Viisi Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen, Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen ja Suomen Raamattuopiston työntekijää vihittiin Inkerin kirkossa 3.9. pastorin virkaan. Vihkimyksestä on seurannut monivivahteinen keskustelu, jossa sekä Inkerin kirkon asema vähemmistökirkkona Venäjällä että suomalaisten lähetysjärjestöjen rooli on monelta osin kuvattu harhaanjohtavasti.
Evankeliumiyhdistys, Kansanlähetys ja Raamattuopisto toimivat yhteistyössä lukuisten ulkomaisten luterilaisten kirkkojen kanssa. Inkerin kirkko on luterilainen vähemmistökirkko Venäjällä. Olemme työskennelleet kirkon kanssa yhteistyössä jo niinä aikoina, kun Inkerin kirkko taisteli olemassaolostaan vainojen alla Neuvostoliitossa. On kohtuutonta vaatia Inkerin kirkolta voimakasta julkista vastarintaa sodalle tilanteessa, jossa tästä seuraisi yli kymmenen vuoden vankeusrangaistus. Nyt käynnissä olevan sodan aikana Inkerin kirkko tarvitsee entistä enemmän rohkaisua ja rinnalla kulkijoita. Hädässä olevaa ystävää ei tule hylätä.
Inkerin kirkon pastorinvirkaan vihityt henkilöt ovat osa tätä vuosikymmenten yhteistyön jatkumoa: he palvelevat kirkon kanssa sovitulla työpanoksella opetustehtävissä Inkerin kirkossa.
Ihmettelemme julkisuudessa esitettyjä perusteettomia väitteitä siitä, että järjestöt olisivat sekaantuneet jollain tavalla Venäjän valtion politiikkaan. Muistutamme kahdeksannesta käskystä, joka kieltää puhumasta lähimmäisestä perättömiä ja panettelemasta häntä.
Inkerin kirkolla on ollut samat perinteiset arvot ja käsitykset avioliitosta ja sukupuolesta kuin järjestöillämme koko niiden historian ajan. Nämä uskonnolliset käsitykset Inkerin kirkossa ja järjestömme työssä eivät ole Venäjän vaikuttamistoimintaa vaan osa Raamatusta ja luterilaisista tunnustuskirjoista nousevaa hengellistä identiteettiämme, johon työssämme olemme sitoutuneet.
Työ Venäjällä vaatii tällä hetkellä erityistä valppautta ja jatkuvaa keskustelua viranomaisten kanssa. Siksi teemme mielellämme yhteistyötä kaikkien Suomen viranomaistahojen kanssa turvallisen lähetystyön puolesta.
Emme hyväksy Venäjän Ukrainassa käymää hyökkäyssotaa. Tässä tilanteessa tahdomme ennen kaikkea haastaa kaikkia suomalaisia kristittyjä rukoukseen rauhan puolesta. Kehotamme rukoukseen erityisesti niiden tavallisten ihmisten puolesta, jotka ovat sodan uhreja Ukrainassa ja Venäjällä. Rukoilkaamme myös lähetystyöntekijöillemme rohkeutta ja johdatusta tärkeässä työssään ahtaalla olevan Inkerin kirkon parissa.
”Rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen. Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme, jotta Jumala avaisi meille oven sanansa julistamiseen ja me saisimme puhua Kristuksen salaisuudesta.” Kol. 4: 2–3.
Daniel Nummela, Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys
Tom Säilä, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys
Lauri Vartiainen, Suomen Raamattuopiston Säätiö
Koska aijotte suorittaa seuraavat työntekijöidenne vihkimykset Inkerin kirkossa, että he saavat säännöllisesti toimittaa messuja Suomessa, niin kuin jo nyt tapahtuu. Aijotteko lisätä näitä toimijoita ja kuinka paljon, minkälainen strategia teillä on. Tämä on nähty lehtitietojen mukaan ongelmana Suomen luterilaisessa kirkossa.
Venäjällä monet kristityt yli kirkkokuntarajojen ovat samassa tilanteessa, he kaikki tarvitsevat koko kristikunnan rukousta. Tähän vetoomukseen on helppo yhtyä.
Tämä sivuutti täysin ongelman, että Venäjällä kaikki on valjastettu palvelemaan Putinin politiikkaa, jolloin tuki Venäjällä hallinnon hyväksymille organisaatioille on tukea Putinin politiikalle. Ilman näkyvää tukea Putinille Inkerin kirkko tietenkin luokiteltaisiin ulkomaiseksi agentiksi Venäjällä ja kiellettäisiin. Tässä tilanteessa Inkerin kirkko tuskin voi pitää yllä ystävällismielisiä rakentavia suhteita Suomen kirkkoon, eikä sitä todistettavasti halua tehdäkään. Kuten aina, Suomesta löytyy hyödyllisiä idiootteja, jotka mahdollistavat venäläisten vaikuttamisen Suomessa ”koska meidän pitää tukea inkeriläisiä”. Vastaavia arvioita yhteistyön jatkamisesta ovat tehneet Suomessa monet organisaatiot Suomi-Venäjä-seuraa myöten. Mm. viimeksimainittu on tehnyt vastuulliset johtopäätökset ja kärsinyt seuraukset. Nämä allekirjoittajat avaavat opportunistisesti portit apposen ammolleen Venäjän vaikutustyölle oman järjestön valtapoliittisten etujen vuoksi.
Pellervo, mutta eikö ole kornia, että 50+ vuotta sitten virallinen kko ja valtio suomettumisen syvinä aikoina tuomitsivat silloin mm. Kansanlähetyksen työn Venäjälle , myöhemmin selvisi että kansanlähetyksen oli oikea kuva. Nyt tiivistettynä viesti Suomessa on, älkää auttako Inkerin kirkkoa, koska Venäjällä leviää ajatus, että meillä on rajalinjat Suomen sisällä mm. svioliittoa koskien. So what. Virallisesti Inkerin kirkko, Suomen Lut kko ja ortodoksikirkko ajattelevat avioliitosta samoin…
Hannu, tässä on kysymys vähän laajemmista asioista.
Onko niin, että ne muutkin maat, joissa ei ole demokratiaa ja joissa on sotatila, olisi jätettävä yleisimminkin ilman Suomesta tulevaa tukea?
Ja koskisiko se esim. Lääkärit yri rajojen, Toimittajat yli rajojen, Punaista Ristiä joka toimii myös sotaa käyvien maiden ja vähemmän demokraattisten sellaisten parissa? Tai Amnesty- , tai muita ihmisoikeusjärjestöjä?
Olkaamme johdonmukaisia arvioissamme.
Jukka, opiskeleehan vaikka lääketiedettä suomalaisia opiskejoita Venäjällä. Tämä pointti kirkon taholta näitä järjestöjä kohtaan onkin muualla.
Jukka Mikkola: Ongelmat koskevat järjestöjä ja kirkkoja joita vieras valtio pyrkii käyttämään vaikuttamisen välineenä Suomessa. Kai itsekin sen ymmärrät mutta yrität vain siirrellä maaleja keskustelussa. Tässä ei ole kysymys protestista vierasta valtiota vastaan vaan siitä antaudutaanko Suomessa tällaisen hajottamispolitiikan kohteeksi.
Sami, olet oikeassa. Todellakin, asiassa käytävässä polemiikissa tuntuu olevan monenlaista ”hybridispekulaatiota” mukana. Puurot ja vellit sekaisin.
Voitaisiin ihan aluksi tarkastella, mikä on (aikoinaan vainotunkin) Inkerin kirkon asema ja sitten erikseen, miten omassa kirkkopolitiikassamme on päädytty erilaisiin ”pattitilanteisiin”.
Inkeriläisten kohtalo ei ole naapurissamme ollut ihan ongelmaton. Alpo Rusin kirjan mukaan (vain karkeasti muistellen Rusin kirjaa) inkeriläisten paluumuutto ei ollut pelkästään – kuten annettiin virallisesti ymmärtää – ”Suomen historiallisen kunniavelan korjaus” vaan taustalla oli Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin syntynyt halu päästä eroon sellaisesta väestönosasta (tässä: ineriläisistä), jota siellä pidettiin riskinä tai jonka epäiltiin jopa havittelevan jonkinlaista itsehallintoa. Paluumuutossa kyse ei siis ollut vain Suomesta tullut aloite vaan myös itänaapurimme hallitsijan (ja KGB:n) vahva toive.
Tässä perspektiivissa Inkerin kirkko ja Venäjän ortodoksinen kirkko ovat hyvin eri asemassa. Toki on niin, että ihan kaikista asioista epäilemättä naapurissa ei voi tai ainakaan kannata suureen ääneen puhua.
Jukka Mikkola: Kaikki sympatiani on inkeriläisten puolella, mutta rehellinen ja tasavertainen yhteistyö tuskin nyt poliittisen ilmapiirin vuoksi onnistuu. Poliittinen ilmapiiri on vienyt Inkerin kirkkoa konservatiiviselle linjalle, niin että normaalin suomalaisen seurakunnan yhteistyö sinne tuskin onnistuisi opillisistakaan syistä. Jäljelle jää tämä erikoisoperaatio Suomessa, joka ei todellakaan ole kunniaksi Inkerin kirkolle.
Niin. Niko Huttunen ja ”Inkerin kirkon erityisoperaatio”. Kesä ja dekkarit, nehän ne kuuluvat tietysti asiaan. Hämärästi muistan Hs:n arvion Rusin kirjasta jotenkin niin, ettei agenttitarinoilla oikein synny vakavasti otettavaa historiankirjoitusta. Olisiko kenties vaikuttimena tuossa kirjassa ollut se, mistä Rusia perusteettomasti aikoinaan syytettiin? Vaikuttaja-agentin (Koivisto?) avullako Neuvostoliiton raja-alueet saatiin puhdistettua inkeriläisaktivisteista? En tosin tiedä, montako mummoa paluumuuttajina Suomeen sitten lopulta saapui? Yhdestä mekin vaimoni kanssa huolehdimme. Inkerin kirkon oppi lienee testattu myös muutenkin kuin paperilla. ”Hybridiosaamista” voi tietysti olla monenlaista, kuten vaikkapa Hyvinkäällä murehtia jo tehdyn päätöksen jälkeen sitä, että ”en halunnut hajottaa seurakuntaa tällä asialla.”
En itse lähtisi lähtisi käyttämään tässä teologisessa kysymyksessä sotapoliittisa termejä. Enkä haluiaisi väheksyä Inkerin kirkon poliittista paineesietokysyä pitäytyä sellaisessa teologiassa, jonka se itse on ymmärtänyt, ja jota se on joutunut ylläpitämään jo paljon ennen Putiinin valtakautta, kylmän sodan ajoilta asti. Olen itse ymmärtänyt, että inkerin kirkon teologiset painotukset ovat paljon vanhempaa perinnettä kuin Putinin valtakauden loppupuolen ”erikoisoperaatiot”. Ajatukset ”denatsifikaatiosta” ym. ovat oma uusi propagandistinen retoriikkansa.
Kaikki teologiset näkemyserot ns. liberaalien ja konservatiivien välillä eivät ole poliittisia, eivät idässä, eivät etelässä – eivät edes täällä lännessä. Toki teologia on aina kohdannut painetta vallankäyttäjien taholta.
Erilaisuuden ja Putinin tai pelosta huolimatta olisi syytä keksustella asiallisesti ja asianomaisia kuunnellen; omista ongelmistamme, erilaisuudestamme ja erilaisiuuden peloistamme huolimatta. Mikä motiivi kullakin omiin ajatuksiinsa, mielipiteisiinsä, mielipideilmaisuihinsa tai toimintaansa ja toimintatapaansa on, ei useinkaan selviä spekuloimalla tai vain mediauutisia ihmettelemällä.
En henkilökohtaisesti epäile hetkeäkään yllä olevien järjestöjen tai Inkerin kirkon papiksi vihittyjen 100% isänmaallisuutta. Tai sitä, että nämä tuomitsevat selkeästi Venäjän hyökkäyssodan. On selvää, että vanhalla virkakannalla voi olla ja suhtautua kriittisesti sukupuolineutraaliin/tasa-arvoiseen avioliittoon ja samalla tuomita Venäjän brutaali hyökkäyssota. Yhdysvallat oli arvoliberalismin synnyinsija arvoliberaali maa jo 2000-luvun alussa, silti moni liberaali Suomessa tuomitsi perustellusti Yhdysvaltojen verisen , satojatuhansia ihmishenkiä maksaneen ja valheellisin motiivein tehdyn hyökkäyksen Irakiin.
Silti kysymyksiä herää. Miksi vihkiminen Pietarissa toimitettiin täsmälleen samana päivänä kuin Mikkelin uuden piispan vihkiminen? Miksi – kutsusta huolimatta – Inkerin kirkko ei lähettänyt edustajaa Parkkisen piispavihkimiseen? Miksi ei ole voitu vastata suoraan, että ilmeisesti ei yhdenkään vihityn tuleva työpaikka tule olemaan Venäjällä muutamia viikonloppuja ja etäluentoja per vuosi lukuunottamatta?
Itärajalla on tällä hetkellä suhteellisen hiljaista. Valitettavasti on kaikki syy ennakoida, että näin ei tule olemaan lähivuosina. Voi olla, että joudumme tilanteeseen, jossa olimme viimeksi yli 80 vuotta sitten. Inkerin kirkon kaikki papit Suomessa ovat Inkerin kirkon piispan kaitsennassa, siis Venäjällä. Siis päämaja Venäjällä.
Ei hyvältä näytä.
Olkoon Inkerin kirkon suhde Putinin hallintoon mikä hyvänsä Suomen ja Venäjän suhteet ovat jo nyt äärimmäisen kireät ja kaikki yhteydenpito Venäjälle on ja tulee olemaan myös turvallisuus- , tiedustelu- ja puolustusviranomaisten suurennuslasin alla. Puhumattakaan mediasta. Onko tosiaan juuri nyt järkevää kulkea Pietarin tietä?
Viisaita puheenvuoroja, Pellervo Kokkoselta ja Kari-Matti Laaksoselta.
Suhteet Venäjään on kiristyneet äärimmilleen ja olisikohan viisasta pyrkiä kiristämään niitä lisää.
Ne hyvät suhteet mitä meillä vielä on jäljellä on hyvin tärkeitä. Kaikkia ei saa mennä katkaisemaan.
Siihen asti kun edes jotain suhteita kyetään hoitamaan meillä pysyy rauhan tila. Jos kaikki suhteet katkaistaan niin joudumme vaaralliselle tielle.
Seurakuntalainen sivustolla todetaan, että ”Kuitenkin lähetystyö Venäjällä jatkuu haasteista huolimatta,” mutta Suomesta tuen saaminen on radikaalisti hankaloitunut.” Neuvostoaika ei ole kuitenkaan palannut. Kahdeksasta lähetysjärjestöstä kuusi tekee työtä edelleen Venäjällä. Ovatko myös he kenties Venäjän potentiaalinen vaikutuskohde?
Kosti, millä näistä järjestöistä on omat messuyhteisöt?
Jos nämä järjestöt eivät toimi hallinnon agendan mukaan sen poliittisia vastustajia vastaan, ne nimetään vieraan vallan agentiksi ja toiminta lopetetaan. En tiedä mitä lehmänkauppoja tehnevät siellä säilyttääkseen toimintavapautensa. Arvata voi että toimivat äänekkäästi naisten tasa-arvoa ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vastaan.
Huhuh… Tällä menolla tulee melko varmasti tapahtumaan, että Suomeen syntyy jollaisella aikavälillä Kirkko, joka yhdistää kaikki nykyisen Kirkon sisällä toimivat liikkeet ja vapaaehtoiset… Ei toivottavaa, mutta…
Pellervo Kokkonen. Minusta demonisoit sen kristillisyyden, jota oli Suomessa 50 vuotta sitten. Sitä samaahan Inkerin kirkko julistaa, ja meidänkin kirkon avioliittonäkemys on sama. Se, että inkerin kirkko ei allekirjoita pienehkön luterilais-anglikaanis — ym eettisiä näkemyksiä, joiden edustajia on kristikunnassa alle 35%. Tarkoitan, jos suvaitset katolista kirkkoa, joka on perinteessä, eikö yhtä hyvin voi hyväksyä Inkerin kirkkoa? Miksi Inkerin kirkon pitäisi ajatella kuin Suomen kirkon?
Hannu on turha takertu yksityiskohtaan, laajemmassa kokonaisuudessa. On nähtävä koko koneisto, eikä vain yhtä osaa koneistossa.
En mielestäni demonisoi mitään. Olenko tosiaan kirjoittanut jotain tuohon liittyvää? Ongelma on se että Suomessa vanhoilliset piirit hakevat tukea toiminnalleen taholta joka toteuttaa Putinin hallinnon linjan mukaista politiikkaa. On hurskastelua uskotella että politiikan voi erottaa uskosta. Suomen kirkkoa vedettiin nenästä jo Neuvostoliiton aikana oppikeskusteluja järjestämällä. Siitä ei näköjään ole opittu mitään.
Minulla ei ole mitään ongelmaa sen kanssa että Inkerin kirkko määrittelee oppinsa ja elää sen mukaan. Mutta kai minulla nyt sentään on oikeus arvostella sitä että omaa kirkkoani horjutetaan ulkovaltojen edustajien tuella. Inkerin kirkon kanssa toimiessa Suomen ev.lut. papit ja piispat, jotka eivät ole sopivia pannaan syrjään, kuten nähtiin Mari Parkkisen vihkimisen kohdalla. Onko tämä sinulle Hannu Vuorinen ihan ok?
Pellervo hyvä. Oletko ihan tosissasi, että sinun kirkkosi horjuu, kun viisi omassa kirkossaan syrjään pantua teologian maisteria, jotka ovat odottaneet vihkimystä 10- 15 vuotta. Saavat vihkimyksen tuhkasta nousseelta Venäjällä syrjään pannulta Luterilaiselta kirkolta.
Onko sinun kirkkosi sitten horjumaton? kun kukaan kirkon 2000 vuotta vanhaa virkakäsitystä edustava teologi ei voi saada vihkimystä eikä voi toimittaa papillisia tehtäviä. Eikä voi toimia edes oman järjestön tiloissa. Jonne seurakunta on heidät kutsunut.
Werner Janhosella on väärä kuva kirkosta ja pappeudesta. Yhdistys joka harrastaa anarkiaa ei ole luotettava kumppani.
Enpä usko, että minun tai Samin kirkko varsinaisesti horjuu näiden Venäjään päin suuntautuneiden pappien vihkimyksen vuoksi.
Mutta kyllä näitä vihkimyksiä puoltavien tulisi ymmärtää poliittiset ja taloudelliset faktat. Ne Suomen ev.lut. kirkon lähetysjärjestöt, jotka näitä erillisvihkimyksiä harrastavat, saavat kuitenkin tulonsa pääosin käsittääkseni juuri omalta kirkoltamme (ja varmaan ainakin osa Missouri Synodilta?).
Mitä sinä Werner ajattelisit tällaisesta tilanteesta: Olet kerännyt rahaa oman talosi korjaamiseen. Paikalle tulee naapuri, joka ottaa osan rahoistasi ja haluaa rakentaa niillä rahoilla oman talon sinun tontillesi. Lisäksi tiedät, että tuolla naapurilla on läheiset suhteet väkivaltaiseen jengiin. Tuntuisiko reilulta?
Pellervo, oletuksesi on, että itsestäänselvästi Inkerin kirkko kumartaa hallintoa. Siihen en usko, ellet pidä politiikasta vaikenemista sellaisena. Toinen kysymys on sitten , miksi he töppäsivät Mikkelin piispan virkaanasettamisessa. Kolmas, joillekin, että Kuukaupin puhe ärsytti joitain. Mutta en ole pitänyt Suomen kirkon tilannetta ennen niin vakavana , että tämä olisi nähtävissä Suomen kirkon horjuttamisena.Minusta voit olla mitä tahansa mieltä Inkerin kirkon toiminnasta, mutta se oletuksesi, että kaikki, joita ei ole leimattu vieraan vallan agenteiksi, ovat varmasti myyneet itsensä – on loukkaava ja epäkristillinen. Tunnen monien seurakuntien pastoreita, ja heillä on hyvin vaikea jännite olla isänmaallisia ja kristittyjä nykyään, ja useimmat ovat poliittisesti hiljaa. He tarvitsevat rukousta, ei leimaamista…
Hannun vastauksessa näkyy juuri se, että hän on väärin informoitu uskonnollisten yhdistysten toimintakulttuurista suhteessa Suomen luterilaiseen kirkkoon.
Hannu Vuorinen: En tiedä miten paljon tunnet Venäjän tilannetta? Myönnän että oletukselle Putinin hallinnon ja Inkerin kirkon suhteesta ei ole todisteita. En kuitenkaan kepoisesti heittele näitä oletuksia. Oletko tietoinen että Venäjän saksalaisen luterilaisen kirkon (ELCROS) toiminta loppui, kun kirkon johto tuomitsi hyökkäyksen Ukrainaan? Arkkipiispa Dietrich Brauer pakeni Saksaan arvosteltuaan sotaa. Onhan se kirkon konservatiiveilta melkoinen mahalasku että sotaa vastustavat luterilaset Venäjällä eivät ole ansainneet minkäänlaisia solidaarisuuden osoituksia, mutta sodasta vaikenevan moraalisesti kaltevalla pinnalla olevan kirkon kanssa yhteistyötä tiivistetään entisestään matkustusrajoituksia ym. uhmaten.
Koska tämä ei ole käräjäoikeuden istunto, voinen toistaa olettamukseni, että Inkerin kirkon toiminnan jatkuminen tuskin on mahdollista ilman yhteistyötä Putinin hallinnon kanssa. Se ei oikeastaan kirkkojen osalta voi tarkoittaa muuta kuin sotaa ”lännen rappiota” vastaan. Ja siinähän Inkerin kirkko nyt on kunnostautunut, joten asiat voisivat kirkon kannalta olla paljon huonomminkin. Paljon pienempiinkin asioihin Venäjällä on puututtu. Tästä ei ”totuutta” varmaan kuulla kuin vuosikymmenien päästä.
Kun lukee täällä kommentin toisensä jälkeen kuinka ”tässä ei ole mitään poliittista”, ei voi kuin ihmetellä millainen sinisilmäisyys vallitsee. Tai sitten vain on kysymys kömpelöistä peittely-yrityksistä ja totuuden muuntelusta kun on jääty kiinni housut kintuissa.
Ja sanon vielä senkin, että en minä ole mikään kirkon puolesta puhuja – lähinnä vain jäsen, joka miettii mitä maksamallani rahalla tehdään. Objektiivinen totuus on että konservatiivijärjestöt ja Inkerin kirkko ovat viides kolonnan Suomen ev.lut. kirkon sisällä. Tuskinpa tästä tavanomaista riitelyä kummempaa tulee, mutta oudolta tällaisten järjestöjen rahoittaminen kirkon varoista kyllä on eikä ehkä aivan reilua niiden jäsenten näkökulmasta, jotka eivät edusta jyrkkiä opillisia kantoja. Konservatiivijärjestöt ovat käenpoika pesässä ja kuppaavat seurakuntien jäsenmäärään nähden aivan poskettoman paljon rahaa kirkolta.
Korjaus: ELCROSin toiminnan nykytilasta ei löytynyt tietoa. Ilmeisesti arkkipiispa on korvattu uudella henkilöllä.
Joissakin kommenteissa näyttää esiintyvän ajatus, jonka mukaan Inkerin kirkon teologinen konservatismi olisi heijastusta Putinin hallinnon ideologiasta. Entäs jos selitys on paljon yksinkertaisempi: kirkon oma usko ja opetus, joka eri syistä sattuu olemaan linjassa venäläisen arvokonservatismin kanssa?Muistan otsikot 1990-luvulta, kun Kotimaassa oltiin huolestuneita tyyliin ”Paavalin synodi vie kivikautista teologiaa Inkeriin”. Ongelmana kuulosti siis olevan se, että Inkerin kirkkoa ei saatu omaksumaan pohjoismaista liberaaliteologiaa. Sitä paitsi Latvian kirkko, joka toimii länsimaassa, on myös ottanut teologisesti konservatiivisen kurssin. Kuulemani mukaan LML:n harjoittamasta painostuksesta huolimatta. Kohtaamani lähetystyöntekijät ovat muuten kertoneet samanlaisesta vaikuttamispyrkimyksestä niinkin erilaisilla lähetyskentillä kuin Afrikassa ja Itä-Aasiassa. Voisin siis ajatella, että Inkerin luterilainen kirkko arvostaa nimenomaan suomalaisten herätysliikejärjestöjen konservatiivisuutta.
Miksi muuten Jukka Kivimäen – joka käsittääkseni ei ole erityisen konservatiivinen – kommenttia viiden papiksi vihityn työnkuvasta toisessa keskusteluketjussa ei ole haluttu kuunnella?
Vartija lehdessä Helsingin seurakunnan kirkkoherra pohtii;
https://www.vartija-lehti.fi/naispappeuden-vastustajien-viimeinen-ristiretki/?fbclid=IwAR0-XYKoBrG3nOW1VUsSQQz29Yc4UlRNscpv4JBAKBJg9uUNeuCO-1wjZF0
Joo… Päivi Vähäkangas unohtaa kaksi merkittävää asiaa. Vanhauskoisesta näkökulmasta käsin pätee: Ensiksikin virassa ja spn-avioliitoissa on kummassakin kysymys kirkon ja kristittyjen uskon kuuliaisuudesta Kristuksen sanalle. Vaikka hän väittää perinteisestä virkakäsityksestä kiinni pitämistä syrjinnäksi ja spn-vihkimisiä inklusiiviseksi toiminnaksi. Tämän linjauksen taustalla oleva teologia heijastaa siis modernia, yhteiskunnan taholta kirkkoon syötettyä ajattelua eikä palaudu kirkon omaan itseymmärrykseen ja traditioon. Toiseksi olen ymmärtänyt, että anglikaanisessa kirkossa on ns. lentäviä piispoja vanhalla virkakannalla olevia varten. Ja kuten Schmalkaldenin artikoissa todetaan: silloin kun seurakunnat eivät saa piispojen kautta pappeja, näiden on pakko lopulta virassa toimivien viranhaltijoidensa välityksellä vihittävä uusia paimenia seurakuntiin. Tietenkin joudutaan miettimään, miten näitä lausumia nykypäivänä olisi sovellettava.
Ongelma toki ratkeaa molempien osalta helposti sillä, että kaikki liittyvät Oikeaan ja Alkuperäiseen Kirkkoon, jossa kuuliaisuutta osoitetaan Pyhän Hengen johdatuksessa ja valtuutuksella sekä ekumeenisten kirkolliskokousten perusteella toimivalle Kirkolle…
Sami P. Googlasin hiukan ja alan ymmärtää katkeruutesi entistä työnantajaasi vastaan. Mutta ei luterilaisen kirkon asioita voida ratkoa ortodoksisen tai jonkun muun kirkkokunnan opinkäsitysten vaan Raamatun ja sitä oikein selittävien luterilaisten tunnustuskirjojen pohjalta. Vaikka tämäkin linjaus taitaa monien mielestä olla ääriajattelua.
Laiha sopu olisi taaskin parempi kuin lihava riita. Monella tasolla.
Marko, Sley:tä tulee arvioida tekojen mukaan suhteessa kirkon kanssa tekemiin sopimuksiin. Onko niitä rikottu. Päivin kirjoitus valaiseen juuri näitä asioita https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/piispainkokous-piti-sleyn-selvitysta-riittavana-toiminnanjohtaja-kertoo-etta-sley-muuttaa-toimintatapojaan.
Sley on rikkonut lojaliteetti velvoitetta suhteessa kirkon kanssa tekemiin sopimuksiin, toistuvasti. Kirkko tietysti arvioi ja luulen, että siitä tulee seurauksia. Kirkko ei voi hyväksyä sellaisia toimijoita jotka rikkovat jatkuvasti sopimuksia ja silti haluavat kirkon budjetti rahat. Aika näyttää miten tässä käy.
Niin, voi tietysti kysyä sitäkin, kuka rikkoo mitäkin ja ketäkin vastaan Suomen Siionissa.
Marko, ei voi kysyä, jos on allekirjoittanut sopimuksen.
Tärkein sopimus mikä on rikottu ja petetty on PONSI, jossa sovittiin, että kirkon 2000 vuotta vanhalla apostolisella virkakannalla olevilla on oikeus vihkimisiin.
Kirkon kolmannella sektorilla järjestöissä ja herätysliikkeissä jäsenet elävät kirkossa, mutta ei heidän tarvitse omissa tiloissa elää tasa-arvokommunistisen pakkovallan alamaisina.
Marko on oikeassa kerran vuodessa oma vihkimys vanhalla virkakannalla oleville. Ja virkamääräys heille sinne missä heidät mielellään otetaan vastaan.
Werner Janhonen on taas väärässä. Ponnella ei ole lain voimaa kuten sopimuksella. Kaikki vihitään kirkossa mutta töistä ei saa kieltäytyä.
Sley papit ovat Suomessa piispojen kaitsennassa ja heitä koskee Suomen kirkon säännöt. Messuja ei voi toimittaa miten haluaa ja miltä tuntuu. Inkerin kirkon papit eivät voi säännöllisesti toimittaa messuja. Luulisi, että Janhonen olisi edes vähän perillä asioista.
Kirkolla on jo nyt vihkimykset, mutta ei erillis-vihkimyksiä eikä niitä tule.
Matrivirka – ratkaisu virkateologian umpisolmuun
https://youtu.be/BSf87uEAO9s
Ei auta, ei myöskään muut poppakonstit. Sopimus rikottu, seurauksia odotellessa.
Evankeliumijuhla. Hannu Kippo.
Itse asiassa ponnet ohjaavat tai niiden pitäisi ohjata itse lain tulkintaa. Näin asiaa selitti joskus 1990-luvulla asiasta selvää ottanut kirkkoherra. Lakipykälistä, ponsista, väistämisohjeista ja muista riippumatta kirkko on tarkoituksella ajanut vanhalla virkakannalla olevat marginaaliin ja kirkon ulkopuolelle. Konstit ovat olleet monet ja sanoitukset. Hyvällä tahdolla – avoimuudella ja kohteliaisuudella, juuri niin! – monet konfliktit olisivat olleet vältettävissä. Päivi Vähäkankaan kirjoitus tuo hyvin esiin, kuinka lujasti hän uskoo oman asiansa oikeutukseen. Usko on vähintään yhtä luja kuin vastapuolella: ”Pois maan päältä tuommoinen! Hän ei saa elää!” -henki on voimissaan.
Jukka Paarma totesi aikanaan, että kirkon ongelma ovat Raamattuun ja kirkon tunnustukseen liian tiukasti (!) sitoutuneet papit. Sitten sanottiin, että kirkko ei voi ”työnantajana” sallia syrjintää (=väistämisiä). Näin siitä huolimatta, että vanhauskoiset useaan kertaan ovat tehneet selväksi, että eivät vastusta tasa-arvoa. Sitten kirkko ilmoitti itse pitävänsä tuomioistuimen antamaa päätöstä kirkkoherran vaalissa ennakkotapauksena vaikka tuomioistuin itse nimenomaisesti totesi, että EI ollut tehnyt ennakkopäätöstä. Lopuksi annettiin ymmärtää, että vanhalla virkakannalla ei ollut asiaa seurakunnan virkoihin vaan piti pysyä yhdistysten palveluksessa. Heikan komitean ratkaisut 2004 niittasivat linjauksen. Joidenkin paikallisseurakuntien viritelmistä vanhauskoisia viranhakijoita, viranhaltijoita, seurakuntalaisia ja vierailijoita kohtaan voisi koota aikamoisen kuvauksen. Varmasti kyllä myös vanhauskoisten asiattomuuksista.
Minusta on aika ymmärrettävää, jos kristilliset yhdistykset ja järjestöt tässä tilanteessa etsivät erilaisia luovia ratkaisuja. Siitä yksinkertaisesta syystä, että halutaan pitää kiinni kirkon vanhasta uskosta myös silloin kun ollaan vähemmistössä. Ja pysyä samalla sen sisällä.
Sami P:lle lopuksi: Tiedän erittäin hyvin, että sekä kristillisten yhdistysten että kirkon hallinnossa on liian usein turvauduttu kyseenalaisiin ratkaisuihin. Minullakin on omat kokemukseni selkään puukottamisesta ja sivuutetuksi tulemisesta. Joskus tässä kaikessa on ollut kysymys osaamattomuudesta ja joskus tietoisesta toiminnasta sekä jyräämisestä ja ”meidän tulkintamme mukaisesta” menettelystä. Valitettavasti näin taitaa olla myös ortodoksisessa kirkossa. Ehdotan: anna SLEY:n hoitaa omat asiansa ja kirkkomme omansa äläkä käy yhden miehen sotaa, johon Sinun ei käsittääkseni ole mitään syytä enää sekaantua.
Hyvää pyhän iltaa ja alkanutta uutta viikkoa!
Sley 150-vuotisjuhla – Armo kuuluu kaikille Onko armo yhteinen?
paneeli – Daniel Nummela, Tom Säilä, Lauri Vartiainen, Heikki Haataja
https://youtu.be/8oj0Bboyp5k
Jahas, miehet keskustelee Augustinuksen fiksatusta antropologiasta, lutherin mukaan. Tämä on filosofinen rotanloukku, jota luterilainen teologia ei osaa ratkaista. Monergistinen Jumala kuva. Onneksi tämä on marginaalinen jota opetetaan vain luterilaisuudessa. Lutherhan oli kaappi kalvinisti. Ja sitten tulee tämä pelestusvarmuus jargoni. Syviä teologisia jakolinjoja. Muromahan hyökkäsi voimakkaasti aikoinaan Sley;n julkaisemaa sidottu ratkaisuvaltaa vastaan, onko käsitys muuttunut?