Yhdessä Coletten kanssa kotona kuvassa olemme
Yhdessä matkojamme Kamerunissa teimme
Yhdessä evankeliumia ympäriinsä julistimme
Yhdessä eläkepäiviämme Somerolla vietämme
Lokakuun alussa vietämme enkelien päivää. Enkelit ovat Jumalan luomia kuten me ihmisetkin. Jumala on luonut kaiken sekä näkyvän että näkymättömän maailman. Enkelit kuuluvat näkymättömään maailmaan.
SUNNUNTAI 1.10.2023
Mikkelinpäivä (Enkelien sunnuntai)
Jumalan sanansaattajat
Juhlapäivän apokryfiteksti on Tobitin kirjasta. Tobitin kirjassa toimii arkkienkeli Rafael Tobian, Tobitin pojan, seurassa. Nostan esille muutaman kohdan.
Kirjan pääajatus on kiitollisuus. Jumala saa kunnian suurista teoistaan. Hyvyydessään Jumala kuulee rukoukset ja auttaa vaikeuksissa olevia ihmisiä. Näin avun saaneita Tobitia ja hänen sukulaistaan Saaraa kehotetaan kiitokseen ja ylistykseen.
”Kiittäkää Jumalaa,
ylistäkää häntä kaikkien edessä siitä,
minkä hän on hyväksenne tehnyt,
kiittäkää ja ylistäkää hänen nimeään!
Kuuluttakaa kaikille Jumalan mainetekoja,
antakaa epäröimättä kaikesta kunnia hänelle.
2.
Rafaelin toiminnan perustelu on siinä, että Jumala itse on lähettänyt hänet auttamaan perhettä, jolla oli vaikeaa. Enkeli siis ei toimi omin päin, mitä sattuu, vaan toteuttaa Jumalan tahdon kaikessa, mitä hän tekee.
En minä omaa hyvyyttäni tullut teitä auttamaan, vaan Jumala tahtoi minun tulevan.
3.
Enkeli kulki Tobian seurassa pitkän matkan. Hän opasti Tobitin poikaa tuntemattomalla tiellä. Näin Tobia saattoi taivaltaa turvallisesti, perille pääsy oli taattu. Asiat hoituivat. Matkan yhden osuuden estyttyä enkeli toimi Tobian asiamiehenä, ja niin sekin osuus tuli tehtyä.
4.
Rafael oli saanut tehtävänsä kahdenkin henkilön rukousvastauksena. Toinen näistä oli teoksen nimen mukainen henkilö Tobit ja toinen oli järkyttäviä elämänvaiheita kokenut Saara, joka oli menettänyt useita häntä kosimaan tulleita miehiä. Voimme vain aavistaa tämän nuoren naisen, Saaran, hädän ja tuskan sekä syvän surun, kun ajattelemme niitä suomalaisia naisia, joiden aviomies, sulhanen tai poikakaveri oli kaatunut sota-aikana rintamalla. Meidän on vaikeaa ymmärtää sitä itkujen määrää, jota tuon ajan kansalaisemme saivat kokea heidän rakkaittensa kaatuessa sodan kurimuksessa.
Kun sinä ja Saara rukoilitte, minä vein teidän rukouksenne Herran kirkkauden eteen.
5.
Muinoin ei ollut kemiallisia lääkkeitä. Silloin käytettiin luonnosta saatuja parantamiseen käytettyjä tuotteita. Kamerunilaisen anoppini äidinkieli oli douala. Kun kysyin häneltä joidenkin kasvien nimiä ranskaksi, niin hän sanoi, ettei hän tunne niitä ranskaksi vaan ainoastaan doualaksi. Mutta nimien tunteminen ei ollut tärkeintä. Hän tiesi, missä mitäkin kasvia voitiin käyttää erilaisia tauteja ja vaivoja vastaan. Hän myös tiesi, miten niitä käytettiin. Aina 70 ikävuoteen saakka hän ei ollut käynyt kertaakaan lääkärissä, koska nämä hänen käyttämänsä luonnon yrtit olivat pitäneet hänet terveenä. Vasta vanhoilla päivillään hän oli tullut Yaoundeen, miljoonakaupunkiin, missä noita yrttejä ei ollut saatavissa. Silloin hänen piti turvautua länsimaisen koulutuksen saaneisiin lääkäreihin ja näiden määräämiin kemiallisiin lääkkeisin.
Enkeli Rafael neuvoi Tobiaa, mitä luonnon lääkettä hänen piti käyttää isänsä Tobian silmien hoitoon. Tobia teki työtä käskettyä, ja Tobitin silmät aukenivat.
6.
Suitsutus on yleisesti käytössä ortodoksien keskuudessa, maamme toisessa kansankirkossamme. Meidän luterilaisessa kirkossamme sen käyttö on yleensä jäänyt pois. Sillä on kuitenkin ollut ikivanha Raamatun aikainen käyttönsä. Johannes Kastajan Isä Sakarias toimitti temppelissä suitsutusuhria, kun hän sai ilmoituksen Johannes Kastajan syntymästä. Profeetta Jesajan kutsumusnäyn aikana vuonna 738 eKr. suitsutus oli niin voimakas, että se täytti koko temppelin salin. Paavali puhuu evankeliumin julistuksesta evankeliumin tuoksuna.
Tobitin kirjassa kerrotaan, miten suitsutus vapautti Saaraa vaivanneesta pahasta hengestä. Enkeli Rafael oli opastanut Tobiaa oikeaan suitsutukseen. Kun Saaran isä oli tehnyt avioliittosopimuksen Tobian kanssa tyttärestään Saarasta, niin nuori pari toimitti rukouksen ennen avioliiton aloitusta. Toimituksessa käytetty suitsutus karkoitti paljon pahaa aikaan saaneen hengen. Näin juuri perustettu perhe vapautui kaikesta pahasta. Nuori pari saattoi aloittaa avioliittonsa turvallisina Jumalan varjeluksen varassa.
Häätoimituksen rukous ja siunauksen saaminen ei siis ole mikään uusi keksintö. Yhä edelleen vihkitoimituksen suuri anti on Jumalan siunauksen ojentaminen yhteisen elämän oppaaksi.
Juhlapäivän apokryfiteksti: Tob. 12:6–19
Mutta Rafael veti Tobitin ja Tobian muista erilleen ja sanoi:
”Kiittäkää Jumalaa, ylistäkää häntä kaikkien edessä siitä, minkä hän on hyväksenne tehnyt, kiittäkää ja ylistäkää hänen nimeään! Kuuluttakaa kaikille Jumalan mainetekoja, antakaa epäröimättä kaikesta kunnia hänelle.
Kuninkaan salaisuuksia ei pidä paljastaa, mutta Jumalan teot tulee tuoda kiittäen julki. Tehkää hyvää, niin paha ei yllä teihin. Vilpitön rukous ja oikeamielinen apu ovat arvokkaampia kuin vääryydellä hankittu rikkaus. Parempi antaa almuja kuin koota kultaa. Almu pelastaa kuolemalta ja puhdistaa kaikista synneistä Ne, jotka auttavat köyhiä, elävät hyvän ja täyden elämän, mutta ne, jotka elävät synnissä ja vääryydessä, ovat itsensä vihollisia.
Minä kerron nyt teille koko totuuden mitään salaamatta. Äskenhän jo sanoin, että kuninkaan salaisuuksia ei pidä paljastaa mutta Jumalan teot tulee tuoda kiittäen julki. Kun sinä ja Saara rukoilitte, minä vein teidän rukouksenne Herran kirkkauden eteen, ja samoin tein silloin, kun sinä, Tobit, hautasit kuolleita. Kun sinä epäröimättä nousit pitopöydästä ja lähdit hautaamaan vainajaa, minut oli lähetetty panemaan sinut koetteelle, mutta samalla Jumala lähetti minut parantamaan sinut ja miniäsi Saaran.
Minä olen Rafael, yksi niistä seitsemästä enkelistä, jotka ovat Herran lähellä ja joiden on lupa tulla hänen kirkkautensa eteen.”
Molemmat miehet säikähtivät ja heittäytyivät pelon vallassa kasvoilleen maahan. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Rauha teille! Kiittäkää aina Jumalaa. En minä omaa hyvyyttäni tullut teitä auttamaan, vaan Jumala tahtoi minun tulevan. Häntä teidän pitää kiittää kaikkina aikoina, hänelle laulaa ylistystä. Nyt ymmärrätte senkin, että minä en itse asiassa ole syönyt mitään; teistä vain näytti siltä.”
Onnittelut hienosti järjestetyistä Kirkon nuorisopäivistä tamperelaisille. Hienoa, että päivät jatkuvat Tampereella.
Varmasti seurakunnat ovat aina olleet avoimia ja halunneet ottaa nuoret mukaan. Paremminkin yhteiskunta on yrittänyt tätä estellä.
Mutta sitten kun tullaan siihen, että mitä nuorille pitäisi tarjota, niin jos se samaa Viihdettä&Sirkushuveja, kuin mitä saa baareista ja bileistä, mutta vain laimennettuna niin miksi nuoret tulisivat kirkkoon? Kyllähän ennen kaikkea se syy kirkkoon tulemiseen pitää olla uskovien yhteys ja pelastus Kristuksessa.
Laiva merellä on hyvä, mutta meri laivassa ei. Näin myös kirkon kohdalla suhteessa maailmaan.
”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” – Roomalaiskirje 12:2
Mitä jos kirkko tarjoaisi jotakin pysyvämpää ja syvällisempää, kuin mitä maailma tarjoaa, jossa keskiössä on itse universumin Luoja, joka käveli keskuudessamme 2000-vuotta sitten?
En ole koskaan kuullutkaan seurakunnista, jotka eivät ota nuoria mukaan.
Lyhyessä jutussa ei tietysti koko seminaria voi referoida, mutta kiinnostaisi kuulla, konkretisoitiinko näitä toiveita ja tavoitteita mitenkään.
Kirkon (tai osallistumisen) kynnystä pitäisi madaltaa – kuulostaa hyvältä, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Millä tavalla kirkon kynnys on korkea? Mitkä asiat tekevät kynnyksen korkeaksi? Miten niitä asioita muutetaan, niin että kynnys on matalampi?
Olen nähnyt seurakuntia, joiden nuorten iltoihin osallistui säännöllisesti satakin nuorta. Olen ollut useasti mukana kristillisissä nuostentapahtumissa, joihin osallistui tuhansia nuoria. Olen ollut työssä seurakunnissa, joiden kirjoilla olevasta nuorisosta lähes puolet osallistui säännöllisesti seurakunnan eri tavoin järjestämään toimintaa. Olen ollut järjestämässä nuorille toimintaa, jonka muodot vaihtelevat moottorikerhotoiminnasta messuihin. Kynnys mukaantuloon on aina olemassa, mutta silti sen yli pääsee, kun vain menee. Varsin moni on huomannut, että kynnyksen ylittäminen kannatti.
No voi. Tietysti nuoret ovat ja ovat aina olleet osa seurakuntaa. Minäkin ihmettelen, mitä tarkoittaa, että seurakuntaan tulemisen kynnystä tulisi madaltaa. Onko se siis ollut jotenkin korkea? Sanottiin myös, että ideaaliseurakunnassa työntekijät pyytäisivät nuoria mukaan. Eivätkö he tähän mennessä todellakaan ole sitä tehneet? Luulisin, että ovat, joten 3.5. oli varmaan ihan hieno tilaisuus vaan mikä siinä oli uutta, joka lopettaisi jäsenkadon? Erityisesti nuorten aikuisten.
Nuorisotyön menetelmät voisi kiteyttää yhteen sanaan: nykäise. Sitä metodia jokainen nuorisotyöntekijä oppii ja opetetaan käyttämään ahkerasti. Ongelmana alkaa olla nykyisin vain se, että osataanko enää luoda nuoria kiinnostavia toimia, tehtäviä ja paikkoja, joihin nykäistäisiin mukaan.
Mikkelinpäivän aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-1-10-2023/
Tobitin kirjaan viite tässä lukuun 12. Siitä pääsee sitten eteenpäin vaikka koko kirjan lukemiseen.
https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/TOB.12
Vanhempia suomennoksia 1642, 1776 ja 1938 vuosilta pääsee lukemaan täältä. Viitteestä voi sitten mennä eteenpäin toisiin käännöksiin ja myös lukea vaikka koko Tobian kirjaan.
https://www.finbible.fi/Biblia1642/Apokryfikirjat/Tobian_Kirja_12.htm
Lutherin aamu- ja iltarukouksessa pyydämme:
Pyhä enkelisi olkoon minun kanssani, ettei paha vihollinen saisi minussa mitään valtaa. Aamen.
https://katekismus.fi/raamatturippi/42.html
Usein ajatellaan, että vain lapsilla on suojelusenkeli. Kastetilaisuudessa itsekin kehotin vanhempia ja kummeja opettamaan lapselle, että hän voi aina turvautua omaan enkeliinsä, jonka kasvot Jumala näkee päivittäin. Suojelusenkeli on myös jokaisella uskovaisella ihmisellä aikuisenakin on. Esimerkiksi vanhukset ovat tosi iloisia, kun pappi kertoo, että Jumalan enkelit ovat seurana siellä yksinäisissä huoneissa kotona ja vanhainkodissa. – Itse olen kokenut konkreettisen enkelikosketuksen. Olin opiskelijana väsynyt ja nälkiintynyt eräänä keväänä, kun vanhemmillani ei ollut varoja antaa. Sain marraskuussa professorien rouvien stipendin Porthanian opiskelijaruokalaan. Söin siellä aina halvimman aterian aina toukokuuhun asti. Kävelin Vuorikatua alas enkä huomannut, että raitiovaunu tuli Mikonkadun päässä kääntyäkseen oikealle. Silloin koin, että joku veti minut pois raiteilta. Oikea olkapääni sattui vielä seuraaavana päivänä. Katsoin heti taakseni kiittääkseni hengenpelastajaani, mutta ketään ei näkynyt. Silloin vahvistui uskoni sekä Taivaalliseen Isääni että Hänen lähettiläisiinsä, enkeleihin. ”… Hän tuo hurskaat tuomiot: uskoviaan Hän ei unhoita!”
Valma
Kiitos hyvästä kommentistasi.
Kiitos myös omakohtaisesta todistuksestasi miten olet kokenut enkelin avun omalle kohdallesi.
Meillä todellakin on omat suojelusenkelimme.
Ilmestyskirja kertoo myös seurakuntien enkeleistä.
Danielin kirja puhuu myös kansojen enkeliruhtinaista.
Kerronpa minäkin tarinan, vaikka en muista, oliko päähenkilö nimeltään Tobit, vai joku muu eksiilissä asustava heprealainen.
Käytän hänestä nimeä Tobit.
Tobit ihmetteli kun kaupungin temppelissä, (vai oliko se kirkko, aikojen alusta ? ) kerrottiin asustavan nälkäinen ja ahnas jumalolento, joka öisin nousee ylös ja tulee temppeliin ruokailemaan.
Temppelin ovet olivat päivisin auki ja kansan piti uhrata herkkuja. Kaikki leipoivat ja paistoivat maukkaita ja ihmeellisiä kakkuja ja lihavartaita, keittivät vihanneksia ja juureksia, valmistivat mehuja ja panivat olusia, ja kantoivat pyhän huoneen pöydille, niin, että itselle ei jäänyt mitään. Lapset olivat laihoja ja aliravittuja, ja vanhukset kuolivat ennen aikojaan. Tärkeintä oli kuitenkin pitää jumalaolento hyvällä tuulella. Vatsa täynnä se aina katosi päiväksi näkymättömiin, ei tullut syömään ihmisiä. Elettiin siis päivä kerrallaan.
Illalla pyhän paikan ovet suljettiin ja aamulla kun ovet avattiin, kaikki ruoka oli hävinnyt. Oltiin onnellisia, jumalolento oli känyt ja ruoka oli kelvannut, kaikki hurrasivat.
Tobit ei oikein niellyt tarinaa pureksimatta, ja niinpä hän eräänä päivänä meni temppeliin ja piiloutui sen verhoihin ja jäi odttamaan yötä nöhdäkseen minkälainen tämä syöppö olento oikein on. Missään ei näkynyt salaovia tai muitakaan aukkoja, josta joku olisi päässyt sisään.
Kun yö koitti, avautui lattiasta, pitkän pöydän alta luukku, josta ilmeisesti lähti salakäytävä, ja sieltä alkoi lappaa papistoa, sekä heidän kaikkien suuret suvut. Kynttilät lepattaen ja savuten, he kahmivat herkkuja suihinsa ja keräsivät pusseihinsa ja katosivat taas pöydän alle ja aamulla lautaset olivat tyhjiä ja juomat hävinneitä. Osan ruuasta papisto söi itse ja osan myi ulkomaille ja eleli komeasti kansan hyvinnoinnista välittämättä. Pääasia oli, että kansa uskoi ja uhrasi.
Myös Tobit lähti ja meni kertomaan kansalle miten heitä on huijattu jo pitkään ja papiston komea elämä ei suinkaan johtunut jumalan suosiosta, vaan kansan helposta huijauksesta. Kansan oli hyvin vaikea uskoa tuota puhetta, mutta pikkuhiljaa totuus virtasi kuin raikas vesi kansan keskuuteen, ja he vapautuivat valheen kahleista totuuden tielle ja söivät herkkunsa ihan itse.
Toistan, että tarina on kerrottu omin sanoin ja värityksin, mutta sisältö on jäänyt jostain mieleen. Luulen, että Raamatusta, VT:n apokryfeistä.
Tarja
Kiitos kommentistasi
Huomaan että kerrot uudelleen Belin, epäjumalan, palvelijoitten petoksen Kyyroksen aikana. Herran palvelija Daniel paljasti heidän petoksensa. He saivat rangaistuksen vääryydestään.
Kyseessä siis ei ollut Jerusalemissa oleva Herran temppeli eikä väärintekijöinä kerrota olleen pyhän kansan papisto, vaan epäjumalan temppeli ja epäjumalaa palveleva papisto.
Vuosien 1992 ja 1938 käännöksiin pääsee täältä
https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/DAG.2
Vuosien 1642, 1776 ja 1938 käännöksiin pääsee täältä
https://www.finbible.fi/Biblia1642/Apokryfikirjat/baabelin_bel1.htm