Demonien ulosajaminen ei ole ollut kirkonmiehille mikään uutinen. Sanan ja rukouksen illat ”ennen radikalisoitumistakin” noudattivat samaa opillista pohjaa kuin nyt, eikä siinä ole mitään uutta. Kyseiset kinkerit aiheuttivat kiistoja jo yli 20 vuotta sitten. Mitään ei vain ole milloinkaan tehty. Siis kirkkoherrat eivät ole tehneet. Heillä se valta on (minun käsittääkseni).
Minkä takia ei fundamentalismille tehdään mitään? Sitä vain sanotaan, että ”sitten jos ’herätysliikeväki’ lähtee kirkosta, jäljellä on vain pappi”. Argumentti on sama kuin se, että jos Pori Jazzeihin ei kutsuta jotain popparia, festivaali ei vedä ”tavallista kansaa”. Huoltoasemillakin pitää myydä neonvärisistä lippalakeista lähtien kaiken maailman krääsää, jotta niihin pysähdyttäisiin pitemmäksi aikaa kuin tankkaamaan auto. Niin sanottu totuusyhteisö, jollaisista kirkko ei sitten muute ole ainoa eikä se tosiaankaan omista totuutta, ei voi toimia markkinalogiikalla. Kirkon olisi vastustettava epätasa-arvoakin riippumatta siitä, että sen jotkut jäsenet eivät ehkä suosi tasa-arvoa.
Tässä paljastuu jotain olennaista ajastamme. Tämä aika on vain 1800-luvun replika. Alistettu kansa elää sääty-yhteiskunnassa, jossa eliittiä suorastastaan vihataan. Eliitti onkin tympeää. Tässä sääty-yhteiskunnassamme on menossa vallankumous, sillä tavallinen kansa tuntuu tietävän tautinsakin paremmin kuin lääkärit. Sitä luotetaan Googleen enemmän kuin lääkäriin, joka ei tiedä mitään, koska lääkäri selvästi on herra. Uskonnon piirissä on käynnissä samanlainen omankädenoikeus, ”itsevanhurskaus”. Politiikassa alistetun kansan herraviha ilmenee perussuomalaisuutena.
Pietismissä nimenomaan pappeja inhottiin, kerran haastattelussani vuosia sitten dosentti Esko M. Laine sanoi, että pietistit pyyhkivät Tunnustuskirjoilla takapuolensa, ja ainoa tosi ilmoitus oli Pyhän Hengen ilmoitus eli se, että henkilö on ”uskossa”. Nyt on menossa ihan samanmoinen kapina. Iskusanoina ovat ”Raamattu” ja ”klassinen kristinusko”, vaikka ei se mitään klassista ole vaan ihan 1800-lukulaista pietismiä.
Vallankumousmielialan taustalla oleva alistaminen on helppo osoittaa. Luterilaisuudessa Jumala itse asetti kaksi hallintavaltaa, hengellisen ja maallisen. Ne ovat saman asian kääntöpuolia. Toista ei ole ilman toista. Siten kuningas oli Jumalan sijainen. Kaikki vastalauseet esivaltaa kohtaan olivat kapinointia Jumalaa vastaan.
Tämä linjaus ei valistuksen myötä muuttunut, sillä niin kuin professori Erkki Karvonen Oulun yliopistosta on todennut, Suomessa J.V. Snellmanin vaikutuksesta seurattiin saksalaista ajatuskulkua, jonka pääteasemana oli tietenkin – huomaa, nyt tulkitsen jo itse – Auschwitz-Birkenau. Kun Kantin maksiimi oli, että pitää toimia aina niin, että voisi toivoa teon tulevan yleiseksi laiksi, Hegelin platonisessa valtiohierarkiassa jokaisen piti löytää oma paikkansa, jossa kaikissa toimissa oli ojentauduttava sen mukaan, kuinka se palvelee valtion kautta itseään toteuttavaa Absoluutti-hirviötä. Yksilö on pelkkä koneen mutteri suuressa ylhäältä ohjatussa systeemissä. Tässä mielessä ymmärrän pietistien ja muiden hengellisten persujen kapinalimielialaa hyvin.
Hengellisyyden saralla toisella laidalla ihan siellä ääripäässä ovat teknisrationaaliset uusateistit, joista jotkut ovat ihan ihme nipottajia. On vaikea nähdä, miten näiden väliin mahtuu enää ihan tavallinen heikko usko, missä kohtaa tavallisen ihmisen on mahdollista ilmaista oma perimmäinen kaipuunsa. Itse en peittele sitä henkilökohtaista mielipidettäni, että fundamentalismi on saatananpalvontaa. Selitän sen toisella kertaa. Kirkkoruhtinaitten pitää nyt ruveta hommiin näiden asioiden kanssa.
Seurakuntalainen.fi:ssä Timo Junkkaala otti suoraselkäisesti kantaa. Se oli mahtavata.
Vähän eksegeesiä: Laaksoilla tarkoitetaan eri tavalla alaspainettuja ihmisiä, kuten pahimmat syntiset, heidät lain tasapäistävä julistus sekä armo ja Kristuksen lihaksituleminen korottaa, ensin muiden syntisten joukkoon ja sitten evankelimilla Jumalan perheväen joukkoon. Vuoret ja kukkulat ovat itseään viisaampana, positiivisempana ja parempana joukkona pitävät, esimerkiksi arvoliberaalien tyhjänpäväiset ja uhoavat mielipiteet, joilla he yrittävät poisselittää ikuisia totuuksia. Eskatologisesti ne yksinkertaisesti alennetaan, kuin lakastuva ruoho, toivottavasti jo täällä ajassa. Jos näet maassa lahonneen lehden, siinä on kuva ihmismielen turhasta pyrinnöstä käsitellä hengellisiä asioita kuin sika jyväsäkkiä.
Markku,tuo ”oikea fundamentalisti” on aika lähellä ”no true scotchman” -kuviota. Siinä on samanlainen kalskahdus kuin siinä että ”oikea kristitty” ei voi olla rasisti. Liberaalien ”kaikki käy” -riskissä olet tietenkin oikeassa, vaikka toisaalta viime aikoina on nimenomaan ihmetelty sitä että eikö kaikki käykään.
Janne, kommentistasi uhkuva vihamielisyys arvoliberaaleja kohtaan on sikäli mielenkiintoinen että samassa hengenvedossa mainitset kuinka tyhjänpäiväinen uhoaminen alennetaan. Minun eksegeesini tuosta kohdasta on ollut se, että lopulta kaikki on tasamaata, autiota ja tyhjää (vrt. ei eskatologista merkitystä) ja Jumalan lapset ovat Hänen sylissään. Se on hirveän lohdullinen ja armollinen ajatus.
Pauli. Kyseessä on ihan loogis-fundamentalistinen prinsiippi, ei NTSM-heitto. Jos on fundamentalisti joka ottaa Raamatun tekstit tosissaan, niin täytyy välittää lähimmäisistään! Jos fundamentalisti ei usko Raamatun sanaan, niin ei se silloin ole fundamentalisti.
Ei se ”uho” nouse minusta, vaan tekstistä. Ei minulla ole mitään syytä vihata arvoliberaaleja, sen sijaan heidän niitä mielipitetä, huom. mielipiteitä inhoan ja vihaan, jotka suuntautuvat turhentamaan Jumalan sanaa. Eihän niillä ole muuta painoarvoa kuin muutenkin inhimillisillä mielipiteillä, ääniaaltoja, melua ja mustetta paperilla. Ei kukaan niitä muista eikä noteeraa, ne katoavat mitättömyyteen.
Ja muista nyt se, mitä Jesaja sanoi pysyvästä, se on Jumalan sana, ja se, joka johdattaa lampaita, ja lampaat, jotka saatellaan perille.
Mutta Markku, kyllähän tuo justiinsa sama kuvio on tuon kristillisen rasismin kanssa. Jos on tosi kristitty, ei voi olla rasisti. Myös NTSM toimii samoin, olettaen että on olemassa jokin skottilaisuus johon liittyy perustavasti joitain ominaisuuksia.
Joo Janne, elämä on katoavaista, ja nämä sinun ja minun kommentit ovat pieruja ilmakehässä. Näinhän se on. Ja on se niinkin, että en minäkään fundamentalisteja vihaa, vaikka fundamentalismi onkin minusta vastenmielistä ja hirvittävä erehdys. Tämä tomuinen maailma ja lyhyt elämä joka meille on siinä annettu on minulle kuitenkin rakas, ja ajattelen niinkin että on tärkeää varoa ettei tule siksi jota vastustaa, ja jos huomaa tulleensa niin koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä parannusta.
Pauli, et kait lue itse Jumalan sanaa vastenmielisten asioiden joukkoon ja tule fundamentalismin nimen alla pitäneeksi vastenmielisenä ja hirveänä erehdyksenä itse Jumalan ilmoitusta? Näin saattaisi äkkiseltään tekstistäsi ymmärtää.
Ei minun kommentit mihinkään ilmaan haihdu sikäli kun ne perustuvat Jumalan sanaan.
En minä siitä omantunnonvaivoja koe, jos todellakin teologisesti perusteettomat mielipiteet joutuvat alakynteen. Ilon aihehan se on.
Pauli, miksi minun pitäisi tehdä parannusta radikaaliliberaalin jumalan edessä (jota uskoakseni Pauli ei edusta)? Joka jumala on tällainen:
– jolla ei juurikaan ole ehdottomia käskyjä, joita voisi rikkoa
– jota ei voi loukata tai vihoittaa ja jota ei siksi tarvitse sovittaa
– jonka anteeksiantamus on lukemista tasa-arvoiseksi kaikkien kanssa
– joka pelastaa pahaseen tasa-arvotaivaaseen, jonne en halua
– joka antaa rakkaan maallisen elämän, jonka tämän maailman jumala antaa minulle ilman parannustakin
– joka antaa siis anteeksi vain ihmisten edessä
– joka ei tuomitse helvettiin, koska sitä ei ole olemassa ja koska kaikki pääsevät taivaaseen
– jonka poika ei ole syntynyt neitseestä eikä noussut kuolleista
Niin kuin ymmärrät, ei tällaisen jumalan edessä parannuksella ole mitään mieltä.
–