Ei unohdeta Mauritaniaa

– Se, että teette työtä täällä, on suuri rakkauden teko, sanoi paikallinen Mauritanian-kollegamme. Olosuhteet Mauritanian islamilaisessa tasavallassa Länsi-Afrikassa ovat erittäin haastavat.

Suurin osa maasta on Saharan autiomaata. On tukahduttavan kuumaa ja kuivaa. Maisemaa hallitsee hiekka. Vihreää ei juuri näy. Köyhyys on silmiinpistävää. Ilmastonmuutoksen vauhdittama lisääntyvä kuivuus pakottaa ihmiset kaupunkeihin, lähinnä pääkaupunki Nouakchottiin, jossa elämä on aloitettava tyhjästä, ilman omaa maata tai tuloja. Varsinkin naisten asema on heikko. Heihin kohdistuu monenlaista väkivaltaa eikä miehillä ole taloudellista vastuuta lapsistaan. Yksinhuoltajuus on yleistä, ja samalla naisten itsemääräämisoikeus ja tulonhankkimiskeinot ovat rajoitettuja.

Maan heikoista hallintorakenteista johtuen kaivostoiminnasta saatavat rikkaudet rikastuttavat lähinnä maan eliittiä. Eri etnisten ryhmien välillä vallitsee vahva jännite ja alimpaan kastiin kuuluvat, ihonväriltään kaikkein tummimmat etniset ryhmät, ovat orjia. Mauritaniassa orjuus kulkee suvussa ja on yhä hyvin yleistä, vaikka onkin laissa kiellettyä.

Moni nuori näkee ainoana tulevaisuuden vaihtoehtona asumisen jossakin muualla, mieluiten Euroopassa. Nuoret turhautuvat ja radikalisoituvat, kun Eurooppaan pääsy epäonnistuu. He kokevat olevansa pakotettuja kurjuuteen ja köyhyyteen, josta ei ole ulospääsyä. He kokevat, etteivät koskaan pääse osallisiksi yltäkylläisyydestä, jota maailmalla voisi olla tarjolla.

Työmatkallani Mauritaniassa tapasin kummiohjelmassamme mukana olevia lapsia. Yksi heistä oli kovin hiljaisen ja ujon oloinen 11-vuotias tyttö. Hän näytti paljon ikäistään nuoremmalta. Tyttö tuskin uskalsi katsoa meitä tai puhua. Yllätykseni olikin melkoinen, kun hän yhtäkkiä suoristautui ja vastasi kuuluvalla äänellä kysymykseeni, mikä on hänen tulevaisuuden unelmansa.

– Haluan päästä pois täältä! hän vastasi selkä suorana.

Onneksi voimme auttaa! Lähetysseura tekee Mauritaniassa työtä Luterilaisen maailmanliiton kautta. Maassa, jossa uskonnon vaihtamisesta seuraa kuolemanrangaistus, eivät voi lähetysjärjestöt toimia. Luterilaisen maailmanliiton kautta teemme kehitysyhteistyötä ja kummityötä. Koulutamme heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä ja etsimme toimeentulomahdollisuuksia. Naisia opetetaan lukemaan ja väkivallan uhreiksi joutuneita naisia autetaan. Maanviljelytekniikkaa on kehitetty ekologisemmaksi (muun muassa aurinkoenergian avulla ja vettä säästävän kastelusysteemin kehittämisellä) ja aavikoitumista on ehkäisty esimerkiksi istuttamalla puita sitomaan hiekkadyynejä. Ilmastonmuutoksen haittavaikutukset näkyvät Mauritaniassa aivan konkreettisesti. Yhteisöjä on koulutettu luonnonkatastrofeihin varautumisesta.

Kummiohjelmassa on mukana 330 lasta, joista suurin osa on tyttöjä. Kummiohjelmassa mukana olevat perheet saavat koulunkäyntituen lisäksi terveysvakuutuksen, joka takaa terveydenhuollon kaikille perheenjäsenille.

Kysyin erään kummioppilaamme äidiltä – yksinhuoltaja ja kuuden lapsen äiti hänkin, vailla omia tuloja – mikä on ollut tärkein apu, minkä kummituki on perheelle tuonut.

– Rohkaisu, hän vastasi empimättä – Se, että joku välittää. Uskallan taas katsoa eteenpäin.

Liitäthän Mauritanian naiset, tytöt, nuoret, vammaiset ja orjat – mieluiten kaikki Mauritanian ihmiset iltarukoukseesi. Auta meitä työssämme Mauritaniassa!

Anni Takko
kirkollisen työn ja kummityön koordinaattori Senegalissa (ja Mauritaniassa)

Koululaisia Mauritanian pääkaupungissa Nouakchottissa.

  1. Kertomuksesi tekee aika naurettavaksi ajatuksen siitä, että voisimme estää muukalaisten tänne tulon auttamalla heitä kotimaissaan. Täkäläisillä vain ei ole mitään käsitystä siitä millaisissa oloissa tuolla alueella eletään. Menisipä joku itse katsomaan ja miettimään sitä, voisiko jäädä sinne asumaan.
    Onhan toki hienoa, kun voidaan auttaa muutamia. Se ei kuitenkaan voi estää heidän haluaan lähteä tänne.

Missioblogi
Missioblogihttps://felm.suomenlahetysseura.fi/
Missioblogi on moniääninen blogi, josta voit lukea kuulumisia kirkosta ja lähetystyöstä eri puolilta maailmaa. Sen kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseuran tai sen yhteistyökumppanien työntekijöitä, jotka tuovat terveisiä etelän kasvavista kirkoista, ilonaiheista, ongelmista ja teologisesta keskustelusta sekä uskon, toivon ja rakkauden työstä kehittyvissä maissa. Tuoreimman Missioblogin on kirjoittanut Suomen Lähetysseuran yhteisöasiantuntija Mikko Pyhtilä.