On oikeastaan epämielyttävää kirjoittaa julkisuuden henkilöstä joka ilmiselvästi elää vaarallisesti virassaan. Sellainen kirjoittaja joutuu helposti leimatuksi pahantahtoiseksi ja kateelliseksi vainoojaksi. Sitäpaitsi , minulla ei tavallisesti ole vaikeuksia hyväksyä sitä ,että myös joku julkis tekee jonkun kerran ohilyöntejä kunhan vain oppii erehdyksistään ja parantaa tapansa.
Yksi ruotsalaisen politiikan voimahamoja oli ministeri ja puoluejohtaja Mona Sahlin. Hänelle tuli vakavia vaikeuksia siitä ,että hän oli ostanut ministeriaikanaan Tobleron-suklaata virkaluottokortillaan. Kun asiaa alettiin tutkimaan ,niin paljastui pitkärivi , summina pieniä, mutta lukumääräisesti monia, tuollaisia ostoksia ja vastaavaa. Samalla todettiin että hänellä oli omasta sivutoimisesta yhtiöstään maksamattomia verovelkoja kruunuvoudille. Hän joutui muutamaksi vuodeksi jäähylle. Myöhemmin saman tyyppiset asiat toistuivat, mutta nyt paljon vakavampina. Lopulta hänestä tuli ei-toivottu henkilö ja hän hävisi yhteiskunnan varjoihin. Raamatullisesti hän oli saanut teoistaan sielulleen vahingon. Hänen kohdallaan oli kyse jonkinlaisesta ylimielisestä asenteesta byrokraattisia pikkumaisuuksia niin kuin veronmaksua ja luottokortin käytön raportoimista kohtaan. Kyseessä ei ollut minkäänlainen rikollinen toiminta vaan yleinen elämänasenne.
Nyt eräs suomalaisista piispoista on kolmannen kerran todettu elävän samaan tyyliin kun Mona Sahlin. Ensin suuren seurakunnan kirkkoherrana, samalla pitäen sivutointa ja nyt piispana. Kaikissa noissa toimissa ja monen vuoden mittaan sama leväperäisyys julkisten varojen suhteen . Kyse ei siis ole jostakin yksityisestä taksimaksusta tai ravintolalaskusta, vaan systeemiksi tulleesta elämäntavasta. Jonkun huolimattomuuden voi katsoa sormien läpi ,mutta miten suhtautua tuollaiseen elämäntyyliin?
Lahjakas mies ,joka varmasti hoitaa virkansa hyvin ja osaa olla suosittu.Mitä minä pelkään on se , että lopulta hän ei enään huomaa niitä rajoja joita ei edes piispa saa ylittää ja tulee tuhoamaan elämänsä ja loukkaamaan monen muun elämää ,niiden jotka ovat uskoneet häneen .
Vielä on aikaa parannuksen tekoon mutta tällainen ei saa enään toistua.
Kiitos teille, Sari W., Antti H, Werner J, Rostamo, Karhumäki, Salme K, ja muutama nimeltä mainitsematon. Olette suoneet minulle hauskoja lukuhetkiä, lisäksi on ollut opettavaista tutustua minulle vieraaseen maailmankuvaan. Että siis tällaistakin voi vielä nykyisessä valistuneessa maailmassa olla. Vilpitön kiitokseni!
Aiotko taas poistua kuvioista?
Kiitos kysymästä, ainakin nyt kesällä tuolla maalla minulla on riittävästi mielenkiintoista tekemistä, niin että nämä kirjoittelut saavat jäädä.
Toivotan sinulle Antti ja muillekin kiistakumppaneilleni antoisaa kesää!
Korhonen. ”Toivotan sinulle Antti ja muillekin kiistakumppaneilleni antoisaa kesää!”
Samoin, tämä kuullosti kunnon miehen hyvähenkiseltä toivotukselta.
Viimeaikaisista kommenteista päätellen tällaiseenkin välienselvittely keskusteluihin on tarvetta , koska nämä keskustelut toistuvat blogikeskustelusta toiseen. Valitettavasti blogin teema häviää näköpiiristä.
Saatte mielellänne jatkaa keskustelua siitä kuka on oikeassa ja kuka on eniten väärässä ,mutta toivon että kielenkäyttö pysyy toinen toistaan kunnioittavana. On edelleenkin toivottavaa se , että kaikki ymmärtävät sen , että jokaisella on hyvät syynsä omiin mielipiteisiinsä. Niiden taustalta löytyy varmaankin pitkää harkintaa ja vastuuntunnetta .
Markku. ” Valitettavasti blogin teema häviää näköpiiristä”.
Nyt kuitenkin aika pitkään pysyttiin asiassa, ja sitten melkein asiassa, kunnes oltiin tukkanuottasilla. Tämä kysymys oli kuitenkin oikein hyvä ja varmasti paikallaan, että nostit sen esille. Aika pitkä keskustelukin tästä syntyi. Siis kiitos sinulle tästä
Kiitos Markku hyvästä blogista ja että sain osallistua keskusteluun omalla tavallani, joka ei ehkä ole kovin tyypillinen kirkkolehden sivuilla. Kukin taaplaa tyylillään, minun tyylini on sanoa niin kuin oikeaksi koen.
Hyvää kesää!
Rantanen. “Sinun kanssasi keskustelu ei voi olla rakentavaa, koska kaikesta päätellen valehtelet ainakin ammattisi, ties mitä muuta”.
Minusta sinun källä kannattaisi vähän varoa puheitasi. Toisen nimittäminen valehtelijaksi näin keskeisessä asiassa ei kyllä ole kovin viisasta. Siis oman vakavastiotettavuutesi kannalta.
Voit katsoa TV 7 Kaivo ohjelman. Siellä on kolmeosainen kiva haastatteluohjelma josta saa ymmärrystä minun ja vaimoni työstä. Se on helppo etsiä googlella ja se näkyy myös ulkomailla. Mitä jos ensin katsoisit se ja sitten puhutaan lisää täsä aiheesta.
Laitoin tänne loppuun tämän sitaatin rouva Rantasen kommentista, jossa hän sanoo minun valehtelavan ammattini, ja ties mitä muuta. Aika jännää tekstiä näin julkisesti sanottuna. Onko tämä asiallista keskustelutyyliä?
Rouva Seija Rantanen:
”Henkilö, joka ylpeänä esittelee itsensä lähetyssaarnaajaksi ja raamatunopettajaksi, mutta samaan aikaan käyttää paljon aikaa toisten kristittyjen mollaamiseen herättää minussa, perusluterilaisessa monia kysymyksiä.
Ihmettelen taas uudestaan, voitko olla raamatunopettaja ammatiltasi, kun tälle palstalle syytämäsi kommentit ovat niin kaukana Raamatun opetuksista.
Luen kommenttejasi ja koetan mielessäni asettaa sinut raamatunopettajaksi, mutta jokin siinä ei vain matsaa.
”Tavallaan ymmärrän, että esittäydyt jonkinlaisena ’lähetyssaarnajana’. Mutta oikeanlaista lähetyssaarnaajaa en sinusta löydä. Lapsuuteni ja nuoruuteni lähetyssaarnaajat ensinnäkin opiskelivat monta vuotta kohdemaan kieltä ja kulttuuria, toisekseen olivat monipuolisesti sivistyneitä ihmisiä (yliopisto tutkinto vähintään).
Sanot, että minun kanssani keskustelu ei johda mihinkään rakentavaan. Sinun kanssasi keskustelu ei voi olla rakentavaa, koska kaikesta päätellen valehtelet ainakin ammattisi, ties mitä muuta.
Selvyyden vuoksi yllä siis Seija Rantasen luonnehdinta Antti Hämäläisestä.
Seija Rantasen mielikuva lähetyssaarnaajasta lienee jotain tällaista: https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4iv%C3%B6_Parviainen Se on myös se käsitys, joka minulle on tutuin. Antti Hämäläistä on vaikea ymmärtää saman työn tekijäksi kuin rovasti Parviainen.
Antti: Kirkollamme on seitsemän lähetysjärjestöä. Sinun nimeäsi ei löydy yhdestäkään.
Lisäys vielä: Minäkin kyllä esim. soitan ja laulan. Olen esiintynyt julkisestikin. En silti kehtaisi panna tittelikseni muusikkoa.
Rantanen. ”Antti: Kirkollamme on seitsemän lähetysjärjestöä. Sinun nimeäsi ei löydy yhdestäkään”.
Jos olisin kirkon lähetysjärjestöjen palvluksessa, olisin varmasti sanonut sen ajat sitten. Nyt lähetystyön luonne ja toimintatavat ovat muuttuneet siitä kun minäkin olin lapsi jaj nuori.
Tänään maaimlan lähetyksen strategiset keskukset ovat Afirkaasa, Aasiassa ja pian myös Etelä-Amerikassa. Näiden maanosien merkitys lähetyskäskyn toteutumisella on kasvanut koko ajan 1970-luvulta lähtien. Minä uskon, että juuri näiden maanosien lähetit saattavat loppuun lähetyskäskyn samalla kun pohjois-amerikkalaiset ja eurooppalaiset jatkavat heikkenemistään ja marginalisoitumistaan pelkiksi sosiaalityön tekijöiksi .
Oletko perehtynyt siihen, miten korealaiset lähetysjrjestöt toimivat? Ne ovat minsta tehokkaimpia lähetystyöntekijöitä, mutta niiden toimintatavat eivät muistusta kovasti perinteistä suomalaista luterilaista lähetystyötä.
Tänään lähetystyötä tehdään pätkätyönä, projektityönä, netityänä, some-työnä jne. Ajat ovat muuttuneet, ja vaikka minä olen parikymmentä vuotta sitten ollut luomassa uutta kulttuuria, tänään en enää pysy kelkassa nuoren sukupolven kanssa.
Peinteisiä lähettejä kyllä tarvitaan, mutta uudet sukupolvet toimivat aivan uudelle tavalla muuttuneessa maailmassa.
Minua sinun kannattaa etsiä sieltä, mistä minut helposti löytää, eli TV 7 Kaivo-ohjelmassa tai Isännän pöytä ohjelmassa. Minä olen aivan julkinen hahmo jonka profiilit ova kyllä kunnossa. Siksi en tiedä, oletko tahallasi sössimässä vai oletko vaan suunnattoman tyhmä?
Pentti. ” Antti Hämäläistä on vaikea ymmärtää saman työn tekijäksi kuin rovasti Parviainen”.
Aivan oikein, mutta minähän en ole rovasti Parviainen. En alkuunkaan käsitä, miksi minun muka pitäisi muistuttaa häntä?
Etelä-korealaiset arvostamani lähetit eivät ole kuulleet rovasti Parviaisesta mitään, ja lähetystyö heiltä sujuu oikein hyvin. Minun parhaat päivät on kyllä takanapäin mutta joitain lähetyskenttiä minulla edelleen on ja aion myös niihin panostaa niin kauan kuin pysyn tolpillani. Nyt jos tämä ei ole jonkun mielastä lähetystyötä niin en asialle voi mitään. Kun vierailen Sri Lankassa, Kolumbiassa ja Nepalissa, minua aina kutsutaan lähetyssaarnaajaksi. Ja se on oikein mukavaa, ja hyvin kuvaa sitä mitä teemme.
Rantanen. ”Lisäys vielä: Minäkin kyllä esim. soitan ja laulan. Olen esiintynyt julkisestikin. En silti kehtaisi panna tittelikseni muusikkoa.”
Jos pstyisit elättämään itsesi muusikkona, voist hyvin kutsua itseäsi muusikoksi. Minä ole elättänyt itseni japerheeni, kouluttanut lapset ja ostanut ja remontoinut amonta taloa Suomessa ja myös tehnyt ja tukenut rakennusprojekekteja lähetskentillä. Olen matkustellut vaimoni kanssa noin 60 maassa saarnailemassa tai rukousmatkoilla. Ymmärrät kai, että minulle tämä ei ole ollut pelkkä harrastus niinkuin musisoiminen , vaan Jumalata tullut kutsumus.
Kun Jumala antaa jollekin Ef 4 :11 palvelulahjan kokotoimiseen työhön, Hän itse auttaa sen toteutumisessa. Minun vaimoni on hyvä pianisti ja tämä on tietysti hyvä apu tällaisessa työssä. Mutta ammatiltaan hänkin on ollut Raamatun opettaja.
”Kun vierailen Sri Lankassa, Kolumbiassa ja Nepalissa, minua aina kutsutaan lähetyssaarnaajaksi.” Tämä lause kuvaa mielestäni hyvin sitä, miten Antti Hämäläisen kuvailema lähetystyö eroaa perinteisestä. Asian voisi yksinkertaistaa niin, että perinteiset lähetit tunnettiin työkentällä omalla nimellään – joskus paikallisen väen antamalla – ja vieraillessaan Suomessa heitä kutsuttiin lähetyssaarnaajiksi.
Pentti. ” Asian voisi yksinkertaistaa niin, että perinteiset lähetit tunnettiin työkentällä omalla nimellään – joskus paikallisen väen antamalla – ja vieraillessaan Suomessa heitä kutsuttiin lähetyssaarnaajiksi”.
Aivan, juuri näin minun käsittääkseni tehdään tänäänkin. Ja sehän on ihan hyvä.
Kaikissa maissa missä teemme lähetystyötä meidät tunnetaan omalla imellämme, ja useimmista maista olemm myös kutsuneet ystäviä tänne Suomeen ja omaan kotiimme.
Suomessa minua yleensä kutsutaan Raamatun opettajaksi ja esirukoilijaksi. Tätä olen kyllä tehnyt useimmisssa vapaissa suunnissa ja paljon myös ev.lut. kirkon piirissa. Sitten kaksikymmentä vuotta sitten Jumala alkoi avata meille lähetyskenttiä ja työhömme tuli uusi ulottuvuus. Siis saarnaamme ja opetamme ystäväseurakunnissamme ja heidän pastorikonfernesseissaan, teemme sosiaaliste avustustyötä ja autamme rakennushankkeissa jos voimme.
Mitä jos kaikkien näkemys kristillisyydestä olisi samanlaista maakaroonin läpi katsomista kuin sinun ja rouv Rantasen. Miten lähetyskäskyn silloin kävisi? Nyt aivan muut kuin perinteiset suomalaiset lähetysjärjestöt tekevät valtaosan globaalaista lähetystyöstä. Maailmassa on ehkä puoli miljoonaa lähetyssaarnaajaa. Onko viisasta ajatella, että niiden oikeastaan pitäisi muistutta rovasti Parviaista?
”Mitä jos kaikkien näkemys kristillisyydestä olisi samanlaista makaroonin läpi katsomista kuin sinun ja rouva Rantasen?” Sinulla ei voi olla mitään käsitystä minun tai Seija Rantasen näkemysten kapeudesta. Se, että katsomme kristillisyyttä eri kulmasta ei kerro siitä, näemmekö sen suppeammasti va laajemmin. Jos lukisit tarkasti kommenttini, huomaisit senkin, että en ole ilmaissut pitäväni perinteistä tapaa tehdä lähetystyötä ainoana oikeana; olen vain kertonut, että se on minulle tuttua. Maailma muuttuu ja esimerkiksi radio ja televisio ovat olleet jo kauan lähetystyön välineitä.
Tässä keskustelevista Antti on kyllä ehdottomasti lähinnä tulkinnassa pataljoonan pastorina Rukajärvellä toiminutta Päivö Parviaista. Varmasti olisivat löytäneet paljon yhteistä ja olisivat voineet tehdä samaa työtä.
Werner. ”Tässä keskustelevista Antti on kyllä ehdottomasti lähinnä tulkinnassa pataljoonan pastorina Rukajärvellä toiminutta Päivö Parviaista”.
Päivö Parviainen oli monissa samoissa karismaattisissa tilaisuuksissa missä minäkin olin. Hän oli semmoinen grand old man joka kaivettiin esiin kun tahdottiin esitellä kunnon Herran palvelija. Hän oli myös hauska kaveri.
Pentti. ”Sinulla ei voi olla mitään käsitystä minun tai Seija Rantasen näkemysten kapeudesta”.
Kyllähän se näkökulman kapeus on tässä keskustellessa tullut ilmeiseksi, vrasinkin rouva Rantasen osalta.
”Maailma muuttuu ja esimerkiksi radio ja televisio ovat olleet jo kauan lähetystyön välineitä”.
Niinpä, nyt voin puhua nepalilasten ystävieni ilmaiseksi skypessä tai whats appissa ja nähdä kavereiden naamat ruudussa. Internetistä on sanottu, että se on tehnyt maailmasta globaalin kylän. Enää pitkään aikaan päälimmäinen tapa tehdä lähetystyötä ei ole ollut se, miten perinteiset luterilaiset lähetysjärjestsömme toimivat.
Kannattaa tutustua korealisten touhuihin. Arvostan heitä lähetyskäskyn palvelijoina kovasti, vaika itse en ole järin tehokas samassa mielessä kuin he. Todellinen maailman lähetyksen ”dynamo” on tänään mm. siellä, ei enää Euroopassa ja Pohjolassa.
Päivö Parviainen oli minulla esimerkkinä siitä, mitä sana ’lähetyssaarnaaja’ tuo useimmille suomalaisille mieleen. Hänen suurenmoinen persoonansa ei siis ollut varsinaisesti minun aiheenani. Kaikki hänestä tässä lausuttu pitää paikaansa. Mitä tulee ’perinteisten luterilaisten lähetyjärjestöjen’ nykyiseen toimintaan, se ei juurikaan enää ole samanlaista kuin ennen. Siitä rovasti Parviainenkin taisi pahoittaa mielensä. En ryhdy arvioimaan, ovatko työtavat muuttuneet parempaan vai huonompaan suuntaan. Tärkeässä osassa kuitenkin on Aasian ja Afrikan ’dynamon’ tukeminen kouluttamalla ja rahoittamalla.
Pentti. ”Asian voisi yksinkertaistaa niin, että perinteiset lähetit tunnettiin työkentällä omalla nimellään – joskus paikallisen väen antamalla – ja vieraillessaan Suomessa heitä kutsuttiin lähetyssaarnaajiksi”.
Asia on myös niin, että kun vapaiden suuntien ja perinteistenluterilaisten järjestöjen lähetit tulevat kotimaahan käymään, ei aina oikein tiedetä mitä heille tehtäisiin sitten kun he ovat kertoneet kuulumisensa.
Siinä toimintatavassa mikä meillä on ollut olemme olleet aina työllistettyjöä, sekä ulkomailla, että kotimaassa. Tyhjäkäyntiä ei ole ollut vaan olemme saarnanneet ja opettaneet jatkuvasti.
helluntailiikkeessäkin nykyään kymmenen vuotta lähetyskentillä palvelleiden taloudellinen tuki saatetaan katkaista yhtäkkiä joskus melko mielivaltaisesti. Heidän ”oikeusturva” ei aina ole kehuttava.
Kun tekee niinkuin me, että järjestää itse oman työnsä rahoituksen, on sekä vapaa seuraamaan Jumalan johdatusta että myös siinä mielessä, ettei talouden kautta voida liikaa kontrolloida palvelutyötäkään. Tässä me ihmiset olemme erilaisia, ja minä olen aina ollut tällainen oman tien kulkija.
Penti. ”Päivö Parviainen oli minulla esimerkkinä siitä, mitä sana ‘lähetyssaarnaaja’ tuo useimmille suomalaisille mieleen”.
Myös minä iidin hänestä kun satuimme olemaan samoissa tialaisuuksissa. Suomen helluntailiikkeessä on ollut naisia, jotka sodan jälkeen lähtivät yksin henkensä kaupalla Kiinaan ja muualle Aasiaan sen jälkeen kun herätysliike ei suostunut heitä taloudellisesti tukemaan. Myös heitä arvostan kovasti. Sitten kun he olivat saaneet thjästä työn alulle, herätysliike otti heidät taas omakseen, ja heidän työnsäkin. Aika noloa touhua siis. Kyllä meillä Suomessa on hienoja lähettejä ollut paljonkin.
”Helluntailiikkeessäkin nykyään kymmenen vuotta lähetyskentillä palvelleiden taloudellinen tuki saatetaan katkaista yhtäkkiä joskus melko mielivaltaisesti.” Tarkoitatko edelleen lähetystyössä olevia? Tuskin. Viittaatko huonosti rakennettuun eläkejärjestelmään? Se on toki suuri puute. Puhutko työnsä helluntailiikkeessä päättäneistä ja muualta töitä hakevia? Silloin he nähdäkseni kuuluvat yhteiskunnan tuen piirin.
Pentti. ”Tarkoitatko edelleen lähetystyössä olevia? Tuskin. Viittaatko huonosti rakennettuun eläkejärjestelmään?”
Nyt tätä asiaa ei kannata tässä alkaa setvomaan, koska se ei ol tarkoitukseni. Tunnen siis helluntailähettejä, jotka ovat saattaneet myydä talonsa ja lähteneet lähetystyöhön kymmenen vuoden sopimuksella. Sitten lopulta tätä sopimusta ei olla uusittu, vaikka he olivat ymmärtäneet lähetyskutsun elinikäiseksi.
Kun siis ottaa itse taloudellisen vastuun touhuistaa, saa toki taloustaakan kannettavakseen, mutta ei toisaalta pidä pelätä että joku yhtäkkiä ”vetää maton alta”.
Pääperiaate kaaikissa kokotoimisissa kutsumuksissa on aina se, että minkä Jumala tilaa, sen Hän myös maksaa. Tässä talousasiassa on monenlaisia malleja, mikä on hyvä. Itse olen onnellinen, että olen voinut 30 vuottaa esteettä matkustaa ympäri maailmaa ja saarnata ja opettaa tarpeekseni sekä myös panna alulle hyviä rakennus, busines -ja koulutusprojekteja. Nin kauan kun on virtaa jatkan varmasti tätä touhua.
Pentti. ”Mitä tulee ‘perinteisten luterilaisten lähetyjärjestöjen’ nykyiseen toimintaan, se ei juurikaan enää ole samanlaista kuin ennen. Siitä rovasti Parviainenkin taisi pahoittaa mielensä. En ryhdy arvioimaan, ovatko työtavat muuttuneet parempaan vai huonompaan suuntaan”.
Minusta näyttää siltä, että Suomen Lähetysseura on nähnyt parhaat päivänsä mitä evankeliumin levittämiseen tulee, ja edessä taitaa olla etupäässä sosiaalityötä tai rakennusprojekteja. Tämä kina homoparin lähettämisestä on vähän oireellinen.
Minusta prognoosi on aika huono kaikilla lähetysjärjestöillä varsinkin jos ne lupaavat olla saarnaamatta evankeliumia jos saavat tulla rakentamaan vessoja ja kaivamaan kaivoja.
Pentti. “Kun vierailen Sri Lankassa, Kolumbiassa ja Nepalissa, minua aina kutsutaan lähetyssaarnaajaksi.” Tämä lause kuvaa mielestäni hyvin sitä, miten Antti Hämäläisen kuvailema lähetystyö eroaa perinteisestä”.
Siis hyvä puoli minun ja vaimon toimitatavassa on ollut se, että kaikki aika ja energia on voinut mennä nimenomaan saarnaamiseen ja opettamiseen. Ja juuri tämä on minusta lähetystyötä ja lähetyssaarnaajan työtä.
Helluntailiikkeessä tehdään paljon lähetystyötä valtion taloudellisella tuella. Se merkitess sitä, ett he sitoutuvat olemaan sarnaamatta evankeliumia että saisivat kehitysapurahoja projekteihinsa. Luulen, että joissain luterilaisissa järjestöissä on vaara luisua samaan kuoppaan. Kun näin käy, kannattais reilusti puhua kehitysaputyöstä. Kyse ei minusta tässä enää ole raamatullisesta lähetyskäskyn palvelemisesta.
Penti. ”Sovituksen sana on kerrottava maailman ihmisille, ei Jumalaa tarvitse tehdystä työstä enää muistuttaa”.
Aivan, mutta kun rukoilet lähimmäisesi puolesta, vetoat Jeesuksen täytettyyn työhön, ja pyydät tälle pelastusta tai parantumista ym. Rukolilet tässä täysin saman periaatteen mukaan kuin Jeeus itsekin. Sovituksen tähden voimme lähestyä Jumalaa ja vedota Häneen toisten hyväksi.
Jo Vanhan liiton papilla(cohen) oli kaksi päätehtävää. Toisaalta hän oli ihmisten esirukoilija Jumalaan edessä, ja puhui Jumallalle ihmisten asioista. Hän seisoi Jumalan edessä.
Toisalta hän oli Jumalan edustaja ihmisten edessä, ja hän puhui ihmisille Jumalan valtakunnan asioista. Näin hän seisoi ihmisten edessä.
Meilä uuden liiton pyhillä on yleinen pappeus, ja olemme siis kaikki pappeja, ja meillä kaikilla on tämä perustehtävä: edustaa ihmisiä Jumalan edessä ja Jumalaa ihmisten edessä.
Minua tietysti kiinnostaisi tietää, oletko itse keksinyt viimekssi esittämäsi ajatukset , vai ei kai körttejä opeteta tällaiseen? Sehän merkitsisi sitä, että kunnon körtti ei kiittäisi Jumalaa Jeesuksen sovitustyöstä vaan ainoastaan puhuisi siitä ihmisille?
Hän ei siis rukoilisi näin: ”Kiitos, rakas taivaallinen isä, että annoit meille Jeesuksen ja että hän on kuollut myös Einarin puolesta, Herra hyvyytesi tähden vedä Einari pelastukseen”. Kunnon körtti ajattelee siis, että turha Jumalaa on tällaisesta ”muistuttaa” niinkuin ei Hänen muistinsa muka muuten pelaisi?
Tiedätkö, että vanhaan testamentin rukoilijoista käyetty sana vartija voi merkitä myös samaa kuin sihteeri. Jumalan rukoilija ”sihteeri” muistuttaa Häntä Hänen hyvistä suunnitelmistaan.
Antti Hämäläinen mitä on ”valehtelija”, siis onko se kun uskoo valheen ja rakastaa sitä eikä ole valmis siitä luopumaan?
Tuot tuolla aiemmin esille että kirkon opin mukaan vauva saa kasteessa Pyhän Hengen, no se voi olla kirkon oppi mutta onko se Raamatun mukaista, ei ole vaan valhetta.
Tämä on minusta hauska loppu tälle keskustelulle, joka minusta muuten oli melkein hyvä.
Siis aihe ”Elääkö piispa vaarallisesti?” vaihtui lopulta ”Elääkö Antti Hämäläinen vaarallisesti?”
Tavallaan minun kannattaa tästä olla hyvilläni, koska eihän tällainen rääpötys rouva Rantasen tyhjästä synny. Jokin minussa siis taitaa kovasti ärsyttää, mikä on tavallaan mukavaakin.
Antti Hämäläinen jos tuntisit Totuuden niin sinulla olisi millä vastata, siis mistä löydät Raamatusta että vauvat saavat kasteessa Pyhän Hengen?
Näytä nyt että olet ”Raamatun opettaja”, vai oletko sittenkään?
Sinä ja rouva Rantanen olette hauskoja. Onko teistä siis Raamatun opettaja sellainen, joka opettaa sitä, mitä te tahdotte kuulla.
Maailmassa on varmasti miljoonia Raamatun opettajia. Minä olen aivan varmasti yksi heistä Sitten erilaisista kasteista ja muista tällaiset opettajat opettavat kuka mitenkin.
Teille molemmille viisaus. Ei kannata sanoa, että joku ei ole Raamatun opettaja, jos hän ei opeta, mitä toivotte. On viisaampi sanoa, että hän on näiltä osin mielestänne huono tai erehtynyt Raamatun opettaja. Ymmärrätkö eron?
Antti Hämäläinen et vastaa selkeään kysymykseen, miksi?
Raamatussa ei kastettu yhtäkään vauvaa, siis ei yhtäkään, mistä olet saanut nyt sen opin että ihminen kastaessaan vauvan tämä saa jopa Pyhän Hengen?
Miksi Jeesus ei kastanut lapsia joita tuotiin Hänen luo?
Antti Hämäläinen oikea Raamatun opettaja on sellainen joka tuntee TOTUUDEN, siis hänellä on Pyhä Henki joka kirkastaa Jeesusta ja Hänen Sanaansa.
No tästä olemme melkein samaa mieltä, paitsi totuuden tuntemisen osalta. Pelkäänpä, että siinä emme ole samaa luokkaa kuin Herramme, joka on itse Totuus, tai Hänen Pyhä Henkensä, joka on totuuden Henki ja johdattaa meidätkin kaikkeen totuuteen jos tahdomme.
Antti Hämäläinen et ymmärrä mitä tarkoittaa Totuuden tunteminen, tässä on juuri se miksi et ole oikea Raamatun opettaja, kun tuntee Totuuden tarkoittaa tuntee Jeesuksen.
Olet selkeä todiste siitä kuinka Jumala salaa evankeliumin ”viisailta ja ymmärtäväisiltä”:
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Pienellä googlauksella selviää se, että Antti Hämäläinen on sitä mitä hän itsestään kertoo. Kurssikeskuksen vetäjä ja lähetyssaarnaaja. Sitäpaitsi hän on alkuseurakunnan tapainen lähetyssaarnaaja joka enimmäkseen kustantaan itse lähetysmatkansa ja on yhteydessä kohdemaitten samankaltaisten kanssa. Eli ei ole mitään syytä käydä hänen kimppuunsa näistä syistä.
Tänä päivänä kristillsyys uudistuu uusien pienseurakuntien kautta jotka ovat lähetysintoisia. Antti tuntuu kuuluvan sellaiseen toimintahaaraan.
Kiitos, Markku. Ei tämän selvittäminen tainnut olla kovin vaikeaa, kunhan tahtoo ottaa selvää. Sitten, kristillisyyden kasvot ovat mininaiset, ja meitä on moneen junaan.
Esirukouksen pääperiaatteita on toiseen samaistuminen. Se tarkoittaa että oikeasti tahtoo selvittää, millainen toinen on, mitä hän ajattelee ja tekee, ja mkstä hänen ajattelunsa syntyy. Tämä pätee myös suhteeseemme luterilaiseen kirkkoon, esirukoiljana samaistun siihen niin hyvin kuin pystyn, sitten minun työni on aina ollut yhteiskristillistä, ja se tarkoittaa, että vaikkapa metodistit ovat minulle yhtä tärkeitä.
Kaikkien teologiaa, historiaa ja ongelmia on ymmärrettävä, ennenkuin voi käydä esirukoukseen.
Tämä on hieno periaate, tämä samaistuminen Herramme ohjeen mukaan, ”Hän otti orjan muodon, ja tuli sellaiseksi kuin me”.
Esirukousta ei synny kirkollisista tai vapaakirkollisista asemksta käsin, vaan ainoastaan Pyhän Hengen avulla. Olen siis yli 30 vuotta toiminut kokotoimsena esirukoijana, ja sekin on minun siis ammattini.
Markku. ”Eli ei ole mitään syytä käydä hänen kimppuunsa näistä syistä”.
Aivan, syyt lienevät lopulta avioliittonäkemyksessäni. Olen siis perinteisen miehen ja naisen liiton kannattaja ja ajattelen, että se sopii edelleen myös kirkkomme näkemykseksi. Sitten näin ajattelevat on saatava eri tavoin huonoon valoon ettei heidän avioliittonäkemyksiäänkään otettais enää vakavasti. Eiköhän tässä ole rouva Rantasen mission ydin mitä minuun tulee. Simppeliä touhua siis.
Markku: Kiitos tarkennuksesta.
Antti: Olen käynyt aivan asiallista keskustelua niiden henkilöiden kanssa, jotka eivät hyväksy samaa sukupuolta olevien avioliittoa.
Sinun tapauksessasi ensiksi häiritsi ’lähetyssaarnaaja’ tai ’raamatunopettaja’ -titteleiden käyttäminen, koska kirjoitustesi sävy oli aika aggressiivinen, mikä minusta ei ole tyypillistä kyseisten ammattien harjoittajille. Toiseksi usein nimittelet toisia kristittyjä ’höpö-löpö’ -tapaisilla ilmauksilla, joka sekään ei vastaa käsitystäni raamatunopettajasta. Mutta olen valmis hyväksymään, että käytät näitä titteleitä itsestäsi, jos se sinusta tuntuu oikealta. En siis puutu tähän asiaan enää.
Uskoisin siis, että perustavanlaatuinen erimielisyys välillämme ei johdu suhtautumisesta samaa sukupuolta olevien avioliittoihin, vaan ennemminkin erilaisesta raamatuntulkinnasta.
Rantanen.” Mutta olen valmis hyväksymään, että käytät näitä titteleitä itsestäsi, jos se sinusta tuntuu oikealta. En siis puutu tähän asiaan enää.
Uskoisin siis, että perustavanlaatuinen erimielisyys välillämme ei johdu suhtautumisesta samaa sukupuolta olevien avioliittoihin, vaan ennemminkin erilaisesta raamatuntulkinnasta”.
Olen aikaisemmin tuntitolkulla koettanut saada sinut ymmärtämään saman, minkä Markku Hirn ymmärsi hetkessä.
Siis jos niinkuin minä ei ota pappisvihkimystä tai Vapaakirkollista pastorin lupakirjaa, niin lähtökohtaisesti ei kannata pitää mitään titteleitä tms. kovin tärkeinä. Juuri näin minä olen tehnyt, ja olen oikein tyytyväinen. Ef 4:11 seurakunnan palvelulahjojen joukossa on tämä opettaja, ja sellaisia sekä minä että vaimoni olemme aina olleet.
Lähetyssaarnaajiksi meitä on alettu sanoa Aasiassa ja Etelä-Amerikassa lähetyskentillämme. Juuri Kolumbiassa tällaisia vieraita arvostetaan kovasti, koska yleensähän monikaan ei tahdo mennä sinne kun siellä voi niin päästä hengestään. Nepalissa on vähän sama juttu.
Nyt mitä avioliittonäkemyksiimme tulee, niin siinä on nimenomaan kyse erilaisista raamattunäkemyksistä. Se, että ymmärrämme avioliitolla eri asiaa, johtuu juuri sitä, että ymmärrämme Raamatulla eri asiaa. Minä siis en tässä puutu siihen, mitä maistraatissa tehdään, ainoastaan siihen, mitä kirkossa tehdään.
On päivön selvää, että Antti H olisi tullut oikein hyvin toimeen Päivö Parviaisen kanssa. Vaikka työmuodot olisivat vähän erilaiset, samaan suuntaan ovat miehet menossa. Asuessaan Kaarlenkadulla liki Kallion kirkon Päivö kannatti ja tuki Teemua Kallion kirkkoherraksi.
Vielä yli sata vuotiaana Päivö kiersi laajasti seurakuntia ja kävi mm. kiinassa ja Murmanskissa. Hän oli syvästi pettynyt ja vihainen Suomen lähetysseuran uusista linjauksista, eikä mielenosoituksena enää mennyt vuosikokoukseen vaan valitsi mielummin vaikka Pyhän sydämen kappelin.
”Esirukousta ei synny kirkollisista tai vapaakirkollisista asemista käsin, vaan ainoastaan Pyhän Hengen avulla.” Tämä on kenties se Antti Hämäläisen ajatuksista, joka eniten kummastuttaa minua. Se on vastoin sitä, miten ymmärrän rukouksen. Rukous on ihmisen puhetta Jumalalle. Kristityn tukena ovat Uuden testamentin mukaan puolestamme rukoilevat Jeesus ja Pyhä Henki. Heitä nimitetään esirukoilijoiksemme. Ihmisten Hengen avulla suorittama esirukous on mielestäni epäraamatullinen ajatuskiemura.
Pentti. ”Tämä on kenties se Antti Hämäläisen ajatuksista, joka eniten kummastuttaa minua. Se on vastoin sitä, miten ymmärrän rukouksen. Rukous on ihmisen puhetta Jumalalle”.
Tämä kummastuttaa sinua, koska tiedät vain mitä tavallinen rukous on. Se on juuri ihmsen puhetta Jumalalle: pyyntöjä, huokailua tai kitostakin.
Sitten esirukous on eri asia. Esirukousta emme pysty itse tuottamaan omin päin, vaan se on rukousta Pyhän Hengen johdatuksessa ja voimassa. Esirukous aihe tai taakka on jotain, minkä Jumala itse laskee sydämellemme rukoiltavaksi. Näin saamme olla Hänen ”työtovereinaan” luovassa prosessissa synnyttässä uutta Hänen johdatuksellaan.
Esirukous on siten profeetallista puuhaa, kun taas tavallinen rukous on vain ihmisen ideoiden luettelemista Jumalalle, noin kärjistetysti sanottuna.
Koska sinulla ei ole tästä kokemusta, et myöskään sitä ymmärrä. Kannattaa pitää optiot auki,jos vaikka joskus ymmärtäisit, mutta se on kytketty omakohtaiseen kokemukseen. Minulla on siitä paljon kokemusta pitkältä ajanjaksolta. Kristillisyys ei ole mikään onnen tavoittelu-uskonto, mutta minun kokemukseni on että Jumalan palveleminen näin tekee ihmisen myös onnelliseksi.
”Esirukousta emme pysty itse tuottamaan omin päin, vaan se on rukousta Pyhän Hengen johdatuksessa ja voimassa.” Missä on raamatullinen perusta tällaiselle? Minulle esirukous on yksinkertaisesti rukousta lähimmäisen puolesta. Äidilläni oli hartauskirjansa välissä postikortti, jossa oli pienellä käsialalla paljon nimiä. Heidän kaikkien puolesta hän tietääkseni rukoili päivittäin. Häntä pidän uskollisena esirukoilijana.
Pentti. ” Missä on raamatullinen perusta tällaiselle?”
a
1 tim 2:1-4 tässä on monenlaista rukousta, rukous ja esirukous mainitaan erikseen. Tässä kannattaa tutkia englanninkielisen ilmauksen prayer ja intercession- etymologiaa. Onhan Raamatussa avaikka kuinka paljon esirukousta mainitsevia jakeita aivan samoin kun Raamatussa on kuvauksia profeetallisten sanojen saamisesta ja lausumisesta. Esirukous on samanlaista. Joka on saanut profeetallisen sanan ymmärtää tämän.
Profeetallinen rukous saadaan samalla tavalla, ja yleensä on viisaampaa pukea ns. profetiatkin rukouksen muotoon.
Intercessio onkin mielenkiitoinen sana. Se tarkoittaa väliintuloa. ”Yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.”
Pentti ”Heidän kaikkien puolesta hän tietääkseni rukoili päivittäin. Häntä pidän uskollisena esirukoilijana”.
Juuri näin minäkin teen aamuisin ja iltaisin. Tämä on siis tavallista rukousta määriteltyjen ja muistiin kirjattujen aiheiden puolesta. Minullakin on lista, jossa on kaikki minun ja perheeni tarpeet listattuna, ja sitä mukaa kun tulee uusia kirjoitan ne muistiin, ja kun saan vastauksia vedän viivan sellaisen rukousaiheen päälle. Koko minun talouteni on viimeiset 35 vuotta toiminut tällaisen rukouksen varassa eikä minulta ole koskaan puuttunut mitään.
Tämä tavallinen rukous syvenee kun Jumala synnyttää erityistä rukousta jonka Hän laskee sydämellemme rukoustaakaksi (hebr sana massa kuvaa tätä, voit tutkia senkin sanan etymologiaa). Tämä rukous Pyhäsä Hengessä on varsinaista esirukousta. Kaikki rukous on hyvää ja niissä on kyse vain vähän eri asioista joita Jumala käyttää tarkoituksiinsa.
Jos tahdot selkeää ymmärrystä esirukouksesta sinun kannattaa hankkia vaikkapa kirja Rees Howells Intercessor joka on kai suomennettukin Rees Howells Esirukoilja. Googlaamalla löydät tietoja ja ehkä vikipeiastakin. Jos oikeasti tahdot ymmärtää tästä jotain,se on aivan mahdollista, mutta siinä ei taida ihan äidin opit riittää.
Pentti. ”Intercessio onkin mielenkiitoinen sana. Se tarkoittaa väliintuloa”
Hesekiel 22:30″ Minä etsin heidän joukostaan miestä, joka korjaisi muurin, ja seisoisi minun edessäni maan puolesta, mutta en löytänyt”.
Tääsä on pähkinänkuoressa esirukoiljan asema Jumalan edssä, ihmisten ja Jumalan välimiehenä vetoamassa Jumalan armollisuuteen. Esirukoilja siis ”korjaa” muurin aukon niin, että kaupunki on turvallinen, ettei tuholainen pääse muurin revenneestä aukosta sisään.
Kuvainnollisesti voi olla kyse moraalisista muureista, käytännöllisesti vaikkapa Jerusalemin muureista, jotka Saladin mursi katapulteilla päästäkseen joukkoineen syntyneestä muurin aukosta sisään.
Jos tutkit Raamatun kuvausta Samuelista, Danielista ja vaikkapa Habakukista esirukouksen idea kyllä alkaa aueta. Myös googlella löytyy paljon artikkeleita, varsinkin englanniksi.
”Tässä on pähkinänkuoressa esirukoiljan asema Jumalan edssä, ihmisten ja Jumalan välimiehenä vetoamassa Jumalan armollisuuteen.” Niin on. Raamatun miukaan näitä välimiehiä on vain yksi, Kristus. Se virka ei siis kuulu kenellekään muulle.
Pentti. ” Niin on. Raamatun miukaan näitä välimiehiä on vain yksi, Kristus. Se virka ei siis kuulu kenellekään muulle”.
Tässä on kuvaus Jeesuksesta esirukoiljanamme. Hän pystyy olemaan Jumalan kirkkauden läsnäolossa, koska Hänen ja taivaan välillä ei ole jännitettä, mitä taas ”kuoleman ruumiissa” elävät emme samalla nyt tavalla pysty. Hän on siis syntiemme sovittaja ja myös sovitystyöhönsä vetoava esirukoiljamnme.
Hebr 8:1-2″ Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme(Hebrealaiskirjeessä, joka on opetusta pappeudesta Jerusaleminmessiaaniselle seurakunnalle), on tämä; meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majasteetin valtaistuimen oikealla puolella taivassa tehdäkseen pappispalvelusta keikkein pyhimmässä, siinä oikeassa majassa jonka on rakentanut Herra eikä ihminen”.
Hebr /25b …” koka hän a aina elää rukoillakseen heidän (siis meidän) puolestansa”
Kuitenkin, tämän hyvän sovitystyön tähden mekin nyt voimme merkittävällä tavalla lähestyä Jumalaa.
Näin mekin voimme tehdä pappispalvelusta kaikkein pyhimmässä omasta lähtökohdastamme käsin.
hebr 10:19 ”Koska meillä siis, veljet, on luja luottaamus sitä, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään”.
Meidät on myös asetettu taivaallisiin Kristuksessa. Näin esirukoijana voimme lähestyä Jumalaa Kristuksen tähden ja Kristuksessa pysyen. Meillä on Jeesuksen veren kautta ”tie” auki taivaaseen.
Ef 2:6 … ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeessuksessa”
”Näin esirukoijana voimme lähestyä Jumalaa Kristuksen tähden ja Kristuksessa pysyen.” Niin voimme, jokainen meistä ja milloin tahansa. On eri asia, saammeko me ottaa tehtäväksemme asettua lähimmäistemme ja Jumalan väliin hoitamaan jotain välittäjän tointa rikkomatta selkeää ilmoitusta. Kun Kristus kerran on ainoa välimies, eikö hänen asemaansa asettuminen ole antikristillistä?
Pentti. ”Kun Kristus kerran on ainoa välimies, eikö hänen asemaansa asettuminen ole antikristillistä?”
Minun osalta tämä keskustelu loppui tähän.
Minun on vaikeaa tajuta, oletko suunnattoman yksinkertainen, vai vain jollain erityisellä tavalla vaan tyhmä? Etkö ymmärrykselläsi ollenkaan ajattele, mitä sanot.
Jos rukoileminen / esirukous on sinusta antikristillistä, mikä sitten sinusta on kristillistä?
Pentti. ”On eri asia, saammeko me ottaa tehtäväksemme asettua lähimmäistemme ja Jumalan väliin hoitamaan jotain välittäjän tointa rikkomatta selkeää ilmoitusta”.
Minun on siis melkein mahdotonta ymmärtää, kuinka joku voi olla niin kielteinen ja negatiivinen uskossaan. Siis sinulle tuntuu aina olevan tärkeämpää kaikki, mitä et saa, kuin mitä mahdollisesti voisit saad Jumalalta.
Jeremia 23:18 kuvaa asia, josta et tunnu ymmärtävän mitään ”Mutta kuka on seisonut Herran neuvottelussa ja nähnyt ja kuullut hänen sanansa? Kuka on tarkannut ja kuullut hänen sanansa”.
Sana neuvottelu hebr. sod, tarkoittaa läheiseen ja luottamukselliseen suhteeseen perustuvaa neuvottelua joka käydään ”kaikkein pyhimmässä”, Jumalan läsnäolossa niin, että Jumala uskoo ajatuksian ja suunntelmiaan esirukoilijalle ja myös kuulee tämän rukouksia.
Pentti. ”“Näin esirukoijana voimme lähestyä Jumalaa Kristuksen tähden ja Kristuksessa pysyen.” Niin voimme, jokainen meistä ja milloin tahansa.”
Siis jokainen meistä voi ”lähestyä” Jumalaa niinkuin sinun äitisi, joka oli aina valmis lukemaan rukousaiheensa Herraleen. Itse asiassa hän näin tehden vain kääntyi Jumalan puoleen.
Hän ei kuitenkaan välttämättä lähestynyt Jumalaa, kaikkein pyhintä Jumalan läsnäolon paikkaa taivaallisessa valtaistuinsalissa. Rukous ei siis välttämättä syventynyt esirukoukseksi.
Tämä tapahtuu ei meidän, vaan ainoastaan Jumalan aloitteesta, siis silloin kun Hän lähestyy meitä ja vetää meidät lähelleen. Esirukouksessa on aina kyse siitä, että Jumala tekee aloitteen rukouksemme suhteen Henkensä kautta ja me kuuliaisuudessa rukoilemme niinkuin Hän meitä Henkensä kautta ohjaa. Tämä on aivan eri asia kuin jostain vihkosta lukeminen. Onko sinun mahdotonta ymmärtää tämä? Koeta käsittää, että äidin vihkosta Jumalalle luettelemat asiat ovat aivan hyvä asia, mutta varsinainen esirukous on eri asia. Nämä evät ole vastakkaisia, vaan rukouksen eri puolia, joita on tarjolla lisääkin.
Ajattelen, että kun sinulta aivan ilmeisesti puuttuu varsinainenhengellinen kokemus melkien kokonaan, niin et voi tätä ymmärtää, koska se on sen verran kokemusperäinen asia?
Sanon van vielä kerran, että negatiivinen asenteesi on äärimäisen turhauttava kohdata, ja olen kyllä Herralle kiitollinen että saan olla etäällä körttiyhteisöistä.
2 Kor 10:5a ”Me hajoitamme maahan järjen äätelmät, ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, …….” Tässä sana varustus on englanniksi stronghold, ja se hyvin kuvaa ilmeistä körttiongelmaa. Samanalaista on paljon helluntailaisuudessa ja muuallakin, missä ollaan juututtu joihinkin piintyneisiin traditioihin, sloganeihin ja käsityksiin Jumalasta ja hengellisistä asioista. Stronghold on siis tässä sellainen ”ajatuskimppu”, jonka luullaan olevan Jumalan mielen mukainen, mutta joka itse asiassa sitoo ja ”pimentää” uskovan mielen niin, ettei Jumala pääse uudistamaan ko. henkilön mieltä ja antamaan tuoretta ilmestystä itsestään ja sanastaan.
Siis uskonnollinen ajatus tai ajatusrypäs, voimakas asenne, traditio tms, joka itse asiassa on este oikelalle ja elävälle Jumalan tuntemiselle. Tällaista uskonnollisuutta on paljonkinuseimmissa herätysliikkeissä ja kirkkokunnissa.
Ennenkuin voimme edetä kunnolla esirukoukseen on meidän helluntailainen tai körttiläinen mielenlaatumme uudistuttava ja meidän on näin parannuttava sielussamme.
Oppisi kuulostaa kieltämättä komealta, mutta en löydä sille mitään raamatullista perustaa. MInulle riittää Jeesuksen oppi rukouksesta: ”Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.”
Pentti. ”Oppisi kuulostaa kieltämättä komealta, mutta en löydä sille mitään raamatullista perustaa. Minulle riittää Jeesuksen oppi rukouksesta:”
Jeesuksen oppi ja esimerkki minullekin riittävät. Kyse tässä esirkuousasiassa ei ole ensikädessä mistäsn pist, vaikka esirukuksen Raamatuuliset perusteet löytää un tukii Samuelin ja Danielin kirja tai VT:n profeettojen kirjoja. Ne kaiki olivat esiukoilijoitam samaoin se on koku UT:n seurakunnan tehtävä juuri siksi olemme kuninkaallista papistoa 1 Piet 2:9.
Ilmeisesti kyse on siitä, että koska et ole koskaan harjoittanut esirukiusta etkä käytännössä kokenut mitä se on, et myöskään ymmärrä sen ramatullisia perusteita. Ne eivät ole auenneet sinulle Raamatusta.
Suositan sniulle pysymistä äidin opeissa tämän asian suhteen. Sein on hyvä, jos on äidin tapaan rukouslista aiheineen.
Ks. sellainen minullakin on yli 30 v. ajan ollut. Kaikki minun ja perheeni tarpeet ovat aina täyttyneet Fil 2: 19 lupauksen mukaan, ”Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaan täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa”.
”Sekin on hyvä, jos on äidin tapaan rukouslista aiheineen.” Onko sinulla vaikeuksia luetun ymmärtämisessä? Äitini listassa oli henkilöitä, joita hän muisti rukouksessaan. Muihin ’aiheisiin’ hän tietääkseni suhtautui Jeesuksen sanoihin luottaen: ”Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette.” Mitä tulee arvaukseesi: ”Et ole koskaan harjoittanut esirukousta etkä käytännössä kokenut mitä se on”, kerron vain sen verran, että puolestani on rukoiltu ja koen, että niihin rukouksiin on vastattu. Tällä en suinkaan tarkoita mitään rukouskokouksia niinsanottuine ihmeineen, vaan arjen johdatusta ja elämää kantavaa siunausta. Olen myös toisinaan itse purkanut lähimmäisistäni kokemaani huolta rukouksessa Jumalalle.
Pentti. ”Onko sinulla vaikeuksia luetun ymmärtämisessä? Äitini listassa oli henkilöitä, joita hän muisti rukouksessaan”.
Sinä olet hauska mies. Ajatteletko siis, että jos ei jotain asiaa mainita sitä ei ole. Tietysti minunkin rukous listassani on myös ihmisiä pelkkien taloustarpeiden ohella.
Sinun äiti oli varmasti hyvä rukoilja, ja voit olla iloinen, että sinulla on ollt sellainen esirukoilja tukenasi. Sitten tietysti toivon, että äitikin sai rukoillessaan maistaa Herran hyvyyttä ja Pyhän Hengen voimaa.
Tämä keskustelu meni nyt huonoon suuntaan, koska rukouksesta oli tulla kiistan aihe. Tällaisesta olen aina vetäytynyt enkä ole joutunut mihinkään pahempiin riitoihin muiden uskovien kanssa. Viisas varoo.
Pentti. ”Muihin ‘aiheisiin’ hän tietääkseni suhtautui Jeesuksen sanoihin luottaen: “Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette.”
Jumala tietää tarpeemme, ja varmasti sinulla oli aina ruokaa pöydässä ja puhtaat kalsarit jalassa.
Nyt kuitenkin, kun aletaan rukoilla läpi koko palvelutyön kaikkia tarpeita oman perheen kaikkien tarpeiden lisäksi, on tärkeää, että itsekin tiedämme mikä on Jumalan näkökulmasta meille hyväksi.
Nykyihmiset, myös kristityt ovat liian usein erilaisten himojan ja halujen vallassa, ja kaapit ovat täynnä kaikkea turhaa kamaa jota ei koskaan olisi edes pitänyt hankkia.
Siis kun Jumalan kirkkauden läsnäolossa määrittelemme tarpeemme, ymmärrämme itse paremmin, mitä todella tarvitsemme, ja mitä emme ollenkaat tarvitse. Koko nyky-yhteisskuntamme on jo vuosikymenien ajan elänyt hillittömän kulutushuumaan vallassa, jolla ei ole tekemistä Jumalan ”mittojen kanssa”. Tässä kristityt eivät ole paljon muita kummempia. Suurin osa meistä siis ei itse tiedä, mitä tarvitsemme. Siksi on hyvö, Jos Jumala voi sen meille näyttää.
Luultavasti sinun äidin perhe ei ollut riippuvainen Jumalasta mitä erilaisiin tarpeisiin tulee, jos hän ei niiden puolesta rukoillut. Ne, joilla on vakituinen kuukausipalkka voivat tietysti ehdä näin.
Mutta kun sellaista ei ole, rukoillaan kaikkien tarpeiden täyttymistä koko ajan. Ja uskolisuudessaan Jumala vastaa. Minlla ei koskaan ole ollut isoa(tai eds pientä) järjestöä tms. maksamassa minulla palkkoja tai kustantamassa matkusteluaa jne. Meidät Jumala laittoi alusta asti rukoilemaan kaikkien tarpeiden täyttymistä osoittaakseen sitten uskollisuuttaan meille. Kokemuksesta siis tiedämme, että Jumala on uskollinen.
Pentti ”Olen myös toisinaan itse purkanut lähimmäisistäni kokemaani huolta rukouksessa Jumalalle”.
Silloinhan ole Jeesuksen tavoin ollut väimiehenä Jumlan ja ihmisten välissä, ja vedonnut Jeesuksen sovitustyöhön heidän puolestaa . Kun teet näin, otat vain oman paikkasi rukoilijana , et Jeesuksen paikkaa. Kaikki rukous ja esirukous perustuu siihen, että mekin voimme Jeesuksen tavoin vedota Hänen sovitustyöhönsä. Sittrn onneksi meidän ei tarvitse sovittaa maailman syntiä. Ilman tätä sovitusta, ei olisi kristillistä esirukousta.
Olisi vain samanalaista muminaa kuin muslimeila, hinduilla ja budhalaisilla on.
Ylläolevassa keskustelussa minun kommenteissa on paljon pikku virheitä, puuttuvia sanoja ja jokunen epåtarkka ilmaisukin. Olen juuri nyt ollut kovin kiireinen ja kiinni muussa asiassa, ja siksi se kyllä tällä kertaa näkyy tekstin laadussakin. Pahoittelut tästä.
”Silloinhan olet Jeesuksen tavoin ollut väimiehenä Jumalan ja ihmisten välissä ja vedonnut Jeesuksen sovitustyöhön heidän puolestaan.” En ole ollut. Miksi olisinkaan? ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.” Sovituksen sana on kerrottava maailman ihmisille, ei Jumalaa tarvitse tehdystä työstä enää muistuttaa.
Pentti. ” Sovituksen sana on kerrottava maailman ihmisille, ei Jumalaa tarvitse tehdystä työstä enää muistuttaa”.
Oletko itse keksinyt nämä jutusi, vai opetetaanko körttien rukousoppaassa tällaista. Minusta tuntuu, ettet yhtään ajattele, mitä sanot.
Sovituksen sana on tietysti ihmisille.
Mutta voimme mainiosti rukoilla näin:” Rakas taivaallinen Isä, kiitämme sinua Kristuksesta, ja siitä, että hän ristillä sovitti kaikkien ihmisten synnit. Rukoilemme nyt Einarin puolesta, että Poikasi ristin työn tähden vetäisit häntäkin pelastukseen, koska sinun sanasi lupaa, että ”Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen”.
Jo vanhan liiton papeilla;hebr. cohen, oli kaksi tehtävää: 1) He olivat ihmisten edustajia Jumalan edessä, siis ihmisten esirukoilijoita 2) He olivat toisaalta Jumalan edustajia ihmisten edessä, siis opettamassa ihmisille Jumalan valtakunnan asioita.
Kun me olemme uuden liiton pappeja, yleisen pappeuden töhden olemme ”kunkaallinen papisto”, meillä on täsmälleen samat tehtävät. Olemme kansaihmistemme esirukoilijoita ja Jumalan maailmaan asettamia todstajia ihmisille.
En tiedä, keksitkö näitä juttujasi sitä mukaan kuin keskustelu etenee ilman että näet kokonaisuusia , vai onko sinulla joku körttien rukousopas? Toivon körttien tähden, että puhut omiasi.
Pentti. “Silloinhan olet Jeesuksen tavoin ollut väimiehenä Jumalan ja ihmisten välissä ja vedonnut Jeesuksen sovitustyöhön heidän puolestaan.” En ole ollut.
Taidan lopulta uskoa sinua, ettet ole koskaan näin rkoillut ihmisten puolesta. Minä olen tehnyt niin joka päivä. Nytkin kirjoitan tätä sairasvuoteen vierellä ja välillä rukoilen.
Pentti ”Olen myös toisinaan itse purkanut lähimmäisistäni kokemaani huolta rukouksessa Jumalalle”.
Tämän uskon, että olet tehnyt ja se on hyvää rukousta. Sitten esirukoukseksi se muuttuu silloin, kun Jumala laskee sydämellesi ”ratkaisun” lähimmäisesi ongelmaan ja rukoilet en ”läpimurtoon” Pyhän Hengen johdatuksella. Oletko koskaan kokenut tälaista? Minä olen, monta kertaa.
Pentti. ”Oppisi kuulostaa kieltämättä komealta, mutta en löydä sille mitään raamatullista perustaa.”
Sinä olet siitä auska mies, että aina päädyt toteamaan jotain vastaavaa en jälkeen kun olen esittänyt vaikka kuinkaa paljon Raamatun sitaatteja ja Raamatuulisia perusteluja sanomisilleni. Oletko tutkinut Samuein ja Danielin elämää ja esirukoustehtävää? Jos et, en voi auttaa. Johtopäätös on että sinulla ei ole aikomustkaan arvioida asioita uudessa valossa.
Se on ihan ok, mutta on paha virhe, että kategorisesti alat sanoa joitain antikristilliseksi tai epäraamatulliseksi vain koska et itse ymmärrä sitä. Viisautta on jättää optiot auki, jos vaika joskus Hengen valo lankeaisi yllesi ja valaisisi ymmärryksesi.
”On paha virhe, että kategorisesti alat sanoa…” Taas jään arvailemaan sisälukutaitoasi. Ilmaisuni ’en löydä sille…’ ei ole kategorinen lausuma vaan kuvaus omasta kyvyttömyydestäni. Tämä taas on kysymyslause: ”Kun Kristus kerran on ainoa välimies, eikö hänen asemaansa asettuminen ole antikristillistä?”
Pentti. ”Ilmaisuni ‘en löydä sille…’ ei ole kategorinen lausuma vaan kuvaus omasta kyvyttömyydestäni. Tämä taas on kysymyslause: “Kun Kristus kerran on ainoa välimies, eikö hänen asemaansa asettuminen ole antikristillistä?”
Ymmärrän, siis et ilmeisesti ole luontteeltasi ilkeä tai pahansisuinen, vaan ainoastaan ymmärtämätön.
Jo sanoin, että jos tahdot saada hyvän käsityksen esirukouskutsumuksesta, ahnk kirja Rees Howells, Esirukoilija , se on sumennettu ja googlella luulisi löytyvän.
Ehkä siis vaan ei sana ole sinulle näiltä osin auenneut. UT:n profetismin tärkeä tehtävä ei ole luoda uutta ilmoitusta tai oppia, vaan auttaa ymmärtämään Raamatun sanaa, myös VT:n sanaa.
Jos olet esirukouksessa kuvaamallani tavalla, et ota Kristuksen paikkaa. Kuinka voisit, kun Hän on taivaassa ja sinä olet täällä maan päällä?
Mutta esirukoilijana sinä olet Kristuksessa kuten Ef 2: 5-6, Gal 2:19-20 , ja Joh 15:7 yms sanan paikat opettavat. Tässä ominaisuudessa olet Kristuksen kanssapalvelija, ja mihin muuhun voit ihmisten puolesta rukoillessasi vedota, kuin Kristuksen täytettyyn työhön. Ristin tähden Jumala pelastaa ja parantaa ihmisiä. Miten rukous voisi olla jotain muuta kuin tähän vetoamista? Emmehän me ole sovittaneet kenenkään syntejä, siksi emme voi vedota omiin tekosiimme. Kun vetoamme Kristuksen sovitustyöhön, se itsessään asettaa meidät synteinemme oikeaan suhteeseen Pyhän Jumalan kanssa.
Pentti.”Kun vetoamme Kristuksen sovitustyöhön, se itsessään asettaa meidät synteinemme oikeaan suhteeseen Pyhän Jumalan kanssa.”
Vielä lopuksi, jos herra pentti tahtoo, jähetän sinulle lahjaksi mainitsemani kirjan Rees Howells, Esirukoilija. Jokainen joka lukee sen, ymmärtää mitä esirukouksella parhaimmillaan tarkoitataan. Jos siis thadot, lähetän tämän kirjan sinulle, postissa kunhan ilmoitat minulle.