Juoppous, naiminen, pelaaminen. Entisajan syntilista on suoraviivainen ja antaa mahdollisuuden moralisointiin, langenneiden osoitteluun ja itsensä nostamiseen. Varsinaiset sydämen synnit, jotka vain Jumala näkee, eivät ole tässä listassa päällimmäisinä: ahneus, ylpeys, viha, itsekkyys, rakkaudettomuus, epäusko.
Viime Kotimaan numerossa kirkkoherra Petri Karttunen erottelee kaksi etiikan ihannetta. ”Puhtausetiikka vieroksuu turvattomuutta tuovaa ja hämmentävää, poikkeavaa ja uutta, koska tällainen koetaan uhkaksi. Kuinka paljon häpeää ja kärsimystä tämä ihanne onkaan historiassa tuottanut ja yhä tuottaa.”
Toinen etiikan laji on Karttusen mukaan Jeesuksen esillä pitämä rakkauden etiikka, jossa lähtökohtana on toisen ihmisen kunnioittaminen: toista on kohdeltava niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan samassa tilanteessa.
_ _ _
Liityn mielelläni tähän Karttusen esittämään jakoon ja arvioon. Silti ymmärrän myös entisajan syntilistan – juoppous, naiminen, pelaaminen – merkitystä omassa kontekstissaan. Elettiin niukkuuden aikaa, jossa yhteisön jokaisen jäsenen oli omilla valinnoillaan ja teoillaan edistettävä yhteisön hyvää. Sen sijaan vääriä valintoja tekevät saattoivat vaarantaa perheen ja yhteisön mahdollisuudet kohtuulliseen elämään.
Ongelmajuominen, avioliiton ulkopuoliset suhteet ja pelivelat aiheuttivat kärsimystä ja saattoivat kaataa vankankin talon.
Venäläisten klassikkojen, Tsehovin, Tolstoin, Turgenjevin ja Leskovin vakioteemoja ovat uhkapeleissä menetetyt talot ja omaisuudet. Lapin vanhojen tukkikämppien seinille on kiinnitetty teksti: korttipeli kielletty. Moni metsätöihin lähtenyt isä tai poika joutui pelihimon valtaan ja menetti perheen ruokaan tarkoitetut palkkarahat. Tästä Kalle Päätalon Iijoki-sarja antaa karun havainnollisen kuvan, samoin kuin viinan kiroista ja holtittomasta sukupuolielämästä.
Tuossa tilanteessa hyvä ja paha, oikea ja väärä nähtiin hyväksi kuvata mustavalkoisesti. Hyvään kannatti pyrkiä, pahaa puolestaan oli syytä välttää. Muuten sai yhteisön paheksunnan. Esivalta ja lainsäädäntö huolehtivat varsinaisten rikosten sanktioinnista. Yhteisön varaan jäi hyvien tapojen ja elämää suojelevien normien ohjeistaminen.
_ _ _
Sodanjäkeisen 70 vuoden kasvukauden aikana lisääntyvä vauraus mahdollisti sen, että yhteiskunta lisäsi hyvinvointipalveluita ja samalla pehmensi yksilön kohtaamien vaikeuksien seurauksia. Ihminen ja hänen lähiyhteisönsä eivät enää samalla tavalla joutuneet kärsimään vääristä valinnoista.
Entä nyt? Jatkuva kasvu on vaihtunut pitkäaikaiseksi lähes 0-kasvun vaiheeksi, jolle ei näy loppua. Sosiaali-ja terveydenhoitomenot kasvavat silti vuosittain 10% luokkaa. Enää yhteiskunnalla ei ole samaa mahdollisuutta tukea vaikeuksiin joutuneita ja on tehtävä arvovalintoja, keitä autetaan.
Kotimaan pääkirjoituksessa Mari Teinilä kirjoitti alkoholin haitoista (21.8.). 50 vuodessa keskimäärin juodun puhtaan alkoholin määrä on moninkertaistunut yli ämpärilliseen. Vaikka laulun mukaan tippa ei tapa eikä ämpäriin huku, aiheuttaa alkoholi vuosittain noin 2000 ihmisen kuoleman. Lisäksi alkoholilla on osuutta suureen osaan rikoksista ja tapaturmista.
Kotimaan artikkelissa 21.8. Sininauhaliiton tutkimuspäällikkö Pekka Lund toteaa, että ”Alkoholi turmelee ihmisiä, aiheuttaa väkivaltaa ja rikollisuutta ja särkee avioliittoja.” Alkoholihaitat maksavat yhteiskunnalle n. 3 miljardia euroa vuodessa. Se on paljon, kun hallitus kiistelee parhaillaan tähän verrattuna murto-osan suuruisista rahoista, tulisiko ne jakaa vanhuksille vai lapsiperheille.
Myös ongelmapelaaminen on kymmenien tuhansien suomalaisten ylivelkaantumisen taustalla. Se voi olla syynä myös työelämästä syrjäytymiseen, kun työnteko ei enää tuo rahaa itselle vaan kaikki menee velkoihin. Onko siis juomiseen ja pelaamiseen liittyviin ongelmiin ratkaisujen etsiminen moralismia vai yhteisen hyvän edistämistä – joka lienee myös Jumalan tahto? Kirkolla voisi olla vahvempi rooli yhteisen hyvän edistämisessä myös näissä asioissa, sen sijaan että sallivuuden nimissä vaikeiden asioiden esiin nostamista vältellään.
Viimeisessä Kotimaassa oli erinomainen juttu alkoholin haitoista ja muun muassa herätysliikkeiden suhteista alkoholiin. On sanottava, että nostan hattua SRK:n puheenjohtajan Viljo Juntusen näkemyksille asiasta. Samaa ei voi sanoa esimerkiksi Lhpk:n ja etenkään herännäisyyden edustajan alkoholikäsityksistä.
Tässä olisi kirkolla yksiselitteisen kannanoton paikka. Asiaa ei edes tarvitse teologisoida. Sosiaaliset, terveydelliset ja inhimilliset seikat riittävät. En ymmärrä, miksei esimerkiksi ehtoollisviiniä voi korvata kokonaan alkoholittomalla viinillä. En osaa suoralta kädeltä arvioida teologista puolta, mutta tuskin tällä olisi sen suhteen mitään merkitystä..
Pekka Särkiö: ”Onko siis juomiseen ja pelaamiseen liittyviin ongelmiin ratkaisujen etsiminen moralismia vai yhteisen hyvän edistämistä – joka lienee myös Jumalan tahto?”
Alkoholin käyttö kuuluu tietysti jokaisen yksilön itse päätettäviin asioihin. Sen liiallisen käytön tuomien haittojen jatkuva esillä pitäminen ei tietenkään ole mitään ”moralismia.”
Myöskin uskonnollisissa yhteyksissä sen toteaminen, että liikakäyttö ja juoppous voi johtaa henkilön huonoon asemaan Jumalan edessä. Alkoholijuomathan voivat toisinaan, ainakin joillekin, olla varsin petollisia. ”Rajan yli” voi liukua pikkuhiljaa, niin ettei sitä itse heti huomaa.
Yhteiskunnan hintapolitiikalla pyritään hillitsemään käyttöä. Sehän tehoaakin lähinnä pienituloisiin kohtuukäyttäjiin, jotka eivät yleensä ole ”ensimmäisenä rivissä”, joiden olisi käyttöä syytä vähentää.
Jehovan todistajien julkaisuissa kiinnitetään asiaan jatkuvasti huomiota varoittavassa mielessä. Ei tietenkään pyritä määräilemään yksilöitä ja asettamaan kieltoja. Raamatun mukaanhan kohtuullisessa alkoholinkäytössä ei ole mitään väärää. Alla olevissa linkeissä muutama kirjoitus asiasta.
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/102005722?q=alkoholi&p=par
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2004884?q=alkoholi&p=par
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2010003?q=alkoholi&p=par
” Toivon , eikä katastrofin näköalat ”.
Paavalin ja tehtävän kuvaus yhdistää teologisen ja eettisen osan toisiinsa .
Paavalin ja muiden apostolien ja profeettojen tehtävänä on julistaa Jumalan salattua pelastussuunnitelmaa . Eettiset ohjeet nousevat teologisesta kokonaisnäkemyksestä.
Kaikki Jumalan teot ovat ajan alusta turmeltuneet ja kuitenkin hänen valtakuntansa on seisonut vahvana , miksi kaikki eivät kestäneet.
Lutherin opetuksen mukaan , kirkko välitti Jeesuksen Kristuksen armoa , joka ihmisen aloitteeseen lisättynä täydensi ihmisen puutteellisen työn ja teki siitä Jumalalle mieluisan. Kirkolla on tarjolla seitsemän sakramenttia , joiden kautta ihmiset puetaan Jumalalliseen armoon.
Jumalan edessä olemme saman arvoiset .
Ruhtinaan edessä pitää olla aivan samanarvoinen kuin kerjäläisen ja päinvastoin.
Jumalan rakkaus malli merkitsee lähimmäisen syntitaakan kantamista , hänen hätäänsä ja ahdinkoonsa osallistumista , olemalla Kristuksena toiselle.
Toisen tarpeisiin suuntautuva pyyteetön rakkaus ei kysy , mitä hyötyä minulle itselleni rakastamisesta on.
” Viinin käytöstä ”. Viiniä käytti jo vanha Kristillinen kirkko , pyhän ehtoollisen viininä , Siinain luostarissa Kristityillä oli sellainen tapa . Eräs matkustaja kertoi Sisiliasta , että siellä viinin mehu keitettiin , joten se kävi paksummaksi , kun sitä vielä kuivattiin , syntyi siitä marmeladin paksuinen aine , jota oli helppo kuljettaa ja säilyttää . Sitä saattoi syödä kuivana , tai muuttaa juomaksi , sekoittamalla sen veteen. Hän kertoi , että tämän johdosta tulee mieleen se ” hyvä viini ”, jota vapahtaja teki Kaanaan häissä . Eräs Englandilainen lääkäri kertoi , että hän on tuonut sitä itä- mailta . Tuohon aikaan viinin säilyttämisen tapa oli yleisesti makkaran muodossa . Voitiin siis sanoa , että viiniä syötiin että juotiin.
Matkamme päässä meitä odottaa uusi renesanssi , kaikessa rikkaudessaan. , uusi luova tulevaisuuden kuva paremmasta maailmasta . Tämä edellyttää , että löydämme oikean tasapainon , tiedon ja viisauden , oikeuksien ja velvollisuuksien sekä päämäärien ja keinojen välillä.
Ken tahtoo käydä herran askelissa , hän kulkee tietä luomakunnan , se täytyy loppuun kulkea ja elämän se antaa . Vuoroin polttaa helle , vuoroin routa ja myrskytuulet pyyhkivät ja pieni siemen kuolee . Sen tien on herra käynyt loppuun saakka . ” Nyt hän on meille elämä ja autuus ”.
Lähimmäisten hyvin kohteleminen kuuluu tietysti kristillisyyden perusasioihin. Se ei tietenkään tarkoita Jumalan henkeytetyssä sanassaan Raamatussa luokiteltuja Jumalan periaatteiden ja lakien vastaisten tekojen ja asenteiden hyväksymistä. Lähimmäisen rakkautta voi osoittaa lähimmäisiään kohtaan, vaikka ei hyväksyisikään kaikkia tämän sanomisia ja tekemisiä.
Kaiken tärkeimmäksi käskyksi Jeesus määritteli Jumalan rakastamisen. Siksi vilpitön kristitty ottaa vakavasti Raamatussa olevat määritteet.
Galatalaiskirjeen 5. luku (uusi kirkkoraamattu): ”16 Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. 17 Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. 18 Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia. 19 Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, 20 epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, 21 kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.”
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Gal.5.html#o13
1. Korinttolaiskirjeen 6. luku: ”9 Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, 10 eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. 11 Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.”
http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Kor.6.html#o9
Vesa hyvä. Monet tämän palstan lukijoista omistavat Raamatun. Ei sitä tarvitse välttämättä siteerata jae jakeelta tänne.
Kari-Matti Laaksonen: ”Vesa hyvä. Monet tämän palstan lukijoista omistavat Raamatun.”
Kunpa myös lukisivat sitä ja muistaisivat mitä siellä sanotaan ja myös perehtyisivät todisteisiin siitä, että se on kirjoitettu Jumalan toimivan voiman pyhän hengen ohjauksessa.
Yhteiskunta varmaan joutuu pitämään juoppoutta syntilistan ykkösenä, koska se vie eniten rahaa. Naiminen ja uhkapeli eivät kai samalla lailla.
Kun ongelma on nimenomaan se, että sen kummemmin yhteiskunta kuin kirkkokaan EI pidä alkoholin käyttöä erityisenä ongelmana. Alkoholi vie rahaa, mutta myös tuo. Se on koko kansan huvia, josta ei oikein ole ”hyväksi viholliseksi”, jos sallitaan lainaus Nils Christieltä.
Erityisen kummallista on, ettei kirkko pidä alkoholia minään ongelmana. Päinvastoin. Kirkollinen eliitti kilistelee viinilasejaan virsi-illoissa..
Alkoholin liikakäyttö on ongelma, ei käyttö. Papit kuulevat kertomuksia.
Ongelmana taisi tuossa ylempänä olla tuo
1 Kor 6:9:n sisältö, ne mainitut synnit joista Jumalan lapset on pesty puhtaiksi.
Niissä rypevät kun elävät turmeltuneen luontonsa mukaan, eivätkä näin ollen voi olla Jumalan mieleen – sanoi muistaakseni Paavali Room 8:7
Asiaa.
Vesa Ahlfors: ”Raamatun mukaanhan kohtuullisessa alkoholinkäytössä ei ole mitään väärää.”
Vesa ei ole nyt lukenut raamattua tarkasti. Uskovaisilta on juovuttavien juomien juominen kokonansa kielletty, kuin 3.Moos.10:ssä on kerrottu:
”9 ”Kun aiotte mennä pyhäkkötelttaan, te ette saa juoda viiniä ettekä muita juovuttavia juomia, et sinä eivätkä poikasi. Muuten te kuolette. Tätä määräystä teidän on aina noudatettava sukupolvesta toiseen.”
Pyhäkköteltta on kuva kristillisestä seurakunnasta (Hepr. 9/10). Siihen kuuluu sydämen kristityt, eli ”kuninkaallinen papisto, valittu suku” – ja he ovat aina siinä teltassa, eivätkä kulje siitä pois. Siitä poistuminen on kielletty:
”7 Älkää poistuko pyhäkköteltan ovelta, ettette kuolisi”
Joosua ei koskaan poistunut tabernaakkelista (2.Moos.33:11) – ja pääsi luvattuun maahan toisin kuin moni muu. Kun matkaan lähdettiin, laitettiin teltta kasaan, mutta siitä Hepr.9/10 kuvatusta hengellisestä teltasta ei Joosua siis koskaan poistunut. Alkoholin kohtuukäytöstäkin seuraa siis hengellinen kuolema. Mutta kotikalja ei ole juovuttava juoma.
Antti Leinonen: ”Vesa ei ole nyt lukenut raamattua tarkasti. Uskovaisilta on juovuttavien juomien juominen kokonansa kielletty, kuin 3.Moos.10:ssä on kerrottu..”
Sehän viittaa nimenomaan sen aikaiseen ”pyhäkkötelttaan” menemistä, että pappien mennessä niihin toimittamaan määrättyjä toimituksia, ei ollut sopivaa tehdä sitä viiniä nauttineena.
Sen perusteella voi päätellä, että nykyisinkään ei ole sopivaa mennä kristillisen seurakunnan kokouksiin ja tilaisuuksiin alkoholijuomia nauttineena.
Antti Leinonen: ”Joosua ei koskaan poistunut tabernaakkelista (2.Moos.33:11) – ja pääsi luvattuun maahan toisin kuin moni muu. Kun matkaan lähdettiin, laitettiin teltta kasaan, mutta siitä Hepr.9/10 kuvatusta hengellisestä teltasta ei Joosua siis koskaan poistunut..”
Muinaisen Israelin tabernaakkelin ja temppelin kaikkein pyhimpään osastoon oli pääsy vain papeilla, jossa he uhrasivat eläinuhreja. Heprealaiskirjeen kuvaamassa hengellisessä vastakuvallisessa temppelijärjestelyssä kaikkein pyhin on taivas, jonne Jeesus meni esittämään lunnaiden uhrinsa arvon.
Taivaallisen temppelin taivaallisiin osastoihin on myös kuolemansa jälkeen pääsy ”Jeesuksen perijätovereiksi”, ”voidelluiksi” ja ”alipapeiksi” valituilla taivaallisen elämän toivon omaavilla ihmisillä, joiden kerrotaan Raamatussa tulevan toimimaan taivaassa Jeesuksen kanssa ”pappeina ja hallitsijoina”, ja ”jotka tulevat hallitsemaan maata. Ilmestyskirja 20: 4-6. Ilmestyskirjan 5: 9-11. 1. Pietarin kirjeen 2: 2: 9,10.
Joosua oli muinoin ilmeisesti tabernaakkelin muissa osissa estämästä kapinallisten israelilaisten sinne pääsyä.
Mooseksen rakentama tabernaakkeli sekä Salomon, Serubbabelin ja Herodeksen rakentamat temppelit olivat siis Raamatun mukaan vain esikuvia, malleja tulevista paremmista ja täydellisistä järjestelyistä.
Apostoli Paavali osoitti tämän kirjoittaessaan, että tabernaakkeli, jonka pääpiirteet sisältyivät myöhemmin rakennettuihin temppeleihin, oli ”taivaallisten esikuva ja varjo”. Heprealaiskirje 8:5.
Heprealaiskirjeen 8. luku puhuu myös “tosi telttasta, jonka pystytti Jumala eikä ihminen”. Jae 2.
Tämän hengellisen temppelin eri piirteet ilmaisevat, että se on järjestely, jonka avulla Jumalaa voidaan lähestyä ja palvoa Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin perusteella. Heprealaiskirjeen 9. luku kertoo tästä.
Sen määritelmien mukaan vain kaikkeinpyhin on ”itse taivas”. Tällä perusteella muinaista Jerusalemin temppeliä vastaavasti pyhän, pappien esipihan ja niiden eri piirteiden voidaan ajatella liittyvän maanpäällisiin asioihin, jotka koskivat Jeesusta Kristusta hänen maanpäällisen palveluksensa aikana ja myöskin taivaallisen elämän toivon omaavia Jeesuksen seuraajia.
Heprealaisten 10. luku kertoo “esirippusta”, joka muodosti esteen, joka erotti temppelin pyhän kaikkeinpyhimmästä, ja sanoo sen edustavan edustavan Jeesuksen ”lihaa”, joka hänen oli annettava uhriksi, luovutettava ikuisiksi ajoiksi, jotta hän voisi mennä taivaaseen, vastakuvalliseen kaikkeinpyhimpään.
Heprealaiskirjeen 9. luku: http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Hebr.9.html
8. luku: http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Hebr.8.html
10. luku: http://www.evl.fi/raamattu/1992/Hepr.10.html#o16
Hyviä pointteja, mutta minua häiritsee se, että lasketaan rahassa inhimillisen elämän kärsimyksiä. Se on minusta yhteisöpatologinen piirre: syytetään jo kenties ennestäänkin kärsivää yhteisön ongelmista (kuten yhteiskunnallinen taloudellinen ahdinko). Ihmiset juovat, pelaavat uhkapelejä ja käyttäytyvät siveettömästi jostain syystä. Minusta pitäisi olla kiinnostuneempi kuulemaan yksilön tarinaa kuin laskea valtion kirstun pohjalla olevia roposia. Talous ei tule juoppoja moralisoimalla kuntoon.
Liitonarkin eteen ilmestysmajaan ei saanut mennä kännissä,sillä arkki oli hengenvaarallinen, jonka käytösä känniläinen saattoi tyriä ja kuolla voimakkaseen sähköiskuun (Nahab ja Abihu kuolivat kuten vanhingossa arkkiin väärin koskenut Ussakin) ja saastua lisäksi radioaktiivisesti.
Siksi ylipappien nilkoissa oli kutainen ketju, josta onnetomuudessa saastunut ruumis saatettiin vetää pyhäköstä varovaisesti pois.
Vanhat synnit juoppous, huoruus ja ahneus aiheuttavat kärsimystä myös läheisille. Lasinen lapsuus on yleinen. Juoppo on heikoilla, mutta vielä heikommassa asemassa ovat lapset. Meillä on kuulemma myös lapsijuoppoja.
Jos ei haluta moralisoida, vahvojen tulee ruveta näyttämään hyvää esimerkkiä raittiin elämäntavan puolesta. Se vasta olisi lähimmäisenrakkautta.
Meillä on alkoholimyönteinen yhteiskunta. Olen vähän järkyttynyt alkoholimyönteisistä asenteista kirkossa ja joissakin herätysliikkeissä.
Alkoholi on tabu. Lääkäri pyysi anteeksi kysyessään alkoholinkäytöstäni. Sanoin, ettei tarvitse pyytää anteeksi. Pyytää anteeksi, kun kysyy, kuinka paljon käytän keskushermostomyrkkyä…