Maastossa horisontti peittyy mäkien, rakennusten ja talojen taakse. Uskomisen keskusteluissa jäämme lähellä olevien mielipiteiden vangiksi, taistelemaan oikeassa olemisesta. Missä siis on uskomisen taivaanranta? Onko olemassa horisontti, joka ei enää peity?
Dan Brown on maailman suosituimpia kirjailijoita. Mistä hän kirjoittaa? Tällä kertaa Brown kirjoittaa luomisesta. Hän kysyy romaanissaan ihmisen peruskysymykset: Mistä me tulemme? Mihin olemme menossa? Kirjailija on romaaneillaan luonut tilan ihmisen kysymyksille Jumalasta. Äskettäin on julkaistu hänen romaaninsa ”Alku”.
Kirjoitan ihastuksen ja ihmetyksen vallassa. Dan Brownin lukija on keskellä ajan henkeä ja keskellä uskon kysymyksiä. Ajan hengen Brown tiivistää sanomalla, että ”kulttuurinen siirtymä poispäin uskonnosta oli käynyt yhä näkyvämmäksi”. Tämän siirtymän tunnemme nahoissamme. Romaani näyttää, että siirtymän tasoja on monta. Kysymys on siis yksinkertaisesti sen määrittelemisestä. missä me olemme.
Ympärillämme on kirkkoja ja niiden symboleja, maalauksia. Ympärillämme on moderni taide, joka parhaimmillaan on yhtä käsittämätöntä ja käsitettävää kuin elämä muutoinkin. Keskustelemme kirkon palstoilla siitä mistä kulttuurinen siirtymä vaatii keskustelemaan, sukupuolesta, uskonnon opettamisen oikeudesta, luonnon tilasta. Brown haastaa murrosvaiheen ihmiset kustantajan myyntipuheella: ”Kuka ikinä oletkin, mihin ikinä uskotkin – kaikki tulee muuttumaan. ”
Tätä pelkoa tunnumme kaipaavan. On hyvä saada kirjan kansien välissä avata kysymyksiä. Kulttuurinen siirtymän ei tarkoita sitä, että puhuttaisiin vain jostain ihan muusta kuin uskosta. Brown puhuu nimenomaan uskonnosta ja Jumalasta. En kirjoita tätä kirja-arvosteluna. mietin vain sitä, että kaipaan kirkkomme viestintään aktiivista otetta perimmäisiin kysymyksiin. Dan Brown osoittaa kuinka tärkeää on oivalta ajan henki ja soittaa sen kielillä.
Useamman kerran lukiessa tuli mieleen Paavalin puhe Ateenassa. Paavali sanoi, että kaikesta näkee miten tarkasti ateenalaiset pitävät huolta jumalien palvonnasta. Varmuuden vuoksi heillä oli varattuna pyhä paikka myös ”tuntemattomalle jumalalle”. Tuossa kertomuksessa Paavali myös piirtää näkyviin kuvan Jumalasta, joka on toisenlainen kuin ateenalaiset kuvittelivat. (Apt 17:16-34). Arvelen, että olemme uskossamme ja keskusteluissamme nyt ateenalaisten tilanteessa.
”Dan Brown osoittaa kuinka tärkeää on oivaltaa ajan henki ja soittaa sen kieliä”…tämän Brown todella osaa. Kirjassaan Da Vinci-koodi hän piirtää demonisoidun kuvan katolisesta Opus Dei-maallikkojärjestöstä, joka koostuu hänen ”faktatietojensa” mukaan munkeista. Tosiasioiden kannalta on tietysti kiusallista. ettei Opus Dei:ssä ole ainuttakaan munkkia. Sehän on maallikkojärjestö ja koostuu tavallisista arkista työtään tekevistä ihmisistä.
Mutta mihinpä kirjailija tosiasioita tarvitsee, riittää, että ”oivaltaa ajan hengen”. Tietämättömyyden ja pintapuolisuuden kieliä Brown todella osaa soitella.
Hakamies: ”Mutta mihinpä kirjailija tosiasioita tarvitsee”
Eipä noille tunnu olevan tarvetta uskonnoillakaan. Pelkkä sokea uskohan riittää.
Dan Brown on fiktiokirjailija ja hänen kirjaansa perustuva elokuva on fiktiota. Emmehän ajattele, että Aleksis Kiven ’Seitsemän veljestä’ oikeasti olivat olemassa ja että lukkari heitä oikeasti nöyryytti kirjassa kuvatulla tavalla.
Mutta molemmissa fiktiivisissä tarinoissa on aineksia todellisuudesta: On totta, että Opus Dei ei ole munkkijärjestö, mutta ’numeraareilta’ avioliitto on kielletty ja heitä on vähintään20% koko järjestön jäsenistöstä. Monissa Euroopan maissa Opus Dei on julistettu ’salaseuraksi’. Jopa ykatolisen kirkon sisällä on voimaks vastustus k.o. liikettä kohtaan
Ja Suomessa kirkko käytti henkistä ja ruumiillistakin väkivaltaa Aleksis Kiven kirjan kuvaamaan aikaan, sinänsä varsin hyödyllisessä lukutaitokampanjassaan.
Lisään tähän pari lainausta kirjan päähenkilöiltä: ”Kehotan uskomaan kykyyn luoda ja rakastaa.” Ja toiseksi: ”Oliko kukaan todella kuunnellut, mitä Edmon sanoi?”
Totta kai Brown on fiktiokirjailija. Kuitenkin, Seija, vertauksesi Kiven Seitsemään veljekseen ontuu. Tuskin Kivi olisi antanut lukkarin pitää aapiskouluaan esimerkiksi minareettien katveessa – ei kai hän muuten meille uskottava olisi.
Mitä Opus Dei-järjestöön tulee, kannattaisi käydä hakemassa siitä tietoa myös järjestön kansanvälisiltä ja suomalaisilta kotisivuilta. Niistä selviää järjestön päämääristä yhtä ja toista, ja jos joku Opus Dein jäsen on naimaton, tuskin häntä kukaan siihen on pakottanut.
Moni järjestö on aikojen kuluessa julistettu salaseuraksi, myös alkukristityt olivat Roomassa kauan epäilyttävän lahkon maineessa. Joskus salaseuraksi julistaminen perustuu tietoon, joskus ennakkoluuloihin. Ne hälvenevät parhaiten, kun oppii tuntemaan ao. ”salaseurassa” toimivia ihmisiä. Parasta, kun kuuntelee, mitä heillä on sanottavanaan, eikä katso heitä minkään väristen silmälasien lävitse.
Katolisessa kirkossa yli miljardi jäsentä, joten siellä varmaan löytyy koko mielipiteiden kirjo, ja varmasti paljon niitä, jotka vastustavat yhtä ja toista myös kirkon sisällä. Omituista olisi, ellei vastustettaisi.
Heikki: Asun Belgiassa ja tunnen henkilökohtaisesti monia OpusDein jäseniä. Tunnen myös henkilöitä, jotka aikoinaan perustivat ’Vanhan kirkon kulttuurikeskuksen’, kuten hauskalla eufemismilla tätä ultrakatolista yksikköä nimitetään. Tiedän, että vain korkeasti koulutetut ja yhteiskunnan eliittiin kuuluvat ovat hyväksyttyjä seuran jäseniksi. Itseänikin kosiskeltiin aikanaan, kunnes selvisi, että olen avoimesti lesbo (piilolesbous olisi kyllä kelvannut).
”En kirjoita tätä kirja-arvosteluna. mietin vain sitä, että kaipaan kirkkomme viestintään aktiivista otetta perimmäisiin kysymyksiin.”
Mitä annettavaa kirkolla on perimmäisiin kysymyksiin? Ei juuri muita kuin kuivuneita fraaseja, rusinoita tuoreiden rypäleiden tilalle. Näin on käynyt, kun kristinusko on kadottanut apostolien opin. On ajauduttu teologiseen umpikujaan, kun on jätetty huomioimatta Jumalan oikeudenmukaisuus ja hyvyys. Hänellä on hyvä tahto kaikkia ihmisiä kohtaan ja minkä hän tahtoo, sen myös toteuttaa. Kristillinen oppi Jumalasta on suoraan sanoen kammottava. Jumalasta on tehty säälimätön helvettiin heittäjä. Ei Raamattu niin opeta.
En ole lukenut Dan Brownin kirjoja, mutta on hyvä, että joku kyselee ja etsii vastauksia perimmäisiin kysymyksiin, kun kristillisyyttä se ei kiinnosta. Ehkä se innostaa muitakin etsimään, kysymään. Ilman kysymyksiä ei voi olla vastauksia. Kristinusko ei kysele, vaan lepää yltäkylläisenä ja omahyväisenä ja julistaa, ettei sen tarvitse enää mitään oppia. Näin se todistaa, ettei se kysele eikä tarvitse Isää. Lapset kyselevät Isältään eikä heidän tiedonjanonsa sammu, koska Isällä on vastaus kaikkiin lastensa kysymyksiin.
En ole lukenut Dan Brownin teoksia, mutta sen verran ole lukenut selostuksia Da vInci-koodi -teoksesta ja sen pohjalta tehdystä elokuvasta, että olen ymmärtänyt kirjan tarjoavan ”vaihtoehtoisia faktoja” Jeesuksesta Leonardon kuuluisan Viimeinen ehtoollinen- maalaukseen perustuen. Historiatieteellisen koulutuksen saaneena on mielestäni selvää, että kuvitelma, jonka mukaan 1400-luvun lopussa tehty taideteos kelpaisi lähdeaineistoksi vuoden 30 tapahtumien arvioinnille on lähinnä ns. huuhaata.
Yrjö: Brown on romaanikirjailija, ei historioitsija. Da Vinci koodi on mielikuvitusta eikä mitään muuta väitä olevansakaan. Kaunokirjallisuus toimii omien lakiensa mukaisesti ja sitä tutkitaan kirjallisuustieteen keinoin, ei historiatieteen. Kaunokirjallisuuden yksi alalaji on esim. tieteiskirjallisuus (scifi). Tälle lajille tyypillistä on tapahtumien sijoittaminen kauas tulevaisuuteen, kauas menneisyyteen tai vaikkapa avaruuteen. Historiatieteellisestä näkökulmasta koko tämä kirjallisuuden laji on ’huuhaata’, mutta kirjallisuustieteilijälle mitä varteenotettavin tutkimuskohde.
Muta sinulla ei ole Sahama kaiketi mitään ongelmia pitää hyvänä lähdeaineistona vaikkapa 1500-luvulla eläneen munkin kirjallisia tulkintoja Raamatusta?
Taiteiljoila oli aikanaan ja on e edelleen tapana sijoittaa taiteeseensa faktojakin sisältäviä ’harhaoppisia’ mielipiteitä, joita ei voida tapetuiksi tulemata eksplisiittisesti akrtikuloida .
Luomisuskon ja tieteen saumakohdasta voi kirjoittaa asiatyylillä analyyttistä tekstiä. Romaanin keinoin samasta asiasta voi kertoa toisella tavalla. Otsikkoni ”Dan Brownin tutkimukset” viittaa siihen, että kirjoittaja näyttää päivittäneen arkkitehtuuriin, tekoälyyn ja kosmologiaan ja uskonnollisiin opinkäsityksiin sekä taiteeseen liittyvät tietonsa varsin hyvin.