Ei ehtoollista messun striimattuun tahtiin kotona tarvitse viettää vaan sillon kun Ihminen sydämensä haluaa ylentää Jumalan puoleen.
Piispa Repoa arvostan kovasti ja Hän tietysti katsoo asiaa kirkon statuksesta käsin kirkon substanssien asiallisena hoitamisena kirkon järjestyksen mukaan.
Mutta onko Ihmisen sydämen asia kutsumuksena ehtoollisen asiassa pakon edessä olla kirkkonsa lausumien epäkelpo todistaja ja vielä synnin asiassa.
Edelliseksihän uskossa kotona toimimistä ei kirkkommekaan voi pitää kun siihen liittyy kelpo katumuksen ja syyllisyyden huomaaminen omassa elämässä, ja näin epäuskonhetketkin saisivat vähemmän mahdollisuutta tulla uudestaan rikkomuksiksi tulevissa päivissä.
Nythän tilanne on se ettei kirkkommekaan halunnut synnintunnustusasiaa parannella edes Uskonpuhdistuksen riemuvuoden asiana.
Näin tarvitsisimme asiallista opetusta. Millonkahan sitä saamme.
Kiitos blogista. Minulle riittää ehtoollinen oikeassa luterilaisessa messussa. Kotiehtoollinen ei ole oikea ehtoollinen, eikä siinä toteudy pyha kommuunio. Toki kotona voi olla koko seurakunnan messu.
No ei kotona ole koko seurakunnan messu, kun ei ole ehtoollista. Kotona voi osallistua kuuntelemalla ja kuulemalla sanaa ja rukoilemalla sekä laulamalla virsiä. Itse en pidä kotiehtoollista tarpeellisena.
Kirkkojärjestys kyllä sallii kotiehtoollisen, kunhan se toimitetaan kirkkojärjestyksen edellyttämällä tavalla. Normioloissakin esim. liikuntarajoitteiset voivat saada ehtoollisen kotiin.
Tässä hyvä rukous kotihartauteen minkä lainasin, ja mikä sitten tuli poistetuksi esitystavan vuoksi.
Min Jesus, jag tror att du är närvarande i altarets allraheligaste sakrament. Jag älskar dig över allt, och min själ längtar efter dig. När jag nu inte kan inte ta emot dig i altarets sakrament, så kom ändå på ett andligt sätt till mig. Jag tar emot dig som om du redan vore här hos mig, jag förenar mig med dig. Jag tillber dig i djupaste vördnad. Tillåt inte att jag någonsin blir skild från dig. Amen.
Ja sama suomeksi: Jeesukseni, uskon Sinun olevan läsnä alttarin kaikkein pyhimmässä sakramentissa. Rakastan Sinua yli kaiken, ja sieluni kaipaa Sinua. Kun nyt en voi Sinua ottaa vastaan alttarin sakramentissa tule kuitenkin hengellisellä tavalla luokseni. Tulen Sinua vastaan kuin jo olisit täällä luonani, haluan olla kanssasi. Ylistän Sinua syvimmälla kunnioituksella.. Salli minun koskaan tulla erotetuksi Sinusta, Aamen.