Me hyväksymme sinut, mutta emme sitä, mitä sinä teet.
On helppo arvata, että edellisen lauseen jälkeen aletaan puhua esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksista tai esimerkiksi naispappeudesta. Tällä kertaa arvaus osuu harhaan pahan kerran.
Yle uutisoi viime viikolla, että tupakointia yritetään vähentää veronkorotuksilla.
Otsikkoon oli laitettu sitaatti haastatellulta virkamies Meri Paavolalta sosiaali- ja terveysministeriöstä: ”Me haluamme suitsia tupakkaa, emme niinkään tupakoitsijoita.” Se oli vastaus toimittajan kysymykseen: ”Lakiuudistus, veronkorotus – ollaanko tässä suitsimassa tupakanpolttoa ja tupakoijia ankarallakin kädellä?”
Olen kiinnittänyt aikaisemminkin huomiota siihen, että esimerkiksi tupakoinnista keskustellaan osin samalla tyylillä kuin vaikkapa naispappeudesta tai seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Sama pätee varmasti moniin muihinkin asioihin.
Kahteen jälkimmäiseen keskusteluun törmään kuitenkin usein nykyisessä työssäni Kotimaan palveluksessa. Parveketupakointikeskustelua sen sijaan seurasin jokin aika sitten nykyisen asuintaloni Facebook-ryhmässä.
Keskustelua voisi tarkastella esimerkiksi erilaisten roolien tai arkkityyppien kautta. Jatkan tästä näkökulmasta joskus myöhemmin. Sitaattiin liittyen mielenkiintoisempaa on ilmiön ja ihmisen erottelu.
Niin seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin, uskonnolliseen toimintaan kuin parveketupakointiin nuivasti suhtautuvat usein vakuuttelevat vastustavansa vain asiaa, ei sen takana olevaa ihmistä.
Tupakointi ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat hyvin erilaisia asioita, eikä tarkoitukseni ole rinnastaa niitä. Kaikkiin mainittuihin keskusteluihin kuitenkin liittyy yhtenä näkökulmana tahdon ja valinnanvapauden tarkastelu. Yhtä lailla keskusteluja yhdistää kinastelijoiden toisistaan eroavat näkemykset yksilön oikeuksien välisistä suhteista.
Me hyväksymme sinut, mutta emme sitä, mitä sinä teet –erottelun voi ajatella joko retorisena temppuna tai muistutuksena asioiden ja ihmisten erillisyydestä.
On mahdollista, että tupakoitsija kokee tupakoinnin osana identiteettiään ja kokee kaikki tupakoinnin vähentämiseen tähtäävät toimet henkilökohtaisena loukkauksena. Tämä ei kuitenkaan tunnu erityisen todennäköiseltä. Suivaantuminen johtunee ennemmin yksilön vapauteen liittyvistä kysymyksistä.
Seksuaalinen identiteetti on kiinteä osa ihmistä, eikä ole nykytiedon valossa oma valinta. On luonnollista, että seksuaalivähemmistöjen oikeuksien rajoittamista toivova puhe loukkaa seksuaalivähemmistöihin kuuluvia. Kyse ei ole vain ”toiminnan” kritisoimisesta, vaan ihmisen persoonan tasapainoiseen toteutumiseen liittyvistä kysymyksistä.
Tupakoinnin tapauksessa kyse ei siis välttämättä ole vain retorisesta kikkailusta. Jälkimmäisessä tapauksessa erottelevan lausahduksen sanoja itse voi ajatella seksuaalisen suuntautumisen olevan arvovalinta siinä missä vaikkapa puoluepoliittinen suuntautuminen. Sitä ei kuitenkaan nykyisen tiedonvälityksen kaudella voida pitää lieventävänä asianhaarana kovinkaan monen ihmisen kohdalla.
Jos loukkaannut otsikon mukaisesta retoriikasta, niin sille ei voi mitään. Kuitenkin ajatus siitä, että tulee rakastaa lähimmäistä vaikka ei hyväksykään hänen tekemiään ratkaisuja on kristillisen elämänasenteen ydin. Jumalan ihmisrakkauskaan ei merkitse pahuuden tai itsekkyyden hyväksymistä, vaan Jumala rakastaa meitä siitä huolimatta millaisia olemme.
Uskova rakastaa uskomatonta Jumalan meihin vuodattamalla rakkaudella (agape).
Tähän Rakkauteen sisältyy aina Totuus, joka vastaanotettuna tekee ihmisen vapaaksi.
Kuten aikaisemmassa kommentissani yritin selventää, niin tekomme ovat meitä. Siitä me puhumme mikä on sisimmässämme. Pedofiili harjoittaa ’suuntautumistaan’ eli näyttää ”uskonsa” teoillaan. Näin kaikissa muissakin tekosynneissä, jotka ovat tulos, osoitus erosta Jumalasta.
Jos minussa ei olisi Jumalan minuun vuodattamaa rakkautta, en olisi pystynyt enkä pysty rakastamaan mitä kauheimpiin rikoksiin syyllistynyttä, joiden rinnalla on seurakunnassani jo lapsesta lähtien kuljettu. Rinnalla kulkeminen edellyttää samalla tiellä kulkemista. Tällä Tiellä tunnustetaan puutteemme ja lankeamiset, ja nousemme jälleen.
Me emme voi ketään rakastaa taivaaseen, eikä ihmisen saastaisuus ole eri asia kuin tuo ihminen, oli ”likaa” paljon tai vähän.
Kun haluan rakastaa Jumalaa yli kaiken, niin haluan toimia siten, että ihminen pääsee taivasten valtakuntaan. Kun kirjoitan Jumalan sanasta tästä opetusta, niin olenko minä tuomari vai pelastajan ja armon evankeliumin asialla. Synnintunto syntyy synnin tunnistamisesta ja siksi Paavalin evankeliumi sisältää useita syntiluetteloita.
Kun pyydän syntistä lukemaan lakia, joka on syntistä varten olemassa, niin olenko loukkaava vai vain Raamatun evankeliumin opettaja? Onko Raamattu sallittu kirja luterilaisen viestintävälineen käytössä vai pitäisikö sen olla kirkkolain mukaan ylin ohje? Jos pyydän lukemaan esim. 1 Tim. 1:8-11, niin olenko evankeliumin julistaja, kuten Paavali asian ilmaisee jakeessa 11 syntiluettelon jälkeen? Onko evankeliumista karsittu nykyään lain opetus, joka tuo synnin esille ja tarpeen armoon? Nyt useat tuntuvat olevan ns. siivosyntisiä tai jopa synneillä ylpeileviä tai syntisten pelastumista välinpitämättömiä.
Vertaus ontuu. Seksuaalinen suhde kahden aikuisen välillä ei aiheuta haittaa muille. Tupakointi sen sijaan aiheuttaa. Yllättäen saattaa joutua alttiiksi myrkylliselle savulle. Pidetään normaalina että ihminen peseytyy eikä haise muiden läsnäollessa. Tupakoitsija saattaa polttaa ennen bussiin nousua eikä pidä mitenkään outona työntyä muiden sekaan hirveältä naisten.
Tupakointi aiheuttaa hajuhaittaa ja synnillinen elämä aiheuttaa kiusausta muillekin sen kokeilemiseen ja siihen kiinni jäämiseen. Moni ihminen on kokeilunhaluinen ja sen seuraamuksena syntyy monimutkaisia suhteita. Raamatun opetus on selkeää ja suosittelen luettavaksi esim. 1 Kor 6:9-11.
Uusin Raamatun kansalle käännös 2012 käyttää tuossa kohdassa käsitteenä ”homoseksuaalisuuden harjoittajat”, kun 1992 käännös käyttää käsitteenä ”miesten kanssa makaavat miehet”. Jumalan valtakuntaa pääsy on kallein asia minusta ja sieltä pois joutuminen ei ole leikin asia.
Paavalin sanat μαλακοι ja αρσενοκοιται ovat hankalia käännettäviä. Edellinen viittaa pehmeyteen, kenties alistumiseen. Jälkimmäisen miestä ja makaamista tarkoittavat osat eivät ole selvässä suhteessa toisiinsa. Voisiko sen suomentaa arkikielellä panomieheksi? Ymmärrän, että Paavalu paheksuu sukupuolista vallankäyttöä, sekä pakottamista että suostumista.
Juhanille: Omakohtaisen kokemuksen perusteella voin sanoa, että läheisen ihmisen homoseksuaalinen suhde voi aiheuttaa kärsimystä muille, nimittäin mielipahaa ja häpeän tunnetta lähiomaisissa. Vuosien mittaan tosin opin ymmärtämään, että läheiseni ei voinut olemukselleen mitään, ja vakiintunut parisuhde oli varmaankin hänelle hyväksi, mutta ei tämän intellektuaalinen ymmärtäminen vienyt surua sydämestäni.
Yrjö Sahama,
oletko analysoinut sitä, miksi läheisesi homous aiheutti sinussa mielipahaa ja häpeäntunnetta ja aiheittaa edelleen surua sydämessäsi?
Jormalle: Olen kyllä työstänyt tuota asiaa sekä yksin pohdiskellen että terapeutin kanssa, mutta ei ymmärtäminen poista tunteita.
Mitä me rukoilemme, kun sanomme: ”päästä meidät pahasta?”
Joona herättää ajatuksia: ”Me hyväksymme sinut, mutta emme sitä, mitä sinä teet.”
Johannes sanoo kirjeessään:
”Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.
Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.
Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.
Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” 1.Joh.kirj.5
”Päästä meidät pahasta…” Kun rukoilemme tuon lauseen, niin sitä ennen sanotaan: ”älä saata meitä kiusaukseen, vaan…” Kysymys kuuluukin, onko tuo paha, josta tuossa anotaan pääsyä, itsemme ulkopuolella, vai sisäpuolella, jos olemme Kristittyjä? Onko vääryytemme ja pahuutemme oma valinta?
Eikö Raamattu selkeästi suorastaan huuda, että ihminen on langennut syntiin? Eihän kuolemaa ja rangaistustakaan olisi, ellei Jumalan käskyä olisi rikottu. Käsky oli selvä ja koski Adamia (ihmistä), Evaa ei ollut vielä otettu Adamista. Käsky kuului: ”Älä syö tuosta yhdestä puusta…”
Teot puhuvat puolestaan, sanotaan, mutta millaisia ovat niiden Kristittyjen teot, jotka pyytävät Jumalalta: ”päästä meidät pahasta?”
Jos ajattelemme Johanneksen ajatusta: ”Koko maailma on pahan vallassa” ja ”Kristitty ei tee syntiä” , niin olemmeko niitä, jotka ovat syntyneet Jumalasta?
Johannes erottelee synnin joka on kuolemaksi ja synnin teot, jotka ei ole kuolemaksi. Miten me tämän ymmärrämme?
Kristitty on siis yhtä, kuin hänen tekonsa, mutta miten me voimme silloin sanoa: ”Emme tuomitse sinua, vaan tekosi.” Tai: ”Hyväksymme sinut, mutta emme sitä, mitä sinä teet.”
Paavalin teologiassa ilmenee selvänä ajatus, että ihminen, joka elää Kristuksessa, ei elä enää itsessään, eli omat teot ovat kuolleita ja Uskon kautta Kristukseen, olemme vapaat noista kuoleman teoista, joita me lihan puolesta edelleen teemme. Paavali sanoo selvästi: Älkää katsoko siihen mikä on maan päällä, vaan katsokaa Kristukseen, joka on Taivaassa.
”Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.
Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte.” Kol.3
Moni ajattelee. että tuo kuolettaminen tarkoittaa lihallista taistelua ja kilvoittelua lain noudattamisen puolesta, mutta kuoleminen on aivan toista. Se on asettumista kuolleeksi omista teoista. Paavali sanoo toisaalla:
”Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” Gal.2
Ja jatkaa toisaalla:
”Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä.
Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.
Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.
Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.” Room.14
Älkäämme siis turhaan loukkaantuko toisiimme, koska ihminen tekee toista ja puhuu toista. Olemme kaikki osalliset vääryyden töihin, me kiivailemme ja arvostelemme toisiamme, olemme kärsimättömiä ja laupeudettomia, meissä asuu se paha jonka tähden maailmassa on ahneutta ja eriarvoisuutta. Armosta meidät on pelastettu, ei tekojen kautta.
Jos olisimme tahdoltamme vapaat, olisimme kuin Jumala, joka tekee mitä tahtoo Lain täyttäminen olisi meille vapaan tahdon asia. Nyt se ei sitä ole, koska olemme langenneet syntiin ja mielemme on niin turta pahuudesta, ettemme välttämättä edes näe omaa vääryyttämme. Uskomme synnin itsessämme sanan mukaan ja uskomme lahjavanhurskauden itsessämme sanan mukaan.
Jos tahdomme hyvää tehdä, niin teemme sen kuitenkin ansio mielessä, jos teemme pahaa, niin pyrimme sen kätkemään. Jumala haluaa meiltä Totuutta salatuimpaan saakka. Tunnustakaa vääryytenne, niin Hän on vanhurskas ja antaa meille syntimme anteeksi. Hän Puhdistaa ja Pyhittää meidät.
Älkäämme siis tehkö Jumalan työtä Kristuksessa Jeesuksessa turhaksi, katsomalla vain omiin tekoihimme, vaan uskokaamme Jumalaan, Kristuksen kautta, sillä sanotaan: ”Minun vanhurskaani ovat elävä uskosta”
Uskon kautta me saamme elämän ja yltäkylläisyyden, Ilon ja Rauhan, emme tekojemme kautta, sillä ne ovat synnissä tehdyt. Hengellä kuolettakaa lihan teot, niin te vaellatte Hengessä, liha ei mitään hyödytä, se tekee vain kuolleita töitä.
Paavali sanoo vielä: ”Sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.” Room.14
Yrjö Sahama. Moni avioeroon johtaneessa uudessa suhteessa oleva sanoo, ettei voinut itselleen mitään. Jeesus sanoo, että se johtuu sydämen kovuudesta. Ajatuksista lähtevät pahat teot, jos niille antaa vallan. Sen jälkeen jää lihan koukkuun.
Emmekö ole syntymästämme asti lihan koukussa? Jeesus voi meidät siitä irrottaa ja pehmentää kovan sydämemme. Emme voi itsellemme mitään.
Vaeltakaa Hengessä opettaa Paavali ja voitte silloin lihan himot voittaa Jeesuksessa. Tarvitsemme Hengen voimaa vastustaa pahaa voidaksemme vaeltaa totuudessa. Syntiluettelon jälkeen Paavali korostaa, että tuollaisia te olitte ennen. Esim. 1 Kor 6:11 (lue edellä kaksi jaetta).
”Tarvitsemme Hengen voimaa vastustaa pahaa voidaksemme vaeltaa totuudessa.” Onko Hengen tehtävä auttaa meitä loistaviksi uskon sankareiksi? Ei. ”Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki. Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja.”
Paavali sanoo: ”Hengellä kuolettakaa lihan teot.” Tuo tarkoitta ”tehdä tyhjäksi.”
Synti, joka meidät niin helposti kietoo, tehdään tyhjäksi sanomalla saatanalle, joka syyttää: Olen kristuksen oma, mene pois, minua et enää saa kiedotuksi lain alle, sillä Kristus on minulle lain loppu, olen Hänen ja elän Hänessä, käänny Hänen puoleensa, jos haluat saada minusta otteen ja syyttää minua kelvottomuudestani. Lihallisen luontoni olen haudannut KRISTUKSEN KANSSA, ja sen minkä vielä liassani vaellan, vaellan Jumalan Pojan uskossa, Hänessä joka voi minut kaikesta Pelastaa, Pyhittää ja Kirkastaa.
Olen hänen omansa, sillä omat tekoni ovat kuolleita. Kristuksessa voin kaiken minkä antaa. Hänessä olen vapaa, sillä Hänen nimensä on Vapahtaja.
Mene äläkä enää syntiä tee! Kuka sanoi näin annettuaan synnit anteeksi?
Onko ’mene äläkä enää syntiä tee’ anteeksiannon ehto vai kannustava kehotus?
Martti Pentti :”Onko ‘mene äläkä enää syntiä tee’ anteeksiannon ehto vai kannustava kehotus?”
Kun sana synti, hamartia, on alunperin tarkoittanut ”harhaan osumista”, se on käsitykseni mukaan ”kannustava kehotus” hahmottaa maalitaulunsa jatkossa paremmin. Noissa ”maalitaulujen” Raamatun mukaisissa valinnoissa on mielestäni hyvä muistaa sekin Raamatussa yli 300 kertaa oleva kehotus: ”Älä pelkää”.
”Älä enää syntiä tee, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin” sanoi Jeesus Joh. 5:14. Kovaa opetusta, jonka voi kokea olevan lähellä uhkaamista, kun sanojana on Jumalan Poika.
“Älä enää syntiä tee, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin” Miten tuo ’ettei sinulle kävisi pahemmin’ pitäisi ymmärtää? Sen voi kokea uhkauksena, jos arvelee sen tarkoittavan Jumalalta tulevaa rangaistusta. Minä uskon sen pikemminkin viittaavan siihen, että synti tuottaa luonteensa mukaan vain pahaa, vaikka kaikkea hyvää lupaisikin.
Missään kohdin Raamattua ei anneta lupaa vääryyden töihin, eikä lain rikkomuksiin. Juuri sen tähden ei kukaan voi pelastua lain kautta.
Kristitty ei olekaan sidottu enää käskyjen viidakkoon, vaan kaikessa vaikuttaa Jumalasta meihin tullut Rakkaus, jonka meissä vaikuttaa Jumalan Pojan usko. Emme siis pelastu sen tähden tai jää pelastumatta, mitä teemme tai jätämme tekemättä.
Usko saa aikaan meissä sen, että vaellamme Jumalan valmistamissa teoissa. Meitä ei tuomita enää tekojen lain mukaan, vaan uskon lain mukaan.
Kun olemme Kristuksessa, olemme Hänen kauttaan saava Pelastuksen, kun pysymme Hänessä, emmekä, lähde enää takaisin ansaitsemaan vanhurskautta omien tekojen kautta.
Juuri tässä on uskonkilvoitus, sillä maailman henki vaatii ja huutaa ihmiseltä oikeita tekoja vanhurskauden mukaan elääksemme. Me olemme kuitenkin kuolleet omille teoillemme ja vanhurskaudumme uskon kautta Kristukseen. Tätä ei maailma ja sen tekopyhät sulata. He sanovat: ihmisen täytyy itse ansaita Armo ja Jumalan hyväksyntä.
Tuo ei ole Kristinuskoa, vaan kirottua evankeliumia, vaikka monet sen nimissä hurskastelevatkin.
Emme pelastu lain teoilla, mutta voimme hukkua laittomuuden teoilla, jos Jumala hylkää meidät laittomuuden tekijöinä, joiden omatunto ei enää kolkuta, vaan ylpeilemme synneillämme tai lähdemme tukemaan toisten syntistä elämää, mutta emme parannuksentekoa.