Avaruustutkimus on tuottanut tähän mennessä reilut 4 000 havaittua eksoplaneettaa. Lisää löytyy jatkuvasti. Maapallon kaltaiset planeetat eivät ole minkäänlainen harvinaisuus. Viimeisin Nasan löytämä planeetta saattaa olla jopa elinkelpoinen. Löydökset ovat tässä vaiheessa tutkimusta korkeintaan kosmoksemme takapihaa, jos sitäkään.
Konservatiivisimmat kritsityt, kuten kreationistit, ovat sitä mieltä – ja vieläpä erityisellä ehdottomuudella – että asuttamamme planeetta on ainoa elämää kantava planeetta koko maailmankaikkeudessa. Elämä on heidän mukaansa luotu tänne erityistä tarkoitusta varten, erityisillä jumalallisilla keinoilla.
Linnunradan jokaista tähteä (joita on satoja miljardeja) kiertää havaintojen mukaan keskimäärin vähintään yksi planeetta. Osalla tähtiä on useampia planeettoja. Pelkästään omassa galaksissamme on siis satoja miljardeja planeettoja. Havaittuja muita galakseja taas on arvion mukaan pari biljoonaa, joilla kaikilla on todennäköisesti keskimäärin saman verran tähtiä ja planeettoja kuin meidänkin galaksissamme.
Tällaiselle uskonnottoman retaleelle havainto tarkoittaa hyvin suurella todennäköisyydellä sitä, että elämää on muuallakin, jopa väistämättömästi. Mahdollisuuksia on niin paljon, käytännössä rajattomasti, että mikään epätodennäköisyys ei riitä pyyhkimään elämän mahdollisuuksia muualla.
Entisenä Jehovan todistajana, kreationistina, muistan olleeni kovin varma siitä, että näyttelemme maailmankaikkeuden ainoalla elämän näyttämöllä. Sittemmin perehdyin maailmankaikkeuden kokoon ja arvoituksiin hieman toiselta näkökulmalta. Osoittautui, että näkemykseni olivat uskonnollisen propagandan värittämiä.
Kun olin vielä nykyistäkin nuorempi ja mukana todistajien toiminnassa, aidosti kiinnostavia Jehovan todistajien kirjoja oli kovin vähän. Yksi kirja oli kiinnostavuudessaan ylitse muiden ja se oli Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos? Tätä kirjaa tutkittiin moneen kertaan nk. kirjantutkisteluissa. Muistan olleeni ylpeä siitä, etten uskonut tieteeseen sen luonnontieteellisessä, evoluutioteoriaa kannattavassa mielessä. Sittemmin kävi ilmi, että useimmat kirjan lainauksista olivat tarkoituksellista väärinlainaamista, lainauslouhintaa, joka on kreationismissa kovin tuttua. Kirjan lukuisista lainauksista yli 60 oli aseteltu epärehellisesti, niin että lainaukset antoivat täysin päinvastaisen kuvan alkuperäiseen tekstiin nähden. Vartiotorni-seuran sama epärehellinen lainauslouhinta jatkuu edelleen.
Lähikosmoksemme mittasuhteita voi hahmottaa vaikka niin, että jos levität etusormesi ja peukalosi kymmenen sentin päähän toisistaan ja ajattelet, että se kuvaa Maan ja Auringon välistä etäisyyttä, siinä mittakaavassa seuraavaksi lähin tähti löytyy noin 40 kilometrin päästä. Ja näitä tähtiä on satoja miljardeja pelkästään omassa galaksissamme.
Mitä mieltä sinä olet, voisiko maailmankaikkeudessa olla elämää muuallakin?
Jos olet uskova, mitä elämän löytyminen muualta tarkoittaisi uskosi kannalta, jos mitään?
Elämän synty kuin esiintyminen toisaalla on toki mahdollinen asia. Kun elämä olisi meille tunnistettavaa olisihan se paljon kertovaa.
Kuitenkin elämän esiintymistä mallissa mitä ehkä haluaisimme nähdä ja mihin uskoa en usko löytyvän.
Asia mihin kysymyksessänne katson on kysymys aineen ja ajan suhteesta. Eli onko kaikkeutemme katsottavissa tuntemamme aineen ainoana ehtona vaihtoehdoissa.
Muualta löytyvä elämä voisi tosiaan olla ihan toisenlaista kuin mihin olemme täällä tottuneet. Jo maapallolta löytyy elämää sieltä mistä ei kuvittelisi elämää löytyvän.
Sananlaskut 21.20: ”Kalliita aarteita ja öljyä on viisaan majassa, mutta tyhmä ihminen syö suuhunsa sellaiset. Jakeen lukuarvo 253.”
Mars on 5 taivaankappael auringosta aurinko mukaanlukien, sen symboli on 5 sakarainen tähti ja numero 5 mainitaan Raamatussa 253 kertaa, mikä on Meroz מֵרוֹז eli Mars planeetan nimen lukuarvo, lisäksi 253 on ns. kolmioluku 22, ja Jumala synnytti ihmiskuntaa juuri 22 kirjaimen kautta. Meroz mainitaan Deborahin laulussa ja nimen דְּבוֹרָה Deborah la on myös 253!
253 vastaa edelleen sanoja kohtu מחרה Gen. 44:16:9, edelleen
syntymätön, luomaton ארבנ Ps.102:19:. Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes synnytetään, on kiittävä Herraa, ja erittäin merkittävästi ’ymmärryksen paikka’ ניבה םוקמ Job 28:12. Mutta kaikkein tärkein luvun 253 ilmennys on alieneita tarkoittavassa heprean sanassa םירִגֵ gerim : m=40 j=10 r=200 g=3 =253.
Raamattu viittaa usein muinkin kohdin maan ulkpuoliseen älylliseen elämään.
Seppo olen sinun ja Anteron kanssa eri linjoilla. Marsilaisia ei ole.
https://arkisto.aviisi.fi/artikkeli/?num=16/2010&id=2a60169
Juha: ”Seppo olen sinun ja Anteron kanssa eri linjoilla. Marsilaisia ei ole.”
En ole esittänyt missään, että Marsissa on älyllistä elämää.
Miten vastaisit, Juha, blogin kysymykseen:
Jos olet uskova, mitä elämän löytyminen muualta tarkoittaisi uskosi kannalta, jos mitään?
Aivan, marsilaisia tuskin tällä hetkellä on ,koska Marsissa on ollut iso elämälle tuhoisa ilmaston muutos.
Kohta ei ole meitä maan asukaitakaan, mikäli suurteollisuuden ja uskontojen konsut saavat olla ilmastonmuuoksestamme välittämättä.
Mutta Raamatun mukaan marsilaisia o n ammoin o l l u t. Tämän ilmoittaa mm. Genesis 6: 2-4 els. kryptassaan.
Antero, vastaan. En usko elämää löytyvän avaruudesta, eikä sillä olisi minun uskooni mitään vaikutusta, vaikka löytyisi. Ufo-juttuihin ei kannata uskoa.
Heinolalta taas aivan järjetöntä huttua. Ei päätä ei häntää.
Aviisissa mainitussa luentotilaisuudessa joku näyttää kysyneen Heinolalta: ”Mistä sinä nämä kaikki tiedät? ” Voin vastata, että ei hän tiedäkään.
Antero Syrjänen: Mitä mieltä sinä olet, voisiko maailmankaikkeudessa olla elämää muuallakin?
Pidän nykyisen tietämyksen valossa elämää maailmankaikkeudessa hyvin todennäköisenä. Se, että saako ihmiskunta koskaan asiasta vamaa tietoa, saatikka yhteyttä maailmankaikkeuden mahdolliseen älylliseen elämään on jo epätodennäköisempi juttu. Välimatkat ovat avaruudessa ovat niin pitkiä, että jo ne aiheuttavat ongelmia yhteydenotolle.
Antero Syrjänen:Jos olet uskova, mitä elämän löytyminen muualta tarkoittaisi uskosi kannalta, jos mitään?”
Minun uskoni on sitä laatua, että elämän löytyminen muualta, ei siihen vaikuttaisi. Tämän hetkinen tietämys maailmankaikkeuden valtavuudesta ja olemuksesta on muokannut uskoani niin, että en usko kenenkään tietävän ns. Luojan olemuksesta juuri mitään. Ajattelen, että jos tällä kaikella olevaisella on Luoja, niin Hän on käsittämätön. Raamatun Jumala, josta em. kirjan perusteella jotakin tiedämme, on ihmisten luoma ja ihmisten kaltainen vihassaan ja kostonhalussaan. (”kostan isien pahat teot lapsille…”)
Em. ”epäusko” ei sulje minulta pois uskoa kristillisiin hyveisiin. Eräs skeptikko kirjoitti äsken arvostavansa ateisti-isänsä työtä, sillä hän oli saanut seurata vierestä kuinka tämä oli auttanut heikompia ja elänyt puheittensa mukaisesti.
Niin. Älyllinen elämä olisi joka tapauksessa paljon harvinaisempaa kuin yksinkertaisempi elämä. Älyllisellä elämällä saattaa myös olla sisäänrakennettu ominaisuus tuhota itsensä tietyn ajan kuluessa (ellei se kehity ominaisuuden ”yli”). Tällöin älylliseen elämään törmäämisestä tulisi hyvin haastavaa vaikka sitä olisi kosmisessa mittakaavassa enemmänkin. Kosmiset kellot tikittävät niin massiivisissa aikaskaaloissa, ja kohtaamisen aikaikkuna olisi niin mitätön, että siihen olisi vaikea osua. Mikäli älyllistä elämää on enemmänkin, kohtaaminen voisi kyllä tapahtua, mutta että se olisi juuri meidän sivilisaatio joka pääsisi todistamaan kohtaamista, saattaa olla todennäköisyyksien tuolla puolen.
Eiköhän tämä meidän maapallomme tai ainakin elämä täällä tällaisenaan katoa kuvasta ennen kuin toisia sivilisaatioita löydämme…
Eli ans kattoo mitä tapahtuu. Jos jonkinlaista elämäntapaista löytyy jostain niin sitten löytyy.
Ei se Jumalaa eikä uskoa kaada. Tietty kunnon kreationisteille se saattaisi olla hankalampaa.
Uskon mieluummin rakastavaan Jumalaan kuin kylmään sattumaan.
Kaikenlaisilla liikkeillä, ei vain uskonnollisilla, tahtoo olla ongelmana, että asioita pyritään näkemään omalta kantilta parhain päin, eikä JW siitä tietenkään poikkea.
Jehovan todistajat eivät tyydy edes vain näkemään asioita omalta kantilta parhain päin, vaan ajattelevat, että he ainoastaan edustavat koko maailmankaikkeuden tarkoitusta. Siinä sitä on aikamoista oman napanöyhtän pyörittelyä.
Kylmä sattuma on muuten käsitteenä mielenkiintoinen. Siinä missä minulle se on mitä ihastuttavin ajatus, joillekin muille se on enemmänkin kauhistus. Toisaalta minulle Raamatun Jumalan olemassaolo olisi vähintään samanlainen kauhistus kuin ajatus sattumasta joillekin muille.
Miksi rakastavan Jumalan ja Luojan olemassaolo olisi sinulle kauhistus?
Toki ymmärrän ajatuksen taustasi kautta, mutta eikö muuten rakastettuna oleminen ole parempi kuin sattuman oikkuna?
”Konservatiivisimmat kritsityt, kuten kreationistit, ovat sitä mieltä – ja vieläpä erityisellä ehdottomuudella – että asuttamamme planeetta on ainoa elämää kantava planeetta koko maailmankaikkeudessa. Elämä on heidän mukaansa luotu tänne erityistä tarkoitusta varten, erityisillä jumalallisilla keinoilla.”
-Tarkoitatko tuossa ”kreationisteilla” niitä, jotka uskovat Raamatun luomiskertomuksen kirjaimellisesti? Muutoinhan kaikki kristityt ovat kreationisteja siten, että uskovat Jumalan luoneen maailman kai kaikkeuden.
Itse (kristittynä) olen ollut käsityksessä, että joka tapauksessa kaikki kristityt uskovat että elämä on luotu maapallolle erityistä tarkoitusta varten. Onko sellaisia kristittyjä, jotka eivät näin ajattele…? Vaikka pitäisivätkin mahdollisena että elämää on muuallakin…
Itse ajattelen, että jos muualla kaikkeudessa/toisilla planeetoilla on elämää, se ei kuulu meille. Ei ole ainakaan tähän asti kuulunut.
Mutta mitä todennäköisyyksiin tulee, niin näkisin ennemmin niin, että vaikka elämälle suotuisia planeettoja olisikin, niin elämän syntyminen on sen luokan asia (jos siis oletetaan että jollain lailla elämää voisi syntyä ilman luojaa) että sen tapahtuminen kahdesti olisi äärimmäisen epätodennäköistä.
Kreationisteilla tarkoitan luonnontieteen, etenkin sen biologisen osa-alueen, kieltämistä, uskonnollisiin syihin vedoten. Kreationisti kieltää evoluution ja pitää kaikkea Jumalan valmiiksi luomana.
Erityisellä tarkoituksella tarkoitan sitä, että edustaisimme jotain ainutkertaisen ainutlaatuista maailmankaikkeudessa. Jos muualla on elämää, ainutlaatuisuutemme karisisi pois. Oli löydetty elämä millaista tahansa.
Itse taas ajattelen, että koska maailmankaikkeus on liki loputon, elämän syntyminen ei ole pelkästään todennäköistä vaan jopa väistämätöntä. Etenkin kun se on jo kertaalleen todistettavasti syntynyt. Mikään ei silloin estä tapahtumaa toistumasta, mahdollisesti loputtomiin. Kun antaa mille tahansa epätodennäköisyydelle loputtomasti mahdollisuuksia toteutua, se toteutuu joka tapauksessa.
Se ainutkertaisesti syntynyt elämä on Sari voinut sirottua maailmankaikeuteen monin eri muodoin ja moniin eri paikkoihin. Ei elämän ole joka kerta aina tarvinnut uudellen itseään eri paikkoihin keksiä.
Jumalien pojat ja ihmisten tyttäret, Genesis 6: 1 ja 4:
”1. Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, jumalien pojat huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat kauniita ja he ottivat näistä vaimoikseen keitä halusivat.
4. Siihen aikaan ja myöhemminkin eli maan päällä jättiläisiä, kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin synnyttäen heille lapsia. Juuri näitä olivat muinaisajan kuuluisat sankarit.”
Nykykäännös tekee epäselväksi, tarkoitetaanko kuuluisilla sankareilla jumalien poikien ja ihmisten tyttärien lapsia vai heidän isiään. Raamatun alkuteksti ei estä kuuluisien sankareitten viittaamista nimenomaan isiin eli jättiläisiin. Tätä tulkintaa tukee myös kohdan sananmukainen käännös ja alkutekstin alla oleva 13 sekvenssinen els. eli ns. tasavälikoodi.
Kiinnostavia näissä kolmessa jakeessa ovat erityisesti käsitteet nefilim, beni elohjim, gibborim, olam, ha shem. Kun ensimmäiset käsitteet käännetään nimittäin sananmukaisesti sanahistoriallisissa merkityksissään, tulee myös viimeisen sanonnan sananmukainen käännös ymmärrettävämmäksi ja myös jakeiden viimeisestä sanasta nouseva koodi sekvenssilukuineen johdonmukaiseksi. Käsitteet ovat käännettyinä: neflim = alaslaskeutuneet, heprean verbistä nafal: tulla alas, beni elohjim = jumalien pojat, gibborim = ylösnousevat: heprean verbistä gabar: nousta ylös, olam, avaruus, heprean sanasta olma: salaisuus, maailmankaikkeus, ha shem = tulipatsas: sumerin sanasta shum = tulivesi.
Nyt jakeen 4 viimeinen lause kääntyy: ”Nämä olivat noita avaruudesta alaslaskeutuneita tulipatsaan miehiä.” Tämä lause päättyy alkutekstissä, kuten yltä nähdään, kirjaimeen mem. Jos nyt otamme tästä kirjaimesta intervallin 13 mukaan ulos kirjaimia, saamme mem`n jälkeen ensin alefin ja sitten daleth`n ja vielä uudelleen mem`n. Intervalli 13 antaa puolestaan anagrammina 31 sanan al, joka on heprean jumala-sanan vanhin perusmuoto, joka sananmukaisesti merkitsee voima.
Kun saatu els 13:sta tuottama yhdistelmä madm päättyy vielä jumala eli elohjim sanan loppupäätteeseen -im, voimme ilman suurtakaan tuskaa lukea koodin sanaksi madim, joka nykyhepreassa kuten vanhassakin tarkoittaa – Mars planeettaa ! Muta koodi jatkuu ja tuottaa myös madm sanan jälkeen ha-shemin eli sanonnan Marsin tulipatsas!
Kun sana ha-shem eli tulipatsas toistuu siis vielä samoin 13 jakeen intervallein välittömästi koodin edellä, ei kyseessä voine olla sattuma: Jumalien pojat, jotka ihmisten tyttäriin yhtyivät, olivat laskeutuneet tänne Marsista tai ainakin Marsin kautta. Näin saavat selityksensä sekä monet heprealaiset tavat, mm. että ns. Siiloan papit palvoivat Marsia, että sekin tosiasia, että arkkienkeli Gabrielin nimi – Gabriel oli juuri Marsin enkeli – johdetaan sekin sanasta gabar, joka on myös Marsille omistetun ns. Elämän puun kuudennen sefirothin eli Mars-sefiroth – geburahin juurena. Ja Marsin merkki oli edelleenkin miekka ja kilpi, Mars-enkeli Gabrielin varusteet !
Kirkkoisä Athanasius Kircherin kirjassa on Oidipus Aegyptiacus oleva Marsin planeettasinetti. Sinetti on viisikulmio, jonka sisässä on numero viisi taikaneliö. Taikaneliön luvut muodostavat pysty- ja vaakasuoraan sekä neliön kulmasta kulmaan aina saman summan 65. Neliössä on samalla tulo 12 X 65 eli 780, joka on sama kuin Marsin synodinen kiertoaika auringon ympäri
Blogia lukiessani mieleen nousi samantapaisia ajatuksia kuin Sari W:lla, joten en lähde niitä toistamaan.
Mutta Leolle olisi kysymys. Toteat: ”Pidän nykyisen tietämyksen valossa elämää maailmankaikkeudessa hyvin todennäköisenä.” Voisitko valaista, mitä on se tietämys, jonka valossa näin arvelet?
Avaruustutkimuksessahan on kaiken aikaa käynnissä tauoton kuuntelu herkillä laitteilla, jotta havaittaisiin mahdolliset äänet tai signaalit. Näillä laitteilla haravoidaan suunnattomia etäisyyksiä. Juuri äskettäin oli jossain uutinen, että tähän asti vastassa on ollut täydellinen hiljaisuus. Tämän tietämyksen valossa ei ainakaan voi puhua todennäköisestä elämästä.
Kristittynä elämän löytyminen muualta ei kumoa mitään uskostani. Mehän uskomme, että taivaan avaruuksissa on elämää vaikka kuinka paljon. Sanoohan Paavali: ”Onhan sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja, mutta meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin.” Edelleen hän kirjoittaa :”Ennen te elitte… totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa.” Ja muitakin kohtia löytyy. Parapsykologian piirissä on hyvin kouriintuntuvia kokemuksia näistä avaruuden olennoista.
Mitä terminologiaan tulee, on tyypillistä, että käytetään termejä kreationisti ja fundamentalisti täysin määrittelemättä, vain stigmatisoivassa merkityksessä. Itse olen tottakai kreationisti siinä mielessä, että olen vakuuttunut Raamatun Jumalan luoneen maailmankaikkeuden. Mutta siihen, miten vanha maapallo on, minulla ei ole edellytyksiä ottaa lukkoonlyötyä kantaa.
Leo. Uskot siis Luojaan, josta ei voi saada mitään tietoa. Mitä merkitystä sellaisella uskolla ja luojalla on? Itse ainakaan en voisi omaksua sellaista uskoa, jolle ei ole mitään perusteluja – joka on vain mututuntumaa.
Anita Ojala: ”Leolle olisi kysymys. Toteat: “Pidän nykyisen tietämyksen valossa elämää maailmankaikkeudessa hyvin todennäköisenä.” Voisitko valaista, mitä on se tietämys, jonka valossa näin arvelet?”
Leo vastannee omasta puolestaan, mutta tietämyksellä saatetaan tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että ei ole olemassa mitään estettä sille, että elämää olisi muuallakin. Elämä tarvitsee tietyt rakennuspalikat ja olosuhteet. Rakennuspalikoita on joka puolella maailmankaikkeudessa, ja koska maailmankaikkeus on liki loputon, oikeita olosuhteitakin on loputtomiin.
Avaruuden havainnointi siinä merkityksessä, että sieltä havaittaisiin toisen sivilisaation kaikuja, on, kuten ylle Leolle vastasin, toivotaan toivotaan -tutkimusta. Se ei sinällään kerro elämästä muualla yhtään mitään, koska se mitä voimme havainnoida, on miltei nollatason alue sekä aikaan että avaruuden laajuuteen nähden.
Anita Ojala: ”Parapsykologian piirissä on hyvin kouriintuntuvia kokemuksia näistä avaruuden olennoista.”
Huuhaapiireissä on aina kovin kouriintuntuvia todisteita juuri kyseessä olevan huuhaapiirin aiheista. Ei pitäisi olla erityisen yllättävää. Kun parapsykologian havainnot laitetaan objektiivisen tutkimuksen alle, tulokset ovat olleet toistaiseksi nolla.
Anita Ojala: ”Mitä terminologiaan tulee, on tyypillistä, että käytetään termejä kreationisti ja fundamentalisti täysin määrittelemättä, vain stigmatisoivassa merkityksessä.”
Näille termeille on olemassa varsin hyvät perusmerkitykset, jotka voi halutessaan tarkistaa sanakirjasta. Sarille yllä jo tähdensin, mitä kreationismilla tarkoitetaan. Terminologian käyttäminen esimerkiksi tässä yhteydessä on ihan muuta kuin stigmatisoivaa. On erittäin tärkeää täsmentää, mitä uskovien siipeä tarkoittaa, kun on tarkoitus käsitellä juuri tietynlaista uskoa ja uskovaisuutta. Haluan välttää käyttämästä yleistermiä ”uskovat” silloin, kun se ei tekisi oikeutta suurelle osalle uskovien joukkoa.
Anita Ojala: ”Mutta siihen, miten vanha maapallo on, minulla ei ole edellytyksiä ottaa lukkoonlyötyä kantaa.”
Ei siihen tarvitse ottaa mitään tiettyä kantaa. Tiede on todistanut monella tavalla maapallon iän, eikä se muutu siitä miksikään jos joku esittää, että se on esimerkiksi noin 6 000 vuotta vanha. Et sinäkään ole 185 tai 8 vuotta vanha, vaikka jollain olisi se kanta iästäsi.
Siis mitä ”kreationistilla” tarkoitetaan? Itse olen ollut huomaavinani että sitä on käytetty hyvinkin erilaisissa ja eri laajuisissa merkityksissä. Esim. Tiede-lehden keskustelufoorumilla ko. termillä on (usein tai jopa useimmiten) tarkoitettu kaikkia Luojaan ja luomiseen uskovia. Täysin riippumatta siitä kuinka Jumalaan kaikkeuden luojana uskovat suhtautuvat tieteeseen ja tieteelliseen tutkimukseen.
Elämän synty sitten. Kun puhutaan elämästä, joka tarkoittaa olemassaoloaan pohtivaa ja maailmaa jatkuvasti kehittyvin keinoin tutkivaa (kuin myös sitä tuhoavaa) olentoa, niin voiko sanoa että tämänkaltaisen elämän syntymiselle ja kehittymiselle ”ei ole mitään estettä. Siispä se on mahdollista, eikä vain mahdollista vaan todennäköistä. Oikeastaan olisi suurempi ihme jos sitä ei olisi muuallakin…”?
Anita Ojala; Leolle olisi kysymys. Toteat: “Pidän nykyisen tietämyksen valossa elämää maailmankaikkeudessa hyvin todennäköisenä.” Voisitko valaista, mitä on se tietämys, jonka valossa näin arvelet?
Minä lainaan vastaukseksi Antero Syrjäsen blogin toteamusta; ”Avaruustutkimus on tuottanut tähän mennessä reilut 4 000 havaittua eksoplaneettaa. Lisää löytyy jatkuvasti. Maapallon kaltaiset planeetat eivät ole minkäänlainen harvinaisuus. Viimeisin Nasan löytämä planeetta saattaa olla jopa elinkelpoinen. Löydökset ovat tässä vaiheessa tutkimusta korkeintaan kosmoksemme takapihaa, jos sitäkään.”
Lisää tietämystä olen saanut Esko Valtaojan kirjoista ja hänen luennoistaan. Hän on todennut mm. tähän tapaan; Voidaan olettaa, että elämä maailmankaikkeudessa on enempi sääntö kuin poikkeus. Siis maailmankaikkeus on niin ”rakennettu” että elämän synty on siellä ”luonnonlaki”, siis välttämättömyys. Maailmankaikkeus sisältä energiaa ja ainetta, jotka ovat elämän edellytyksiä. Voin toki myöntää nöyrästi, että em. on minun oletukseni ja joidenkin mielestä jonkin sortin uskoa.
Anita Ojala kysyy vielä: ”Uskot siis Luojaan, josta ei voi saada mitään tietoa. Mitä merkitystä sellaisella uskolla ja luojalla on?”
En voi vastata ”luojan” merkityksestä muuta kuin, että meidän ihmisten ajattelukaava menee yleensä niin, että ajattelemme kaikella olevan jokin alkusyy. Siis kaiken on joku tehnyt tai joku on pannut kaiken alulle. Voisin kysyä sinulta, että mistä Sinun Jumalasi on tullut? Tiedä kyllä että ”uskikset” vastaavat, että Jumala on ollut aina olemassa. Mitä merkitystä em. vastauksella on? Edelleenkin olen sitä mieltä, että maailmankaikkeuden ”Luojaa” ei kukaan tunne eikä hänestä saada (ainakaan vielä) tietoa. Kristinuskossa puhutaan myös ”salatusta Jumalasta”.
Tuli vielä mieleen, että Jeesus sanoi, että on tehnyt Jumalan nimeä tunnetuksi, hän ei tietäkseni kehunut tuntevansa Jumalaa, koska ristillä riippuessaankin hän joutui kysymään ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”
Se, että ei ole estettä elämän ilmenemiselle muualla avaruudessa, ei vielä edellytä sanomaan, että on todennäköistä. En tiedä, onko estettä yksisarvisenkaan olemassaololle, mutta ei sen olemassaolo ole todennäköistä. Mitä tahansa voidaan pitää todennäköisenä tällaisella perusteella.
Ja kun muistuteaan avaruuden mittasuhteista ja todetaan, että ”se mitä voimme havainnoida, on miltei nollatason alue”, ei todellakaan vielä kannata puhua todennäköisyyksistä. Kyse on siis pelkästään ”toivotaan toivotaan” -ajattelusta, ehkä-tason ajattelusta. Esko Valtaojalla puolestaan on oma maailmakatsomuksellinen agendansa, pelkkä kosmologin titteli ei takaa hänen mielipiteittensä luotettavuutta. Hienoilla titteleillä ja sopivasti valituilla näkökohdilla voidaan tehokkasti hämätä tavallisia ihmisiä.
Mitä parapsykologisiin ilmiöihin tulee, ei niitä kaikkia todellakaan ole tutkittu. Esim.entinen saatananpalvoja Päivi Niemi kyllä tietäisi kertoa, mitä hänen kodissaan on tapahtunut. Häneltä on ilmestynyt elämäkerta, nimeä en enää muista. Eikä siellä silloin ole ollut ketään ”tutkijaa” todistamssa. Samoja kokemuksia on varmaan lukemattomilla ihmisillä, mutta mielenrauhan varjelemiseksi en niihin ole paljon perehtynyt. On silkkaa tietämättömyyttä väittää, että tällaisia ei ole tapahtunut.
Tiede voi todistella maapallon ikää ihan miten hyväksi näkee. Minulle sillä ei ole merkitystä, koska se ei minun uskoani Luojaan pysty kumoamaan eikä vaikuta mitenkään arkielämääni. Yleensä tämä tieteen todistama ikä todistetaan parin vuosikymmenen päästä ihan muuksi kuin nyt. Sellaista on tiede. Se muuttuu ja korjaa käsityksiään.
Sillä, että kristinuskon JUmala on ollut aina, on sikäli merkitystä, että kaikki, mitä on olemassa, on hänen aikaansaamaansa ja hänen hallinnassaan. Hän on kaiken alku. Se on turvallinen asia. Mutta sen verran pieneksi hän on ihmisen luonut, ettei ihmisen älyn tarvitse ihan kaikkea olemassaolon salaisuuksia luodata tai tietää.
Se, mitä tarkoitetaan salatulla Jumalalla, liittyy samaan. Ihminen ei pysty Jumalan kaikkia salaisuuksia selvittämään eikä ymmärtämään. Hän ei ole vertaisJumala. Mutta salattu Jumala ei tarkoita, etteikö hän voi kertoa ja paljastaa jotain itsestään. Sen hän on tehnyt.
Se, että Jeesus sanoi ristillä ”MIksi minut hylkäsit”, ei ollut älyllistä pohdiskelua. Se oli tuskanhuuto. Seuraavassa pieni tietoisku siitä, mitä Jeesus on sanonut (pääasiassa fariseuksille): ”Isää ei tunne kukaan muu, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa… Minut lähetti hän, joka on totuus itse. Te ette häntä tunne, mutta minä tunnen hänet, koska tulen hänen luotaan ja koska hän lähetti minut… Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet ja pidän kiinni hänen sanastaan… ” Viimeisen illan rukouksessaan hän sanoo Isälle: ”Vanhurskas Isä, maailam ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut… Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt ,Jeesuksen Kristuksen.”
Näitä vastaavia kohtia voisin luetella useita lisää Johanneksen evankeliumista, mutta voihan ne itsekin lukea, jos asia kiinnostaa.
Sitä luojasta, johon Leo sanoo uskovansa, ainakin yksi asia voidaan tietää: hän on täysin piittaamaton luoduistaan ja jättänyt heidät selviytymään täällä kaikkien kauheuksien keskellä ihan omin nokkinensa. Ainakaan hän ei rakasta luotujaan, kuten kristinuskon Jumala. Ja tuntuu pahasti epäonnistuneen ainakin ihmisen luomisessa.
Haluttaa sanoa vain se että blogin ja kommenttien perusteella minusta näyttää siltä, että blogisti Antero on terävääinen ja fiksu kaveri joka liaäksi kirjoittaa ihailtavan selkeästi ja johdonmukaisesti. Sen sijaan liian monet kommentoijat välttelevät suoria vastauksiaan ja sen sijaan tarttuvat epäoleellisiin ja terminologisiin lillukanvarsiin , kuten kreationisti- ja fundamentalismi-määrittelyihin. Ja Antero vain jaksaa kärsivällisesti toistaa ja tarkentaa.
Itse vastaan blogin kysymykseen että 1) en osaa sanoa ja että 2) ei muuttaisi mitään.
Kun äskeisen jälkeen ajattelen asiaa, niin ehkkäpä Antero halusikin tämänkaltaista eri suuntiin menevää spekulaatio- anteeksi jotakin mieltä olelmisen keskustelua, ja sai sitä. Esim. politikasta minäkin osaan olla jotain mieltä mutta tällaisista näin avaruudellisen korkealentoisiin asioihin en osaa osallistua.
Vielä kerran, Antero ajattelee ja kirjoittaa hyviin.
Hannu Paavola. Hyviä kommentteja. Meidän konservatiivien puolustukseksi kaksi henkilökohtaista huomiota. Kun itse ehkä 15 v sitten aloin selvitellä kysymystä evoluutiosta/luonnontieteistä suhteessa kristilliseen uskoon huomasin äkkiä oman osaamattomuuteni. 1980-luvun biologian tuntien anti rapistuneina pohjatietoina osaamisen rajat tulivat äkkiä vastaan. Myös debateissa kovien kreationistien kanssa. Nyt on myös niin, että termejä ”kreationismi” ja ”fundamentalismi” käytetään monissa merkityksissä yhtä aikaa. Esimerkiksi kreationismilla tarkoitetaan joskus mitä tahansa käsitystä, jonka mukaan maailma on saanut syntynsä yliluonnollisesta alkusyystä (neutraali termi) ja joskus modernin luonnontieteen aggressiivissävyisesti torjuvaa epätieteellisenä pidettävää käsitystä maailman ja elämän synnystä (kielteissävytteinen termi). Vrt esim. kysymystä: ”oletko sairas?”. Sävy ja tekstiyhteys kertoo, onko kyse ilkeydestä vaiko huolehtimisesta.
Olen samaa mieltä että Antero on erittäin fiksu terävä ja asiallinen kirjoittaja, blogisti ja keskustelija. Mutta kritiikkiä tähän nimenomaiseen blogiin liittyen:
On aina syytä olla varovainen olettaessaan miten jotkut (jotkut uskovat tai ketkä tahansa) ajattelevat.
”Kreationistit” olisi voinut jättää mainitsematta ja keskittyä vain erittäin hyvään ja mielenkiintoiseen kysymykseen ja sen käsittelyyn miten itse asiasta ajattelee.
Mitä nörimmät kiitokset Hannulle. Ja Sarille. <3
Anita Ojala: ”Se, että ei ole estettä elämän ilmenemiselle muualla avaruudessa, ei vielä edellytä sanomaan, että on todennäköistä.”
Sanonta todennäköinen tarkoittaa tässä yhteydessä ja monissa muissakin yhteyksissä matemaattista todennäköisyyttä. Jos Galakseja on satoja miljoonia ja galakseissa on satoja miljardeja tähtiä ja näitä tähtiä kierää satoja miljardeja planeettoja ja näistä planeetoista vaikka sadasosa promillea on sellaisia, joissa maan kaltainen elämä voisi menestyä, niin matemaattinen todennäköisyyden mukaan maa ei voi olla ainoa planeetta, jossa on elämää. (em. on karkea esimerkki)
Anita Ojala: ”Esko Valtaojalla puolestaan on oma maailmakatsomuksellinen agendansa, pelkkä kosmologin titteli ei takaa hänen mielipiteittensä luotettavuutta. Hienoilla titteleillä ja sopivasti valituilla näkökohdilla voidaan tehokkasti hämätä tavallisia ihmisiä.”
En sanoisi, että Esko Valtaoja ainakaan minua tittelillään hämää. Viime kesänä kuuntelin häntä puolentoista tunnin ajan täällä Oulun naapurissa ja mielestäni hän puhui asiaa. Jos vaikka häntä ei arvosteta uskonnollisissa piireissä, niin tieteen saralla asia on päinvastoin.
Esko Valtaojan agentasta en tarkemmin tiedä. Sen tiedän, että hän oli jo poikasena oli kiinnostunut avaruudesta ja on mielestäni tehnyt mittavan elämäntyön kosmologian parissa. Tiedän myös, että hän ei ole ateisti vaan agnostikko. Joskus sanotaan, että agnostismi on eräs skeptismin muoto. Hieno homma.
Anita Ojala: ”Sitä luojasta, johon Leo sanoo uskovansa, ainakin yksi asia voidaan tietää: hän on täysin piittaamaton luoduistaan ja jättänyt heidät selviytymään täällä kaikkien kauheuksien keskellä ihan omin nokkinensa.
Anita, taisit tuossa edellä kertoa omasta Luojastasi, joka on jättänyt meidät selviytymään täällä omin nokkinemme kaikkien kauheuksien keskelle. Piispa Eero Huoviselta kysyttiin tsunamin aikaan, (n. 15 vuotta sitten) että miksi Jumala sallii tämmöistä tapahtuvan? Eero rehellisenä miehenä vastasi, ”en minä sitä tiedä”.
Anita Ojala: ”Ainakaan hän ei rakasta luotujaan, kuten kristinuskon Jumala.”
Minun on pakko kysyä, kun tätä samaa maailmaa katselemme – historian ja nykypäivän valossa, miten täällä käytännössä näkyy kristinuskon Jumalan rakkaus? Emmekö elele täällä omin nokkinemme? Eikö täällä tapahdu vieläkin kauheuksia ja kysellään miksi Jumala sallii tämän?
Anita Ojala: ”Ja tuntuu pahasti epäonnistuneen ainakin ihmisen luomisessa.” Sinä kirjoitit tuon, enkä minä.