Perinteisen uskomuksen mukaan Kristuksen maatessa haudassaan pahat henget olivat irrallaan. Siinä on lankalauantain kirkollinen luonne.
Kysymys on tietenkin metaforisesta puheesta ja juhlan luonteen korostamisesta. Tällaiselle itäsuomalaiselle pohjalaisten pääsiäiskokot ovat outo perinne. Minulle juhannuskokko on tutumpi ja näiden kokkojen yhteys toisiinsa on valo. Pääsiäinen tuo valon maailmaan aivan kuten juhlimme valoa vuoden pisimpänä vuorokautena.
Demonologia eli oppi pahoista hengistä syntyi keskiajan ja varhaisen uuden ajan teologien pyrkimyksistä kerätä ja järjestää Saatanaan ja demoneihin liittyviä käsityksiä. Juutalaiset jopa tiesivät demonien tarkan luvun, Talmudin mukaan demoneita on 7 405 926 kappaletta. Liekö noin vai ei, on minulle toisarvoinen kysymys.
Mikkelin piispa, tämä Häkkinen, on kirjoittanut persoonallisesta pahasta napakan kolumnin. https://www.kotimaa.fi/uutiset/kotimaa/10964-haekkinen-raitis-hengellisyys-ottaa-pahan-todesta
Minulle piispan viestissä tärkeintä on tämä: ”Vaikka paha otetaan todesta, kaiken demonisoimista on kartettava.”
Demonisoinnilla tarkoitetaan yleiskielessä jonkun kuvaamista pahaksi, haukkumista, tuomitsemista, jopa tuhoamista. Kysymys ei kuitenkaan ole mistään makuasioista, että onpas pahan makuista ruokaa, vaan vankoista mielipiteistä. Siis yrityksestä puheen voimalla muokata todellisuutta.
Kun keskustelu tapaus Jalovaarasta kävi kuumimmillaan, piispa Askola sanoi ettei Jalovaaraa saa demonisoida. Tärkeä näkökulma. On ero ilmiön kuvaamisella ei-hyväksyttäväksi ja ihmisen kuvaamisella ei-hyväksyttäväksi.
Kummasti kirkollisessa keskustelussa kuitenkin erilainen demonisointi jyllää. Näillä sivuilla mm. ei-pastori Matti Väisänen on demonisoinut liberaalit ja saman tien koko kirkon. https://www.kotimaa.fi/uutiset/kotimaa/10965-vaeisaenen-kirkkomme-hyysaeae-liberaaleja
Kirkko onkin sopiva demonisoinnin kohde. Se on sen verran iso, että aina kun potkaisee niin varmasti ainakin vähän osuu. Tätähän on ollut myös pastori Antti Kylliäisen ulostulossa. https://www.kotimaa.fi/uutiset/kotimaa/10945-konservatiiveja-sorretaan-kirkossa-kuin-homoja-ennen
Demonisointi ei kuitenkaan ole kirkollisen keskustelun yksinoikeus. Ei ollenkaan. Jopa maailmanpoltiikkaa hallitsi joku aika sitten puhe pahan akselista. Loputon tulisi listasta, jos kerättäisiin kaikenlainen julkinen pahan puhuminen yhteen. Kaikilla hyvää tahtovilla ihmisillä on tässä valtava haaste. Kuinka puhuisimme enemmän hyvää kuin pahaa, erityisesti toisistamme?
Mistä kaikenlaisten ilmiöiden, asioiden ja jopa ihmisten demonisointi perimmiltään nousee? Vastaukseni on tämä: dualistinen, kaksijakoinen, mustavalkea todellisuuskäsitys.
Siellä, missä ei ole värejä, on vain joko mustaa tai valkoista, hyväksyttävää tai tuomittavaa. Raskasta on sellaisessa maailmassa elää. Siksi lankalauntailla on tärkeä merkitys. Kerran vuodessa voi elää joko-tai päivän, ensi yönä jo maailma puhkeaa värejä täyteen.
Riemullista pääsiäistä itse kullekin!
Ajassa oleva primitiivisyys on kätsä torjua selittämällä, että menneisyys oli primitiivinen ja primitiivisyys kuuluu sinne. Strategia ei tee oikeutta sen paremmin menneisyydelle kuin nykyisyydellekään. Nykyisyys ei ole primitiivisyydestä vapautunutta ja menneisyys ei ollut niin primitiivinen kuin miksi sen tahtoisimme tulkita. Esimerkiksi demoniopissa on kysymys mielikuvista. Demonit eivät tyhjenny vaihtoehtolääketieteellisiksi tummiksi keijukaisiksi. Sen sijaan ne ovat imagoita ja brändejä klassisessa kirjallisuudessa. Eivät ne mihinkään ole hävinneet.
Tämä on kertakaikkien viisas ja tosi kiteytys:
Dualismi on saanut ja saa ja tulee samaan maailmassa aikaan todella paljon pahaa. Se on elämän kokonaisuudelle niin vieras ja silti niin monille niin rakas tapa hahmottaa maailmaa
Minulla oli eilen kokemus, jota kuvailisin jopa hengelliseksi, ellen olisi tällainen körttiliberaali…
Lueskelin nettiuutisia. Niiden lukeminen sai aikaan jostain syystä paljon tavallista kovempia pahan olon ja puistatuksen tunteita: maailma on paha, jotain on todella perustavaa laatua olevalla tavalla vinossa. Seis maailma, tahdon ulos. Jumalaa ei ole, tai hän on hylännyt tämän kaiken. Ahdisti. Sitten jostain, ihan muualta, tuli ajatus: ”tältä kuuluu pitkäperjantaina tuntuakin, näin pitää ajatella”. Maailma ei pelastu sanomalla naminami tai ilmoittautumalla positiivisen ajattelun kurssille. Pelastus on jotain ihan muuta.
Elias, koskettelet äärettömän tärkeää asiaa. Itse olen joskus sanonut ja joskus edelleen käy mielessä, että elämä on aika paska juttu. Tätä ei tule pitää mielenterveyteni horjumisena vaan pikemminkin hetkittäisenä, välähdyksenomaisena oivalluksena miksi maailmamme on sellainen kuin se on. Objektiivisesti ja globaalisti katsoen eihän tässä edistyneessä ajassamme ole mitään kovin kehuttavaa. Jo nyt suren, millaisen perinnön jätämme lapsillemme ja lastenlapsillemme, joista yksi tuossa edessäni sitterissään omiaan touhuaa tästä kauheudesta onneksi mitään tietämättömänä, vielä.
Kiitos Raimo kirjoituksesta. Ensinnäkin muistui lapsuus mieleen. Ajeltiin lankalauantain iltana katselemassa ”pääsiäisvalakioota.” Pohjanmaalla ei juhannuskokkoja niin paljon polteta, mikä johtuu myös paloturvallisuudesta. Ei ole järvenrantoja, ja jos pellon kulmalle laittaa kokon palamaan, on koko halmes uhattuna. Elokuun viimeisenä viikonloppuna poltetaan venetsialaisia, ei tosin sisämaassa, mutta Pohjanmaan rannikolla. Etelä-Suomessa on ollut vielä helavalkeitakin. Kaikilla on sama merkitys, pirujen karkottaminen. Joo, ei venetsialaisilla. Ne on vaan veneily- ja huvilakauden päätös. Mutta lankalauantaihin liittyi uskomus, että silloin Jeesuksen suojeleva voima on heikoimmillaan, ja pirujen on helpointa mellastaa. Uskomus on ruotsalaisperäinen, kuten nimitys trulli kertoo.
Mutta se demonisointi ei lakkaa, vaikka uskomukset unohtuisivat perinnetiedon hassuiksi yksityiskohdiksi. Mustavalkoisuutta on niin kauan kuin on epävarmuutta ja epäluottamusta. Ihmisestä, jota pelätään, tulee persona non grata. Kun ei joudu kohtaamaan toista, voi ennakkoluulo vahvistua ja erilaiset vihasuhteet sementoituvat. Niistä tulee opinkappaleita. Käy niin kuin kahden suvun, joiden vihanpito on kestänyt niin kauan, ettei kukaan muista, mistä alun perin riideltiin.
Nykyajan siunaus on facebook, jossa voi tutustua vastapuoleen ihmisinä. Ennen vanhaan sitä harjoiteltiin saunan lauteilla.
Teemu, hieno tiivistys somen positiivisesta luonteesta. Some ei ole sen enempää virtuaalista kuin muukaan elämä ja siksi hyvätkin asiat ovat täällä mahdollisia.
Minulla on ollut samanlaisia kokemuksia nettiuutisia lukiessani kuin Eliaksella.
Kun luin Erikan oikeudenkäynnin ja sen paljastamien tekojen kuvausta, niin ensin minulle tuli tunne, että täytyy mennä oksentamaan. Sitten alkoi itkettää, tuli valtava säälin tunne pikku tyttöä kohtaan.
Tunteet olivat ennenkokemattoman vahvoja.
Kaikesta huolimatta tässäkin tulee muistaa blogistin ilmaisema viisaus:
”Tärkeä näkökulma. On ero ilmiön kuvaamisella ei-hyväksyttäväksi ja ihmisen kuvaamisella ei-hyväksyttäväksi.”
Oletteko muuten havainneet ketään, joka itse sanoo demonisoivansa jotakin ilmiötä tai ihmistä? Yleensä se on vastakkaista mieltä olevien käyttämää semantiikkaa. Muitakin vastaavia ilmauksia löytyy: kukaan ei katso siihen syyllistyvänsä, mutta kuitenkin ilmiö on. Kuka on puolueeton arvioimaan?
Kyllä minä aika lailla demonisoin ne Salmen mainitseman Erikan isän ja kasvatusäidin. Ja joka väittää, että pahuus on vain hyvyyden puutetta eikä ihminen tarvitse armahdusta tekoihinsa, ei todennäköisesti ole koko juttua seurannut lainkaan – tai muutenkaan seuraillut uutisia viimeiseen sataan vuoteen…
Siitä ”kirkko hyysää liberaaleja” -otsikosta ajattelin heti että ennemminkin liberaalit hyysäävät kirkkoa, jos se ei vain ole liian demonisoivasti sanottu liberaaleista ja kirkosta.