Ehtoolliselle kelvollinen vai kelvoton

1.Piet.2:4-6
Jeesus itse on pappi, joka on uhrannut itsensä kertakaikkisella uhrilla itsensä meidän puolestamme. Meidän tehtäväksemme jää uhrata hengellisiä uhreja, kiitosuhreja. Tähän meitä Raamattu kehoittaa: uhraamaan tunnustamalla Jumalan nimeä, tekemällä hyvää ja antamalla omastamme. ( Hebr.13: 15-16 )
Itse emme tähän kykene omin voimin, sen tähden rukouksenamme olkoon: ” Rauhan Jumala tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään” ( Hebr,13: 20-21 )

”Kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi.” En osaa yhdistää tätä mitenkään Herran ateriaan. Tuossa Roomalaiskirjeen luvussa puhutaan erilaisista lahjoista, jotka on asetettava Jumalan käyttöön töissä ja tehtävissä niin seurakunnassa kuin arjen keskellä.

Jeesus itse on pappi, joka on uhrannut itsensä kertakaikkisella uhrilla itsensä meidän puolestamme.

Martti Pylkkänen, kiitos hyvästä kommentista. Aamen!

Ilm 7:14 ”He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” Paradoksi edellyttää VT:n ja targumien tuntemista: Likaiset vaatteet kuvaavat syntisyyttä, ja niiden vaihtaminen puhtaisiin merkitsee anteeksiantoa, Sak. 3:1-5. 2. Moos. 19:10ss; 2. Moos. 24:8 opettaa, että liitonuhrin veren pirskottaminen välitti kansalle anteeksiannon. ”Karitsan veri” muistuttaa Kastajan kuulutuksesta: ”Jumalan Karitsa ottaa pois maailman synnin”, Joh. 1:29ss. Maailman synnit niskoilleen sälyttänyt Karitsa kuoli samaan aikaan pääsiäislampaiden kanssa, eikä kummaltakaan murrettu yhtään luuta. Joh. 6:53-56 opettaa, että Jeesus on sekä liitonuhri että sovitusuhri ja että hänen verestään tulee osalliseksi ehtoollisateriassa. Myös Joh. 19:34 viitannee kasteeseen ja ehtoolliseen. Joh. 17:19 on Joh:lle ominainen piiloviittaus ehtoollisen asetussanoihin ja uuden liiton uhriin: ”Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä” (”uhriksi” on kääntäjän lisäämä selvennys), missä hyper auton ”heidän tähtensä” vastaa ehtoollisen asetussanoja hyper pollon ”monien/kaikkien puolesta” ja hyper hymon ”teidän puolestanne”. Joh. 10:36: ”Isä on minut pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan” sekä Joh. 3:16 ”antoi ainoan Poikansa” avartavat Jeesuksen uhrin merkitystä: Jumalan Pojan koko maallinen vaellus oli uhrautumista, joka sai täyttymyksensä vasta hänen kuolemassaan: ”Se on täytetty.”
Jukka Thurén – Lauri Thurén: Katoliset kirjeet

Martti Pentti ja Jorma Ojala kiitos kommenteista. Jeesus on ainut oikea uhrimme. Ehtoollisella tulemme osalliseksi tästä kertakaikkisesta ja täydellisestä uhrista, kun me sen kelvollisesti nautimme.

Minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni.” Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni.” Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee. Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. (1. Kor. 11:23-29)

Ehtoollisen yhteydessä lain ja armon tilanne kärkevöityy, ainakin pitäisi. Tähän luterilaisina viime kädessä palaamme.
Harvemmin ehtoollisella käyvän kohdalla tuo jännite kärjistyy jo siitä syystä, että matkalla alttarillekin voi vielä tapailla omaa kelvollisuuttaan, kasata lakia lain päälle.

Osmo, kiitos hyvästä kommentista.
Voisiko ajatella, että ehtoollinen on meille erittäin tarpeellinen, kun epäilemme omaa kelvollisuuttamme?

Juhalle edelliseen: Niin, katsoa mitä tapahtuu.

Osmo, ajattelen niin, että silloin kun itse epäilemme omaa kelvollisuuttamme, olemme kelvollisia; kelvottomat eivät epäile.

Lehtiuutisten mukaan piispa Eero Huovinen ei ollut kelvollinen ehtoollisvieras eräälle uskonsuunnalle. Eero ainakin varmaan yritti sinne mennä, mutta ei hyväksytty. Miksiköhän Jeesus hyväksyi kieltäjä- Pietarin, epäilijä-Tuomaan ja jopa kavaltajansa Juudaksenkin omalle ehtoollisaterialleen?

Eero ainakin varmaan yritti sinne mennä, mutta ei hyväksytty.

Osmo, kiitos kommentista. Aikamoisen arvauksen heitit. Taisi arvostettu piispa Eero Huovinen jäädä omasta tahdostaan pois ehtoolliselta. Ei tullut tilannetta, että piispa Eero Huovinen olisi polvistunut yhdessä muun seurakunnan kanssa ehtoolliselle; vaihtoehdot olisi ollut: pyytää siunaus tai ottaa ehtoollinen.