Maamme päättäjät etsivät kulkukelpoista tietä, kun talouden alamäki uhkaa yhteisen elämän mahdollisuuksia. Äsken kuulimme Israelin kansan tiestä autiomaassa. Jumala sanoi Moosekselle: ”Lähde kulkemaan muiden edellä. Lyö kallioon, niin siitä alkaa juosta vettä ja kansa saa juodakseen.”
Vesi on elämälle välttämätöntä. Välillä yhteinen elämä voi muuttua vedettömäksi ja autioksi. Johtajan tehtävä on kulkea edellä ja etsiä joukolleen sen elämälle välttämätön vesi. Johtajan asema on yksinäinen ja hän tuntee tehtävänsä mahdottomuuden: Kuinka kovasta kalliosta voisi tulla vettä?
Autiomaa ympärillämme on tiukentuva talous, joka pakottaa rakenteellisiin korjauksiin. Tai ennemminkin autiomaa on länsimainen elämäntapamme, joka on perustunut liian pitkään hiilen ja öljyn polttamiseen sekä kasvavaan kulutukseen. Muutosta on yritetty turhaan. Vedettömästä autiomaasta pitäisi löytää elämä, vaikka sitten läpi harmaan kiven.
Tämän ajan päättäjät tarvitsevat tukemme, että he voivat tehdä rohkeita ratkaisuja paremman tulevaisuuden hyväksi. Luterilaisen ajattelun mukaan esivalta palvelee Jumalan hyvää tarkoitusta, kun se pitää kurissa erilaisia yhteistä elämää varjostavia uhkia.
Puolustusvoimatkin ovat olemassa elämän puolustamiseksi uhkia vastaan. Puolustus-voimauudistus on nyt toteutusvaiheessa. Se on vaatinut ja vaatii edelleen paljon suunnittelua ja työtä. Päämääränä on, että puolustuskykymme säilyy uskottavana.
_ _ _
Olin hiljattain Hennalan varuskunnan viimeisessä alokaskirkossa. Varusmiehet ja naiset lauloivat vahvasti tuttuja virsiä: ”Pidä meitä turvissas, Jeesus armohelmassas. Suojaas sulje isänmaamme, sulta kaiken lahjaks saamme. Johda Jeesus rakkahin, meidät taivaan kotihin.” Nuorten sotilaiden vahva laulu antoi minulle toiveikkaan mielen. Jumalanpalveluksella tuntui selvästi olevan näille nuorille ihmisille merkitystä. Arkisen palveluksen keskellä on lähde, joka antaa toisenlaista vettä elämän voimaksi ja virkistykseksi.
Uskonnonvapaus on perustuslaissa säädetty oikeus. Siksi palvelusaikana on oltava mahdollisuus jumalanpalveluksiin ja hartauksiin sekä sielunhoitoon, jotka ovat kuin vettä janoiselle.
_ _ _
Apulaisoikeusasiamiehen hiljattain tekemä ratkaisu tarkoittaa sitä, että kirkkoon kuuluvatkin saavat valita, tulevatko he mukaan hartauksiin. Papin tilaisuuksien ei pitäisi joutua kilpailemaan levon ja vapaa-ajan kanssa. Vaihtoehdoksi voisi silloin tulla esimerkiksi osallistuminen ohjattuun eettisten kysymysten opiskeluun.
Valmistelemme nyt ohjeistuksen uuteen tilanteeseen koskien papin oppitunteja, jumalanpalveluksia ja hartauksia. Voimme olla luottavaisia, että sotilaspapin hartaudet ja oppitunnit jatkuvat edelleen, kuten yleensä Euroopan maissa. Niillä on tärkeä merkitys myös sotilaiden moraalille ja toimintakyvylle.
_ _ _
Elävä vesi on ennen kaikkea lahjaa, ei pakkoa. Usko ja luottamus Jumalaan antavat elämälle vakaan perustan ja toivon huomisesta: kävi kuinka tahansa, olen turvassa. Ett levande vatten är framför allt en gåva, inte ett tvång. Vår tro och förtröstan på Gud ger livet en stabil grund och hopp om morgondagen: vad som än må hända, är jag i trygghet.
Viikon evankeliumi on kuvaus Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisesta kaivolla. Jeesus ylittää monia rajoja, kun hän ryhtyy keskustelemaan ystävällisesti samarialaisen kanssa, joka on kaiken lisäksi nainen. Jeesuksella on voima yhdistää rakkaudellaan eri leireihin kuuluvia ihmisiä.
Hän kohtasi jokaisen avoimesti ja anteeksi antaen. Voisimmeko mekin kantaa mukanamme hänen rakkauttaan ihmisten välisiin erimielisyyksiin?
Elävä vesi on ennen kaikkea elämän uudistuksen ja anteeksiannon lähde. Jeesus lupaa: ”Siitä vedestä, jota minä annan, tulee lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Tärkein ulottuvuus Jeesuksen antamassa vedessä on, että se antaa ikuisen elämän, joka ulottuu tämän elämän tuolle puolelle. Kiitos Cantores Minores kuorolle ja sen johtajalle Hannu Norjaselle sekä Kaartin soittokunnalle ja sen johtajalle evl. Elias Seppäselle. Toivotan teille kaikille Jumalan siunausta alkaneeseen vuoteen. (lyhennelmä kenttäpiispan puheesta Puolustusvoimien kirkkojuhlassa Helsingin tuomiokirkossa 23.1.2014)
Mä voisin tehdä yhden lupauksen.
En ole kovin luottavainen siitä, että tämä kansalaisaloite menisi läpi vielä tämän eduskunnan aikana. Jos sellainen ihme kuitenkin sattuisi käymään ja konservatiivien harmiksi homoparit saisivat lainsäädännössä yhdenvertaisen aseman, minä teen lähimmäisenrakkaudesta teon, jolla pyrin helpottamaan konservatiivien mielipahaa.
Lupaan lopettaa kirjoittelun tällä foorumilla, jos eduskunta hyväksyy tämän lakialoitteen.
Jusu: Ymmärränkö oikein sanomasi, että homojen tasavertainen kohtelu on ollut ainoa asia, joka on sinut pitänyt keskustelemassa näillä palstoilla?
En mitenkään väheksy kommentointiasi, mutta hyötysuhde ei ole varmaan ollut kummoinen. Keskustelua seuranneena tuntuu, että kukaan kommentoijista ei ole matkan varrella muuttanut mielipidettään. Sen sijaan adrenaliinia on varmaan erittynyt runsaasti puolin ja toisin.
Vaikea on tosin päätellä, mitä lukijat, siis muut kuin kommentoijat, ovat keskustelusta saaneet irti ja onko joku ehkä muuttanut suhtautumistaan.
Suomessa on monta vähemmistöä, jonka asiat eivät ole kunnossa. Vaikka avioliittoasian kanssa kävisi niin tai näin, myös kirkollisilla foorumeilla olisi paljon tehtävää epäkohtien esilletuomisessa ja korjaamisessa.
Et sitten jää tuulettamaan voittoa?
Olli, en jää tuulettamaan voittoa. Olen aidosti iloinen, jos sellainen tulisi tällä kierroksella, mutta en koe mitään tarvetta ilkkumiselle ja vahingonilolle.
Elä suotta lopeta, Jusu! Ja Timo: tasa-arvoinen avioliittolaki on käsittääkseni sen vuoksi journalistisesti perusteltu termi juuri tässä yhteydessä, että kansalaisaloitteen tekijät käyttävät tätä termiä, ja juuri ko. aloitteesta nyt eduskunnassa keskusteltiin.
Yle uutisoi, että enemmistä kansanedustajista kannattaa uutta lakia. Tilasto pohjautuu kuitenkin eri aikoina monesta lähteestä kootuista tiedoista, joista tutkija Railo sanoo seuraavaa:
”Turun yliopiston politiikan tutkija Erkka Railon mielestä Tahdon 2013 -kampanjan keräämiä kannatuslukuja ei voi pitää vielä kovin luotettavina.
– Luvut, joita Tahdon 2013 julkaisee ovat sellaisia, joissa nämä ihmiset on jossain yhteydessä ilmoittaneet tukevansa tätä lakialoitetta. Ja nyt on sellainen tilanne, että se ei ole kovin luotettavaa informaatiota. Ihmiset ovat ihmisiä, yhdessä kohdassa voidaan sanoa yhtä ja toisessa kohdassa toista, eli kannattajien määrä on varmasti vähän optimistisesti laskettu, Railo kommentoi.”
Mielenkiintoinen ja hieman yllättävä kommentti asiantuntijalta. Railon mielestä on siis todennäköistä, että osa kansanedustajista on voinut ilmoittaa tukevansa aloitetta ja myöhemmin muuttanut mielensä (tai valehdellut).
Minusta tuntuisi todennäköiseltä, että juuri tuon kaltaista takinkääntöä kansanedustajat välttäisivät kaikin keinoin. Kyseessä on myös asia, jota kaikki varmasti ovat jo hyvissä ajoi pohtineet ja muodostaneet siitä kantansa.
Railon näkemys kaipaisi tuekseen esimerkkejä siitä, että tuollaista on (merkittävässä määrin) havaittu kansanedustajien toiminnassa. Muuten se kuulostaa minusta jotenkin tarkoitushakuiselta.
Minusta kuulostaisi tarkoitushakuiselta väite, että ihmiset/kansanedustajat eivät voisi muuttaa kantaansa ajan kuluessa. Vaalit ovat se ilmapuntari, joka vaikuttaa kansanedustajien mielipiteisiin ehkä uskottua enemmän.
”Minusta kuulostaisi tarkoitushakuiselta väite, että ihmiset/kansanedustajat eivät voisi muuttaa kantaansa ajan kuluessa.”
Tuollaista väitettä ei ole esitetty. Tarkoittanet sitä, että sinustakin on todennäköistä, että kansanedustajat jonkinmoisella todennäköisyydellä ensin muodostaisivat tästä asiasta mielipiteen ja sitten muuttaisivat sitä? Voisitko vielä perustella, miksi tälläinen toiminta olisi sinusta todennäköistä?
Ellet ymmärtänyt minun perusteluani, niin tässä vielä se uudelleen:
Kansanedustajalle on tärkeää antaa itsestään määrätietoinen ja luotettava kuva. Tuuliviirimäinen mielipiteen muuttaminen toimisi päinvastaisesti, joten minusta se ei ole todennäköistä.
Minä olen myös harkinnut kommentoinnin lopettamista, mutta eri syistä kuin Jusu. Mielestäni täällä uutisoidaan kovin yksipuolisesti erityisesti kirkkoa jakavista asioista. Uutisointi ei ole mielestäni taspuolista eikä se ota huomioon koko Suomen luterilaisen kentän mielipiteitä. On sanottu, että tämä ei ole kristillinen foorumi, mutta tämä on kuitenkin suomalaisten seurakuntien rahoittama foorumi ja mielestäni pitäisi huomioida tasapuolisesti seurakuntakentän erilaiset näkemykset. Suomessa on esim. muitakin piispoja kuin Irja Askola.
No, tästä asiasta on aiemminkin ollut puhetta, mutta ilman vaikutusta. Olin harkinnut Kotimaa-lehden tilaamista, että voisin rekisteröityä Prohon, mutta jätän sen nyt tekemättä. Miksi maksaisin siitä, että voin jatkaa saman yksipuolisen uutisoinnin lukemista?
Pian tämäkin prosessi taas kerran on päätöksessä. Surullista on ollut seurata sitä, kuinka kerta toisensa jälkeen on annettu valheelista ”tietoa” siitä, kuinka kansa tästä asiasta ajattelee.
Törkein veto taisi olla eilen, kun IS suurin toivein pani pyörimään nettiin gallupin asiaa koskien. Viimeinen kerta, kun sen siellä näin oli tilanne se, että yli 20.000 ääntä oli annettu ja niistä noin 80 % oli sukupuolineutraalia avioliittolakia vastaan. Tätä mieltä kansa siis todellisuudessa on eikä niin kuin media ja ”mafia” väittävät. Ilman kansanäänestystä emme voi saada totuudenmukaisempaa tietoa! No, kun sitten joskus seitsemän jälkeen menin tarkistamamaan taas tilannetta, niin gallup olikin jo poistettu. Sensuuri iski, kun tulos ei miellyttänytkään? Iltalehti oli sentään vähän rehellisemmillä korteilla liikkeellä – senkin tulos oli 60 % vastaan, mutta se ei sentää poistanut gallupia sivultaan. Ehkä Vihreän langan gallupin tulos olisi miellyttänyt mediaa?
Hannu, asiasta on tehty myös luotettavia kyselytutkimuksia. Tulokset osoittavat, että enemmistö suomalaisista kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia. Mahdollisesti myös kansanedustajien enemmistö kannattaa sitä.
Ensinnäkin Salme, älä nyt ainakaan täällä jätä kommentointia. SINUA TARVITAAN TÄÄLLÄ!!
Toiseksi, koen samoja tuntoja kun Sinä. Monesti olen tuntenut melkein inhoa, että mitä mää täällä luuraan, ja kuitenkin, tämä homma menisi vielä yksipuolisemmaksi, jos mekin täällä omalta osaltamme vaikenisimme.
Ja kolmanneksi, Hannu Keskisen kommentti kertoo osin sen, miksi meidänkin on täällä vielä tarpeen olla. Nimittäin tuo Hannun kommentti kertoo sen, että kansan syviä rivejä gallupit eivät edes tavoita. Tarkoitan heitä, jotka ovat tätä maata ja kirkon agendaa eläneet maalla ja metsien keskellä ja myöskin ja samalla rakentaneet tätä maata omalla työllään ja ponnistuksillaan eri elämänalueilla. En usko myöskään tuohon probagandahömppään sellaisenaan. En välttämättä sano, että haastattelua on tarkoituksenhakuisesti tehty, mutta jos luvut ovat nuo, mitä Hannu Keskinen sanoo ja niitä on julkisuudesta poistettu, niin kertoohan se jostain.
Ja vielä, osa kansalaisista ei ole tottunut ilmaisemaan rohkeasti mielipidettään ja ne jotka ovat kellokkaita, ikään kuin lyövät laudalta hiljaiset ja arat ajattelijat, jotka vetäytyvät äänekkään ja itseriittoisen jyräämisen tieltä ja jopa hiljaa sopeutuvat/möntyvät, vaikka ajattelevatkin pohjimmiltaan toisin asiasta.
Juu, kansan syvät rivit ja todelliset penaalin terävimmät kynät istuvat netissä klikkaamassa iltapäivälehtien galluppeja samaan aikaan kun muut ihmiset ovat töissä.
Kiitos Helena mielipiteestäsi. Saan kyllä jatkuvasti viestejä, että olen oikealla paikalla täällä kommentoidessani. Välillä vain tuntuu ikävältä, että esim. uutisointi on niin yksipuolista eikä tavoita ollenkaan koko Suomen luterilaista kenttää, vaikuttaa melkein, että Suomi loppuu Kehä III:seen.
Toinen väsyttävä seikka on toistuva nälviminen ja kommentoijien (yleensä konservatiivisempaa siipeä edustavien) nimittely/luokittelu, vaikka ne menevät yleensä täysin metsään. Mutta niiden kautta ehkä yritetään härnätä eri mieltä olevia suuttumaan/pahoittamaan mielensä. Itse olen ottanut kannan, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Jusu tuossa puhuu penaalin terävimmästä kärjestä. Luen itseni heihin ilman minkäänlaista ivaa. Täällä ei pärjää, ellei itse- ja omanarvontunto ole kohdallaan.
Ikävä tulee Jusua, jos hän lopettaa kommentoinnin.
Tämän aamun uutisissa on ollut varovaisia arvioita, että kansalaisaloite saattaa mennä läpi. Keskustelua asiasta on varmasti koko kevään. Mahdollisuus avioliittolain muutokselle Suomessa on, kyllä se on selvästi käynyt ilmi.
Mahdollisuus kyllä on, mutta lopputulos voi olla myös toisenlainen.
Mielestäni tämä foorumi menettäisi paljon jos Salme tai Jusu lopettaisivat. Molemmat edustavat hyvin oman katsomuksensa kantoja ja keskustelu on asiallista. Keskustelu erimielisten kanssa on tärkeämpää, kuin keskustelu samanmielisten kanssa. Se avartaa näkökantoja ja saa paremmin ihmiset ymmärtämään toisiaan. Ei meidän tarkoituksemme ole muuttaa toistemme mielipiteitä, vaan oppia ymmärtämään miksi toiset ajattelevat toisin.
Tilanne on hiukan sama kuin uskonnollisuudessa. Jos ihminen haluaa uskoa Jumalaan ja sitä kaipaa, hän tarttuu siihen ennemmin tai myöhemmin. Aivan samoin uskonnottomat lähtevät kirkosta ennemmin tai myöhemmin, koska eivät Jumalaan usko, vaikka olisivat vielä kirkon jäseniä. kaikkien meidän tehtävämme on varmistaa, että molemmat ymmärtävät toisiaan tai edes sietävät.
Minusta kuulostaisi tarkoitushakuiselta väite, että ihmiset/kansanedustajat eivät voisi muuttaa kantaansa ajan kuluessa. Vaalit ovat se ilmapuntari, joka vaikuttaa kansanedustajien mielipiteisiin ehkä uskottua enemmän.
Sorry, tämä kommentti lipsahti väärään yhteyteen.
”kansanedustajat jonkinmoisella todennäköisyydellä ensin muodostaisivat tästä asiasta mielipiteen ja sitten muuttaisivat sitä? Voisitko vielä perustella, miksi tälläinen toiminta olisi sinusta todennäköistä?” Risto
Vaalit, vaalit. Viime vaalien alla tilanne oli toinen kuin nyt. Voi olla, että nyt sukupuolineutraalin avioliiton puolesta tapahtunut rummutus on käynyt liian kiivaaksi/ärsyttäväksi ja on alettu miettiä ihan tosissaan avioliiton merkitystä ja muodostettu uusi kanta asiaan.
No joo, tuo on kyllä perusteluna asiallinen. Mahdollista, mutta pitäisin sitä melko epätodennäköisenä. Tuo rummutus voi olla myös merkki siitä, että entistä suurempi osa äänestäjistä todella on avioliittolain uudistamisen kannalla.
Tuo avioliittolain muutos tullaan käsittelemään 3 kertaan jokaisen vaalikauden aikana aina niin pitkään, että lakimuutos hyväksytään: (1) hallitusneuvotteluissa, (2) kansanedustajien lakialoitteena ja (3) kansalaisaloitteena.
Mikäli tämä eduskunta ei ole kykenevä lakia säätämään, ei ole suurta pelkoa, että keskustelu asiasta loppuisi.
Korostaisin edelleen, että kahden sisäkkäisen avioliittokäsityksen rinnanelo on jatkosssa mahdollista vain jos asia ilmenee lain perusteluosassa tai asiasta annetaan samassa yhteydessä erillinen ponsi.
Sisäkköisellä avioliittokäsityksellä tarkoitan sitä, että kunnioitetaan yksityisten ihmisten omaa käsitystä avioliitosta myös muutoin kuin uskonnon harjoittamisessa.
Toimiva ratkaisu voisi olla, että kaikissa virallisissa yhteyksissä ja erityisesti valtion ja kuntien hallinnollisessa toiminnassa avioliitoksi lasketaan kaikki uuden lain mukaiset liitot, mutta yksityiselämän piirissä ja yksityisille henkilöille palveluja tuottavissa yrityksissä ja yhteisöissä avioliittokäsitys voitaisiin perustellusta syystä rajoittaa koskemaan vain miehen ja naisen välistä liittoa.
Näkisin, että yhdenvertaisuussyiden vuoksi tätä rajausoikeutta ei kuitenkaan tulisi olla uskonnonharjoittamista lukuunottamatta sellaissa palveluissa, jota jokin yhteisö tuottaa yksinoikeudella.
Ellei asiaa mainita lain perusteluissa tai asiasta tehdä erillistä pontta, joudutaan ennen pitkää tilanteeseen, jossa yhdenvertaisuuslaki ajaa palveluja käyttävien avioparien omantunnonvapauden yli, kun palveluntarjoajat pakotetaan järjestämään ”monimuotoisuuden siedätyshoitoja”
Asiaa kannattaa pohtia myös siltä kannalta mitä laki nykyään sallii. Nykyään on täysin laillista järjestää vaikkapa maahanmuuttajille suunnattua toimintaa, mutta ei toimintaa joka suunnataan nimenomaan kantaväestölle. Jälkimmäinen tulkitaan rasismiksi, vaikka kyse olisi vain kertaluonteisestä rajauksesta. Ellei perinteinen avioliittokäsitys saa lain suojaa, voi siihen pitäytyvälle toiminnalle käydä samoin.
Jukalta hyviä huomioita ja perusteluja.
Jos kansalaisaloite nyt etenisi lakivaliokuntaan, niin ilmeisesti siellä tulisi mietittäväksi uuden avioliittokäsityksen heijastusvaikutukset muuhun lainsäädäntöön ja yhteiskunnan toimintoihin. Asiahan ei ole pelkästään tekninen, kuten jotkut eduskunnan puheenvuoroissaan ovat esittäneet. Heijastusvaikutuksia on varmanstikin hyvin laajalle.
Jukka ottaa yhden tärkeän näkökulman esille. Jos miehen ja naisen välinen vanha avioliittokäsitys romutetaan kaikilta osin, on tilanteita, joissa ns. heteroille suunnattu toiminta ja palvelu ei ole enää mahdollista.
Tulee mieleen 70-luvun loppupuoli, jolloin vasemmisto alkoi vastustaa piika-nimikettä. Teemana oli, ettei kenenkään pitäisi toimia toisen piikana. No ajatus siirrettiin lakitasolle. Ja niinpä koko kotiapulaisten ammattikunta vähitellen hävisi.
Siihen saakka oli tavallista, että nuoret tytöt opettelivat perheen arkea ’lapsenpiikana’ saaden siitä sekä oppia että pientä palkkaa. No tänä päivänä samanikäiset nuoret tytöt ovat sossun luukulla, jos eivät ole sattuneet saamaan koulutuspaikkaa.
Eli ei ole yhdentekevää, jos totuttuja käsitteitä halutaan muuttaa.
Tuire Kajasvirta: ”Jos kansalaisaloite nyt etenisi lakivaliokuntaan, niin ilmeisesti siellä tulisi mietittäväksi uuden avioliittokäsityksen heijastusvaikutukset muuhun lainsäädäntöön ja yhteiskunnan toimintoihin.”
Eduskunta lähetti kansalaisaloitteen lakivaliokuntaan eilisen lähetekeskustelun päätteeksi. Puhemiesneuvosto asettaa ohjeet valiokuntiin tulevien asioiden käsittelylle. Kansalaisaloitteiden käsittelystä annetun ohjeistuksen mukaan aloitteen valiokuntakäsittely aloitetaan aloitteen jättäneiden kuulemisella. Tämän jälkeen valiokunta kuulee muita tarpeelliseksi katsomiaan asiantuntijoita. Kuulemiset pyritään järjestämään julkisina.
Tämän nimenomaisen aloitteen kohdalla valiokunnan mietintö valmistunee siten, että eduskunnan suuri sali pääsee päättämään lakiehdotuksen sisällöstä ja sen hyväksymisestä arviolta toukokuussa. Päädyttiinpä asiassa kumpaan tahansa lopputulemaan, näyttää siltä, että asia saadaan tämän vaalikauden osalta taputeltua kasaan eduskunnan kesälomiin mennessä.
”Jos miehen ja naisen välinen vanha avioliittokäsitys romutetaan kaikilta osin, on tilanteita, joissa ns. heteroille suunnattu toiminta ja palvelu ei ole enää mahdollista.”
Osaisiko joku kertoa kolme todelliseen elämään perustuvaa esimerkkiä ei-uskonnollisesta palvelusta, jotka on perusteltua suunnata vain sellaiselle avioparille, jonka toinen osapuoli on mies ja toinen nainen?
Jotenkin tuntuu, että tässä koohotetaan täysin turhaan jostain täysin teoreettisesta asiasta…
Voisin hyvinkin esittää muutaman todellisen esimerkin parisuhdetyöstä, joka sotkeentuisi, jos homo- tai lesboparit tasa-arvon nimissä osallistuisivat.
Mutta enpä esitä, koska olisi harmi, jos tämäkin monella taholla tehtävä arvokas työ joutuisi yleisen meuhkaamisen kohteeksi.
Tuire, tuo on ihan toimiva argumentti tällaisessa keskustelussa. ”Kyllä väittämiäni asioita on varmasti olemassa, mutta enpä suostu kertomaan, mitä ne ovat.”
Et varmaan pahastu, jos tuo ei kuullosta kovin vakuuttavalta. Mutta saahan sitä meluta olemattomista asioista, jos ei muuta keksi.
Jusu: Meluamisesta voidaan mielestäni puhua, jos samasta asiasta sama henkilö kirjoittaa kymmenen tai kymmeniä kertoja.
Itse asiassa on ihan hyvä, että pidät asiaa olemattomana.
Tässä keskustelussa esitettiin väite, että uskonnon harjoittamisen ulkopuolella tarvitaan lainsäädäntöä, joka antaa elinkeinonharjoittajalle mahdollisuuden syrjiä samaa sukupuolta olevia aviopareja. Minun pointtini oli, että kukaan ei ole tässä keskustelussa pystynyt tuomaan esille ensimmäistäkään konkreettista esimerkkiä tilanteesta, jossa tällainen lainsäädäntö tai ponsi tarvittaisiin.
Eli kysymykseni kuuluu, oliko tässä kyse vain tyhjien uhkakuvien rakentamisesta vai oliko tämän ajatuksen esittäjillä ja kannattajilla jokin konkreettinen ongelma mielessä?
Jusu
Ellet usko Tuire Karasvirran tai minun näkemustä erillisen toiminnan tarpeesta hetero- ja homopareille, niin kysy vaikka perhetyötä pitkään tehneeltä ja Tmyös ulkaa kaikki – liikkeessä pitkään vaikuttaneelta rovasti Liisa Tuoviselta neuvoa. Keskustelin hänen kanssaan aiheesta taannoin.
No en nyt viitsi lähteä Tuoviselle soittelemaan. Ajattelin, että niillä ihmisillä jotka täällä touhusivat tämän ponnen kanssa ja pitivät sitä hyvänä ajatuksena, olisi ollut mielessä jokin ei-uskonnollinen palveluntarjoaja, jonka olisi perusteltua tarjota palveluaan vain sellaisille aviopareille, jotka ovat keskenään eri sukupuolta.
Minä olen mielestäni hyvin pragmaattinen. Jos on järkisyyt, että jokin palvelu on tarjolla vain miehen ja naisen avioliitossa eläville, niin sittenhän on. Ei se ole minulle mikään ongelma. Ihmettelen vain, mikä sellainen voisi olla eikä tunnu kukaan muukaan osaavan kertoa minulle esimerkkiä vaikka väittävät, että tällainen järjestely olisi tarpeellinen.
Minulla ei ole tiedossa, että joku ei-uskonnollinen liikeenharjoittaja tarjoaisi nykyisin jotain palvelua vain heteroavioparille mutta ei rekisteröidyssä parisuhteessa eläville. Ainakaan minulle ei ole koskaan sattunut tilannetta, että minulta olisi evätty jokin palvelu sen takia, että puolisoni on mies eikä nainen.
Itseasiassa katson, että jo nykyinen lainsäädäntö on riittävä. Yhdenvertaisuuslaki sanoo, että ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan sukupuolen, parisuhteen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella ilman painavaa asiallista syytä. Nykyinen laki kieltää syrjinnän, mutta jättää tilaa järjenkäytölle. Tietysti perustelun tarvitsee olla painava eli vakaumus tai mielipaha eivät ole painavia asiallisia syitä.
Minäkin olen kysellyt sen perään, miksi Jukan ilmaisema huoli olisi aiheellinen. Ilmeisesti kysyin tyhmiä, koska kysymyksiin vastaamisen sijasta Jukka kyseenalaisti henkisen tasapainoni 😀
”… palveluntarjoajat pakotetaan järjestämään “monimuotoisuuden siedätyshoitoja””
Minusta tämä kuulostaa äärimmäisen epätodennäköiseltä ja myös avioliittolainsäädäntöön kuulumattomalta asialta. Huolenaiheena tuntuu olevan se, että joillekin ihmisille pitäisi lainsäädännön avulla taata oikeus syrjiä sukupuolivähemmistöihin kuuluvia.
Vai onko ongelma se, että kirkko on avioliittoneuvonnan suhteen monopoliasemassa? Jos siitä on kysymys, eikö kirkkolaki olisi oikea paikka säätää kelpoisuusvaatimuksista?
Äh, anteeksi. Painoin väärää vastausnappulaa. Kommentti siis tarkoitettu Jusun 17:20 kommentin perään.
“… palveluntarjoajat pakotetaan järjestämään “monimuotoisuuden siedätyshoitoja””
Tulisiko tällainen pakollinen siedätyshoito kyseeseen vaikka luterilaisella, kristillisellä avioliittoleirillä, jossa olisi pakko hyväksyä ja opettaa, vastoin osanottajien kristillistä vakaumusta, että avioliitto ei enää olekaan miehen ja naisen välinen liitto?
Seurakuntalainen.fi kertoo myös seuraavaa asiaan liittyen:
”Varatuomarri Visakorpi huomauttaa, että kun Norjassa hyväksyttiin samaa sukupuolta olevien avioliitot vuonna 2009, ryhdyttiin hallituksen johdolla uusimaan päiväkotien opetussisältöjä ”tavoitteena edistää lasten sukupuoli-identiteettikäsitteen muuttamista vastaamaan yhteiskunnan seksuaalista moninaisuutta”.
– Kyse ei siis ole enää siitä, että asiaan suhtauduttaisiin neutraalisti, vaan uuden lainsäädännön mukaista aatemaailmaa tulee aktiivisesti edistää.
– Avioliittolain muuttaminen normatiivisesti tarkoittaisi helposti sitä, että perinteinen avioliittokäsitys nähtäisiin jatkossa epätasa-arvoisen syrjivänä ja vastustettavana yhteiskunnallisena ilmiönä eikä sen myönteisiä puolia enää olisi korrektia tuoda esille, Visakorpi jatkaa.”
Sori tosiaan kun möhlin vastaukseni ketjun ulkopuolelle. Tuo ”pakollinen siedätyshoito” on siis Jukan huoli, ei minun.
Olen sitä mieltä, että kirkollisissa palveluissa pitää olla oikeus säilyttää opin mukainen vapaus asettaa erilaiset liitot arvojärjestykseen ja estää ei-toivottujen parien osallistuminen. Yleisessä suomalaisessa lainsäädännössä tämä sen sijaan on mielestäni mahdotonta.
Salme Kaikusalo: ”Tulisiko tällainen pakollinen siedätyshoito kyseeseen vaikka luterilaisella, kristillisellä avioliittoleirillä, jossa olisi pakko hyväksyä ja opettaa, vastoin osanottajien kristillistä vakaumusta, että avioliitto ei enää olekaan miehen ja naisen välinen liitto?”
Minusta näillä keskustelupalstoilla kirjoittavat henkilöt usein liioittelevat seurakuntien halua syrjiä samaa sukupuolta olevia pareja. Esimerkiksi kirkon perheneuvonta palvelee samaa sukupuolta olevia pareja siinä missä heteropareja jo tänä päivänä, vaikka heidän suhdettaan ei virallisesti avioliitoksi kutsutakaan.
Tämä on huoli on varmasti validi näiden naispapittomien lähetysjärjestöjen ja niitä lähellä olevien herätysliikkeiden tilaisuuksissa, mutta – aikuisten oikeasti – ei kai niihin kukaan järkevä homopari hakeudu.
Jusu, no sehän on hyvä, että järkevät homoparit eivät hakeudu avioparileireille. Entäs ne ”vähemmän järkevät”? Tarvitsevatko he avioparileirejä?
Oletan Salme ettei kyse ollut vahingosta vaan ymmärsit kommenttini tahallasi väärin. En koe sellaista keskustelua rakentavana ja jätän vastaamatta.
Jusu, luin kommenttisi niinkuin se oli kirjoitettu ja muodostin käsitykseni sen mukaisesti.
Jos näin uskot niin hyvä on.
Salme, kun täällä on tarkoitus keskustella, haluaisitko kertoa meille millaisen käsityksen muodostit? Kommenttisi viittaa siihen, että arvelet homoparien hinkuvan homokielteisten järjestöjen avioliittoneuvontaan. Kyllä tuo vähän uskomaton ajatus on minustakin.
Luin Jusun kommentin niin, että samaa sukupuolta olevat järkevät parit eivät katso tarvitsevansa avioliittoleirejä, -neuvontaa.
Kommentissani kyllä lukee, että mikään järkevä homopari ei osallistu homokielteisten lähetysjärjestöjen tai herätysliikkeiden järjestelmään toimintaan. Ja kuten kommentistani varsin hyvin käy ilmi, esitin tämän vertailuna kirkon toimintaan, joka mielestäni ei ole lainkaan niin syrjivää kuin millaiseksi sitä usein esitetään. Esimerkkinä tästä käytin kirkon perheneuvontaa.
Kommenttini oli, että poislukien tietyt lähetysjärjestöt ja herätysliikeet, valtakirkon halua tai tarvetta syrjiä seksuaalivähemmistöjä usein liioitellaan tällä foorumilla.
Pahoittelen, jos tämän kommentin jotenkin pääsi ymmärtämään siten, että järkevät homot eivät halua avioliittoleirille. Hieman edelleen kummaksun tällaista tulkintaa.
Ok Jusu. Ymmärsin kommenttisi toisin kuin tarkoitit. Pahoittelen.
Risto Korhonen
Aivan aluksi anteeksipyyntö. Ei ollut terkoitus loukata tai kyseenalaistaa henkistä tasapainoasi. Sinä itse käytit kansanomaista termiä ”mene jakeluun” ja siksi vastasin pään sisäisyyteen viittaavalla kansanomaisella termillä ”korvien välissä”.
”Ongelma” vaikuttaa ilmiselvästi olevan paradigmassasi johon esittämäni asia ei istu, vaikka esittäisin sen kuinka monipuolisesti.
Kyse on siitä että ihmisen arvomaailma ei rajoitu pelkästään uskonnon harjoittamiseen vaan arvomaailmaa kuuluu muutakin. Jos siis vakaumuksen vapaus rajoitetaan pelkästään uskonnon harjoittamiseen, tulee perinteiseen avioliittokäsityksee pitäytymisestä muissa toiminnoissa syrjintään rinnastettava asia.
Minusta eduskunnan on otettava myös tähän asiaan kantaa, eikä jättää asiaa myöhemmin hallinto- ja hovioikeuksissa päätettäviksi.
Jukka, kiitos, kaikki kunnossa. Ongelmani on siinä, että en ymmärrä, miksi mielestäsi pitäisi lainsäädännöllisesti varautua kuvailemiisi vaikeuksiin. Sama ongelma tuntuu Jusullakin olevan, joten en ole yksin.
Olen siis vain eri mieltä siitä, että kenenkään ihmisoikeudet tai yksilönvapaus vaarantuisivat nyt käsittelyssä olevan avioliittolain mennessä läpi ehdotetulla tavalla. Keskustelua kannattaa toki jatkaa, mutta kaipaisi konkreettisempia esimerkkejä odotettavissa olevista ongelmista.
Risto Korhonen
Asia taitaa pikemminkin olla niin, etta seikka jonka minä tunnistan ongelmaksi ei ole sinun mielestäsi lainkaan ongelma.
Minusta erilaisten aviioliittokantojen suvaitseminen edellyttää sitä, että yhteiskunnassa vallitsevia asenteita ei edes yritetä harmonisoida.
Yhteiskunnassa vallitsevien asenteiden harmonisoiminen ei varmasti liity mitenkään käsiteltävänä olevaan aloitteeseen.
Minusta erilaisten avioliittokantojen suvaitseminen tai suvaitsemattomuus on kansalaisten henkilökohtainen asia. Mielipiteen ja ajattelun vapautta ei pitäisi pyrkiä rajoittamaan lainsäädännöllä.
Haluaisin tässä kuitenkin muistuttaa Jukka Kivimäkeä, että kun puhutaan uskonnon harjoittamisen ulkopuolisesta toiminnasta, samaa sukupuolta olevien parisuhteen nimen muuttaminen ei muuta oleellisesti jo nykyisin vallitsevaa tilannetta.
Otetaan tämä klassinen esimerkki leipurista. Jos hän myy hääkakkuja heteroparien häihin, hän ei nykyisen lain mukaan voi kieltäytyä myymästä hääkakkua homoparin häihin nykyisinkään. Puhun siis parisuhteen rekisteröinnin vuoksi vietettävästä juhlasta. Leipuri ei voi kieltäytyä vaikka olisi harras kristitty, koska kakun leipominen ei ole uskonnon harjoittamista vaan liiketoimintaa ja siihen sovelletaan yhdenvertaisuuslakia.
Saattaa olla, että en nyt tule ajatelleeksi jotain sopivaa tilannetta, mutta mä en todellakaan keksi nykyisinkään yhtään tilannetta, missä liikkeenharjoittajan olisi perustelua kieltäytyä tarjoamasta jotain avioliitossa eläville tarkoitettua palvelua rekisteröidyssä parisuhteessa elävälle. Tässä mielessä parisuhdelakien yhdistäminen ei mielestäni erityisesti muuta yhtään mitään.
Tuo Jusun hääkakku esimerkki on sikäli huvä ja huono esimerkki, että se voi olla joko vakiotuote tai sitten jotenkin tuunattu versio. Vakiotuoteen myymisestä kieltäytyminen olisi syrjintää, mutta homohäihin tuunatun version puuttuminen vakiovalikoimasta ei. Samoin kieltäytyminen myymästä hääpukua homohäihin olisi syrjintää, mutta ei hääpukukuvasto, jossa kaikki parit ovat eri sukupuolta olevia.
Homoseksuaalien ei itse enää tarvitse olla ”kaapissa” mutta heille suunnattuja palveluja on edelleen lupa pitää ”tiskin alla”. ”Tiivitaavi versioita” ei ole syytä säätää pakollisiksi.
Tilanteita joissa yhden avioparin saama palvelu suoraan vaikuttaisi muiden avioparien saamaan palveluun ei ole paljon. Esimerkiksi tanssiaisissa voidaan kulttuurisyistä edellyttää että parin osapuolet ovat eri sukupuolta, mutta tanssiparin ei yleensä tarvitse olla pariskunta saati aviopari. Ainoa selkeä esimerkki on siis avioparien ryhmäterapia jonka dynamiikka muuttuu, jos osa pariskunnista onkin samaa sukupuolta.
Lavatanssit ovat minusta ihan ok esimerkki, joskin kuten Jukka sanoi, ne eivät perustu siihen ajatukseen, että tanssivat parit olisivat keskenään naimisissa. Ainakaan itse en koe, että tanssiinhaun järjestäminen vastakkaista sukupuolta oleviin tanssipareihin rikkoisi yhdenvertaisuutta. Se rikkoisi, jos tapahtuman järjestäjä ajaisi keskenään tanssivia miespareja tai naispareja pois.
Pariterapian kohdalla en ymmärrä kommentti siitä, miksi samaa sukupuolta oleva pari rikkoisi terapian dynamiikkaa. Tosin ei minulla ole kokemusta tuollaisista terapioista. Silti koen kommentin dynamiikan särkymisestä enemmän ennakkoluulona kuin minään konkreettisena ongelmana.
En tiedä kuinka paljon tällaisia terapioita järjestetään markkinaehtoisesti. Jos kyse on kunnan tai valtion järjestämästä palvelusta, lienee itsestäänselvää, että verorahoilla järjestetyt palvelut ovat kaikkien kansalaisten saatavilla. Viranomaisten ja julkisen sektorin ei pitäisi lähteä syrjimään ketään.
Jos kyse on seurakunnan järjestämästä pariterapiasta, nykytila taitaa olla se, että etelän suuret seurakunnat hyväksyvät kaikki mukaan kun taas tiettyjä herätysliikkeitä tai lähetysjärjestöjä lähellä olevat tahot voisivat tapahtumanjärjestäjänä nikotella pahemman kerran.
Kuten sanottu, syrjiviä asenteita varmasti löytyy mutta suoralta kädeltä en osta kommenttia että avioparien ryhmäterapia tulisi järjestää siten, että heteroparit ja homoparit eroteltaisiin toisistaan. En heti keksi, mikä olisi se konkreettinen ja perusteltu syy, joka tähän johtaa.