Pohjoistansanialaisen Nasholin yläkoulun rehtorin Pulkeria Mrosson toimisto on erinomaisessa järjestyksessä. Pöytää peittää valkoinen liina ja vaaleanpunainen kirjoitusalusta. Ilmoitustaululla on siistissä järjestyksessä nastoilla kiinnitettyinä vuoden 2016 seinäkalenteri, viralliset kirjeet, opettajalistat ja oppilastilastot.
Olen tuonut kouluun vieraan Suomesta, Karjaan yhteiskoulun rehtorin Timo Oksasen.
”Pidättekö te luokkien ovet lukittuina koulupäivän jälkeen?” Timo Oksanen kysäisee keskustelun avaukseksi.
”Meillä ei ole ovia kaikissa luokissa”, Pulkeria Mrosso naurahtaa.
Koulun keskeyttäminen on tavallista
Nasholin koulu on tyypillinen esimerkki uusista paikallishallinnon alaisista eli ward-kyläliittymien yläkouluista. Koulun infrastruktuuri on riittämätön, askeettisten luokkien ainoa opetusväline on liitutaulu. Koululla ei ole sähköä. Parin pienen aurinkopaneelin virta riittää opettajien kännyköiden lataamiseen. Sadevesi varastoidaan suuriin muovitankkeihin. Sadeveden loputtua koulu ostaa veden, joka tuodaan koululle tankkiautolla tai traktorin peräkärryllä suurissa tynnyreissä. Koulun kaivon vettä voi käyttää kasvimaan kasteluun, mutta se ei ole juomakelpoista. Oppikirjoja ei ole riittävästi, eikä koulussa ole tietokoneita. Tukiopetukseen ei riitä varoja, eikä erityisopetusta ole.
Viime vuonna Nasholin koulussa opiskeli 339 oppilasta. Vuoden aikana 10 poikaa ja 13 tyttöä keskeytti koulunkäynnin.
”Miksi oppilaat jättävät koulun kesken?” Timo Oksanen kysyy.
Pulkeria Mrosso huokaisee: Teiniraskaudet, varhaiset avioliitot. Kahdessa tapauksessa tyttö jätti koulun siinä vaiheessa, kun sulhasen suku oli maksanut tytön perheelle morsiusmaksut. Poikia pikkubisnes houkuttelee enemmän, tai sitten poika jää kotiin paimentamaan karjaa. Perinteisen aikuistumisriitin läpikäynyttä ympärileikattua poikaa kohdellaan omassa yhteisössä aikuisena, mutta koulussa häntä koskevat samat säännöt kuin kaikkia muitakin. On niitä, jotka kokevat tämän loukkaavana, erityisesti jos he saavat rangaistuksen. Koulu saa jäädä.
Opetus on vieraalla kielellä
Vierailuhetki osuu koulun loma-aikaan. Koulun pihalla on hiljaista, suuren lehtevän puun alla istuu kolmen opettajan porukka juttelemassa. Oppilaat ovat jo lähteneet, mutta opettajien työ jatkuu. Marraskuu on yläkoulun valtakunnallisten päättökokeiden ja koulun sisäisten kokeiden aikaa. Opettajat tarkastavat kokeita.
”Miten Nasholin koulu pärjää valtakunnallisissa kokeissa?”
Rehtori Mrosso huokaisee toisen kerran.
”En edes haluaisi kertoa teille tuloksista.”
Nelivuotisen yläkoulun päätteeksi melkein puolet (47 %) koulun oppilaista reputti päättökokeissa viime vuonna. Yhteensä 33 oppilasta.
”Vanhemmat eivät näe koulutuksen merkitystä”, Pulkeria Mrosso toteaa. ”Suurin ongelma on opetuskieli, englanti. Oppilas ei ymmärrä opetusta. Teoreettiset oppiaineet jäävät heille vieraiksi. Kodin ja koulun maailmat eivät kohtaa.”
Timo Oksanen kertoo omasta koulustaan: Lukuaineiden lisäksi Suomen yläkoulujen lukujärjestyksessä on käytännöllisiä aineita: käsitöitä, kotitaloutta, musiikkia, kuvaamataitoa, liikuntaa.
Pulkeria Mrosso innostuu.
”Jos meillä olisi käytännöllisiä oppiaineita, vaikkapa kotitaloutta, olisi paljon helpompi näyttää vanhemmille, että lapsi oppii koulussa tärkeitä taitoja. Tansanialainen koulu on liian teoreettinen.”
Kiertelemme Pulkeria Mrosson, Timo Oksasen ja apulaisrehtori Leodgar Moshan kanssa koulun alueella. Luokkahuoneet on tyhjennetty loman ajaksi. Pulpetit on pinottu niihin pariin luokkaan, joissa on ovi. Ovessa roikkuva riippulukko varmistaa, että pulpetit löytyvät luokasta loman jälkeenkin.
Koulu ei näe oppilasta
Meistä moni haluaa uskoa koulutuksen vaikuttavuuteen. Lapsi menee kouluun, oppii lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan. Omaksuu vieraita kieliä, oppii käyttämään tietokonetta, tutustuu luonnon ja yhteiskunnan lainalaisuuksiin. Liittyy täysivaltaisena digilukutaitoisena jäsenenä moderniin maailmanlaajuiseen elämänmenoon. ”Globaali verkottuminen on jo täydellistä ja seuraava vaihe on yhä digitaalisempi globaali todellisuus”, julistaa fb-kaveri päivityksessään.
Koulutuksen siunaus ei kuitenkaan ulotu kaikkien elämään. Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtori Mikko Malkavaara on esittänyt globalisaation symboleiksi tietokoneen (verkon), lentokoneen ja englannin kielen – koulutukseen ja oppimiseen kietoutuvia kaikki tyynni. Maailmanlaajuisen verkottumisen ulkopuolelle ”kulttuuritaskuihin” jääviä globalisaation symbolit vain hipaisevat, jos koskettavat lainkaan. Tansanialaisissa yläkouluissa aloittaa oppilaita, jotka eivät seitsemän vuoden alakoulun jälkeen osaa lukea. Koulu näyttäytyy oppilaalle turhauttavana merkityksettömän ulkoluvun pakkolaitoksena, joka johtaa umpikujaan. Ruumiillinen rangaistus ei vapauta luovaan ilmaisuun. Oppimisvaikeuksia ei ymmärretä. Koulun kulttuuri ei tunnista eikä tunnusta kodin kielen ja kulttuurin arvoa. Koulu ei näe oppilasta.
”A teacher takes time,
to help and teach
with English and Maths
or on a Computer;
It is someone who’s patient
Who never gives less
than the very best.”
Runo Nasholin yläkoulun rehtorin ilmoitustaululla. Koululla ei ole yhtään tietokonetta.
Nasholin koulun opettajat ovat mukana Lähetysseuran ja Tansanian evankelis-luterilaisen kirkon yliopiston Makumiran täydennyskoulutusohjelmassa, jossa opettajille opetetaan uusia, oppilaskeskeisiä opetusmenetelmiä sekä oppimisvaikeuksien tunnistamista ja tukitoimia. Hankkeessa on mukana Merun alueen 16 heikoimmin menestyvää yläkoulua.
Teksti ja kuva: Katri Niiranen-Kilasi, kieltenopettajien kouluttaja, Tansania
Kuvateksti: Nasholin koulurakennuksen edessä vasemmalta Nasholin yläkoulun rehtori Pulkeria Mrosso, Karjaan yhteiskoulun rehtori Timo Oksanen, Nasholin yläkoulun apulaisrehtori Leodgar Mosha.
Heli Hämäläinen :”He tekevät lähetystyötä tällä kentällä lähimmäisenrakkaus ja Jeesus keskiössä. He etsivät Jeesuksen tavoin ihmisyyttä väkijoukosta synnin metsästyksen sijasta.”
Toivotaan, että he löytävät etsimänsä. Mielestäni yhteyttä ei kuitenkaan löydy, ellei ymmärretä sitä, että myös kirkkohallituksen toisinajattelevilla jäsenillä ja Jukka Keskitalolla on ”järki ja omatunto” ja myös heitä ”on kohdeltava veljeyden hengessä” eikä demonisoitava ”hyvässä rasvassa olevan noidanpolttokoneiston” edustajiksi, ”jotka ampuvat puskista, ja mieluiten selkään”.
Tottahan se on, että on vaikea ylittää asioita, jotka tiellemme osuvat, kuten henk.koht. esimerkiksi sitä, että sain luterilaisen kirkon papiksi vihityltä kuulla olevani puolisoni laillisen harrastuksen hyväksyvänä ”vaarallisinta mitä maa päällään kantaa”. Miten ortodoksiuskon arvot kulttuuriperintönä saaneen tulisi suhtautua esim. tuollaiseen asiaan, kun on jo lapsena oppinut, että pappeus on yksi sakramenteista?
Arkkipiispa Mäkisen ateeksipyytö oli tulkittavissa kirkon hyväksynnäksi seksuuaalisesti poikkeavuudelle. Meille, jotka emme sitä hyväksy; osoitettiin samalla ovea. Joen eipä ihme jos vähän kohua syntyi.
Vieläkö se harha on näin vahvasti elossa, että kirkko on – ja sen tulisi olla – kaikissa asioissa samaa mieltä olevien yhteisö? Kirkon ykseys perustuu sen keskukseen, Kristukseen, eikä yhtä mieltä olemiseen kaikissa ajallisissa kysymyksissä. Ei kirkon kannanotto vähemmistön kohteluun ole toisella kannalla oleville mikään lähtökäsky.
Seksuaaliset poikkeavuudet ovat todellisia. Jos niitä ei hyväksy, se on joko tietämättömyyttä tai julmuutta, varmaan molempia.
Vähemmistön kaltoinkohtelua…julmuutta…tietämättömyyttä, jos ei hyväksytä. Toivottavasti en koskaan ajattele Raamatun Jumalasta näin, joka on meille hyvät elämän ohjeet ja puitteet antanut. Näissäkin kysymyksissä. Ilman monimutkaisia tulkintoja. Tie on suora ja selvä.
”Tie on suora ja selvä.” Ei ole. ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat. Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”
Niin, sille suoralle ja kaidalle tielle portti on ahdas. Raamatun tulkinta ajan henkeen ei mahdu siitä, jos mielii sille tielle. Harvat kulkevat sillä tiellä, harvat saa kuullakaan enää siitä tiestä. Yhtälailla se on kyllä mahdollista sille tielle päästä, kuten ennenkin. Luonnostaan meistä kukaan ei kulje oikeaa tietä, ellei Isä vedä Poikansa kautta ja pidä tiellä.
”Raamatun tulkinta ajan henkeen ei mahdu siitä, jos mielii sille tielle.” Ajassa liikkuu monta eri henkeä. Yhden torjuessaan joutuu toisen valtaan. Sen vuoksi on valvottava, siis pidettävä silmät avoimina. Asioita on arvioitava aina uudestaan rakkauden käskyn näkökulmasta. Selvät ja suorat tiet näyttävät ylkeensä vievän harhaan.
Voi kun olisi aikanaan tiennyt mitä Kari Mäkinen pyysi anteeksi niin johan siitä olisi voinut kohu noustakin. En saanut enkä saa vieläkään selvää mitä pyydettiin anteeksi ja oikeastaan en ymmärtänyt sitäkään keneltä hän pyysi anteeksi. Sillä nyt ei niin erityistä merkitystä pyysikö arkkipiispan roolissa vai ykstyishenkilönä.
Voisin tähän kopioida suoraan pätkän arkkipiispan puheesta, josta mielestäni käy aika hyvin selville, mitä arkkipiispa tarkoitti anteeksipyynnöllään.
”Kun ajattelen kaikkea ulkopuolelle työntämistä ja kohtelua, johon olemme vuosikymmenien mittaan kirkkona ja yhteiskuntana syyllistyneet seksuaalivähemmistöjä kohtaan, ja miten edelleen niin tapahtuu, minusta tässä on anteeksipyynnön paikka. Selittelemättä ja kiertelemättä”, arkkipiispa sanoi.
Arkkipiispan mukaan homoseksuaaliset ihmiset ovat vuosien varrella joutuneet yhteiskunnassa ja kirkossa torjutuiksi sairauteen, rikokseen tai erityiseen syntisyyteen vedoten. ”Se on julma osa suomalaista kertomusta, myös kirkon kertomusta.”
Mitä tämä sitten Jusu Vihervaaran mielestä tarkoittaa? Mielestäni arkkipiispa sanoo tuossa, että seksuaalivähemmistöjä on kirkon ja yhteiskunnan taholta menneiden vuosikymmenien aikana leimattu rikollisiksi ja sairaiksi ja heistä on kirkossa tehty erityisiä syntisiä muihin ihmisiin verrattuna. Kaiken tämän oikeuttamana seksuaalivähemmistöjä on työnnetty ulkopuolelle ja kohdeltu kaltoin. Arkkipiispa piti tätä julmana tapana toimia toista ihmistä kohtaan ja halusi pyytää tätä anteeksi.
En henkilökohtaisesti koe sitä niin, että kirkko tai arkkipiispa olisivat aivan erityisellä tavalla anteeksipyynnön velkaa vaan enemmän iloitsen siitä, että kirkon piirissä on ihmisiä, jotka tiedostavat ja myöntävät sen, että on toimittu väärin.
Se on surullista, että jotkut ihmiset kokevat arkkipiispan sanat siten, että heidät työnnetään ulos kirkosta. Tuntuu karulta, että joku on pahoillaan siitä, että arkkipiispa ei hyväksy seksuaalivähemmistöjen kaltoinkohtelua ja ulos työntämistä.
Vaikka kirkko ja yhteiskunta nykyisin irtautuvatkin toisistaan, historiassamme niiden välinen sidos on ollut vankka. Kirkon voi ymmärtää olevan vastuussa vähemmistöjen kaltoinkohtelussa ainakin arvojen määrittäjänä ja välittäjänä. Tätä ymmärtääkseni pyydettiin anteeksi.
Syntejä tulee pyytää anteeksi Jumalalta ja tarpeen tullen myös ihmisiltä. Mutta arkkipiispa pyytää anteeksi sitä, että on oltu Raamatun Sanalle kuuliaiset. Sillä Jumalan Sana kieltää kaiken haureuden sekä Vanhassa Testamentissa (3Ms.18:22) että Uudessa Testamentissa (Rm. 1:22-27). Eivät muut syntiset, kuten varkaat tai juomarit vaadi äänekkäästi yhteiskunnan hyväksyntää synnilleen. Mutta homot varmaan kokevat toimivansa omatuntoaan vastaan, ja siksi tahtovat vaientaa sen äänen vaatimuksillaan elämäntapansa hyväksymiseksi.
Mua häiritsee tässä koko jutussa eniten, se miten asia vaikuttaa evankeliumiin ja sen merkitykseen.Mikäli kaikki seksuualisuuden ilmenemismuodot hyväksytään, niin mihin katoaa synti? Jos synti taas katoaa, niin mihin tarvitaan evankeliumia? No ehkä se ei katoakkaan. Mut sen voima häippäsee.
”Mikäli kaikki seksuualisuuden ilmenemismuodot hyväksytään, niin mihin katoaa synti?” Valtaosa synneistä on muuta kuin siveysrikoksia: varkaudet, murhat, ahneus, häijyys, petollisuus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Sitäpaitsi nyt ei ole kysymys ilmenemismuodoista, vaan ihmisen ominaisuudesta, hänen suuntautumisestaan, jota hän ei ole valinnut eikä voi muuttaa.
Oikeassa olet Martti. Syntisyyttämme emme voi muuksi muuttaa.
Kyllä se meissä on aika tiukasti kiinni. Varsinkin siveellisyyden alueella. Mikäli tällä alueella anetaan kaikelle lupa, niin muillakaan alueilla ei rajoja lopulta voi asettaa. En ole kuullut kyllä mistään vakuuttavista todisteita kyseisten ominaisuuksien olemassaolosta.
Käsittääkseni kyse on vain siitä, että asiaa on jauhettu niin paljon, että sitä on vain alettu pitää todistettuna.
”Syntisyyttämme emme voi muuksi muuttaa. Kyllä se meissä on aika tiukasti kiinni. Varsinkin siveellisyyden alueella.” Tuo on mielestäni vaarallinen harha. Jos synti ymmärretään pääasiassa siveyden rikkomuksiksi, tulee helposti sokeiksi niille synneille, joita päivittäin teemme arkipäiväisemmillä elämänalueilla: ”Epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset.”
Kiitos tekstistäsi
Tutun tuntuista touhua. Meillä Kamerunissa valtion kouluissa saattoi toisinaan opettaja olla poissa koulusta, joten miksi sitten lapset olisivat sinne tulleet. Vähän paremmissa aatteellisissa kouluissakin saattaa olla satakunta oppilasta luokassa eikä siinä ehdi paljoa muuta kuin vihkoja korjaamaan. Vasta lähetyskoulut tai sitten kalliin rahan yksityiskoulut ovat tasokkaita. Niissä sitten jo oppii ihan oikeasti.
Täältä käsin on vaikea, jopa mahdoton tajuta miten alkeellisissa oloissa jossain eletään. Moni kehitysapuhanke menee harkoille pelkästään tämän kotimaisen tietämättömyyden tähden. Lähettien paikalla olo mahdollistaa avun oikeat kohteet.
Millähän tavalla EU:n antama tuki kehitysmaiden hallituksille vähentää tänne pyrkivien määrää? Luulenpa sen olevan Kankkulan kaivoon heitettyjä miljoonia.
Pekka, luulo ei ole tiedon väärti https://europa.eu/eyd2015/fi/content/eu-development-aid
Kiitos Seija. Hyvä on kun tietoa saa lisää. Mietin vain tuota blogia ja sitä ettei koulussa seitsemässä vuodessa opita edes lukemaan. Kuinkahan moni EU: n tukemista 14 milj. lapsesta on samassa asemassa. Miellämme koulun ja koulutuksen, ehkä vähän eri tavalla täällä. Aiemmin uskoin sen tuottavan automaattisesti hyvinvointia. Blogin mukaan se ei ole aina suinkaan ole niin.
Eipä tuo lukutaito ole erityisen vahva edes maailman kolmanneksi väkirikkaimmassa maassa USA:ssa. Täällä Kotimaa24:n sivuilla olen toisaalla USAn opetusministeri palstalla kertonut sikäläisistä oloista:
”Noin kolmasosa USA:n väestöstä ei pysty lukemaan tavallista sanomalehtitekstiä. Kun tuon noin 63 miljoonan lisäksi tulee vielä noin 44 miljoona jotka eivät selviä tuoteselostusten lukemisesta, niin lukutaito on jopa alhaisempi kuin Kamerunissa keskellä Afrikkaa. USA:ssa lukutaidottomien määrä kasvaa noin 2,2 milj. hengellä vuodessa.”