Maamme päättäjät etsivät kulkukelpoista tietä, kun talouden alamäki uhkaa yhteisen elämän mahdollisuuksia. Äsken kuulimme Israelin kansan tiestä autiomaassa. Jumala sanoi Moosekselle: ”Lähde kulkemaan muiden edellä. Lyö kallioon, niin siitä alkaa juosta vettä ja kansa saa juodakseen.”
Vesi on elämälle välttämätöntä. Välillä yhteinen elämä voi muuttua vedettömäksi ja autioksi. Johtajan tehtävä on kulkea edellä ja etsiä joukolleen sen elämälle välttämätön vesi. Johtajan asema on yksinäinen ja hän tuntee tehtävänsä mahdottomuuden: Kuinka kovasta kalliosta voisi tulla vettä?
Autiomaa ympärillämme on tiukentuva talous, joka pakottaa rakenteellisiin korjauksiin. Tai ennemminkin autiomaa on länsimainen elämäntapamme, joka on perustunut liian pitkään hiilen ja öljyn polttamiseen sekä kasvavaan kulutukseen. Muutosta on yritetty turhaan. Vedettömästä autiomaasta pitäisi löytää elämä, vaikka sitten läpi harmaan kiven.
Tämän ajan päättäjät tarvitsevat tukemme, että he voivat tehdä rohkeita ratkaisuja paremman tulevaisuuden hyväksi. Luterilaisen ajattelun mukaan esivalta palvelee Jumalan hyvää tarkoitusta, kun se pitää kurissa erilaisia yhteistä elämää varjostavia uhkia.
Puolustusvoimatkin ovat olemassa elämän puolustamiseksi uhkia vastaan. Puolustus-voimauudistus on nyt toteutusvaiheessa. Se on vaatinut ja vaatii edelleen paljon suunnittelua ja työtä. Päämääränä on, että puolustuskykymme säilyy uskottavana.
_ _ _
Olin hiljattain Hennalan varuskunnan viimeisessä alokaskirkossa. Varusmiehet ja naiset lauloivat vahvasti tuttuja virsiä: ”Pidä meitä turvissas, Jeesus armohelmassas. Suojaas sulje isänmaamme, sulta kaiken lahjaks saamme. Johda Jeesus rakkahin, meidät taivaan kotihin.” Nuorten sotilaiden vahva laulu antoi minulle toiveikkaan mielen. Jumalanpalveluksella tuntui selvästi olevan näille nuorille ihmisille merkitystä. Arkisen palveluksen keskellä on lähde, joka antaa toisenlaista vettä elämän voimaksi ja virkistykseksi.
Uskonnonvapaus on perustuslaissa säädetty oikeus. Siksi palvelusaikana on oltava mahdollisuus jumalanpalveluksiin ja hartauksiin sekä sielunhoitoon, jotka ovat kuin vettä janoiselle.
_ _ _
Apulaisoikeusasiamiehen hiljattain tekemä ratkaisu tarkoittaa sitä, että kirkkoon kuuluvatkin saavat valita, tulevatko he mukaan hartauksiin. Papin tilaisuuksien ei pitäisi joutua kilpailemaan levon ja vapaa-ajan kanssa. Vaihtoehdoksi voisi silloin tulla esimerkiksi osallistuminen ohjattuun eettisten kysymysten opiskeluun.
Valmistelemme nyt ohjeistuksen uuteen tilanteeseen koskien papin oppitunteja, jumalanpalveluksia ja hartauksia. Voimme olla luottavaisia, että sotilaspapin hartaudet ja oppitunnit jatkuvat edelleen, kuten yleensä Euroopan maissa. Niillä on tärkeä merkitys myös sotilaiden moraalille ja toimintakyvylle.
_ _ _
Elävä vesi on ennen kaikkea lahjaa, ei pakkoa. Usko ja luottamus Jumalaan antavat elämälle vakaan perustan ja toivon huomisesta: kävi kuinka tahansa, olen turvassa. Ett levande vatten är framför allt en gåva, inte ett tvång. Vår tro och förtröstan på Gud ger livet en stabil grund och hopp om morgondagen: vad som än må hända, är jag i trygghet.
Viikon evankeliumi on kuvaus Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisesta kaivolla. Jeesus ylittää monia rajoja, kun hän ryhtyy keskustelemaan ystävällisesti samarialaisen kanssa, joka on kaiken lisäksi nainen. Jeesuksella on voima yhdistää rakkaudellaan eri leireihin kuuluvia ihmisiä.
Hän kohtasi jokaisen avoimesti ja anteeksi antaen. Voisimmeko mekin kantaa mukanamme hänen rakkauttaan ihmisten välisiin erimielisyyksiin?
Elävä vesi on ennen kaikkea elämän uudistuksen ja anteeksiannon lähde. Jeesus lupaa: ”Siitä vedestä, jota minä annan, tulee lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Tärkein ulottuvuus Jeesuksen antamassa vedessä on, että se antaa ikuisen elämän, joka ulottuu tämän elämän tuolle puolelle. Kiitos Cantores Minores kuorolle ja sen johtajalle Hannu Norjaselle sekä Kaartin soittokunnalle ja sen johtajalle evl. Elias Seppäselle. Toivotan teille kaikille Jumalan siunausta alkaneeseen vuoteen. (lyhennelmä kenttäpiispan puheesta Puolustusvoimien kirkkojuhlassa Helsingin tuomiokirkossa 23.1.2014)
Olin kuuntelemassa kenttäpiispa Särkiötä Vapaussodan muistojuhlassa Tampereen tuomiokirkossa tammisunnuntaina 26.1. Hyvän puheen piti. Osoitti kunnioitusta valkoisille vapaussotuireille. Toivotaan, että isänmaa on rakas meille kaikille, myös Jehovan todistajille, jotrka eivät sitä kuitenkaan halua puolustaa.
Osmo Kauppinen: ”Olin kuuntelemassa kenttäpiispa Särkiötä Vapaussodan muistojuhlassa Tampereen tuomiokirkossa tammisunnuntaina 26.1. Hyvän puheen piti. Osoitti kunnioitusta valkoisille vapaussotuireille”
Ihmisten sotien ja ajateltujen ”vapautusten” sijaan kiinnittäisin huomiota enemmän Jeesuksen ja kristillisyyden lupaamiin vapautuksiin:
Luukkaan 21. luku (uusi kirkkoraamattu): ” 28 Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”
29 Hän esitti heille myös vertauksen:
”Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. 30 Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. 31 Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä. 32 Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. 33 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
34 ”Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä, niin että se päivä yllättää teidät 35 niin kuin ansa. Sitä päivää ei vältä yksikään, joka maan päällä elää. 36 Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa itsellenne voimaa, jotta selviäisitte kaikesta siitä, mikä on tapahtuva, ja kestäisitte Ihmisen Pojan edessä.”
1. Korinttolaiskirjeen 15. luku: ” 24 Sitten seuraa kaiken päätös, kun hän luovuttaa kuninkuuden Jumalalle, Isälle, kukistettuaan kaiken vallan, mahdin ja voiman. 25 Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle. 26 Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.”
Psalmien kirjan 46. luku: ”9 Tulkaa ja katsokaa Herran tekoja,
hänen voimansa herättää pelkoa kaikkialla.
10 Koko maailmasta hän hävittää sodat, hän särkee jousen ja taittaa keihään, hän tuhoaa kilvet tulessa.
11 ”Lakatkaa te huolehtimasta!
Tietäkää, että minä olen Jumala,
kaikkia kansoja mahtavampi,
korkein koko maailmassa.”
12 Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.”
Isänmaallisuutta ei selvästikään ole, kuten tiedämme.
jorma ojala: ”Isänmaallisuutta ei selvästikään ole, kuten tiedämme.”
Arvostan tietysti vakaumustasi arvoisa jorma ojala. Mutta miten perustelisit Raamatulla sen ”isänmaallisuuden” ensisijaista ja kaiken muun ylittävää tärkeyttä, jos jätetään huomiotta se esivalle kuuliaisuuden vaade ja sen oikeus järjestyksen ylläpitoon, kun on tuotu esiin se näkökohta periaate ja ohje Raamatusta, että jos maallinen laki ja esivallan vaateet ovat ristiriidassa Jumalan lakien kanssa, kristityn tulee asettaa etusijalle Jumalan lait ja periaatteet?
Toivon sinun, Vesa, löytävän todellisen Jumalan lapseuden ja pääsevän todelliseen Jumalan lasten vapauteen.
Silloin ymmärrät, mitä isänmaallisuus on. Nythän koko ajan puhut sitä vastaan.
Itsevanhurskaus on suurinta mahdollista syntiä, koska se tekee arvottomaksi
Herramme Jeesuksen Kristuksenj kalliin sovintokuoleman.
Olet itse kertonut meille, että pelastus ei ole kiinni yksin uskosta.
Sinun filosofiasi ei edes lupaa iankaikkista elämää Jumalan luona.
Surullista jättää näin hyvä tarjous hyväksymättä.
Jumala kutsuu sinuakin vapauteen ja pelastukseen.
””Salissa kuultiin muunnelmia tutuista argumenteista, joiden ääripäissä tulivat mainituiksi moniavioisuus, lähisukulaisten avioliitot ja seksuaalinen suuntautuminen muoti-ilmiönä.””
Kerrotko mitä muunnelmia totuuksia nämä ovat??. Eikö yleinen argumentti lähde oletuksesta, että Homoutta myös esiintyy luonnossa, joten se on yhtä luonnollista, kuin heteroseksuaalisuus. Eikä se ole mitään muunneltua totuutta, vaan faktaa, että muitakin seksuaalisuuntauksia esiintyy luonnossa.
”Aloitetta kannattanut Sdp:n Jouni Backman sanoi, ettei eduskunnan tehtävänä ole päättää suomalaisten arvoista vaan säätää lakeja.”
Taisi Backman päästää sammakon suustaan. Mikäli näin on, niin mikäpä se siinä. säädetään myös muut seksuaalivähemmistöt saman lain alle. Mitä sitä nirsoileen, jos eduskunnalla ei ole arvoja.
Menikös kaiman kommentti nyt väärään keskusteluun? Samaan tapaan kuin edustaja Oinosen puheenvuoro tänään eduskunnassa;)
Luepas uutinen rauhassa uudelleen. Siinä ei lainkaan mainita termiä ”muunneltu totuus”. Siitä muuten voi eduskunnan ulkopuolella käyttää selkeämpää nimitystä ”valhe”.
Backman ei sanonut, ettei eduskunnalla ole arvoja. Sen voit todeta, jos luet lainaamasi tekstin.
Tämän asian kanssa voi olla rauhallisin mielin. Aurinko nousee seuraavana aamuna silloinkin, kun tasa-arvoinen avioliittolaki on hyväksytty.
“Aloitetta kannattanut Sdp:n Jouni Backman sanoi, ettei eduskunnan tehtävänä ole päättää suomalaisten arvoista vaan säätää lakeja.”
Olisi toivottavaa, että säädetyt lait olisivat suomalaisten arvojen mukaisia. Kansanedustajat eivät päätä suomalisten arvoista, mutta heidät on valittu edustamaan valitsijoidensa arvoja. Jos asiasta pidettäisiin kansanäänestys niin enemmistö vastustaisi uutta lakia.
Salme, et liene tutustunut asiaa koskeviin tilastoihin, tai sitten puhut muunneltua totuutta;) Mikäli äänestys järjestettäisiin ja äänet jakautuisivat suunnilleen asian kannatuksen suhteessa, kannattajia olisi reilusti enemmän.
Vai onko sinulla jokin perusteltu syy epäillä, että kävisi kuten väität?
Salme Kaikusalo: ”Jos asiasta pidettäisiin kansanäänestys niin enemmistö vastustaisi uutta lakia.”
Miksi valehtelet?
YLE 2010: 54% suomalaista kannattaa uutta aviolittolakia.
http://yle.fi/uutiset/yli_puolet_tukee_sukupuolineutraalia_avioliittolakia/5618161
Aamulehti 2013: 58% kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia
http://yle.fi/uutiset/al_selva_enemmisto_kannattaa_homoliittoja/6530991
Lakialoite on juuri ja nimenomaan parinkin suuren suomalaisten kunnioitaman arvon eli TASA-arvon ja oikeudenmuikaisuuden eli vanhurskauden (zaddiq hepr.=oikeudenmukainen!) pohjalla ja mukainen. Näiden edestä on täällä kuten koko Euroopassakin taisteltu kaikenmaailman konsevatiivisia tiukkapipoja vastaan jo vuosisadat ja saatu aikaan paljon: mm. yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja. kansalaisvapaudet, sekin sananvapaus jota täällä saavat konsutkin käyttää.
Jusu, en suinkaan valehtele.Asiasta ei ole suoritettu kansanäänestystä, joten kukaan ei tiedä, mikä sen lopputulos olisi, mutta minä olen sitä mieltä, että se olisi uudelle laille kielteinen. Mitä kauemmin tätä asiaa vatvotaan, niin sen kielteisemmäksi asenteet muuttuvat, näin olen havainnut asenteiden muuttuvan asiaa seuratessani.
Salme,
Yhtäältä sanot, että kukaan ei tiedä mikä olisi äänestyksen lopputulos, mutta toisaalta ilmoitat varmana tietona, että kansa äänestäisi sitä vastaan vaikka näkemyksesi on roimasti ristiriidassa niiden mielipidemittausten kanssa, mitä viime vuosina on tehty.
Lakimuutoksen kannatus ylitti vastustuksen jo vuosia sitten ja tämän jälkeen mielipidemittaus mittauksen jälkeen on raportoinut hyvin systemaattisia tuloksia.
Toki jos keskustelutyyliin kuuluu kusetus ja propaganda, tuo sinun kommenttisi on aivan linjassa niiden kanssa.
Jos niin kutsuttu tasa-arvoinen avioliittolaki joskus hyväksytään, ja kirkko seuraa orjallisesti perässä, joutuu se samalla edistämään tavoitteita, jotka ovat mahdollisimman kaukana Raamatusta.
Mahdollisen ”tasa-arvoisen” avioliittolain hyväksymisen jälkeen ei kulu kauan, kun avioliittoa ryhdytään, niinikään tasa-arvoon vedoten, juridisesti edelleen laajentamaan. Samalla kun avioliittokäsitettä loputtomiin laajennetaan, se lopullisesti vesitetään.
Ei kulu kauan, kun kouluissa ja päiväkodeissa on kriminalisoitu seksuaalisen identiteetin moninaisuuten nimissä ”tytöistä” ja ”pojista” puhuminen.
Kirkko tulee olemaan hyvin kauaskantoisten kysymysten äärellä: hylkääkö se lopullisesti Raamatun opin, opetuksen ja elämän ylimpänä ohjenuorana?
”Jos niin kutsuttu tasa-arvoinen avioliittolaki joskus hyväksytään, ja kirkko seuraa orjallisesti perässä, joutuu se samalla edistämään tavoitteita, jotka ovat mahdollisimman kaukana Raamatusta.”
Eipä vissiin. Kirkko löytää silloinkin päätökselleen perustelut Raamatusta. Pieni toisinajattelevien joukko on siitä vähän aikaa vihainen, mutta sen kummempaa ei tapahdu.
Ei tuo mitään hylkäämistä vaadi, vaan ajan henkeen sopeutuvaa tulkintaa 😉
Sinulla ei taida Risto Korhonen olla hallussasi edes dogmatiikan alkeita, siis sitä mikä meillä konfirmoiduilla luterilaisilla pitäisi olla omaksuttuna ihan maallikkopohjaltakin.
Ei Raamattu ole mikään kaleidoskooppi josta pienellä ravistelulla löytää aina erillaisen opin. Raamatulla on kaanon ja sitä tutkimalla voi toki löytää uudenlaisia tulkintoja, mutta selaista ei voi löytää, mitä ei löydy, vaikka olisi kuinka ennalta päättänyt ”löytää”.
Saattaa siis olla, että kirkon piirissä etsitään perusteluja seurata jotain sekulaariyhteisunnan muutosta, mutta ei kuitenkaan löydetä ja sitten ei seurata.
Onko sinulla Jukka tietoa siitä, millä perusteluilla Ruotsin kirkko alkoi vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja? Sehän oli kuitenkin kirkon oma päätös toisin kuin Tanskassa.
Olet, Jukka, aivan oikeassa. Minulla ei ole hallussa dogmatiikan alkeitakaan, eikä sen puoleen kiinnostustakaan siihen. Vaikka olenkin (ollut) konfirmoitu luterilainen;)
Historiasta ja yhteiskuntaopista minulla on sen verran tietoa, että uskallan seisoa ennustukseni takana. Kirkko ei ole mitään ilman jäseniään, eli valta ja raha lopulta hommaa pyörittää. Suomenkaan kirkko ei ota sitä riskiä, että menettäisi valtavan määrän jäseniään kieltäytymällä vihkimästä/siunaamasta/whatever aviopareja enemmistön mielipiteen mukaisesti.
Tässä ennustuksessa kyllä olisin mielelläni väärässä.
Ai niin Jukka, kaleidoskooppivertaus on minusta mainio:)
Olen tosin eri mieltä sen sopivuudesta kuvaamaan Raamatun olemusta. Varsin kaleidoskooppimaisesti on olemassa hyvinkin erilaisia Raamattuun pohjaavia porukoita. Suomestakin taitaa löytyä kymmeniä, ellei satoja.
Kivimäki, yksi ensimäistä asioita joita minulle opetettiin opiskellessani teologiaa oli, että Raamatusta ei voi ilman rajua runnomista saada ristiriidattomasti aikaan yhtä yhtenäistä oppia.
Jouni Backman on toki tavallaan oikeassa, sanoessaan että eduskunnan tehtävänä ole päättää suomalaisten arvoista vaan säätää lakeja. Tavallaan hän on vääräässä, sillä lain käyttäjää sitoo se arvopohja olla lain säätäjä on lakia perustellut.
Jos eduskunta luodessaan lainmuutoksella uuden avioliittokäsitteen, nimenomaisesti tahtoo että myös aiempi avioliitokäsite saa jäädä laillisesti elämään, kirjaa se tämän asian lain perusteluihin.
Oletetaan että demokratia toteutuu siten että eduskunta työstää lakialoiteelle itse oman perusteluosansa. Siis vastaavalla tavalla, miten hallituksen esityksissä lain perusteluja työstetään.
Jos lain perusteluissa turvataan kansalaisten oikeus säilyttää nykynen avioliittokäsityksensä, merkitsee tämä, että yhdenvertaisuuslain estämättä on julkisia palveluja mahdollisuus edelleenkin suunnata myös perinteisen avioliittokäsityksen mukaisesti esim. avioliitoleireillä. Tarkoitan sitä että parisuhdeleirin voi perustellusti suunnata vain heteropareille, vain homopareille tai sekä hetero- että homopareille. Kuitenkin niin että palvelua on tarjolla sekä hetero- että homopareille.
Jos perinteiseen avioliittokäsitykseen pitäytymistä muusakin muin uskonnollisessa asiayhteydessä ei kirjata lain perusteluihin, saattaa asiasta myöhemmin koitua ongelmia tilanteissa jossa käsitteen rajaus koskemaan vain mies-naispareja on perusteltua.
Nyt ei avautunut. Eihän tässä uutta avioliittokäsitettä sentään olla luomassa, vai kuinka? Lakialoitteessa esitetyt muutokset eivät käsittääkseni lainkaan tähtää siihen.
Tuo loppuosa kommentistasi oli minulle vielä hämärämpi. Tarkoitatko, että lakiin pitäisi sisällyttää oikeus syrjiä (kohdella toisin sukupuolen perusteella) samaa sukupuolta olevia pareja joissakin tilanteissa, vaikka perustelu ei olisikaan uskonnollinen?
Millaisissa tilanteissa voisi olla perusteltua ja tarpeellista rajata pareille tarjottavaa palvelua sukupuolen perusteella?
Risto Korhonen
Jos kerran eduskunta ei päätä kansalisten arvoista, on kansalaisella oltava oikeus edelleen suhtautua avioliittoon yhden miehen ja yhden naisen välisenä liittona ja esimerkiksi osallistua aviloliittoleiriin, jossa avioliittoon suhtaudutaan yhden miehen ja yhden naisen välisenä liittona. Tällöin myös paveluntarjoajilla on oltava laillinen oikeus tämän kaltaista palvelua tarjota.
Kysymys ei ole hypoteetinen vaan jo realisoitunut eräillä avioliittoleireillä.
Risto Korhonen, tässä ollaan juurikin luomassa uutta avioliittokäsitystä. Entinen on: mies ja nainen solmivat avioliiton, mikä mahdollistaa suvun jatkamisen. Uusi on: kaksi samaa sukupuolta olevaa solmii avioliiton (samoin mies ja nainen). Joten käsitys avioliitosta muuttuu.
”Kysymys ei ole hypoteetinen vaan jo realisoitunut eräillä avioliittoleireillä.”
Ei mene vieläkään jakeluun. Ensiksi, eihän homoavioliitto edes ole meillä vielä mahdollinen. Toiseksi, ihmisten mielipiteitä ei tällaisella lainsäädännöllä mitenkään rajoiteta. Kolmanneksi, en näe mitään pakottavaa syytä, miksi tämän takia pitäisi tehdä myönnytyksiä niille, joita yhdenvertaisuuslaki ei miellytä.
Salme hyvä, tässä ollaan muuttamassa lainsäädäntöä vastaamaan yhteiskunnan todellisuutta, ja ennen kaikkea takaamaan ihmisille tasa-arvoinen kohtelu. Väännän rautalangasta: olen naimisissa, ja täysin varma siitä, ettei avioliittoni muutu mitenkään sen takia, että avioliittolaki muuttuu. Olen varma myös siitä, ettei tulevien avioliittojen olemus muutu sen takia.
Uusi laki ei ota ”perinteisen avioliittokäsityksen” kannattajilta mitään pois. Siis avioliiton suhteen. Joku voi toki vaikkapa kokea, että menettää erityisasemansa, tai että hänen uskonnollisia arvojaan loukataan. Mutta nämä eivät ole lainsäädännöllisiä ongelmia.
Risto, tuo rautalangasta väännetty kuvio ei muuta käsitystäni siitä, että uuden lain myötä luotaisiin uusi avioliittokäsitys.
Risto Korhonen
”Ei mene vieläkään jakeluun.”
Siispä rautalankaa:
Esimerkkikunnan sosiaalitoimi järjestää kolme avioliitto leiriä:
– ensimmäisestä leiristä ilmoitetaan että sille otetaan sekä homo, että heteropareja.
– toisesta leiristä ilmoitetaan että sille otetaan vain miehen ja naisen muodostamia aviopareja
– kolmas leiri puolestaan suunnataan vain homopareille.
Edellä olevan järjestelyon on oltava yhdenvertaisuuslain estämättä edelleen mahdollista tai muussa tapauksessa valtio pakoittaa yksittäisiä aviopareja muuttamaan omaa arvopohjaansa suhteessa avioliitoon. Päätöstä tehtäessä on otettava kantaa pakotetaanko vaiko eikö pakoteta.
Menikö jo jakeluun, vai onko vika korviesi välissä?
Jukka, korvieni välissä voi hyvinkin olla vikaa, mutta sinun asiasi ei ole pohtia sitä julkisesti. Se on pelkästään moukkamaista käytöstä. Tavoitettasi en viitsi edes arvailla.
”Edellä olevan järjestelyon on oltava yhdenvertaisuuslain estämättä edelleen mahdollista tai muussa tapauksessa valtio pakoittaa yksittäisiä aviopareja muuttamaan omaa arvopohjaansa suhteessa avioliitoon.”
Ei tietenkään pakota, eikä tuollainen liity käsiteltävänä olevaan avioliittolain muutosehdotukseen. Olen varma, että missään (Suomessa) ei järjestetä pakollisia avioliittoleirejä. Miksi yhteiskunnan pitäisi kiinnostua siitä, että joku pariskunta ei haluaisi osallistua avioliittoleirille, jossa on samaa sukupuolta oleva pari?
Jos tuollaista lainsäädäntöä todella jostain syystä tarvitaan, eikö parempi paikka säätää tästä olisi kirkkolaki? Kirjattaisiin siihen tuo toiveesi, että palvelun järjestäjä saa mielensä mukaan luokitella ja valita kohteet. Sillä tavoin olisi myös kaikille selvää, missä ongelma itse asiassa on.
Ei terkoitus ollut loukata, mutta itse käytit kansanomaista termiä ”mene jakeluun”.
Vika vaikutaa ilmiselvästi olevan paradigmassasi johon esitämääni asia ei istu, vaikka esittäisin sen kuinka monipuolisesti.
On hyvä muistaa, että jo nyt luterilaisen kirkon vihkioikeus on varsin rajallinen, mm. molempien pariskunnasta tulee kuulua kirkkoon ja rippikoulu on käyty. Pääosin vihkioikeus on voimassa vain Suomessa eli laivavihkimisissäkin tulee olla tarkkana rajasta.
Jatkossakin mahdollisessa lainmuutoksessa kirkko määrittelee itse sen, ketä vihkii ja ketä ei. Tähänkin asti se on tukenut ja palvellut erilaisia perheitä ja parisuhteita. Tuskinpa tulevaisuudessa ns. kirkkohäille tapahtuu mitään puoleen taikka toiseen, joka romuttaisi mitään tai aiheuttaisi kirkkohääbuumin.
Roomalaiskatollinen kirkko ortodoksinen kirkko tunnistaa eron sakraalin ja ei sakraalin avioliiton välillä, miksi sitten ei luterilainen kirkko tunnistaisi.
Jukka Kivimäen kommenttiin:
Ortodoksissa kirkoissa ja katolisessa kirkossa avioliitto on sakramentti, mutta sitä se ei ole luterilaisissa kirkoissa. Tässä on aika iso ero asian suhteen.
Antti Kupiainen
Olet oikeassa sakramentti käsitteen suhteen, mutta en käyttänyt termiä sakramentti vaan termiä sakraali.
Avioliitoon vihkiminen on myös luterilaisessa kirkossa sakraali toimitus, eikä se ole mahdollista samaa sukupuolta olevalle parille kirkon avioliitto teologiaa muuttamatta.
Esimerkiksi Ruotsin kirkko joutui luomaan kokonaan uuden avioliittoteologian alkaessaan vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Kyse ei siis ole vain muutoksesta kirkollisten toimitusten kirjassa, vaan muutoksesta itse teologiaan. Sama koskee nyttemmin myös Tanskain ev.lut. kirkkoa. Tätä muutosta niiden luterilaiset sisarkirkot eivät ole hyväksyneet.
Mielenkiintoinen yksityiskohta: Yle on (yllättäen) uutisoinut tänään ”sukupuolineutraalin” avioliittolain käsittelystä – sisällöllisesti aivan oikea termi. Sen sijaan Kotimaa24 otsikoi ”tasa-arvoisesta” avioliittolaista, mitä voidaan pitää propagandistisena terminä (lakialoite kun ei ole tasa-arvoinen)