Enkelit ylistävät Jumalan kunniaa

Pekka

Kiitos puheenvuorostasi

Raamatussa kerrotaan enkelien ylistävän Jumalaa. Lienee sitten Kuusisen kulttuuriin kuuluva tulkinta siitä, että ylistäminen tehdään laulamatta. Jumalanpalveluksissa kuitenkin meidänkin liturgiassamme ja virsissämme ylistys tapahtuu paljolti laulaen. Kuitenkin niin juutalaisessa liturgiassa kuin vanhan kirkon liturgiassa lähes kaikki osat laulettiin. Niinpä vanhana aikana liturgiaan kokoontumista kutsuttiinkin lauluun kokoontumiseksi.

Edelleen tiedämme, että Vanhan testamentin tekstistä enemmmän kuin puolet on runomuotoista tekstiä, esimerkiksi Jesajan kirjasta vain kolmea lukua lukuunottamatta kaikki on runomuodossa. Niinpä vanhan perinteen tuntien se on siis kirjoitettu laulamalla esitettäväksi.

Kaiken tämän tuntien tuntuu siis mielekkäältä sisällyttää myös ylistys -sanaan laulaminen.

Ilmestyskirjassa puhutaan puolestaan, että enkelit esiintyvät pasuunoita soittaen. Jos he eivät ole laulaneet niin enkelien puhe siinä yhteydessä olisi siis sellaista että puhallinmusiikki ja lausuntakuoro eriintyvät yhdessä tai sitten rap -musiikin esiintymistä jo tuona aikana.

Ilmestyskirja:

11:15 Ja seitsemäs enkeli puhalsi pasunaan; niin kuului taivaassa suuria ääniä, jotka sanoivat: ”Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti.”

Seppo

Kiitos puheenvuorostasi

Enkeleistä puhutaan Raamatussa hyvin paljon. Siksi myös heidän tehtäväkenttänsä on hyvin monimuotoinen. Pyhän kansan historia kertoo hyvin pitkän ajan tapahtumista. Pitkään aikaan kuuluu myös monenlaisia historiallisia tilanteita, niin sodan kuin rauhan aikoja, niin suuren ilon kuin suuren surunkin kausia, niin yltäkylläisyyden kuin suurten puutteidenkin aikoja.

Näin myös enkelien esiintymisessä on valtavia eroja eri tilanteissa. Heidän toimintansa liittyy aina johonkin konkreettiseen tilanteeseen ja siksi myös heidän toimintatapansa on mitä erilaisin eri olosuhteiden mukaan.

On myös huomattava, että RAamattu mainitsee paitsi Jumalan myös Saatanan enkelit. Saatanan ja sen enkelien kohtalona on iankaikkinen tuli eli siis lopullinen tuomio kapinastaan Jumalaa vastaan ja ihmiskuntaa ja luomakuntaa vastaan sotimisestaan ja näidin kohdistuvasta turmion aikaansaamisesta.

Jumalan enkelit toimivat Jumalan asialla. Siksi myös heidän toimintansa on aina kulloisenkin tilanteen mukaista. Jumalan yleinen maailman ylläpito ja siihen liittyvä luonnon ja ihmisten historian johdatus eivät oli ristiriidassa Jumalan enkelien toiminnan kanssa vaan liittyvät Jumalan ylläpidon ja johdatuksen kulkuun muun johdatuksen ja ylläpidon oleellisena osa kokonaisuuteen omana osanaan niin että Jumalan työ toteutuu.

Matias: ”Jumalan enkelit toimivat Jumalan asialla.”

No enkö minä juuri mm. tuota tarkoittanut: ” Raamatun etenkin Vt:n enkelit kun tappoivat ihmisiä J u m a l a n käskystä massoittain ja surutta…”

Seppo

Kiitos keskustelun jatkamisesta ja omien näkökohtiesi täsmentämisestä.

Sotia on käyty historian kuluessa kaikkina aikakausina. Valitettavasti.

Sotatilanteissa usein on kysymys elämästä tai kuolemasta.

Jos Jumalan kansa on joutunut tällaiseen tilanteeseen, niin silloin vihollisen tappaminen on ollut oman elämän säilyttämiselle välttämätöntä. Näin myös meidän aikamme ajankohtaisimmassa sodassa, missä Venäjä on hyökännyt Ukrainan kimppuun. Jo ennen hyökkäystä Ukrainan presidentti vetosi Putiniin, etteivät venäläiset tekisi hyökkäystä. Siinä hän myös sanoi, ettei heistä ole lainkaan miellyttävää tappaa venäläisiä, mutta jos nämä hyökkäävät, niin he sen tekevät.

Enkelien apuun tulo on pyhän kansan historian aikaisissa elämän ja kuoleman vaihtoehtojen tilanteissa ollut senhetkisen sotatilanteen kokonaisuuden kannalta välttämätöntä.

Kun aikoinaan Kangasniemen nuorisopappina kävin pitämässä seuroja eri puolilla pitäjää, niin kylissä asuneet sotia käyneet miehet kertoivat omista hengellisistä kokemuksistaan eri elämänsä aikana. Myös sota-ajan kovien tilanteiden aikana koettu tuli esille useammankin kerran.

Erityisesti muistan erään pienviljelijän, jolla oli kolmisen hehtaaria peltoa. Seurapuheessaan hän kertoi, miten hän kerran näki kuolleen venäläisen, jolla pikakivääri oli edelleen kainalossa. Hän aikoi tarttua kivääriin saadakseen itselleen tehokkaamman aseen. Silloin hän koki ikään kuin jonkun sanovan hänelle, ettei pidä koskea siihen. Niinpä hän ryömikin edelleen vainajan vierelle ja tarkasti, ettei mitään vaaraa enää ollut uhkana. Kun hän kosketti aseeseen, niin se laukesi ja sen sarjatuli tyhjensi lippaan. Jos hän olisi tarttunut aseeseen siitä suunnasta, missä hän aluksi oli, niin tämä sarja olisi osunut häneen. Mutta kuulemansa varoituksen takia hän säilytti henkensä.

Kerron tämän yhden esimerkin lukuisista sota-ajalta koetuista ihmisten. Silloin nuorena pappina sain kuulla vanhempien miesten ja naisten syvästi elämää koskettaneista lukemattomista todistuksista, jotka kertoivat heidän saamastaan elämän johdatuksesta Jumalan antaman armon ja hyvyyden välityksellä. Toisinaan näitä tuli tuli niin paljon, että minun tehtäväkseni jäi ainoastaan loppurukouksen ja siunauksen lukeminen. Olen ikäni kiitollinen noista seurakuntalaisista, jotka avasivat omia suuria kysymyksiään ja kertoivat Jumalan siiremmoisesta työstä heidän elämässään.

Matias, sodista on myös päinvastaisia esimerkkejä tilanteista joissa Jumala on huudettu apuun eikä apua ole kuulunut. Valitessani vuoden rajatietokirjaa tutustuin tällöin mm Satu Maarit Myllyniemen kokoamaan teokseen :’Yliluonnollinen sota’, joka käsitteli sodissamme yliluonnollisiksi koettuja ilmiöitä, ilmiöt noussevat paljolti ihmisistä itsestään, heidän stressistään, peloistaan ja toiveistaan.

Mitä Raamatun enkeleihin tule Jumala käytti heitä tappokoneina muissakin kuin sotatilanteissa, minkä Matias hyvin tiedät: 24:16 Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuhotaksensa sen, katui Herra sitä pahaa ja sanoi enkelille, joka kansaa tuhosi: ”Jo riittää; laske kätesi alas.” Ja Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen luona. >> Jakeen lisätiedot
24:17 Mutta nähdessään e n k e l i n s u r m a a v a n kansaa sanoi Daavid Herralle: ”Katso, m i n ä olen tehnyt syntiä, minä olen tehnyt väärin; mutta nämä minun lampaani, m i t ä h e ovat tehneet? Sattukoon sinun kätesi minuun ja minun isäni perheeseen.”

Seppo

Kiitos kommentistasi.

Nostat esille merkittävän näkökohdan. On tapauksia, missä ihmiset ovat rukoilleet jotain, mutta eivät ole saaneet vastausta haluamallaan tavalla. Otat myös esille sen, miten Jumala on kiivaudessaan uhannut tuhota kansaa.

Näissä tulee esille se, miten Jumalan kokonaisarvio ylittää meidän rajalliset mahdollisuutemme nähdä koko elämän kulkua ja elämämme kaikkia vaiheita. Näissä tulee esille oma rajallisuutemme. Emme voi ymmärtää kaikkea. On paljon selittämätöntä. Tätä kysymyksenasettelua on paljonkin käsitelty vuosisatojen, jopa vuosituhansien kuluessa.

Jobin kirja on kokonainen runoteos, joka käsittelee asiaa. Myös muinaisessa Orientissa oli tämän teoksen kanssa samoja kysymyksiä pohdiskelevaa kirjallisuutta. Ne liikkuvat samantapaisissa pohdiskeluissa. Eri piirien erilaiset teologiset ympäristöt vain ovat muovanneet saman perinteen ilmentymät eri näköisiksi tai sitten toisen kulttuurin kertomukset ovat antaneet joko yllykkeitä toisiin tai muovanneet jo ennestään samaa aihetta käsitteleviä kertomuksia, runoelmia, lauluja, tarinoita.

Erilaisissa elämäntilanteissa ihmisten käsitys Jumalasta on myös muovautunut erilaisiksi. Jossakin tilanteessa on oman elämän ongelmat projisoitu Jumalaan, toisaalla joku on heittänyt oman katkeruutensa Jumalan niskoille jne. Nämä ihmisten omista elämänkokemuksista nousseet ilmaisut ovat sitten luoneet erilaisia ilmauksia meidän Herramme edessä elämisestä.

Kun lähdemme siitä, että Jumala on yksi, niin hänen huolenpitoonsa kuuluu kaikenlaisten inhimillisten kokemusten vastaanottaminen. Peruslähtökohtana on se, että hän on meidät luonut ja siksi hän myös pitää meistä huolen. Siksi myös hänen rakkautensa kohdistuu kaikkeen luomakuntaan. Koska kuitenkin pahan valta valitettavan paljon on lankeemuksen takia päässyt turmelemaan luomakuntaa, niin siksi myös Jumalan vihan ilmaukset ovat pohjimmiltaan Jumalan työtä turmelevien tekijöiden poistamiseen pyrkimistä. Tämä ilmenee Raamatun puheena Jumalan kiivaudesta ja rangaistuksesta pahuutta vastaan. Samaan aikaan on voimassa myös anteeksiannon ja kokonaan uudeksi luovan laajuuteen ulottuvan parantamisen ja olosuhteiden muuttamisen dynamiikka todellisuutta maailmassamme. Muutos on mahdollinen, uudeksi luominen on toteutettavissa. Pyhän Hengen uudistus on realiteetti, joka voi synnyttää uutta uskoa, uutta toivoa, antaa uuden suunnan, uudistaa, lääkitä, parantaa.

Meillä ei siis ole aihetta fatalismiin, ei tarvetta alistua pahan palvelijoiksi. Meitä ei ole kutsuttu lisäämään pahuutta, tyhmyyttä, elämää vahingoittavia ilmiöitä eikä rikkomaan ihmisten välistä yhteistä elämää,

vaan päin vastoin:

tukemaan toinen toistamme, rakentamaan yhteyttä, luomaan uutta ja parempaa, uudistamaan ja kehittämään. Elämä on eteenpäin suuntautumista, Jumalan kunnian kuuluttamista, hänen luomistyössään hänen välineenään toimintaa, evankeliumin ilosanoman eteenpäin viemistä. Hyvän Jumalan rakkauden levittämistä ja armollisen mielen mukaisia mallien esillä pitämistä.

Kiitos Seppo kommentistasi!

Tarja

Kiitos kommentistasi.

Koska Jumala on yksi, niin myös hänen liittonsa on yksi: Elämä hänen yhtedessään. Hän on johtanut kansaansa aina muinaisuudesta alkaen. Uskon isä Aabraham jo eli hänen yhteydessään. Sama usko siirtyi perintönä eteenpäin pyhän kansan keskuudessa. Jumalan kunnioitus oli nimenomaan kokonaisen kansan yhteinen perintö.

Saman kansan vapauttamiseksi Herramme kutsui Mooseksen kansaa johdattamaan orjuudesta vapauteen luvattua maata kohti vaeltamaan, kuten psalmissammekin sanotaan koko kansaa tarkoittaen.

103:7 Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä,

Israelin lapsille suuret tekonsa.

Profeettojen kautta Jumala puhui edelleen kansaansa opastaen. Tämä jatkui eteenpäin. Oppineet ja viisaat kehittivät kokonaisen perinteen kokoelman.

Tämän saman kansan keskuuteen Jumala itse tuli Vapahtajassamme Jeesuksessa. Hän on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Hänessä Jumalan huolenpito ihmiskuntaa kohtaan pääsi täyteen mittaansa. Jeesus on koko maailman pelastus. Hän on sovittanut koko ihmiskunnan kaikki synnit. Siksi syntien anteeksiannon ja keskinäisen yhteyden sanomaa kuulutetaan eteenpäin, kaikkien kansojen tavoitettavaksi.

Jeesus nosti esille vanhan perinteen keskellä olleen näköalan koko maailman voittavasta evankeliumista, sellainen avarakatseisuus, joka myös psalmissamme kaikuu koko luomakunnan liittymisessä Jumalan ylistykseen.

Jokaisessa jumalanpalveluksessa Jeesus on keskellämme, ylösnoussut meidän maan päällä asuvien mukana yhteistä messua elämässä. Saarnauttamansa sanan ja sakramenttien jaon välityksellä hänen läsnäolonsa aktualisoituu jokaisessa liturgiassa, jokaisessa pyhän kansan kokoontumisessa armahtajamme ja pyhittäjämme Jeesuksen eläessä seurassamme, meidänkin elämässämme mukana kulkemisessaan.

Usko Kristukseen on Jumalan kansan kanssa elämistä, yhdessä uskossa, yhdessä toivossa, Vapahtajamme armaan ja hellän huolenpidon varassa, aina siihen asti, että kerran hänen hyvyytensä tähden saamme astua taivaan salien iki-iloon, iankaikkiseen elämään.