Elämme Kristuksessa, kun meidät on kastettu Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jolloin me kilvoittelemme ja valvomme. Vaikka olemme Kristuksessa, niin monesti me tyrimme, jolloin on hyvä palata kasteen armoon, Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen meidän tähtemme.
Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. (Gal. 5: 13-14 / FB38)
Meidän tulee rakastaa Herraa Jumalaamme kaikesta sydämestä ja kaikesta sielusta ja kaikesta mielestä ja kaikesta voimasta (vert. Mark. 12:30); miksi Jumalan rakastaminen on vaikeaa ja mitä Jumalan rakastaminen on?
Miten rakastat lähimmäistä ja mistä tiedät, että se on rakkautta?
Elämässä kaikki ei mene aina niinkuin olisimme halunneet sen menevän. Miksi on tärkeää saada mahdollisuuden nousta ja yrittää uudelleen?
Kaikki julkaistut blogini:
Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille. Edellisellä sivulla on monta hyvää kommenttia.
Vaikka haluaisimme rakastaa Jumalaa yli kaiken, niin elämässä me kuitenkin osoitamme kuinka huonoja me olemme Jumalaa rakastamaan. Myös silloin kun rikomme lähimmäisiämme vastaan, niin osoitamme ettemme kunniota Jumalan tahtoa, emmekä rakasta Häntä.
Rauli otti merkittävän Raamatun kohdan, jossa määritellään rakkaus Jumalaan ja mitä se on.
”Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.
Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.
Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. 1.Joh.5:1-4
Nyt kun olemme päässeet käskyjen noudattamiseen, niin, mistä tuossa Johanneksen kirjeessä on oikeasti kysymys?
Kysymys on Jumalan tahdon täyttämisestä. Mitä se on?
Onko meillä sama käsitys kuin Fariseuksilla, kun arvostelivat syntymäsokeaa, jonka näön Jeesus oli avannut? He sanoivat: ”Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee.” Joh.9:31
Farisealaisilla oli se käsitys, että Jumala kuulee vain niitä ihmisiä, jotka pitävät käskyt ja noudattavat tarkoin Mooseksen lakia. Farisealaisille Jumalan rakastaminen oli moraalinen kysymys. Kun teet oikein, niin Jumala palkitsee ja hyväksyy ihmisen teot. Syntiset olivat heidän mielestään, niitä toisia, jotka eivät toimineet käskyjen mukaan.
”Vai kuulemmeko Johannesta, joka sanoo: ”Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.
Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.”
1.Joh.3:23-24
Jumalan tahdon tekeminen ja käskyjen pitäminen on Kristukseen luottamista, se on Elämää Kristuksessa.
Kun luotamme Jumalaan Kristuksen kautta, niin kaikki on täytetty.
Luotammeko Jumalaan, vai vieläkö ihmisen pitää jokin muu ”käsky” täyttää? Riittääkö Kristukseen turvaaminen ihmiselle? Emmekö ole saaneet Hänessä kaiken mitä jumalisuuteen vaaditaan?
Tämä on se uskon laki, josta Paavali puhuu. (Room.3:27)
Hyvä kommentti, kiitos Ismo!
Kun tunnemme Jumalan Pojan, niin tunnemme Isän. Palvomme Kolmiyhteistä Jumalaa, joka on ainut Jumala. Kaikki muut palvonnan kohteet ovat epäjumalia.
Lähetyshiippakunta
1. sunnuntaina pääsiäisestä 19.4.2020 messu klo 11.00
Liturgia ja saarna: Eero Pihlava
Kuunneltavissa suorana lähetyksenä osoitteessa:
https://www.lhpk.fi/nettimessu/
Kuvallinen lähetys:
https://youtu.be/SBrxx1t3apw
.
1. sunnuntai pääsiäisestä Quasimodogeniti
Opetuslapset olivat saaneet kohdata Ylösnousseen, mutta he vaikuttavat silti murheellisilta ja turhautuneilta. Mitä tapahtuisi seuraavaksi? Missä Jeesus on nyt? Pietari päättää palata vanhaan leipätyöhönsä. Opetuslapset ovat hajallaan sen jälkeen, kun paimen on lyöty maahan (Sak. 13:7). Kaikki eivät enää pidä yhtä, ja tällä kertaa Gennesaretinjärvellä ovat kalastamassa vain Pietari, Tuomas, Natanael, Jaakob, Johannes ja lisäksi ”kaksi muuta hänen opetuslapsistaan”.
Opetuslapset ovat kalastaneet koko yön ilman saalista. Aivan kuten kerran aiemminkin (Luuk. 5). Kuten kerran aiemminkin, niin rannalta kuuluu ääni, joka kehottaa vielä kerran heittämään verkot veteen. Opetuslapset saavat valtavan saaliin ja silloin he tunnistavat kuka rannalla seisoo.
Ilmeisesti nuori Johannes tunnistaa Jeesuksen hänen puhuttelutavastaan: ”lapset” (παιδία). Tuota samaa ilmaisua Johannes itse vanhana harmaapäänä viljelee seurakuntakirjeissään (1–3 Joh.). Kun hän puhutteli seurakuntalaisiaan lapsukaisikseen, silloin myös Jeesus puhutteli heitä.
Pietari epäilemättä tunnistaa Jeesuksen tuosta samanlaisesta ihmeestä, jollaisella hänet itsensä alunperinkin kutsuttiin ihmisten kalastajaksi. Jeesus ei olekaan katunut kutsumustaan. Langennut Pietari saisikin edelleen olla Herran apostolina!
Pietarin johdolla suuri kalansaalis vedettiin maihin verkkojen repeytymättä ja hänen johdollaan alkuseurakunta varjeltui repeytymiseltä – ei hänen persoonansa puolesta, vaan hänen Kristus-tunnustuksensa puolesta. Tuon tunnustuksen kalliolle Jeesus sanoi rakentavansa kirkkonsa (Matt. 16:18). Kirkon ulkonaista ykseyttä toki repivät jo piankin eri harhat (1. Kor. 1), mutta nekään eivät kykene tekemään tyhjäksi Pietarin tunnustuksessa pysyvien ykseyttä: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”
Näin he saavat aterioida Ylösnousseen kanssa, joka on jo valmistanut heille aterian. Hänet oli tehty ylösnousemusruumiissa sillä tavoin uudeksi, että opetuslasten oli vaikea tunnistaa häntä. Kuitenkin hän oli sama Jeesus. Opetuslapset ovat palanneet Galileaan entisen ammattinsa pariin. Jeesus ikään kuin uudistaa heidän kutsun ja nyt alkaisi tapahtua se mitä Jeesus oli luvannut: heistä tulisi ihmisten kalastajia.
http://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-sunnuntai-paasiaisesta-quasimodogeniti-kv2020/
Kiitos Juha linkeistä.
Tervetuloa nettimessuun!
Lienet Ari kuitenkin sitä mieltä, ettemme voi koskaan ansaita pelastusta teoillamme? Tuhoon ne voivat kyllä johtaa.
Jeesus varoitti Vuorisaarnan loppuvaiheessa: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan”. Ja ennusti, että ”Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja”.(Mat7:21,22)
Teot eivät olleet Jumalan tahdon mukaisia eivätkä siksi rakkautta Häntä kohtaan. Tilinpäätös on kolkko: ”En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!”(23)
Jeesus näyttää olevan sitä mieltä, että kyllä me maan matoset Jumalan hengen turvin voimme Jumalan tahdon toteuttaa kohtuullisessa määrin. Näin lohduttavasti meitä Raamatussa opetetaan: ”Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.”(jae21) Jeesus puhuu tässä pelastumisesta käyttäen muotoa ”pääsee taivasten valtakuntaan”.
Olen kanssasi Ari kyllä ihan samaa mieltä, että Jumalan rakastaminen tekemällä Hänen tahtonsa edellyttää nöyryyttä ja siten myös lapsen asennetta. Seuraukset voimme todeta psalminkirjoittajan sanoin: ”Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni.”(Ps40:8)
Jesaja on kirjannut hienon Jumalan puheenvuoron tottelevaisuuden ja rakkauden seurauksista meille itsellemme: ”Minä opetan sinulle, mikä on sinulle hyväksi, minä opastan sinua tielläsi. Kunpa kuulisit minun käskyjäni! Silloin sinun onnesi olisi runsas kuin virta, sinulle tuleva siunaus loputon kuin meren aallot.”(Jes48:17,18)
Rauli Toivonen:””Olen kanssasi Ari kyllä ihan samaa mieltä, että Jumalan rakastaminen tekemällä Hänen tahtonsa edellyttää nöyryyttä ja siten myös lapsen asennetta. ””
Uskoontulo vaatii nöyrtymistä lapsenmielisesti ottamaan evankeliumin Sana vastaan KUN Jumala kutsuu. Aikuisen tulee nöyrtyä pois kaikesta omasta opitusta viisaudesta ja ymmärryksestä, siis kun kerran Jumala on salannut evankeliumin niin ei sitä ole voinut omassa viisaudessa ja ymmärryksessä oppia vaikka kuinka vanhemmat ovat opettaneet.
Lapset jätän Jumalan haltuun, evankeliumi ei heistä anna ohjetta kuinka toimia.
Evankeliumia tulee julistaa aikuisille, siis parannusta syntien anteeksi saamiseksi Jeesuksen nimessä.
”Miten rakastat lähimmäistä ja mistä tiedät, että se on rakkautta?”
Olla kiinnostunut ja oppimaan ymmärtämään lähimmäistä ja hänen tarpeitaan. Antamalla lähimmäiselle mitä hän tarvitsee, ellei se ole väärin.
”Elämässä kaikki ei mene aina niinkuin olisimme halunneet sen menevän. Miksi on tärkeää saada mahdollisuuden nousta ja yrittää uudelleen?”
Jeesuksen ristin kautta alkaa uusi elämä, vaikka aikaisempi elämä olisi ollut minkälainen tahansa. Ilman tätä mahdollisuutta, emme pelastu.
Juha Heinilä mitä on tämä:””Jeesuksen ristin kautta alkaa uusi elämä, vaikka aikaisempi elämä olisi ollut minkälainen tahansa. Ilman tätä mahdollisuutta, emme pelastu.””
Eihän tuo sovi mitenkään vauvakasteen armoon, kuinka ihmeessä unohdat paluun kasteen armoon?
Kastettu palaa kasteen armoon; Jeesuksen ristille, kuolemaan ja ylösnousemukseen; kun tunnustaa syntinsä ja uskoessa Jeesuksen ansaitsemaan syntien sovitukseen. Synnit ja väärin tekemiset kannattaa tunnustaa ja sovittaa jos mahdollista myös niiden kanssa joita vastaan on rikkonut.
Kastamaton, kirkoon kuulumaton aikuinen, voi mennä jonkun seurakunnan kastekouluun tai muuhun vastaavaan ja joskus myöhemmin kasteelle.