Avaruustutkimus on tuottanut tähän mennessä reilut 4 000 havaittua eksoplaneettaa. Lisää löytyy jatkuvasti. Maapallon kaltaiset planeetat eivät ole minkäänlainen harvinaisuus. Viimeisin Nasan löytämä planeetta saattaa olla jopa elinkelpoinen. Löydökset ovat tässä vaiheessa tutkimusta korkeintaan kosmoksemme takapihaa, jos sitäkään.
Konservatiivisimmat kritsityt, kuten kreationistit, ovat sitä mieltä – ja vieläpä erityisellä ehdottomuudella – että asuttamamme planeetta on ainoa elämää kantava planeetta koko maailmankaikkeudessa. Elämä on heidän mukaansa luotu tänne erityistä tarkoitusta varten, erityisillä jumalallisilla keinoilla.
Linnunradan jokaista tähteä (joita on satoja miljardeja) kiertää havaintojen mukaan keskimäärin vähintään yksi planeetta. Osalla tähtiä on useampia planeettoja. Pelkästään omassa galaksissamme on siis satoja miljardeja planeettoja. Havaittuja muita galakseja taas on arvion mukaan pari biljoonaa, joilla kaikilla on todennäköisesti keskimäärin saman verran tähtiä ja planeettoja kuin meidänkin galaksissamme.
Tällaiselle uskonnottoman retaleelle havainto tarkoittaa hyvin suurella todennäköisyydellä sitä, että elämää on muuallakin, jopa väistämättömästi. Mahdollisuuksia on niin paljon, käytännössä rajattomasti, että mikään epätodennäköisyys ei riitä pyyhkimään elämän mahdollisuuksia muualla.
Entisenä Jehovan todistajana, kreationistina, muistan olleeni kovin varma siitä, että näyttelemme maailmankaikkeuden ainoalla elämän näyttämöllä. Sittemmin perehdyin maailmankaikkeuden kokoon ja arvoituksiin hieman toiselta näkökulmalta. Osoittautui, että näkemykseni olivat uskonnollisen propagandan värittämiä.
Kun olin vielä nykyistäkin nuorempi ja mukana todistajien toiminnassa, aidosti kiinnostavia Jehovan todistajien kirjoja oli kovin vähän. Yksi kirja oli kiinnostavuudessaan ylitse muiden ja se oli Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos? Tätä kirjaa tutkittiin moneen kertaan nk. kirjantutkisteluissa. Muistan olleeni ylpeä siitä, etten uskonut tieteeseen sen luonnontieteellisessä, evoluutioteoriaa kannattavassa mielessä. Sittemmin kävi ilmi, että useimmat kirjan lainauksista olivat tarkoituksellista väärinlainaamista, lainauslouhintaa, joka on kreationismissa kovin tuttua. Kirjan lukuisista lainauksista yli 60 oli aseteltu epärehellisesti, niin että lainaukset antoivat täysin päinvastaisen kuvan alkuperäiseen tekstiin nähden. Vartiotorni-seuran sama epärehellinen lainauslouhinta jatkuu edelleen.
Lähikosmoksemme mittasuhteita voi hahmottaa vaikka niin, että jos levität etusormesi ja peukalosi kymmenen sentin päähän toisistaan ja ajattelet, että se kuvaa Maan ja Auringon välistä etäisyyttä, siinä mittakaavassa seuraavaksi lähin tähti löytyy noin 40 kilometrin päästä. Ja näitä tähtiä on satoja miljardeja pelkästään omassa galaksissamme.
Mitä mieltä sinä olet, voisiko maailmankaikkeudessa olla elämää muuallakin?
Jos olet uskova, mitä elämän löytyminen muualta tarkoittaisi uskosi kannalta, jos mitään?
Kysymykseen elämästä universumissa on teoriassa neljä mahdollista vastausta. Empiiriset havainnot sulkevat pois sen vaihtoehdon, että elämää ei ole olemassa missään, onhan meidän kotiplaneetallamme runsasmuotoinen biosfääri. Muut kolme vaihtoehtoa ovat mahdollisia, mutta empiirisiä havaintoja ei ainakaan vielä ole sen arvioimiseksi mikä niistä on tosi. Nämä vaihtoehdot ovat (järjestys ei ole todennäköisyysarvio): 1) elämää on vain maapallolla, 2)elämää on vain joillakin elämälle kelvollisilla planeetoilla, mutta ei kaikilla 3) elämää on kaikilla elämälle kelvollisilla planeetoilla. Mikään näistä vaihtoehdoista ei ole ristiriidassa luomisuskon kanssa. Jumalaan uskovan selitykset ovat seuraavat: 1) Elämän on Jumala luonut vain maapallolle, 2) Jumala on valinnut joitakin planeettoja elämän tyyssijoiksi, joilla hän on käynnistänyt elämän prosessin, 3)Jumala on luonut universumin semmoiseksi, että elämä käynnistyy aina siellä, missä sillä on kehitysedellytykset.
Ehkä sorruin jossain kohdin piikittelevään sävyyn. Olen pahoillani, se ei ole hyvää apologiaa.
Mutta minun Luojani, eli Raamatun Jumala, ei todellakaan ole jättänyt luotujaan oman onnensa nojaan. Ensiksikin, hän on ottanut yhteyttä, ilmoittanut itsestään. Hän on kertonut tahtonsa, joka on tiivistettynä 10 käskyssä. Sen lisäksi hän on lähettänyt Poikansa näyttämään, millainen on hänen tahtonsa meitä ihmisiä kohtaan. Eikä siinä kaikki, hän on maksanut kaikki velkamme eli rikkomuksemme häntä ja lähimmäisiämme kohtaan. Meitä ei tarvitse rangaista niistä. Paitsi, jos meille ei kelpaa tarjous sijaissovituksesta.
Lisäbonuksena hän on luvannut ola turvamme ja apumme jo täällä sen mukaan kuin hyväksi näkee. Mutta se ei merkitse, että häneen uskovia kannettaisiin kultatuolissa elämän läpi. Päin vastoin, uskoville on annettu tiedoksi, että kärsimyksiä tulee, jopa vainoa kuolemaan asti. Ajallinen kuolema tulee heillekin varmasti, tavalla tai toisella. Mutta se ei ole kaiken loppu. Joku on sanonut, että se on uskovalle vain kuin salakäytävä JUmalan paratiisiin, toin pimeä ja kolkko mutta lyhyt.
Tyhjentävää tietoa kaikesta Jumala ei ole vielä antanut. Etenkään yksittäisissä onnettomuustapauksissa hän ei kerro meille sallimustensa syitä. On onnettomuuksia, joissa on selkeät inhimilliset syyt, kuten vaikkapa viimeisin lentokoneen alas ampuminen Iranissa. Mutta miksi juuri ne sattuivat sihen koneeseen, jotka kuolivat, emme tiedä. Mutta on sellaisiakin onnetomuuksia, joissa mitään inhimillistä syytä ei ole. Silloin on rehellistä sanoa kuten Huovinen. JUmala on kaikkitietävä mutta meistä hän ei tee sellaisia uskovaisinakaan.
Vielä pieni kommentti Yrjö Sahaman näkemyksiin liittyen. Hän esitti mielenkiintoisia vaihtoehtoja kristitynkin näkökulmaksi.
Monilla vaikuttaisi olevan ajatus, että jos vain jostain muulta planeetalta löydettäisiin elämää, se kumoaisi kristinuskon. Eihän Raamattu missään väitä, että Jumala olisi luonut elämää vain maapallolle.
Eräs avaruustutkija totesi jossain Hesarin haastattelussa: ”Jos löydämme elämän sormenjäljen joltakin aurinkokunnan ulkopuoliselta eksoplaneetalta, mullistaa se kaiken.” Minkä kaiken? Ehkä se tiedemaailmassa aiheuttasi suuren kuohunnan, mutta mikä täällä maailmassa ja yksityisten ihmisten elämässä mullistuisi? Loppuisivatko rahavaikeutemme ja ihmissuhdeongelmamme, loppuisiko terrorismi, suurvaltojen väliset kiistat, ratkaisisiko se ilmastonmuutoksen ongelmat? Rohkenen epäillä.
Ja elämän sormenjäljestä on pitkä matka älylliseen elämänmuotoon.
Täytyy olla tietenkin uskovainen, jos uskoo sattumaan. Sattumasta ei ole mitään näyttöä.
On hyvä myös muistaa muutama facto tähän kohtaan. Keskustelu on ollut mielenkiintoista luettavaa.
1. Raamatussa ei missä kielletä elämän ilmenemistä muualla, kuin Telluksella. Sitä ei myöskään suoranaisesti vahvisteta, mutta ilmiselvää on, että Jumala on Taivaassa ja Jeesus tuli Taivaasta. Jumala on ihmisen ulkopuolella olevassa todellisuudessa. Näin siis Kristillisessä kontekstissa uskotaan olevan.
2. Tiede pitää maankaltaisen planeetan syntymistä epätodennäköisenä tilastollisesti tarkasteltuna. Todennäköisyys on 0,0000000000078125% eli käytännössä ei ole mahdollista, että maassa olisi elämää. Elämää kuitenkin on ja se on ihme, jota ei tieteessä ymmärretä, oletetaan vain sattuman mahdollisuuteen, vaikka sitä ei käytännössä ole. (Tieteen kuvalehti 2019/15)
3. Kristitylle ei ole mikään ongelma hyväksyä faktoja. Evoluutiosta ei ole vielä riittäviä todisteita, että se todistaisi lajien muutokset solutasolla. Solu ei edelleenkään muutu, ilman ohjelmaa. Elämä on ohjelmoitu kopioimaan itseään, ei muuttumaan ajan saatossa, vaan säilyttämään lajin. Positiivisia mutaatioita ei ole havaittu todistetusti, niitä vain oletetaan syntyneen pitkän ajan saatossa. Eli evoluutio on edelleen hypoteesi. Evoluutioita ei ole vielä todistettu. Lajin sisällä tapahtuvia muutoksia ei voi laskea lajien muuttumista toiseksi.
Lopuksi on hyvä lainata Paavia, jolta kysyttiin, miten hän suhtautuu ufoihin ja maan ulkopuoliseen elämään. Hän sanoi, että: ”Jos sellaisia ilmaantuu, niin heille tulee julistaa Evankeliumia, koska sitä on julistettava kaikille luoduille.” (Ulkomuistista)
Mukava blogi, mihin ei tarvitsisi kommentoida enempää.
Elämää siis varmasti esiintyy mutta olisiko se sellaista mitä haluaisimme nähdä, saati sitä kohdata, ottaen huomioon elämän älykkyyden ja siinä mahdollisesti syntyneen altruismin mahdollisuuden. Mielestäni ei.
Hyvää on asia ns. jättiläisistä, joiden luurankojakin malliksi on yritytty esittää. Kun niitä on ovat ne varmasti maan asukkaiden kovasti ennen ajanlaskun alkua millä asialla muutenkin tarpeeksi häiritään nykynuorten huomaamista Ihmisen kehityksessä. Täällä maassa, kasvihuoneessa, keskellä kylmää avaruutta, on ennen meitä ollut useita sivilisaatioita, joiden jäljet ovat eri syistä painuneet unholaan.
Ihmisen kaltaista otusta ei varmasti pallomme ulkopuolelta löydy. Jos nämä aikanaan kävivät Marsissa, se on oma juttunsa pakon edessä.
Teollistuneissa maissa syntyvyys laskee hyvää vauhtia kun siittiöiden kyvyt heikkenevät liikkumiseen saati että joltisesti niitä syntyy. Näin point tässä saavutetaan 40.ssä, 60.ssä vuodessa.
Kehittyvissä maissa omalla perinteisellä ravinnolla asiaa pysyy hyvänä tai normaalilla tasolla.
Afrikan väestö, kun pystyvät vastustamaan prosessoituja, aina viisaan kapitalistin elintarvikkeita, hyvin lisääntyvät kulttuurinsa mukaan.
Toki saastuminen aiheuttaa sielläkin hedelmöityskyvyn alentumista epäinhimillisessä työnteossa raharikkaiden hyväksi. Siitähän ei olla niin kiinnostuneita. Vuoteen 2080.tä pitäisi kuitenkin väkimäärään siellä yltää 2.7.ään miljardiin vaikeuksienkin kanssa.
Tätä on kulttuurien yhteisomistus pallomme yhteisestä huolehtimisesta.
Tätäkö kaipaamme vielä pallomme ulkopuolelta.
No, vielä tämäkin.
Todennäköisyydet ovat hyvä haaste katsoa Jumalan asiaa. Itse tahdon uskon Jumalahiukkasen mahdollisuuteen geeneissämme vaikken asiasta enempää voi sanoa. Kuitenkin todennäköisyydet mahdollisuuksissa asiaa eivät puolla.
Olisiko uskon oleellinen prinsiippi edellä.
Anita Ojala, et vastannut kysymykseeni;
…miten täällä käytännössä näkyy kristinuskon Jumalan rakkaus? Emmekö elele täällä omin nokkinemme? Eikö täällä tapahdu vieläkin kauheuksia ja kysellään miksi Jumala sallii tämän?
Kyllä minä tiedän nuo luettelemasi Raamatun kohdat – miten Jumala ilmoittaa itsensä. ”hän on ottanut yhteyttä, ilmoittanut itsestään, kertonut tahtonsa 10 käskyssä, lähettänyt Poikansa näyttämään, millainen on hänen tahtonsa meitä ihmisiä kohtaan. Eikä siinä kaikki, maksanut kaikki velkamme eli rikkomuksemme.” Lisään vielä kaksi rippikoulussa oppimaani asiaa em. litaniaa; ”Jumala ilmoittaa itsensä luonnossa ja kansojen kohtaloissa.”
Nuo edellä luetellut asiat ovat sitä sinun ”yksisrarvispolitiikkaa”, joka ei näy käytännössä. Nuo ovat uskonnollisia väittämiä ja edellyttävät ihmiseltä – jota nuo selityksen tyydyttävät – jonkin sortin uskontoa tai uskonnollisuutta.
Maailma on edelleen paha ja siellä tapahtuu hirveitä asioita. Jumala ei ole poistanut niitä. Ihmisen toimesta on tehty kuitenkin paljon toivoa tuovia asioita. Esko Valtaoja luetteli niitä tilastojen valossa viime kesänä esitelmässään; Sodat ovat vähentyneet verrattuna entisaikaan. Lääketieteen kehittyminen on lähes poistanut maailmasta, esim. spitaalin ruttotaudit ja monet huonosta hygieniasta johtuvat tappavat taudit. (tiedät em. asiat paremmin kuin minä) Kirkonkirjoja tutkiessani satuin huomaamaan kuinka punatauti oli 1830-luvulla kotikylälläni aiheuttanut eräässä perheessä viiden lapsen kuoleman muutaman päivän aikana. Ei tällaista voisi kuvitella tapahtuvan nykyisin Suomessa, eikä tällaisista uutisoida edes Euroopassa. Pitää vielä tässä samaan hengenvetoon todeta, että ihminen on aiheuttanut myös ongelmia, jotka sen on ratkaistava, jotta ei tuhoa itseään.
Voin myöntää, että em. hyvät asiat, joita tapahtuu ihmisen toimesta voivat olla ”heijastumaa” sen Luojamme hyvyydestä, jota kukaan meistä ei tunne.
Jeesus oli jedi. Jedien päämaja, Jeditemppeli, sijaitsi Coruscantilla, tasavallan pääkaupunkiplaneetalla. Voipi sijaita vieläkin – tiiä hänestä, kun onpi niin ettäällä.
Sen jälkeen kun kirjoitin tuon edellä olevan kommenttini, hain postilaatokosta päivän lehden (KALEVA). Siinä oli artikkeli espanjantaudista, joka surmasi maailmanlaajuisesti vuosina 1918–1919 kymmeniä miljoonia ihmisiä. ”Inariin tauti iski sata vuotta sitten ennennäkemättömalla voimalla.” Inarissa espanjantauti surmasi vuosina 1919-1920 n. 200 henkeä eli n. 10% silloisesta väestöstä.
Tämä menee nyt paljon sivuun blogin aiheesta, mutta artikkelin luettuani heräsi jälleen kysymyksiä, joita Anteron blogin aikaansaama keskustelu nosti pintaan ja joihin tuskin kukaan voi tyhjentävästi vastata.
Juha Heinilä: ”Antero, vastaan. En usko elämää löytyvän avaruudesta, eikä sillä olisi minun uskooni mitään vaikutusta, vaikka löytyisi.”
Jos muualta löytyisi esimerkiksi bakteeritason elämää, eikö se asettaisi oletuksen Luojasta toiseen valoon kuin olet tottunut ajattelemaan? Tällainen löytö kertoisi, ettei elämä tarvitse Luojaa. Tai sitten se kertoisi, että Luoja ripottelee elämää sinne tänne randomisti. Johon voitaisiin taas kysyä, että miksi ihmeessä?
Antero, turhaa yrität Jehovan todistajien metodilla todistaa mitään. Jos ja jos. . .
Jos sattumalta olisi jossain muualla elämää jossain vaiheessa miljardien vuosien aikana joko ollut tai tulee olemaan, niin kuinka maan viisaat sitä sattumalta löytäisi. Minä veikkaisin, että tällaiselle sattumalle ei voi määritellä mitään todennäköisyyttä.
Mitä makroevoluutioon tulee, niin sillä ei ole mitään tieteellistä todisteita, pelkkä teoria. Näet luonnossa eläimiä, niin uskotko todella, että alkujaan ihminen ja tämä eläin, kun mennään tarpeeksi kauas sukupolvia taaksepäin on lähtöisin samasta esim. alkulimasta. Vaikka mitään todisteita ei ole, niin riittääkö sinulla usko siihen.
Olen varma siitä, että tulevaisuudessa tulee uusia selitysmalleja ja tarvittaessa maapallon tieteellinen ikä tulee 1000 kertaa vanhemmaksi kuin nykyisin uskotaan, jos selitysmalli sen vaatii. Joskus tiede uskoi, että maapallo on pannukakku. Kaikenlaiseen hömppään sitä uskotaan.
Kari Roos: ”Miksi rakastavan Jumalan ja Luojan olemassaolo olisi sinulle kauhistus? Toki ymmärrän ajatuksen taustasi kautta, mutta eikö muuten rakastettuna oleminen ole parempi kuin sattuman oikkuna?”
Se olisi kauhistus siksi, että minä en löydä Raamausta mitään viitettä siitä, että Jumala olisi rakastava entiteetti. Päinvastoin toimensa antavat ymmärtää kovin moniongelmaisesta hahmosta.
Sari Weckroth: ”Siis mitä “kreationistilla” tarkoitetaan? Itse olen ollut huomaavinani että sitä on käytetty hyvinkin erilaisissa ja eri laajuisissa merkityksissä. Esim. Tiede-lehden keskustelufoorumilla ko. termillä on (usein tai jopa useimmiten) tarkoitettu kaikkia Luojaan ja luomiseen uskovia. Täysin riippumatta siitä kuinka Jumalaan kaikkeuden luojana uskovat suhtautuvat tieteeseen ja tieteelliseen tutkimukseen.”
Kuten todettua, kreationismin määritelmiin voi tutustua halutessaan sanakirjan avulla. Wikipediassa on oikein hyvä artikkeli aiheesta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kreationismi
Ja kuten todettua, minä tarkoitan kreationismilla luonnontieteen kieltämistä (evoluutioteorian osalta) uskonnollisista syistä.
Sari Weckroth: ”Elämän synty sitten. Kun puhutaan elämästä, joka tarkoittaa olemassaoloaan pohtivaa ja maailmaa jatkuvasti kehittyvin keinoin tutkivaa (kuin myös sitä tuhoavaa) olentoa, niin voiko sanoa että tämänkaltaisen elämän syntymiselle ja kehittymiselle “ei ole mitään estettä. Siispä se on mahdollista, eikä vain mahdollista vaan todennäköistä. Oikeastaan olisi suurempi ihme jos sitä ei olisi muuallakin…”?”
Tähänkin olen aikaisemmin vastannut. Älyllinen elämä on joka tapauksessa paljon harvinaisempaa kuin elämä ylipäätään. Mutta koska älyllinen elämä on todistettavasti syntynyt, sille ei ole estettä. Jos sille olisi este, emme olisi tässä ihmettelemässä asiaa.
”Kuten todettua, kreationismin määritelmiin voi tutustua halutessaan sanakirjan avulla. Wikipediassa on oikein hyvä artikkeli aiheesta.”
-Kiitos Wikipedia-linkistä, mutta huomautin itse aiemmin siitä miten eri merkityksissä sitä käytetään ja mitä sillä tarkoitetaan, tai voidaan tarkoittaa. Siksi kysyin heti alkuun mitä tarkoitat sillä.
Se, että sitä on käytetty, ja käytetään, tarkoittaen ylipäätään kaikkia Jumalaan ja luomiseen uskovia, on ikävä tosiasia, ja tällöin sana on saanut leimaavan, ja jossain määrin alentuvan/väheksyvän sävyn.
”Älyllinen elämä on joka tapauksessa paljon harvinaisempaa kuin elämä ylipäätää. Mutta koska älyllinen elämä on todistettavasti syntynyt, sille ei ole estettä. Jos sille olisi este, emme olisi tässä ihmettelemässä asiaa.”
-Noh, voineeko puhua ”harvinaisemmasta” ja ”yleisemmästä” kuin älyllistä sen enempää kuin ei-älyllistäkään elämää ei ole avaruudesta löytynyt. Vain potentiaalisia planeettoja elämän synnylle, jos näin asia halutaan ilmaista.
Mutta, jännää. Minä aloin oikeastaan jo joskus teininä ajatella, että se, että jokin on tapahtunut ei tarkoita että se olisi mahdollista. Tämä on paradoksi, mutta näin sen oikeasti näen.
Eli onko meillä muuta syytä ajatella/olettaa, että (älyllisen ja monimuotoisen) elämän synty maapallolle, tai ylipäätään, on mahdollista, kuin se, että näin on ilmeisestikin tapahtunut?
Antero: ”Mutta koska älyllinen elämä on todistettavasti syntynyt”
Jaa’a, kun katselee tämän päivän menoa Telluksella, niin eipä uskoisi.
No mutta siis ainakin noin niinkuin terminologisesti ajateltuna, älyllinen elämä. 🙂