Maamme päättäjät etsivät kulkukelpoista tietä, kun talouden alamäki uhkaa yhteisen elämän mahdollisuuksia. Äsken kuulimme Israelin kansan tiestä autiomaassa. Jumala sanoi Moosekselle: ”Lähde kulkemaan muiden edellä. Lyö kallioon, niin siitä alkaa juosta vettä ja kansa saa juodakseen.”
Vesi on elämälle välttämätöntä. Välillä yhteinen elämä voi muuttua vedettömäksi ja autioksi. Johtajan tehtävä on kulkea edellä ja etsiä joukolleen sen elämälle välttämätön vesi. Johtajan asema on yksinäinen ja hän tuntee tehtävänsä mahdottomuuden: Kuinka kovasta kalliosta voisi tulla vettä?
Autiomaa ympärillämme on tiukentuva talous, joka pakottaa rakenteellisiin korjauksiin. Tai ennemminkin autiomaa on länsimainen elämäntapamme, joka on perustunut liian pitkään hiilen ja öljyn polttamiseen sekä kasvavaan kulutukseen. Muutosta on yritetty turhaan. Vedettömästä autiomaasta pitäisi löytää elämä, vaikka sitten läpi harmaan kiven.
Tämän ajan päättäjät tarvitsevat tukemme, että he voivat tehdä rohkeita ratkaisuja paremman tulevaisuuden hyväksi. Luterilaisen ajattelun mukaan esivalta palvelee Jumalan hyvää tarkoitusta, kun se pitää kurissa erilaisia yhteistä elämää varjostavia uhkia.
Puolustusvoimatkin ovat olemassa elämän puolustamiseksi uhkia vastaan. Puolustus-voimauudistus on nyt toteutusvaiheessa. Se on vaatinut ja vaatii edelleen paljon suunnittelua ja työtä. Päämääränä on, että puolustuskykymme säilyy uskottavana.
_ _ _
Olin hiljattain Hennalan varuskunnan viimeisessä alokaskirkossa. Varusmiehet ja naiset lauloivat vahvasti tuttuja virsiä: ”Pidä meitä turvissas, Jeesus armohelmassas. Suojaas sulje isänmaamme, sulta kaiken lahjaks saamme. Johda Jeesus rakkahin, meidät taivaan kotihin.” Nuorten sotilaiden vahva laulu antoi minulle toiveikkaan mielen. Jumalanpalveluksella tuntui selvästi olevan näille nuorille ihmisille merkitystä. Arkisen palveluksen keskellä on lähde, joka antaa toisenlaista vettä elämän voimaksi ja virkistykseksi.
Uskonnonvapaus on perustuslaissa säädetty oikeus. Siksi palvelusaikana on oltava mahdollisuus jumalanpalveluksiin ja hartauksiin sekä sielunhoitoon, jotka ovat kuin vettä janoiselle.
_ _ _
Apulaisoikeusasiamiehen hiljattain tekemä ratkaisu tarkoittaa sitä, että kirkkoon kuuluvatkin saavat valita, tulevatko he mukaan hartauksiin. Papin tilaisuuksien ei pitäisi joutua kilpailemaan levon ja vapaa-ajan kanssa. Vaihtoehdoksi voisi silloin tulla esimerkiksi osallistuminen ohjattuun eettisten kysymysten opiskeluun.
Valmistelemme nyt ohjeistuksen uuteen tilanteeseen koskien papin oppitunteja, jumalanpalveluksia ja hartauksia. Voimme olla luottavaisia, että sotilaspapin hartaudet ja oppitunnit jatkuvat edelleen, kuten yleensä Euroopan maissa. Niillä on tärkeä merkitys myös sotilaiden moraalille ja toimintakyvylle.
_ _ _
Elävä vesi on ennen kaikkea lahjaa, ei pakkoa. Usko ja luottamus Jumalaan antavat elämälle vakaan perustan ja toivon huomisesta: kävi kuinka tahansa, olen turvassa. Ett levande vatten är framför allt en gåva, inte ett tvång. Vår tro och förtröstan på Gud ger livet en stabil grund och hopp om morgondagen: vad som än må hända, är jag i trygghet.
Viikon evankeliumi on kuvaus Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisesta kaivolla. Jeesus ylittää monia rajoja, kun hän ryhtyy keskustelemaan ystävällisesti samarialaisen kanssa, joka on kaiken lisäksi nainen. Jeesuksella on voima yhdistää rakkaudellaan eri leireihin kuuluvia ihmisiä.
Hän kohtasi jokaisen avoimesti ja anteeksi antaen. Voisimmeko mekin kantaa mukanamme hänen rakkauttaan ihmisten välisiin erimielisyyksiin?
Elävä vesi on ennen kaikkea elämän uudistuksen ja anteeksiannon lähde. Jeesus lupaa: ”Siitä vedestä, jota minä annan, tulee lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Tärkein ulottuvuus Jeesuksen antamassa vedessä on, että se antaa ikuisen elämän, joka ulottuu tämän elämän tuolle puolelle. Kiitos Cantores Minores kuorolle ja sen johtajalle Hannu Norjaselle sekä Kaartin soittokunnalle ja sen johtajalle evl. Elias Seppäselle. Toivotan teille kaikille Jumalan siunausta alkaneeseen vuoteen. (lyhennelmä kenttäpiispan puheesta Puolustusvoimien kirkkojuhlassa Helsingin tuomiokirkossa 23.1.2014)
Setan pääsihteeri (meniköhän titteli oikein?) Sanoo lehtihaastattelussa mm. seuraavaa:
”Setan Salo löytää toivomisen varaa myös lakialoitteen puolustajien argumentaatiosta. Jotkut kannattajat esimerkiksi puhuivat eduskunnassa rakkaudesta ja oikeudesta rakkauteen.
– Ihmisten tunne-elämään ei lakialoitteen käsittelyn yhteydessä tarvitsisi ottaa kantaa. Tarja Filatov (sd.) sanoi hyvin, ettei rakkaus tarvitse avioliittoa, eikä kaikissa avioliitoissa ole rakkautta.”
Nythän suurin osa puolustavista perusteluista on kuulunut tyyliin ”kaikilla on oikeus rakastaa, mitä pahaa siinä on jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan” jne.
Itse olen sitä mieltä, että valtaisan enemmistön kohdalla mielipide tähän kysymykseen perustuu pääasiassa siihen, miten ylipäätään suhtautuu homoseksuaaleihin ja heidän parisuhteisiin. Jonkin verran on kyse myös siitä, mitä ajattelee termin avioliitto tarkoittavan, mutta monelle siihen vetoaminen on vain keino peittää negatiivinen suhtautuminen homoihin ylipäätään.
Kaikki loput perustelut on tuon rinnalla kuin pieru Saharassa. Äänekäs ja haisee läheltä nuuhkien hetken pahalta (paitsi omat), mutta kokonaisuuteen niillä ei ole merkitystä. Lisäksi monet näistä perusteluista ovat täysin virheellisiä, joko tahallaan tai mietämättömyyttään.
Jusu, kommenttisi saavat minut kerta toisensa jälkeen haukkomaan henkeäni. Esität tuossa mielipiteesi siitä miksi jotkut ovat jotakin mieltä. Tuosta noin vain, huolettomasti, välittämättä onko asia niin kuin ajattelet tai luulet.
Mitä olen muiden kanssa aiheesta keskustellut ja perusteluja seurannut, niin erottava tekijä on juuri tuo miten avioliitto ymmärretään. Mitä sen ajatellaan tarkoittavan. Puolustajat painottavat oikeutta avioliittoon. Vastustajat toivovat, että avioliitossa muistetaan sen velvoittavuus ja syy siihen.
En voi puhua kuin omasta puolestani, mutta itse en mitenkään raivokkaasti vastustanut rekisteröityä parisuhdetta, ja se saa minusta jäädä lainsäädäntöön.
Seksin harjoittaminen ihmissuhteessa on jokaisen oma asia. Monikin, joka suhtautuu homosuhteisiin (myös seksuaalisiin) myönteisesti, vastustaa avioliittolain muutosta.
Pidän kuitenkin tärkeänä, että rekisteröityjen parisuhteiden, avoliiton ja kämppäkaveruuden ym. rinnalla on ihmissuhdeinstituutio, joka ei perustu tunteille, sille mitä kulloinkin haluaa vaan sitoutumisen velvoittavuudelle. Ja on johdonmukaista, että tämä velvoittavuus liittyy sellaiseen ihmissuhteeseen, josta voi luonnollisesti syntyä lapsia.
Avioliitto tarvitsee muistutusta lasten hankkimisen vastuusta ja sitoutumisesta perheen koossa pitämiseksi. Ei käsitteen muuttamista tunteille perustuvaksi.
Huomautat täällä tuon tuostakin jollekuulle ”marttyyrin viitan” ottamisesta, mutta teet sitä itse koko ajan.
Olet usein pilkannut sitä että homoliittojen hyväksyminen johtaisi vaatimuuksiin muuttaa se ”sukupuolineturaaliksi”. No, Amerikassa ollaan menossa jo tässä vaiheessa asian kanssa:
http://www.charismanews.com/opinion/watchman-on-the-wall/42881-forget-gay-marriage-mainstream-media-now-pushing-polyamory
On todellakin syytä puhua siitä mitä avioliitto on. Ja mitä se ei ole. Ja miksi se on mitä on.
Enimmäkseen tunteisiin olet itsekin vedonnut avioliitosta puhuttaessa. ”Rakkauteen, haluun elää yhdessä” jne. Mutta ne eivät määritä avioliittoa. Siinä on järkeä, sellaista mikä tekee avioliiton tärkeäksi kun tunteet eivät enää kannattele sitä. Kun ei enää ehkä niin paljon halua jatkaa yhdessä.
Anteeksi, oli tarkoitus sanoa ”lukumääräneutraaliksi”.
Sari Weckroth,
Jos sinä haluat alkaa pelaamaan tuollaista ”on olemassa ryhmä ihmisiä, jotka ajattelevat tällä tavalla” -leikkiä, minä voin pommittaa tämän keskustelufoorumin täyteen uskonnollisten ääriryhmien toinen toistaan typerämpiä ajatuksia lähtien vaikka homojen kivittämisestä päätyen erilaisiin maailmanlopun ennustuksiin.
Tähän päälle voisin argumentoida, että kaikki uskonnot pitää kieltää, koska ne aiheuttavat mielenvikaisuutta. En kuitenkaan ole yhtä lapsellinen.
Maailmassa on useita kymmeniä maita ja alueita, joissa on sukupuolineutraali avioliittolaki. Näillä alueilla asuu noin 700 miljoonaa ihmistä. Fakta on se, että missään ei ole säädetty lakia moniavioisuudesta sen jälkeen kun on ensin säädetty laki sukupuolineutraalista avioliitosta. Ei missään. Ei koskaan.
Tiedoksi seurakuntalainen.fi sivuilta Juuso Kultin Kommentti:
Tasa-arvoinen avioliittolaki on käsitesekaannus. Avioliitto on aina ollut kaikissa kulttuureissa miehen ja naisen välinen. Joissakin kulttuureissa on esiintynyt polygamiaa, mutta naiset ovat olleet naimisissa miehen kanssa. Joissain toisissa kulttuureissa on esiintynyt yleisesti homosuhteita, mutta mikään näistä kulttuureista ei ole ollut niin järjetön, että olisi edes miettynyt voisivatko nämä suhteet sijoittua avioliittokäsitteen alle. Länsi on tullut hulluksi, eikä edes tajua sitä.
Täma on yhtä järjetöntä kuin jos neliöitä alettaisiin kutsua kolmioiksi. Neliöiltä puuttuvat oleelliset kolmion tuntomerkit. Niiden kolmioksi kutsuminen aiheuttaa sisäistä ristiriitaa. Näin on tämän lainkin kanssa. Tässä aloitteessahan on kyse kahdesta pääasiasta. Homot haluavat adoptoida lapsia ja häivyttää yhteiskunnallisesti homoutensa. He siis häpeävät sitä alitajuisesti. Jumalan ääni ei ole siis täysin hävinnyt heidän sisältään. Sen äänen he haluavat vaientaa.
Juuso Kultti | 22.02.2014 15:58
Se, mitä avioliitto on aina ollut, on herttaisen yhdentekevää silloin kun avioliittoa muutetaan. Suurin osa eduskunnan tekemistä lakimuutoksista on sellaisia, että lakia muutetaan sellaiseksi, millainen se ei koskaan ennen ole ollut.
Harvinaisempia ovat ne tapaukset, jossa lakia hinkataan edestakaisin ja voitaisiin siis sanoa, että lakia muutetaan sellaiseksi, jollainen se on ollut joskus aikaisemmin.
Tämä tällainen ”avioliitto on aina ollut jotain” perustelu on täysin arvoton. Muutoksessa on aina kyse siitä, että asioita muutetaan.
Kauniisti sanottu Jusu, tämä on kuitenkin mielestäni retorinen sumupilvi. Jos muutetaan valtiota vanhempi instituutiota, tarvitaan enemmän kun tähän asti esitetyt tasa-arvo ym argumentit. Mutta en löytänyt kanavaa/foruumia jossa olisi voinut asiaa asiallisesti keskustella. Muutos muutoksen vuoksi ilman mielestäni painavia syitä on naiivia. Se miksi avioliitto on aina ollut kaikkien yhteiskuntien peruspalikka, jonka erillinen suojaaminen on ollut perusteltu, on siis muuta kuin ”arvoton perustelu”.
Itse ajattelen täysin eri tavalla kuin mitä esitit aikaisemmin että suhtautumisesta homoseksuaaleihin olisi tässä lakialoitteen vastustamisessa kyse. KAIKKI tuntemani ihmiset jotka vastustaa nykyisen instituution merkityksen lopettamista tekeen sen nimenomaan sen heille tärkeän avioliitto sisällön vuoksi.
Lyhyt sitaati vielä Ryan Andersonilta ( vaikka onkin erään säätiön tutkija, jonka mieltä en todellakaan aina jaa)
”Avioliitto perustuu sille antropologiselle tosiasialle, että miehet ja naiset täydentävät toisiaan, sille biologiselle tosiasialle, että suvunjatkuminen on riippuvainen miehestä ja naisesta, ja sille sosiaaliselle realiteetille, että lapset tarvitsevat isää ja äitiä. Avioliitto on olemassa tuodakseen miehen ja naisen yhteen aviomiehenä ja aviovaimona olemaan isä ja äiti lapsille, joita heidän liittonsa tuottaa.
Avioliitto on valtiota vanhempi instituutio. Se on ihmissivilisaation perusrakennuspalikka. Avioliiton julkinen merkitys ylittää siihen liitetyt henkilökohtaiset merkitykset.
Valtio antaa tunnustuksensa avioliitolle koska se instituutiona hyödyttää yhteiskuntaa tavalla jolla mikään muu ihmisten välinen suhde ei sitä hyödytä. Avioliitto on yhteiskunnan keino taata lasten hyvinvointi mahdollisimman vähän rajoituksia asettavalla tavalla. Valtion antama tunnustus avioliitolle suojelee lapsia rohkaisemalla miehiä ja naisia sitoutumaan toinen toisiinsa ja ottamaan vastuun heidän lapsistaan. Kunnioittaen samalla jokaisen vapautta valtio asianmukaisesti tunnustaa, suojelee ja ylläpitää avioliittoa lastensaamisen ja lasten kasvattamisen instituutiona.”
Benjamin: Puheenvuorosi on mielestäni tärkeä siinä, että otat keskusteluun mukaan pidemmän perspektiivin avioliitosta.
Meillä kun on nykyisin kvartaalitalous, niin laitkin saattavat helposti olla ’kvartaalilakeja’.
Kristinuskon totuudet ovat vuosituhansia vanhoja. Ja niiden totuudet kantavat mukanaan vielä vanhempaa historiallista traditiota. Muissakin kuin kristinuskon tai juutalaisuuden kulttuureissa on tuhansien vuosien kulttuuritraditionsa, jotka liittyvät ihmisen perusolemukseen.
On hieman heppoista, jos todetaan, että nyt on nyt- me teemme lakeja vain nykyhetken perusteella.
Itse näen avioliiton merkityksen vähän laajemmin kuin pelkästään lasten tekemisen ja kasvatuksen instituutiona. Mies ja nainen ovat jo fyysiseltä ja psyykkiseltä rakenteeltaan erilaisia ja täydentävät parisuhteessa toisiaan. Lasten saamisen lisäksi se on avioliiton toinen peruspalikka.
Mielestäni ”hieman heppoista” on aika lievä ilmaisu :-). Olen pitkälti kanssasi samoilla linjoilla. Kysymys on kuitenkin instituutiosta, jolla on oma olemus ollut kautta aikojen Ja tämä ei mielestäni ole sopimusvarainen asia. Yhteiskunnallisesti on aikaisemmin ymmärretty että on hyvä ja kaikkien eduksi että luodaan laillisesti erilaiset puitteet näille ym tosiasioille.
Tässä tunteisiin vetoava retoriikka puhuen tasa-arvosta ja sortavista rakenteista vain vievät ilmeisesti pidemmän korren. Usein sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat eivät ymmärrä tai halua nähdä että kyseessä ei ole mikään homofobia tai väkisin jostain kiinnipitämisestä toisten alistamiseksi tai syrjimiseksi.
Näin ainakin minun ystäväpiirissä. Se argumentti ettei kyseinen lakimuutos ei olisi keneltä pois jne ovat samaa retorista leikkiä….. No jo lounas kutsuu
Benjamin: Meillä lounas on jo syöty. Ja kaalilaatikko on uunissa muhimassa huomiseksi.
Täällä yli puoli vuotta jatkunut seksuaalisuuteen ja erityisesti homouteen liittynyt keskustelu on monesti tuonut mieleen prof. Jussi Aron näkemyksen kirjasta Aabrahamin perilliset. Siinä hän vetää seksuaalisuuden ylikorostumisen ja ylikypsän kulttuurin välille yhtäläisyyden.
Nyt en siis ota esiin ihmisten yhdenvertaisuutta tai tasa-arvoa, vaan sitä, että seksuaalisuus on tänä päivänä tavalla tai toisella voimakkaasti läsnä kaikkialla. Ja se näkyy myös näissä keskusteluissa, joissa seksuaalisuuteen, homouteen tms. liittyvät uutiset ovat vetäneet eniten kommentoijia.
Siteeraan tässä Jussi Aroa hänen kirjastaan Aabrahamin lapset.
’Seksuaalinen villiintyminen, sekä uskontoon liittyneenä että siitä erillään, on erittäin ominaista sellaisille pronssikautisille kaupunkiyhteisöille, missä on korkea elintaso. (esim. Moos.19. luvun Sodoman kuvaus tai Tuom 19.luvun kuvaus ’galilealaisten ilkityöstä’.
………….
’Paimentolaiselämä on luonteeltaan ankarampaa kuin elämä maanviljelevässä kylässä tai peräti suurkaupungissa.Se vaatii tiukempaa kuria jokaiselta heimon jäseneltä tämän jokapäiväisessä elämässä, eikä siinä siksi myöskään voida antautua harjoittamaan seksuaalikulttia, joka helposti vie harjoittajansa mukanaan, niin etteivät he enää ole kelvollisia yhteisön jäseniä’.
Aika mielenkiintoista ja rajua tekstiä. Mutta se myös omalla tavallaan haastaa ainakin minut miettimään, mikä merkitys kulttuurilla, elintavoilla ja elintasolla on kaikkeen siihen, mikä tuntuu tärkeältä ja oikealta.
Näyttää siltä, että Mauno Mattila ei ole vielä ehtinyt copy-pasteta Ryan Andersonin liturgiaa tähän keskusteluun, joten Benjamin Jääskeläinen paikkaa tämän puutteen.
Koomista tuossa on se, että väittäisin, että suurin osa tuota mantraa toistavista eivät edes tiedä mitä sana ’antropologia’ tarkoittaa. Tästä huolimatta he argumentoivat ”antropologisilla tosiasioilla” tietämättä itsekään, mitä tarkoittavat. Ei vaadi kummoista antropologia, joka osaa kertoa, että homoseksuaalisuus kuuluu ihmisen käyttäytymiseen ja tämä antropologinen tosiasia puolta tasa-arvoista avioliittolakia.
Toinen kummallisuus on väite sosiaalisesta realiteetista, että lapsi tarvitsee äitiä ja isää. Suomessa on hieman reilu puoli miljoonaa perhettä (avopari tai aviopari) jossa elää lapsia. Yksinhuoltajien muodostamia perheitä hieman alle 200 000 eli hieman vajaa 30% kaikista perheitä. Lisäksi samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsiperheitä on noin 700. Mikään tutkimus ei puolla tätä ”sosiaalista realiteettia” vaan naisparien perheissä elävät lapset ovat tutkitusti yhtä onnellisia ja hyvinvoivia kuin ydinperheiden lapset.
Väite siitä, että avioliitto on valtiota vanhempi instituutio on kovin tunteenomainen, mutta pahasti propagandistinen ja valheellinen. Jos ajatellaan avioliittoa lähellekään sellaisena instituutiona kuin me sen nykypäivänä tunnistamme, se ei ole kovin montaa sataa vuotta vanha.
Jusu: Ihan hyvä, jos sinä olet antropologian asiantuntija. Se on hyvin mielenkiintoinen tieteenala. Valitettavasti en oikein koskaan ole saanut aikaa siihen paneutumiseen. Mutta ihmettelen, että millä perusteella sinä väität, että muut eivät edes tiedä, mitä sana antropologia merkitsee?
Näytät myös helposti viljelevän lukuja ja prosenttilukuja perusteluissasi. Oletko todella sitä mieltä, että kaikilla yksinhuoltajaperheiden lapsilla ei ole kuin yksi vanhempi. Ymmärtääkseni on aivan tavallista, että lapset tapaavat kumpaakin vanhempaa, kummallakin on kasvatusvastuu lapsesta ja lapset jopa asuvat vuoroviikoin toistensa luona.
Mielestäni sekä ihmisen historia että se tosiasia, että lapsi tarvitsee sekä isää että äitiä, puoltavat hyvin ja perustellusti avioliiton pitämistä avioliittona. Sen sijaan rekisteröidyn parisuhteen tasavertaisuus avioliittoon nähden on perusteltua.
Tuire,
Ymmärtääkseni on aivan tavallista, että naisparien lapset tapaavat isäänsä tai miesparien lapset äitiänsä.
Ylipäätään on täysin perusteetonta argumentoida, että avioliitto pitää olla miehen ja naisen välinen, koska lapsi tarvitsee isää ja äitiä. Ei homoparien parisuhteen nimellä ole mitään merkitystä yhdenkään lapsen vanhempiin tai heidän sukupuoleensa. Parisuhteen nimen muuttaminen ei riistä yhdeltäkään lapselta vanhempia.
Tässä on mielestäni nyt sellainen täysin virheellinen käsitys, että parisuhteen nimen muuttaminen avioliitoksi jotenkin yhtäkkiä toisi suuren määrän lapsia kuin tyhjästä näihin parisuhteisiin. Homoilla on lapsia ja niitä lapsia syntyy jatkossakin ihan samalla tavalla kuin niitä on syntynyt tähän astikin. Ei parisuhteen nimellä ole tähän mitään merkitystä.
Yli sata kommenttia jo. Jännittää, joko pian saataisiin vastaus ainakin minua vaivaavaan kysymykseen:
Keneltä ja mitä otettaisiin pois, jos lakialoitteen esittämät muutokset tehtäisiin?
(”Se argumentti ettei kyseinen lakimuutos ei olisi keneltä pois jne ovat samaa retorista leikkiä…..”)
Tässä aika mielenkiintoinen artikkeli avioliitosta näkökulmalla, jollaisia valtamedia ei juuri pidä esillä:
http://ylioppilaslehti.fi/2014/01/en-tahdo/
En ole aivan samaa mieltä kirjoittajan kanssa, mutta mielenkiintoisia ajatuksia siinä on. Ajatus, että avioliittoinstituutio siirtyy sellaisenaan homopareille, ja pysyy sen jälkeen muuttumattomana ja itsestäänselvyytenä ikuisesti, on aika naivi.
”Ajatus, että avioliittoinstituutio siirtyy sellaisenaan homopareille, ja pysyy sen jälkeen muuttumattomana ja itsestäänselvyytenä ikuisesti, on aika naivi.”
Toivottavasti kenellekään ei ole synty sellaista kuvaa, että avioliittolain muutosta ajavat tahot olisivat näin väittäneet.
Nykyinen avioliittolaki on vuodelta 1929 ja sitä on muutettu 32 kertaa. Keskimäärin laki on siis muutettu useammin kuin joka 3 vuosi. Tietysti jokainen muutos ei ole ollut kovin suuri.
Kuten Sari sanoo, olisi naivia kuvitella, että avioliitto olisi ikuisesti muuttumaton tai edes itsestäänselvä.
Ennen pitkään kun avioliittoon päästettään mustit ja maijat, niin tämä lopullinen agenda toteutuukin…
http://www.bizpacreview.com/2013/04/29/lesbian-activist-says-gay-marriage-is-a-lie-to-destroy-marriage-65379
”Ylipäätään on täysin perusteetonta argumentoida, että avioliitto pitää olla miehen ja naisen välinen, koska lapsi tarvitsee isää ja äitiä. Ei homoparien parisuhteen nimellä ole mitään merkitystä yhdenkään lapsen vanhempiin tai heidän sukupuoleensa. Parisuhteen nimen muuttaminen ei riistä yhdeltäkään lapselta vanhempia.”
M. Mato copypaste mestari. Kiitos Jusu että palautit minut maan tasalle antropologian osalta. Ei ole todellakaan minun erikoisalani, tiedän kuitenkin mitä se tarkoittaa.
Tiedän myös sen tosiasian että jokaisella on biologinen isä ja äiti, ja tämä taas kuuluu vahvasti minun alaani. Kutsuisin sitä biologiseksi antropologian tosiasiaksi. Näin ollen pidän hyvin perusteltuna argumentoida että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, lapsilla on isä ja äiti/siis mies ja nainen.
Mikään minun tietooni tulleista tutkimuksista ei osoittanut että lapset tarvitsivat kaksi äitiä/isää. Lukuisat tutkimukset osoittavat että isä ja äiti toimivassa parisuhteessa ovat lapsille parasta. Tämä on fakta Jusu, eikä siitä pois etteivät rekisteröidyn suhteen lapset voisi olla myös onnellisia ym. Tieteellistä näyttöä näistä lapsista on tietysti paljon vähemmän. Mutta olen sitä mieltä ettei lähtökohtaisesti tarvitse luoda joko äidittömiä tai isättömiä lapsia.
Avioliitto ilman lapsia on poikkeus, joskus tietysti valittu, joskus hoidettava, joskus surullinen kohtalo. Rekisteröidyssä parisuhteessa lapsettomuus on sääntö vailla ainoatakaan poikkeusta ilman erillisiä toimia.
BTW muistuttavat lähes kaikki perustelut täällä mantroja. Kaikki hakkavat päitään seinää vasten. Kun ei ymmärrä, ei ymmärrä….
”Mutta olen sitä mieltä ettei lähtökohtaisesti tarvitse luoda joko äidittömiä tai isättömiä lapsia.”
Benjamin, voit olla aivan vapaasti tätä mieltä, mutta mun pointtini oli se, että nimitettiinpä samaa sukupuolta olevan parin parisuhdetta aivan millä nimellä hyvänsä, se parisuhteesta käytettävä nimi ei tee yhdestäkään lapsesta äiditöntä tai isätöntä.
Lapsien tekeminen ei edellytä avioliittoa eikä yksikään avioliitto tuo kenellekään ensimmäistäkään lasta. Se, että rinnastat samaa sukupuolta olevien avioliitot ja lapsen oikeuden isään ja äitiin toisiinsa, on loogisesti aivan älytöntä. Ei niillä ole mitään tekemistä keskenään. Tässä puhutaan parisuhteen nimestä eikä siitä, onko naisilla oikeus synnyttää lapsia.
Käyttämilläsi argumenteilla olisi loogisempaa, että vaatisit yhteiskuntaa viemään lapset pois yksinhuoltajilta ja homopareilta. Sen sijaan, että käytät argumenttia homoparin suhteesta käytettävään nimeen, on loogisesti omituista, koska nimellä ei ole mitään tekemistä lasten kanssa.
Suomessa on muuten enemmän sellaisia aviopareja, joiden perheessä ei asu lapsia kuin sellaisia aviopareja, joiden perheessä asuu lapsia. Tähän tietysti vaikuttaa se, että pareja, joiden täysikäiset lapset eivät asu kotona ei tilastoida lapsiperheiksi. Pointtini on kuitenkin se, että juuri tälläkin hetkellä yli puolet aviopareista elää avioliitossa, jossa heidän perheessään ei asu lapsia.
@Risto Korhonen
Aivan lyhyesti: se on meiltä kaikilta pois, kokonainen sana sisältöineen saa mielivaltaisen uuden merkityksen. Miksei voida keksiä aivan uutta sanaa, se vasta varsinainen muutos olisi ja avioliittosanan merkitys pysyisi samana. Miksei heterot voisi halutessaan olla rekisteröidyssä parisuhteessa jos kerran halutaan tasa-arvoa.
Toinen pointti on se mikä on jo näkyvissä muualla, että perinteisen avioliiton kannattajien elintila tulee käymään kapeammaksi. Heistä tulee/ on jo tullut fobisia, rasisteja, sortajia ym. Miten voisi jatkossa järjestää avioliittoleirejä, avioliittokursseja, julkaista avioliitto-opaita pitäytyen perinteiseen avioliittonäkemykseen ilman että ”joutuisi käräjille”. Etkö ymmärrä tätä pointtia?
Muistakaa että vapaus tarkoittaa eri tavalla ajattelevien vapautta ja tämän näen uhattuna, ennemmin tai myöhemmin.
Ensinnäkään avioliito sisältö ei ole mielivaltainen. Eipäs nyt sorruta tällaisiin propagandistisiin sanavalintoihin silloin kun niille ei ole perusteita.
Mitä tulee näihin ”perinteiden kannattajiin”, olisiko mielestäsi oikein järjestää avioliittokursseja ja julkaista parisuhdeoppaita, jotka on tarkoitettu vain valkoihoisille. Jossain vaiheessa yhteiskunnan moraali kehittyy sille tasolle, että ihmisten sortaminen heidän synnynnäisten ominaisuuksien perusteella muuttuu ”rasismiksi”. Tämä täytyy hyväksyä.
Mitä Jusu sanoi, ja lisäksi tämä:
Eduskunta ei muuta sanan merkitystä, vaikka tämän lainmuutoksen hyväksyisikin. Jos tämä on ongelma jollekin (varmasti hyvin harvoille), hän voi vapaasti ottaa uuden sanan avioliiton tilalle.
Tuollaisia valikoivia kursseja voi ymmärtääkseni järjestää, jos voi osoittaa, että uskonto ei vaan voi hyväksyä homosuhteita. Oli miten oli, tuo on hyvin pienen piirin ongelma. Lisäksi syrjimisen halua katsotaan yleisesti kieroon, joten tällaisen oikeuden saaminen voi olla vaikeaa demokratian keinoin.
Sori, ei nyky-Suomessa kelpaa lainsäädännössä perusteeksi se, että Jumala ei tykkää. Ja mitäs jos jonkun toisen uskonnon jumala vaikka tykkäisikin?
No jo , älä itse sorru propagandistisiin sananvalintoihin.
Olen nimenomaan sanonut että avioliiton sisältö ei ole mielivaltaisesti määriteltävissä .
Ihonväri on täysin irrelevantti asia avioliiton kannalta jos sen sisältö on se että se on naisen ja miehen elinikäinen liitto. Jos sitä on ennen käytetty ihmisten sortamiseen se oli täysin vääri ja onneksi siitä päästiin eroon. Mutta jos usko että avioliitto ei ole sukupuolineutraali asia sitten aviopuolisoiden sukupuolella onkin merkitys ilman että siihen liittyisi syrjimisen halu tms.
Kyllä te ymmärrätte tämän. ”Olkinuke”-leikki saa jatkua.
Tämä Risto ja Jusun teksti jotenkin vain vahvistavat minulle että huoleni ovat oikeutettuja. Puhutaan nyt jo ”pienen piirin” ongelmasta ja ”sortamisesta” jne.
Onko Jusu mielestäsi nyky lainsäädännön puolustaja ja perinteisen käsityksen omaava sortaja? Sano rehellisesti mitä mieltä olet.
Ja Risto , missä vaiheessa olen käyttänyt uskonnollista argumentaatiota nyky avioliitonmerkityksen puolustamiseksi? Missä olen vedonnut siihen ettei Jumala tykkää?
Minusta vain tuntuu siltä ettei monia täällä kiinnostaakaan tasa-arvo ja kaikkien ihmisten oikeudet vain jonkinlainen agenda, joiden puolustamiseksi kelpaa lähinnä retoriset keinot.
Yhtälailla kuin Risto odotan vastauksia moniin kysymyksiin. Hyvää yötä ja tod. jätän komentoinnin toistaiseksi.
BJ, siltä varalta että kuitenkin luet kommentteja:
En ole syyttänyt sinua uskonnollisten argumenttien käytöstä. Mainitsin vain yhden yleisen syyn olla muutosta vastaan. Minulle on ihan ok, jos sinun motiivisi on vaikkapa biologinen tai yhteiskuntatieteellinen.
Harmi, jos samaa sukupuolta olevien liittoja vastustajat nyt kokevat joutuvansa syrjinnän kohteeksi. En millään muotoa halua sortaa sitä (käsitykseni mukaan) pientä piiriä, joita uusi laki haittaisi. Mutta ei heillä suurta hätääkään ole, sillä heitä ei kukaan vaadi muuttamaan käsitystään avioliitosta.
Kaikilla on myös vapaasti käytössä kansalaisaloite, jolla tämäkin nyt keskusteltava lain muutos on saatu vauhtiin. Siitä vaan aloitetta rustaamaan!
Rohkaisuksi voin vielä kertoa, että olen hetero ja naimisissa, ja lapsiakin on. Koko perheeni toivoo vilpittömästi aloitteen onnistunutta läpimenoa. Kukaan perheenjäsenistäni ole yhtään huolestunut siitä, että siitä seuraisi meille tai muillekaan perheille mitään pahaa.
”Minusta vain tuntuu siltä ettei monia täällä kiinnostaakaan tasa-arvo ja kaikkien ihmisten oikeudet vain jonkinlainen agenda, joiden puolustamiseksi kelpaa lähinnä retoriset keinot. ” Benjamin J.
Minä alan tulla vähitellen samaan johtopäätökseen. Vaikuttaa, että juridisia oikeuksiakin tärkeämpi on parisuhteen nimi eli että se on avioliitto.
Mitä tulee niihin seuraamuksiin, jos laki menee joskus läpi, niin varmaa on, että monen ihmisen uskonnon-, sanan- ja mielipiteenvapaus kaventuu heidän vakaumuksensa vuoksi. Sitten täytyisi varmaan laatia uusi laki koskien uskonnon-, sanan-, ja mielipiteenvapautta. Tuo jatkuva syyttäminen syrjimisestä, sortamisesta jne. on kovin vastenmielistä retoriikkaa. Samaan aikaan yhteiskunnassa sallitaan konseravtiivisella linjalla olevien nimittely, leimaaminen tms. silmää räpäyttämättä. Se ei ole tasapuolista toimintaa.
”… jos laki menee joskus läpi, niin varmaa on, että monen ihmisen uskonnon-, sanan- ja mielipiteenvapaus kaventuu heidän vakaumuksensa vuoksi.”
Olisi todella mukavaa meille muille keskustelijoille, että tällaisten väitteiden mukaan laitettaisiin perustelut. Kysyn siis jälleen kerran erikseen: mistä syystä näin käsisi, ja miten nämä vapauksien kaventumiset ilmenisivät?
”Samaan aikaan yhteiskunnassa sallitaan konseravtiivisella linjalla olevien nimittely, leimaaminen tms. silmää räpäyttämättä.”
En ole havainnut tuollaista, ja jo k24:ssäkin se on kiellettyä (ja valvontakin pelaa). Voisitko mainita esimerkkejä?
Risto, tuo väite ei tarvitse juurikaan muuta perustelua kuin jo meneillään olevan kehityksen. Jo pitemmän aikaa on esim. vaadittu, että kirkon pitäisi siunata rekisteröidyt parisuhteet, pelkkä rukous ei riitä. Siunaamistilaisuuksia on järjestettykin hissukseen salassa, ainakin aiemmin. Samoin on tehty kaikki voitava, että ei saisi kertoa/opettaa siitä, että jotkut itse muutosta elämäänsä haluavat homoseksuaalit ovat saaneet avun kristillisiltä tahoilta jne. Sen sanotaan olevan aivopesua.
Mitä tulee noihin negatiivisiin puheisiin koskien konservatiiveja, niin kyllä niitä ja sen sävyisiä on täällä jakuvasti. Tässä yksi esimerkki ”Jaaha, kirkko aikoo siis antaa periksi verta kehiin vaatineille raamattufundamentalisteille! Koska kiristys, uhkailu ja vanhatestamentillinen lakihenkisyys puree päättäjiin noin hyvin..” Tarkoittaa, että konservatiivit janoavat verta kehiin, kiristävät, uhkailevat jne. Toistuvasti saamme lukea kommenteista suoraan tai piilotetusti, että konservatiivit harjoittavat syrjintää, ovat suvaitsemattomia jne.
Jos tarkkoja ollaan, niin ne kiristävät tahot löytyvät kirkossa paremminkin liberaalipuolelta esim. lähetysmäärärahojen myöntämisperusteiden osalta.
Lisäksi konservatiiveilta on suljettu kirkkojen ovia.
Ps. Ilmoitin tuon yllä kertomani kommentin asiattomaksi, mutta ylläpito ei sitä poistanut, joten se on edelleen täällä luettavissa.
Salme, kiitos hyvin kuvatuista perusteluista, juuri tuollaista keskustelu tarvitsee 🙂
Uskon, että tunnet asian hyvin ikään kuin sisäpuolelta. Varmaan tuollaista kehitystä kirkon piirissä on tapahtunut, ja muutoksia toimintamalleihin vaaditaan ja tehdään. Se on minusta kuitenkin kirkon sisäinen asia/ongelma. Jos se tarvitsee lakitasoista ratkaisua, oikea muutoskohde on siten kirkkolaki. Demokratiaan niin kirkossa kuin maallisessa lainsäädännössä kuuluu se, että tarvitaan riittävän iso joukko asian kannattajia, jotta jokin sääntö tai laki tehdään.
Ymmärrän, että ”verta kehiin vaativa raamattufundamentalisti” kuulostaa aggressiiviselta ja tuntuu pahalta. Olen samaa mieltä siitä, että tuollaista ilmaisua ei pitäisi kommentoinnissa käyttää. Toisaalta ymmärrän sen, että ylläpito ei pidä sensurointia tarpeellisena. Ilmaisu ei kohdistu tiettyyn yksilöön vaan väljästi määriteltyyn ryhmään.
Myös ateisteja ja uskonnottomia käsitellään toisinaan keskusteluissa aika rajuinkin sanankääntein. Itse en juuri jaksa sellaisesta loukkaantua, vaan useimmiten se on lähinnä huvittavaa. Jonkin verran paksunahkaisuutta kai vain tarvitaan, ja sitä niin sinulta kuin useimmilta meiltä muiltakin löytyy siinä määrin, että keskustelu jatkuu.
Luin toisen uutisen kommenttiketjua ja sieltä vastaan tuli tähän yhteyteen sopiva kommentti Risto Laineelta. Liitän sen tähän, koska se on jo täällä muutenkin luettavissa.
”Ranska on asettanut julkiseen käyttökieltoon sanat “äiti” ja “isä” julkisista asiakirjoista. Myös englannissa ja yhdysvalloissa tehdään samoin.
Sillä on epäsuvaitsevaista käyttää merkityksiä “äiti” ja “isä” ja esim. Yhdysvaltain oikeusministeriön sivuilla neuvoo, “Älä käytä termejä kuten, aviovaimo, aviomies. Käytä sen sijaan laajoja merkityksiä” Eli kuten kumppani tai muu merkillinen “sukupuolispesifisten” sanojen sijaan, kuten aviomies tai aviovaimo.
Näyttäisi olevan pahasta olla miespuolinen tai naispuolinen..esim. firmanjuhlissa kysyttäessä työllistettävältä yksityiselämässä, linjaus jatkaa.. on vihapuhetta sanoa, että olet aviovaimo tai aviomies. Vai myydäänkö tämä ihmisille avarakatseisuutena?, ehkä tällä on tarkoitus tehdä syytöksiä ihmisistä, jotka omaavat jonkulaisen olemuksen sen nojalla, että olet mies tai nainen. Ja tämä on itseasiassa linjassa sen kanssa, mitä yliopistoissa opetetaan, että mies- ja naispuoliset omaavat kaiken negaation.”
http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/france/9563543/France-set-to-ban-the-words-mother-and-father-from-official-documents.html
Mielestäni tuo Äiti ja isä sanojen käyttökielto on osoitus siitä, että koetaan hävettäväksi ilmaista, että jossakin perheessä on kaksi äitiä tai kaksi isää. Tämä on oudosti ristiriitaista, ensin nähdään kauheasti vaivaa, että saadaan mennä naimisiin samaa sukupuolta olevan kanssa, mutta kun se on mahdollista, niin sitten kuitenkin hävetään kertoa, että meidän perheessä on kaksi äitiä tai isää.
Pekka Veli. Oikein hyviä pohdintoja. Tilanne on kuitenkin se, mikä on. Sekä rippikoulu- että seniorityö ovat sellaisia työaloja, joissa tarvitaan nimenomaan työntekijöitä ja erityisosaamista. Normit sinä tiedät: 1 työntekijä/10 alaikäistä rippikoululeiriä kohti ja tavoitteena 7 päivän leiri kaikille. Ei siinä voida kysellä sitä, kuka oikeasti haluaisi leirille lähteä. Eikä senioreitakaan voi eläköityvässä Suomessa sivuuttaa.
Meillä päin tilanne on harvinaista kyllä toisin päin. Seurakunta kasvaa sisältä. Rippikoulussa on noin 100 nuorta ja isoskoulutuksessa vuosittain noin 20 nuorta. Toistaiseksi pappeja on 2 ja nuorisotyöhön palkattuna 1,25 henkilöä ympärivuotisesti. Muodollisesti pätevistä kirkon nuorisotyönohjaajista on lisäksi puutetta ilmeisen epäonnistuneen koulutusjärjestelmän vuoksi.
On itsestään selvää, että meidän kaikkien kynnelle kykenevien on osallistuttava rippikoulutyöhön. Olemme sitten ns. leiri-ihmisiä tai emme. Uskon, että näin on monessa seurakunnassa.
Irvileukana totean: tilanne on toivoton, mutta ei mahdoton. Mutta jotain olemme saaneet tehtyä kirkossa oikein ja hyvin, kun rippikouluun tullaan.
Rippikouluun tullaan siksi että isos-toiminta on luonut rippileireistä vetovoimaisen. Isoset luovat sen kulttuurin, joka kulkee vuodesta vuoteen heidän kauttaan aina uusille tulijoille. Siitä puhutaan kavereille ja se luo sen vetovoiman. Tätä kulttuuria vahvistamalla on mahdollista saada nuoret pysymään mukana. Parin isos – vuoden jälkeen ei sama sapluuna enää vedä. Silloin on aika isosten -isosoksi , leiri-isännäksi ja apuohjaajiksi ym. ym. Vain ohjaajien mielikuvitus on rajana. Riparista on mahdollista rakentaa kestävä silta aikuisuuteen. Jollei näin tehdä niin, miksi nuoret aikuiset jäisivät kirkon jäseniksi, kun mitään liittymäkohtaa kirkon elämään ei heillä ole? Minusta on täysin selvää, että he eivät koe kirkkoa itselleen millään tavalla merkitykselliseksi.