olla tyytyväisiä. Muistan että joku kertoi kysyneensä tiettyjä keskeisiä asioita useilta uskoviksi tunnustautuneilta, mutta siltikään ei mielekkäitä vastauksia ole löytynyt. Se varmaankin turhauttaa ja lopulta voi menettää uskonsa siihen, ettei mitään järkeviä vastauksia ole edes olemassa.
Sain äskettäin kuulla kirjasta: ”Epäilijän kirjeet”. Se koostuu erään isän ja pojan kirjeenvaihdosta.
Isä ja poika tekevät sopimuksen. Toinen kertoo avoimesti kaikki ne syyt miksi ei usko ja toinen vastaa oman uskonsa mukaisesti. Tuota avointa ja reilua kirjeenvaihtoa lukiessa aloin käsittää, miksi Kotimaan keskustelut uskon kysymyksistä, eivät useinkaan johda mihinkään rakentavaan tulokseen.
Monet kysymykset, joita epäilijät ovat esittäneet ja yhä esittävät ovat sellaisia, ettei niihin voi eikä edes saisi vastata lyhyesti. Eikä ainakaan pelkästään viittaamalla johonkin Raamatun tekstin kohtaan. Kysymyksien vastaamiseen on paneuduttava paljon syvällisemmin ja yksityiskohtaisemmin, kuin mitä tällaisessa netti-keskustelussa on koskaan mahdollista.
Tuo kirjeenvaihto, jossa erilaiset mahdollisuudet otetaan huomioon ja niihin suhtaudutaan ennakkoluulottomasti avasi minulle uuden näköalan koko ongelmakenttään. Koen suurta mielihyvää kun voin keskustella uskonasioista epäilijöiden kanssa. En vain ole aiemmin käsittänyt miten syvällisesti vastaamiseen on paneuduttava, jotta ei synny sitä mielikuvaa, että usko olisi jotenkin helppo laji ja johon ei tarvitsisi paneutua syvällisesti, jotta voi käsittää mistä siinä oikeasti on kyse.
Huomaan ettei keskusteluissa täällä voi paneutua vastaamiseen kovin seikkaperäisesti. Jolloin epäilijöille jää paljon tilaa monille vastaväitteille. Silloin keskustelu sirpaloituu merkityksettömäsi. Se mikä kirjassa on erityistä ja merkityksellistä on se että isä ja poika ovat läheisiä toisilleen ja luottavat toistensa sanomisiin ja ottavat vastaväitteet tosissaan.
Täällä sama ei ole mahdollista. Keskustelut eivät ole johdonmukaisia ja niihin osallistuu monia osapuolia. Sitten on niitä, joiden mielestä muut kuin uskovat eivät kykene ymmärtämään sitä mitä usko on. Minun mielestäni uskon on niin merkillinen asia, että sen ihmettelemiseen ei riitä pitkäkään ikä. Joten epäilen vahvasti sitä, että joku uskova oikein hyvin käsittäisi uskon salaisuuden.
Tuossa kirjassa ”Epäilijän kirjeet” käsitellään juuri niitä asioita, joita täälläkin on moneen kertaan otettu esille. Samoja kysymyksiä tulee vastaan aina, kun pääsen keskusteluihin epäilijöiden kanssa. Ne on jotenkin ihan peruskamaa. Ehkäpä siksi omat vastaukseni on rutinoituneet ja samalla kadottaneet vaikuttavuutensa.
Nyt huomaan miten syvällisemmin ja henkilökohtaisemmin keskusteluun tulee jatkossa paneutua. Oivallan samalla ettei tällä foorumilla tavoitteelliseen keskusteluun uskosta ole riittäviä mahdollisuuksia.
Pekka,
”…. aloin käsittää, miksi Kotimaan keskustelut uskon kysymyksistä, eivät useinkaan johda mihinkään rakentavaan tulokseen.”
Usko on Jumalan lahja ja Jumalan teko ihmiselle, jolla ei ole Jumalan Pojan uskoa. Eli on usko, mikä ei ole meistä, mutta haluamme sen.
Jeesus halusi antaa sen uskon, lahjavanhurskautuksen rikkaalle nuorukaiselle, joka ilmaisi halunsa saada se. Nuorukaisella oli kaikki ja hän oli täydellinen ihmisten edessä ja hän tiesi itse sen. Vt. Matt.19:16-30.
Jeesus kehoitti nuorukaista antamaan kaiken omistamansa pois. Se ei sopinut nuorukaiselle.Hän halusi Jeesukselta diplomin omista saavutuksistaan. Rikkaalla teologilla oli kaikki mahdollisuudet kaikkeen. Olisi täytynyt erota tai tulla erotetuksi synagogasta.
Tunnen näitä täydellisyyden huipulle, ainakin omasta mielestään, päässeitä. He ovat käsittäneet, tulleet tietämään Totuuden, mikä on eri kuin ihmisten mielipiteet. Vielä tänäänkin Jeesus katsoo murehtien näitä ”lähelle päässeitä”, joiden hengellinen matka ei ole jatkunut Jeesuksen perässä kulkien.
Rikkaan köyhäksi, voidaan tyhmäksi ja vanhurskaan syntiseksi. Silloin kelpaa armon ansio.
Viisaan
Pekka,
Jos minun kommenttiini laitoit tämän, niin pieni lisä auttaisi käsittämään oikein esittämäsi asian!
Et kai vain Reijo kokenut tuota joksikin piikittelyksi. Se tuli vain mieleeni tekstistäsi, että vain Kristuksen ansion tähden olemme vanhurskaita ja taivaskelpoisia. Jatkossa pitänee olla tarkempi ja myös rukoilla ennen kommentointia. Minun pitää pyytää rakkautta kaikkia kohtaan, kun minussa ei sitä ole omasta takaa.
Pekka,
En vain käsittänyt!
Epäilyksen siemen (saatanan valhe) on alusta asti vaikuttanut ihmiskunnan keskellä ja olemme kaikki enemmän tai vähemmän tuosta valheesta vaikutettuja.
Kuinka nykyinen ihmiskunta voisi löytää Totuuden, kun vastustajan valheet ovat jo julistettu totuudeksi; ”ettei mitään Jumalaa ole!” Olemme kansana jo luopumuksen tilassa… Kristuksen Sanat ovat kuuluneet Suomessa jo pitkään satujen joukkoon.
Tiede on nyky ihmisen jumala ja samalla evoluutio on vienyt ihmisiltä jo kaiken toivon. Samaan aikaan valitetaan sorron suuruutta ja ihmetellään, kuinka nuoret vaipuvat rappion syövereihin… Ihminen joka on menettänyt toivon, on lähellä menettää elämänsä sen myötä.
”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?
Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy.
Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen. 2.Tess.2:3-12
Isä oli ateisti ja esitti pojalleen kirjassa kysymyksen: ”miksi kristinusko on aiheuttanut niin paljon pahaa”.
Hänellä oli siihen pitkä luettelo Ristiretkistä Holokaustiin. Poika teologina ja filosofina vastasi ettei mikään kirkko voi toimia kristillisen uskon mukaisesti. Vain ihmiset voivat olla kristittyjä. Ei mikään kirkko, tai laitos voi . Ainakaan siinä merkityksessä, että jokin laitos voisi olla vastuussa pahuudesta. Ei myöskään kristillinen oppi. Pahuudella joka tehdään kristillisyyden nimissä on kristillisen opin kanssa tekemistä, vain nimen osalta.
Tämän kaltaisia tuttuja kysymyksenasetteluita kirja on täynnä. Vastaukset on syvällisesti pohdittuja ja niistä olen löytänyt useita uusia näköaloja. Kuten vastauksen siihenkin kysymykseen, miksi Jumala ylipäätään sallii pahan.
Jumala on rakkaudessaan luonut meille kyvyn valita rakkaus. Tähän liittyy se harmillinen seikka, että meillä on vapaus valita myös paha. Rakkauteen kuuluu olennaisesti vapaus valita. Ilman valinnanvapautta ei voi olla rakkautta.
Tähän liittyy myös Jumalan kaikkivaltius. Sekin käsite on käsitettävä oikein, jotta sen oikea merkitys tulee esiin. Jumala on antanut meille tietyn vallan toimia, eikä Hän voi sitä ottaa meiltä pois sillä perusteella, että käytämme valinnanvapautta väärin.
Ismo Malinen: ”Tiede on nyky ihmisen jumala ja samalla evoluutio on vienyt ihmisiltä jo kaiken toivon.”
Anteeksi. Minusta nuo ovat kummallisia väitteitä. Puhutteko itsestänne, kun noin nykyihmisistä väitätte? Miten evoluutio voi viedä ihmisiltä kaiken toivon?
Voi toki pohtia, mikä on evoluution osuus ihmisen ja maailman muutoksessa.
Ei ongelma ole evoluution ajatuksessa itsessään vaan siinä, että siitä on tullut selitys totuuden ”kaikenteorian” ehdotomalle perustalle, jonka nimeen tulee jokaisen selitystä tarjoavan tunnustautua. Ja tämä ”kaikenteoria” myös on selitysten koko totuuspohja, jonka rinnalla ei muuta selittävää totuusvaikutusta pidä olettetaman. Evoluutiosta on tullut kaiken kritiikin ulkopuolelle jäävä selitysmalli.
Ei siis ole ongelma teoretisoida evoluutiosta, eikä sanoa, että evoluutiota tapahtuisi.
Ongelmana on, että muita selityksiä ei kelpuuteta. Maailmankäsityksemme rajoittuu, emmekä kuitenkaan pohjimmiltamme perusta elämäämme vain ja ainoastaan evoluutioon. Tarvitsemme muutakin ollaksemme ja pysyäksemme jokseenkin tolkullisina. Toki voimme luottaa myös evoluution lisäksi johonkin muuhunkin totuuteen – tai illuusioon.
Leo, jokainen joka tuntee evoluutio periaatteen, jossa vain vahvoilla on oikeus olemiseen, vie toivon jokaiselta, joka kokee arvottomuutta ja heikkoutta elämässään.
Globaalissa mielessä, jos vain vahvoilla on olemisen oikeus puolellaan (evoluutio periaate), niin ihmiskunnalla ei ole juurikaan toivoa.
Kristillisen ihmiskäsityksen ja maailmankäsityksen mukaan sattumalla ei ole mitään tekemistä universumissa, vaan kaikki on Rakastavan Isän kädessä, joka on antanut Pelastuksen Sanan maailmaan. Ihmiskunnan toivo on yksin Kristuksessa.
(Huomaa, että pidän evoluutioita käsitystä valheellisena käsityksenä olemassa olemme perustana. Jumalan ilmoitus ei tue kehitysoppia ja siinä on ilmiselvä ristiriita. Jos Jumala on luonut kuoleman kautta ”kehittyvän” elämän, niin kuolema ei olisi meille vihollisuutta, vaan Jumalan luomisen väline. Kaikki elämä toistaa itseään, mutta mikään ei olennaisesti ole muuttunut. Se mikä on luotu, pysyy luotuna, lajien väliset muutokset ovat mielestäni satuja. )
”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room.6:23
Ismo Malinen: ” jokainen joka tuntee evoluutio periaatteen, jossa vain vahvoilla on oikeus olemiseen, vie toivon jokaiselta, joka kokee arvottomuutta ja heikkoutta elämässään.”
Edellä oleva väittämä on muotoiltu niin, että ainakin minun on vaikea keskustelua siitä jatkaa. Yritän kuitenkin.
Evoluutio ei ole mikään periaate, jossa vain vahvoilla on oikeus olemiseen. Evoluutio on biologinen tieteellinen selitysmalli tai teoria, jonka mukaan eliölajit – eläimet, kasvit ja jopa ihmiset ovat maapallollemme kehittyneet vuosimiljoonien kuluessa. Luonnonvalinta ohjaa eliölajien kehitystä ja se ei tarkoita aina, sitä, että vahvimmilla olisi olemisen oikeus.
Evoluution mukaan olosuhteisiin tai tilanteeseen sopeutuvimmat jäävät henkiin. Maapallon historiassa on paljon lajeja kuollut sukupuuttoon kun olosuhteet ovat muuttuneet joillekin lajeille epäedulliseksi. Meidän aikanammekin monia lajeja kuolee sukupuuttoon ilmaston lämpenemisen seurauksena.
Evoluutio on käsittääkseni tieteellinen fakta, joka ei tarkoita, että kaikki tiedetäisiin ja mikään ei muuttuisi. Tiede korjaa itseään aina uuden tiedon lisääntymisen mukana.
Minä en lähde väittelemään sinun uskonnollisten käsityksiesi kanssa. Voit vapaasti pitää pitää evoluutioteoriaa satuna, mutta varmaan tiedät että maakerroksista on löydetty menneiden eliöiden fossiileita, jotka todistavat eliökunnan muutoksesta vuosimiljoonien aikana.
Ismo. Paavali osoitti sanansa uudestisyntyneille. Heillä oli ja on kosketuspintaa Roomalaiskirjeen sanomalle.
Ei tyrmätä Leon ajatuksia Roomalaiskirjeellä. Nyt kannattaa kuunnella mitä Leolla on sanottavaa,
Pekka V. Pesonen: ”Ei tyrmätä Leon ajatuksia Roomalaiskirjeellä. Nyt kannattaa kuunnella mitä Leolla on sanottavaa,”
Kiitos Pekka tuosta edellisestä. Kyllä minun ajatuksia saa (yrittää) tyrmätä Raamatun teksteillä. Voin paljastaa, että minun maailmankuva on ns. tieteellinen. Jos joku haluaa, niin voi nimittää tällaista ihmistä vaikkapa tiedeuskovaiseksi. Yritän valaista aatemaailmaani.
Miettikääpä te tavalliset uskovaiset vaikkapa sitä, että mitä alkuaineita mainitaan Raamatussa? Tiedän, että mainitaan kulta ja hopea, mutta puhutaanko siellä hapesta ja vedystä? Enpä usko, mutta vedestä siellä puhutaan. Vesi on hapen ja vedyn palamistuote, mutta sitä ei kerrota Raamatussa. Minun käsityksen mukaan ei myöskään kerrota, että maa olisi pallon muotoinen. (jehovantodistajien mukaan kerrotaan). Raamatussa kerrotaan kyllä maan perustuksesta, mutta kuten tiedämme, ei maalla ole perustusta – se kiertää aurinkoa tyhjän päällä ilman perustusta.
Edellisillä esimerkeillä halusin osoittaa, kuinka vähän Raamatussa on ihmiselle tarpeellista käytännön tietoa. Raamatussa kerrotaan kyllä paljon kuninkaista, profeetoista, apostoleista ja monista ihmeistä, jotka vaativat uskoa ns. yliluonnollisiin asioihin. Ymmärrän, että Raamattu on uskonnollinen kirjakokoelma, eikä tietokirja. Miksi kannattaisi yrittää kumota tieteen totuuksia Raamatulla?
Minun johtopäätökseni on, että todellinen ihmiskunnan tieto on tullut tieteen kautta ja suurin osa niistä muutaman viimeisen vuosisadan aikana. Ei raamatusta ole ollut paljon apua esim. sähkönkäytön keksimiseen, lääketieteen, kemian ja fysiikan saavutuksissa ym. Siksi on turha yrittää tehdä tieteen saavutuksia tyhjäksi Raamatun kirjoituksilla.
Tarkoitukseni ei ole tehdä tyhjäksi Raamatun merkitystä ihmiskunnalle. Siellä on opetusta hyvästä ja pahasta. Ohjeita ihmisten sosiaaliseen käyttäytymiseen jne. Mutta se uskonoppi, mitä sieltä itse kukin saa on vaihtelevaa, sekavaa ja vajavaista. Em. väite kokemuksen pohjalta. ”On monta uskoa päällä maan.”
Kiitos Leo näistä väitteistäsi. Ne on tärkeitä ja huomion arvoisia. Saisiko niitä vielä lisää?
Kirjaston lukusalissa ensimmäiseksi luen aina tiedelehdet tarkkaan. En näe mitään ristiriitaa Raamatun ja tieteellisen tiedon välillä. Enneminkin tiede usein kertoo siitä miten tarkasti Jumala on koko maailmankaikkeuden ja kaiken siinä luonut.
Tuli mieleen Beerseba Israelissa. 1949 sinne alkoi muuttaa juutalaisia, mutta maaperä oli suolaista ja sopimatonta viljelyyn. Kasvien juuristo ei kyennyt sitoutumaan maahan sen hienojakoisuuden tähden.
1952 asukasluku oli 5000. Nyt Beerseba on Israelin neljänneksi suurin kaupunki. Asukkaita muistaakseni yli 200 000.
Tämä vain alkulämmittelyksi.
Alkuun mitään ei saatu kasvatettua alueella. Sitten joku huomasi Raamatusta että Aabraham istutti tamaraskipuun Beersebaan. Pian huomattiin, että nämä puut menestyivät suolapitoisessa maassa ja niiden juuristo kykeni sitomaan maa-ainekset niin että lopulta muutakin voitiin alkaa kasvattamaan.
Näin tuon yhden pienen Raamatunkohdan vaikutuksesta ja seurauksena autiomaasta on saatu viljelykelpoista ja kaupunki on päässyt kasvamaan ja kasvaa edelleen.
Jotenkin voisi kuvitella, että elämä oli paljon alkeellisempaa Raamatun aikoihin. Silti voimme lukea kaivostoiminnasta, kullan ja hopean puhdistamisesta kuonasta, valutekniikoista. Jopa timanttipiirtimet oli jo silloin tuttuja. Raamatussa on myös paljon kuvauksia rakennuksista ja eri paikoista, sekä monista alueen kasveista ja niiden käytöstä.
Miinpä niin,
Ajatus ns. tieteellisestä maailmankuvasta on sikäli milenkiintoinen, että siihen voi esittää täsmennyskysymyksen: minkälaisen tieteenfilosofisen oletuksen pohjalta tehtävästä tieteestä tuo maailmankuva on peräisin?Tiede toki on tiedonhankintana erittäin hyvää ja tarpeellista. Raamattu ei liene tehty fysiikan, kemian tai sosiologiankaan väitöskirjaksi tai muuksi tieteelliseksi teesikokoelmaksi. Raamtun käsite ”alkuaineesta” ei tietenkään vastaa nykyistä fysikaaliskemiallista ainekäsitystä eikä liene sellaiseksi väitteeksi tarkoitettukaan. Vastaavasti ajatus elävien olentojen luominen ”lajinsa mukaan” ei välttämättä viittaa meidän tieteelliseen lajikäsitykseemme (jossa kuulemma voi siinäkin olla pientä tulkitamahdollisuutta).
Toisaalta tiedetekee oletuksia todellisuuden pohjimmiasesta luonteesta. Tieteen ja reaalitodellisuuden suhteelle on olemassa erilaisia ymmärrystapoja: on ns. maltillisempaa ja ns. vahvempaa tieteellistä realismia. Kyse on siitä, miten( täydellisesti) todellisuus ja tieteellinen näkemys suhteutataan toisiinsa tai lähestyvät toisiaan. Jos ajatellaan tieteen olevan totuus, ollaan ns. naiivissa tieteellisen realismin mukaisessa ajatusmaailmassa. (Termi on muistini mukaan peräisin ihan ”virallisesta” tieteenfoilosofian opuksesta, jota kutsutaan myös ns. skientismksi eli tiedeuksi).
Evoluution selittävyydestä voi olla erilaisia käsityksiä vaikka evoluutioon sinänsä uskottaisikin. Ja jotkut uskovat, että luominen ja evoluutio voidaan samanaikaisesti pitää todellisuutena.
Kysymys siitä, kuinka vähän tai paljon Raamatussa on ”käytännön tietoa” on moninainen: mitä käytännössä merkitsee se, että vesi on hapen ja vedyn yhdiste? Ei se esim. kirkkokahvinkeittäjän ei sitä tarvitse käytännössä phdiskella. Oikieastaanhan aine on myös aaltoliikettä.
En yrittänyt kumota tieteen merkitystä, seuraan itse paljon tieteellisiä julkaisuja…
Yritin vain tuoda esiin sen todellisuuden, jossa sekulaarista maailmankatsomuksesta on tulossa kaikkialla yleinen malli ja oppi, jonka seurauksesta Kristillinen opetus pyritään syrjäyttämään ja kumoamaan ja tekemään tyhjäksi… Toistaiseksi onnistumatta kovin hyvin.
Evoluutio ajattelu perustuu oletukseen, että jos… Kuten myös Kristillinen oppi, siksi kaikkien olisi ensimmäisenä opittava hyväksymään se tosiasia, että emme tiedä miten kaikki on saanut alkunsa.
Kristillinen oletus on, että Luoja on kaiken alkaja ja ylläpitäjä. Tiede taas ei voi ottaa huomioon Luojaa, koska se perustaa oletukset vain empiirisen tutkimukseen, jolloin se joutuu ainakin toistaiseksi hapuilemaan pimeässä, mitä tulee elämän alkutekijöiden suhteen. Jos rehellisiä ollaan.
Tieteessä oletetaan, että Jumalaa ei ole tai että sitä ei voi tai saa perusteluissa käyttää. Silloin tiede ei tietenkään voi väittää mitän tieteellistä totuutta Jumalasta, koko käsite on ”ulkoistettu” pois. Näin toki voidaan tehdä, mutta on sitten muistettava, mikä oli alkuperäinen oletus. Se tuppaa monesti väitteissä unohtumaan.