Business Finland tuli tunnetuksi organisaationa siitä, että sille sälytettiin perustehtävänsä lisäksi myös aivan toisenlaisia tehtäviä, minkä takia se ei pystynyt vastaamaan kaikkiin sille asetettuihin odotuksiin.
Mielestäni samanlainen sisäinen jännite on kirkon lähetystyön keskuksen nykyisessä tehtävänannossa (Yhteinen tehtävä, 2018), johon kuuluu mm. sekä vastuu lähetystyön missiosta sekä uskontojen välisestä dialogista luterilaisessa kirkossa.
Minulle tämä näyttäytyy samalta, kuin jos ammattiurheilijoiden valmentaminen ja kehopositiivisuuden levittäminen olisi annettu tehtäväksi samalle organisaatiolle.
Missio ja dialogi ovat molemmat tärkeitä, mutta väitän, että niiden kunnolla hoitaminen samassa organisaatiossa on lähes mahdotonta. Viime vuosina olen paikallisseurakunnan perspektiivistä kokenut evankelioinnin ja mission jääneen dialogin varjoon KLK:n toiminnassa.
Oletan, että nämä erilaiset tehtävät on nähty mahdolliseksi yhdistää juuri asiantuntijuuden näkökulmasta. Ongelma tuleekin siinä, että molempien tehtävien onnistunut hoitaminen edellyttää tiedon välittämisen lisäksi passiota, intohimoa annetun näyn eteenpäin välittämisessä kirkossa. Väitänkin, että useimmiten sama henkilö ei pysty onnistuneesti välittämään innostusta sekä missioon ja dialogiin.
Kysymys on siitä ristiriidasta, mikä syntyy, kun samalla organisaatiolla on tehtävä ylläpitää näkyä Kristuksen evankeliumin ylivertaisuudesta, jonka takia tehtävämme on julistaa evankeliumia kaikkeen maailmaan. Samalla uskontodialogin nimessä organisaation tehtävänä on edistää yhteiskuntarauhaa, uskontojen keskinäistä yhteistyötä ja kunnioitusta ja suvaitsevaisuutta.
Ruotsin kirkossa hieman vastaavanlainen prosessi päättyi oman tulkintani mukaan yli 10 vuotta sitten siihen, että kirkko lopetti oman lähetystyönsä, ja verkottui ACT-allianssiin, kirkkojen ja liikkeiden globaaliin verkostoon, jonka kautta se kanavoi apunsa tasa-arvon ja hädän lievittämiseksi maailmassa.
Nyt kirkon lähetystyön keskukselle on käytännössä annettu vastuulleen kirkon hengellisen ydintehtävän, lähetyksen ja evankelioinnin huolehtimisen lisäksi tärkeä yhteiskuntarauhan edistämisen tehtävä, uskontodialogista vastaaminen. Pelkään, että nykyisin resurssein ja toimintapainotuksin hengellinen ydintehtävä jää tärkeiden yhteiskunnallisten tehtävien jalkoihin.
Kiitos Hannu. Tässä saattaa olla vissiä perää, pitäis vain jaksaa funtsata mikä ja missä se on. Ensimmäiseksi tulee mieleen kirkkohistoriallinen kaari valtiokirkko – kansankirkko – yhteiskuntakirkko – kulttuurikirkko…? Mielestäni kysymys ei ole niinkään kirkon lähetystyön keskuksesta kuin itse kirkosta.
Itse kirkkohan on antanut tämän yhdistelmän toimenkuvia KLK:lle, mutta kysymys on kai siitä, että mataloittaako se lähetyksen profiilia, kun dialogikin on siinä.
Että mataloittaako? Minun mielestäni se enemmän laajentaa sitä kuin välttämättä mataloittaa. En halua luopua siitä että ajanmukaiseen lähetystehtävään, kirkon missioon, kuuluu ”dialogi”, kunnioittavana ja ymmärtävänä suhtautumisena eri tavalla uskoviin ja ajatteleviin.
Olisiko se vinha perä siinä kohtaa, että meidän kirkossa tuonne kattotasolle on jostain syystä kertynyt niin paljon enemmän niitä viisaita jotka haluavat kaikin mahdollisin keinoin pitää kirkon pystyssä kuin niitä hulluja jotka pitävät sen liikkeellä?
Eikä se kirkko ole sitä toimenkuvaa KLK:lle antanut, enemmän se kuva on kasvanut sille luonnostaan.
”Kysymys on siitä ristiriidasta, mikä syntyy, kun samalla organisaatiolla on tehtävä ylläpitää näkyä Kristuksen evankeliumin ylivertaisuudesta, jonka takia tehtävämme on julistaa evankeliumia kaikkeen maailmaan. Samalla uskontodialogin nimessä organisaation tehtävänä on edistää yhteiskuntarauhaa, uskontojen keskinäistä yhteistyötä ja kunnioitusta ja suvaitsevaisuutta.”/ Blogisti
Apostoli Paavali pohtii samaa asiaa 2. Korinttilaiskirjeessään seuraavasti:
14 Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
15 Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?
16 Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ”Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani”.
Mitä on uskontojen välinen dialogi ja miten se on onnistunut? Mistä esim. islam, jonka itse miellän valloittajauskonnoksi, suostuu keskustelemaan? Entä dialogi kirkkomme sisällä eri herätysliikkeiden ja muun kirkon välillä? Mistä eksklusiivisen seurakunta- ja pelastuskäsityksen omaavat herätysliikkeet ovat valmiita keskustelemaan? Toivoisin joltakin asiaan perehtyneeltä tänne blogia uskontojen välisestä dialogista.