Demonien ulosajaminen ei ole ollut kirkonmiehille mikään uutinen. Sanan ja rukouksen illat ”ennen radikalisoitumistakin” noudattivat samaa opillista pohjaa kuin nyt, eikä siinä ole mitään uutta. Kyseiset kinkerit aiheuttivat kiistoja jo yli 20 vuotta sitten. Mitään ei vain ole milloinkaan tehty. Siis kirkkoherrat eivät ole tehneet. Heillä se valta on (minun käsittääkseni).
Minkä takia ei fundamentalismille tehdään mitään? Sitä vain sanotaan, että ”sitten jos ’herätysliikeväki’ lähtee kirkosta, jäljellä on vain pappi”. Argumentti on sama kuin se, että jos Pori Jazzeihin ei kutsuta jotain popparia, festivaali ei vedä ”tavallista kansaa”. Huoltoasemillakin pitää myydä neonvärisistä lippalakeista lähtien kaiken maailman krääsää, jotta niihin pysähdyttäisiin pitemmäksi aikaa kuin tankkaamaan auto. Niin sanottu totuusyhteisö, jollaisista kirkko ei sitten muute ole ainoa eikä se tosiaankaan omista totuutta, ei voi toimia markkinalogiikalla. Kirkon olisi vastustettava epätasa-arvoakin riippumatta siitä, että sen jotkut jäsenet eivät ehkä suosi tasa-arvoa.
Tässä paljastuu jotain olennaista ajastamme. Tämä aika on vain 1800-luvun replika. Alistettu kansa elää sääty-yhteiskunnassa, jossa eliittiä suorastastaan vihataan. Eliitti onkin tympeää. Tässä sääty-yhteiskunnassamme on menossa vallankumous, sillä tavallinen kansa tuntuu tietävän tautinsakin paremmin kuin lääkärit. Sitä luotetaan Googleen enemmän kuin lääkäriin, joka ei tiedä mitään, koska lääkäri selvästi on herra. Uskonnon piirissä on käynnissä samanlainen omankädenoikeus, ”itsevanhurskaus”. Politiikassa alistetun kansan herraviha ilmenee perussuomalaisuutena.
Pietismissä nimenomaan pappeja inhottiin, kerran haastattelussani vuosia sitten dosentti Esko M. Laine sanoi, että pietistit pyyhkivät Tunnustuskirjoilla takapuolensa, ja ainoa tosi ilmoitus oli Pyhän Hengen ilmoitus eli se, että henkilö on ”uskossa”. Nyt on menossa ihan samanmoinen kapina. Iskusanoina ovat ”Raamattu” ja ”klassinen kristinusko”, vaikka ei se mitään klassista ole vaan ihan 1800-lukulaista pietismiä.
Vallankumousmielialan taustalla oleva alistaminen on helppo osoittaa. Luterilaisuudessa Jumala itse asetti kaksi hallintavaltaa, hengellisen ja maallisen. Ne ovat saman asian kääntöpuolia. Toista ei ole ilman toista. Siten kuningas oli Jumalan sijainen. Kaikki vastalauseet esivaltaa kohtaan olivat kapinointia Jumalaa vastaan.
Tämä linjaus ei valistuksen myötä muuttunut, sillä niin kuin professori Erkki Karvonen Oulun yliopistosta on todennut, Suomessa J.V. Snellmanin vaikutuksesta seurattiin saksalaista ajatuskulkua, jonka pääteasemana oli tietenkin – huomaa, nyt tulkitsen jo itse – Auschwitz-Birkenau. Kun Kantin maksiimi oli, että pitää toimia aina niin, että voisi toivoa teon tulevan yleiseksi laiksi, Hegelin platonisessa valtiohierarkiassa jokaisen piti löytää oma paikkansa, jossa kaikissa toimissa oli ojentauduttava sen mukaan, kuinka se palvelee valtion kautta itseään toteuttavaa Absoluutti-hirviötä. Yksilö on pelkkä koneen mutteri suuressa ylhäältä ohjatussa systeemissä. Tässä mielessä ymmärrän pietistien ja muiden hengellisten persujen kapinalimielialaa hyvin.
Hengellisyyden saralla toisella laidalla ihan siellä ääripäässä ovat teknisrationaaliset uusateistit, joista jotkut ovat ihan ihme nipottajia. On vaikea nähdä, miten näiden väliin mahtuu enää ihan tavallinen heikko usko, missä kohtaa tavallisen ihmisen on mahdollista ilmaista oma perimmäinen kaipuunsa. Itse en peittele sitä henkilökohtaista mielipidettäni, että fundamentalismi on saatananpalvontaa. Selitän sen toisella kertaa. Kirkkoruhtinaitten pitää nyt ruveta hommiin näiden asioiden kanssa.
Seurakuntalainen.fi:ssä Timo Junkkaala otti suoraselkäisesti kantaa. Se oli mahtavata.
Oli pietistejä ja oli pietistejä, niinkuin ihmisiäkin on montaa sorttia. Justiinsa luin eilen illalla iltaunea jouduttaakseni silmäillen Suomen kirkon historian osan 2, Pentti Laasonen. Kyllä siellä pietismin kohdalla puhuttiin monenmoisista pietisteistä radikaaleista kirkon ulkopuolelle ajautujista luterilaiseen ortodoksiaan enemmän sitoutuneeseen porukkaan. Tämä kehitys syveni 1700-luvun kuluessa pietismin saadessa lisää tilaa kirkossa ja 1800-luvulla se vaikutti kansanherätyksiin.
Pitkien vuosien varrella erilaisia tarinoita luettuani ja elämänkohtaloita seurattuani olen useampaan kertaan päätynyt keskeneräiseen kysymykseen: mikä tekee fundamentalismista demonisen ilmiön ja mitkä piirteet karismaattsissa ilmiöissä viittaavat väärään voimanlähteeseen. Siten ajatus fundamentalismista saatananpalvontana ei yllätä minua. Tulee mieleen IKL ja muilutukset, uskonnollisten fundamentalistien mielestä oikeutetut puhdistukset ja väkivalta sen varjolla. Edelleen ihmettelen, miten huonosti tunnistamma niistä varoittavia piirteitä. Katsoin myös wikipedian tekstiä. Ei se ole ollenkaan hullumpaa, vaikka populaarilähde onkin. Lopuksi sieltä yksi pieni ote: ”Fundamentalistien pääasiallisena hyökkäyksen kohteena on yleensä oman uskonnollisen perinteen modernisoitunut ja paikallinen muoto.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fundamentalismi
Eilen kuuntelin tuota TV7:n opetusta ja tuli kyllä mieleen silloin Juhanin fundamentalismin demoni. Tuollaisessa noin jyrkässä muodossa en sitä ennen ole karismaatikkojen parissa kohdannut.
Mitähän tässä tarkoittaa ”fundamentalismi”? Onko fundamentalisti siis ihminen joka käyttää sanoja ”Raamattu” ja ”klassinen kristinusko” kuvaamaan omaa suhdettaan kristinuskoon. Jos ajattelen vaikka itseäni, niin olen sitä mieltä, että Raamattu on eskatologisesti verifioitavissa todeksi. Se tulee osoittautumaan paikkansapitäväksi. Omat historialliset konstruktiomme, olkoot ne miten tieteellisesti valideja hyvänsä eivät ole eskatologisesti merkityksellisiä.
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=26600
Markku Virta: katso tästä mimmoista on fundamentalistinen raamatuntulkinta karismaanisessa olomuodossaan. Ehkä se on helpommin nähtävissä tässä kun ei edustane omaa uskonymmärrystäsi.
Anne Mikkola. Kyselin tuon käsitteen ekstensiota, koska minusta vaikutti siltä, että kaikki näkemykset joissa voidaan jollain tasolla puhua propositionaalisista väitteistä voidaan luokitella fundamentalistisiksi.
En katsele TV7:aa.
Näin asia juuri on, itse asiassa se on dokumentoitu kirjojen kirjaan:
”Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen:
ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa. Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.” Jes 40:6-8
Lainaan saman kohdan kuin Janne Aikio, oikeastaan samasta syystä, jonka lainaan myös tähän:
Tämä on tavallaan juuri kristillisen fundamentalismin ongelmakohta, joskin toisinpäin. Siinä suunnassa ajatellaan hyvin vahvasti, että eskatologia on niin konkreettinen asia tässä elämässä että tämän elämän konstruktiot tulee rakentaa paruusian pohjalta, että eskatologia on ”as written” ja että tämä elämä tulee järjestää reaamatullisesti sen ”as written” -merkityksessä. Tiede on validia tässä elämässä vain jos se on linjassa ”as written” -katsomuksen kanssa.
Tästä syystä esimerkiksi joissain kristillisissä suunnissa vaikkapa geologiaa, historiaa, biologiaa, arkeologiaa, psykiatriaa, lääketiedettä tai vaikkapa kehityspsykologiaa käytetään niiltä osin kuin ne helposti sopivat yhteen Raamatun tekstien kanssa. Luonto, kulttuuri, politiikka – kaikki on järjestettävä saman systeemin mukaan.
Eskatologisesti on juuri niin, että historiallisilla tai muillakaan konstruktioilla ei ole merkitystä. Niillä voi olla ja on merkitystä siihen miten me täällä keskenämme elämme, siinä ajassa joka meille on annettu, ja sillä taas saattaa hyvinkin olla eskatologista merkitystä. Modernin ateismin mukaan ei ole, mutta se taas on ihan yhdentekevää siinä mielessä, että jos moderni ateismi unohtaa myös sen, miten me täällä keskenämme pärjäämme, eskatologit mukaanlukien, se on muuttunut kylmäksi koneeksi. Modernin ateismin ja fundamentalismin riskit suhteessa tähän oleskeluun täällä Telluksella ovat varsin yhteneväiset, ja ne voi tiivistää pariin sanaan:
Mitä väliä.
Pauli on sikäli oikeassa että tässä asiassa voi helposti ajautua nihilismiin. Sitä pelkoa ei kuitenkaan ole jos samalla muistaa, kuten Paulikin huomauttaa, että eskatologisestikin on merkityksellistä esimerkiksi sillä kuinka kohtelen lähimmäisiäni ja rakastanko Jumalaa ja missä määrin nämä ovat sisäkkäisiä asioita. Fundamentalisti joka ei välitä lähimmäisestään, ei ole oikea fundamentalisti, vaan David Koresh -klooni. Ongelmaksi jää enää sanan ”välittäminen” määritelmä. Oikea fundamentalisti ei ole kategorisesti ”mitä väliä” -tyyppi. Jos tällainen riski aktualisoituu, niin seuraukset ovat karmeat, sekä ateistille, että fundamentalistille kuin liberaalille. Liberalistityn riski on ihan samanlainen, se vain muotoillaan sanoilla ”kaikki käy”.
Vastoin Juhani Huttusen teesiä, en pidä fundamentalismia saatanapalvontana. Luulen tietäväni mitä Juhani aiheesta kirjoittaa, ja vastaan, että eskatologinen fundamentalismi väistää Juhanin enimmät argumentit. Tähän pitäisi sitten linkittää jotenkin kristologinen näkökulma. Se liittyy tietenkin inkarnaatioon, kontemporaalisuuteen ja eskatologiseen dynamiikkaan, mutta onneksi tila ja aika loppuvat just nyt…
Näin asia juuri on, itse asiassa se on sanottu suuressa kirjassa: