Piispan tehtävänä on vaalia kirkon ykseyttä ja edistää kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa; valvoa, että kirkon tehtävään kuuluvia toimia hoidetaan seurakunnissa uskollisesti kirkon tunnustuksen, kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen sekä niihin perustuvien määräysten ja ohjeiden mukaan. (KJ 18)
Piispa Kaisamari Hintikka piti kirkolliskokouksen täysistunnossa 14.8. puheenvuoron, joka on aiheuttanut Espoon hiippakunnassa ja laajemminkin vakavaa huolta.
Piispa puhui kirkon ykseyden vaalimisesta. Tarkoittaako se piispan mukaan Raamatun selkeästi esittämän avioliittonäkemyksen laajentamista sekä Raamatun ihmisen seksuaalisuuteen liittyvistä linjauksista irtautumista?
On vakavasti kysyttävä, millä valtuudella piispa sanoutuu irti Raamatun sanasta ja kirkkomme virallisesta avioliittokäsityksestä ja vaatii muitakin toimimaan näiden vastaisesti.
Kirkolliskokous torjui vuonna 2018 avioliittokäsityksen laajentamisesityksen. Nyt Hintikka perustelee laajentamista ”jatkuvalla luomisella” ja tieteen kehityksellä, joiden ansiosta ymmärrämme ihmisen seksuaalista kehitystä paremmin kuin Raamatun kirjoittajat. Mitä sellaista uutta tiede on meille avannut, että se vaikuttaisi Jumalan tahdon muuttumisen tässä kysymyksessä? Syntiinlankeemuksen todellisuus unohtuu, vaikka se koskee myös meidän kaikkien seksuaalisuutta ja sen harjoittamista.
”Kaikki se mikä kyseenalaistaa Jumalan kuvan toisessa ihmisessä tai asettaa sen toteuttamiselle tai toteutumiselle ehtoja, kyseenalaistaa Jumalan luomistyön,” piispa totesi puheessaan. Ajatus on kestämätön. Jokainen ihminen on Jumalan luomana yhtä arvokas erilaisista ominaisuuksistaan riippumatta. Kuitenkin jokainen Raamatun käsky määrittää osaltaan rajaa, jonka sisällä ihminen luomislahjaansa voi toteuttaa.
Piispan puheenvuoron jälkeen on kysyttävä, mitä voi yleensä opettaa enää synnistä. Luterilainen kirkko on kristikunnan valtaenemmistön mukaisesti aina ajatellut, että Jumalan kymmenen käskyä ja Raamatun eettinen opetus on tarkoitettu ihmisen suojaksi. Piispa Hintikan lausuma siitä, millaiselle opetukselle Espoon hiippakunnassa ei ole tilaa, pakottaa meidät kysymään näkemykselle perusteita ja jatkamaan keskustelua aiheesta.
Toisen ihmisen persoonaa tulee aina kunnioittaa, mutta asioista tulee voida keskustella avoimesti. Hiljentäminen tai asioiden ajaminen pakkokeinoin ei ole kristillisen kirkon arvon mukaista. On muistettava, että seurakunta on velvoitettu arvioimaan saamaansa opetusta ja pitämään kaikki oikea ja hyvä, mutta hylkäämään väärä. Uskon, opin ja elämän mittarina luterilaisessa kirkossa on aina Jumalan sana. (KL 1, KJ 1)
Espoon hiippakuntavaltuuston ja kirkolliskokouksen jäsenet
Lea Ahonen
Tuomo Hyvärinen
Jouni Hörkkö
Hannele Karppinen
Johanna Lumijärvi
Kirsi Nummi
Jaakko Rahja
Juha-Pekka Rissanen
Heikki Sorvari
Saila Sutinen
Juha Vähäsarja
Viitaten ylläolevan kirjoituksen vetoomukseen avoimesta kesksutelusta, niin piispa Hintikka on juuri se henkilö joka vaalii avoimuutta tuomalla julkisesti ilmi oman kantansa tähän kysymykseen.
Vetoaminen jatkuvaan ilmoitukseen on aivan paikallaan. Lopuiko Jumalan ilmoitus todellakin Raamatun kaanonin vahvistukseen? Juuri tiede ja kehittynyt ymmärrys ihmisestä ja hänen paikastaan ekologiassa on osa jatkuvaa ilmoitusta.
Jollemme hyväksy tieteitä osana jatkuvaa ilmoitusta ,niin mikä on vaihtoehto? Raamatun maailmankuvako ja siihen liittyvä primitiivinen luonnontiedekö?
Piispa Hintikka ei ole sanoutunut irti Raamatusta, vaan hän etsii sellaista Raamatun hengen mukaista syvempää tulkintaa joka tekee mahdolliseksi elää perinteen kanssa tieteellisen tiedon valtavasta kasvusta huolimatta.
Kirjoittajat ihmettelevät mitä synnistä voi enään opettaa? Synti-käsitettä on todellakin tutkittava. Raamtun syntiluettelojen tehtävä li suojella ihmisiä ja elämää. Monet synnin muodot ja niiden määritelmät ovat mitä suurimmissa määrin ajankohtaisia .
Mutta tänäpäivänä, tietäessämme että keskustelun alaista homoseksualismia ei voida pitää ihmisen tahdonalaisena sukupuolisena suuntauksena ,niin ongelmaksi jää se, että voidaanko heille sallia rakkauselämää ylimalkaan jos heidän suuntauksensa leimataan synniksi? Mihin häviää keskustelijoiden mainitsema lähimmäisen kunnioitus jolleivat he ota edes selvää ongelmasta jonka kanssa lähimmäinen elää suhteessa yhteiskuntaan?
Miten ajattelet ”ihmisen tahdonalaisuuden” suhtautuvan kristilliseen opetukseen synnistä. Asian tekee harkitsemisen arvoiseksi myös sellaiset opilliset käsitteet kuin perisynti, sidottu ratkaisuvalta, valinta, usko Jumalan lahjana jne. Kaikissa em. klassissa käsitteissä ihmisen rooli tai asema on passiivinen, jopa täysin passiivinen.
Aivan aiheellisia kysymyksiä. Juuri tietämyksemme kasvu siitä miten ihmiset ovat kehittyneet primitiivisemmältä eläintasolta nykyihmiseksi hertää todellakin kysymyksiä noitten vanhojen tyermien pätevyydestä. Keskustelu jatkuu mutta eikö semi-pelagiolaisuus ole se kompromissi mihin keskustelussa ihmisen tahdosta aikoinaan päädyttiin? Sattuu sipimaan myöskin nyky tieteen näkemykseen siitä että olemme toisaalta DNAn ja kultuurievolution ohjemoimia mutta että meillä on marginaalinen tahto aivotoiminnan voidessa nousta , ainakin tilapäisesti, punnitsemaan havaittavissa olevia tosiasioita.
Ajatteletko niin, että oppi synnistä on tarkoitettu kohdistumaan lähinnä ”primitiivisiin ihmisiin”?
En todellakaan katso että synti koskee vain ”primitiivisiä” ihmisiä. Mutta homoseksuaalisuus ei ole mikään synti . Siis lankeemuus pois Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Vaan se on toisenlainen sukupuolisuuden muoto. Homoseksuaaliset ovat syntisiä siinä m issä heterotkin mutta eivät sukupuolisuutensa takia.
Seppo Särkiniemi: ”Asian tekee harkitsemisen arvoiseksi myös sellaiset opilliset käsitteet kuin perisynti, sidottu ratkaisuvalta, valinta, usko Jumalan lahjana jne.”
Näytät viittaavan käsitteisiin, joita apostoli kutsuu ihmisopeiksi. Näitä harhoja ovat rustanneet niin Augustinus kuin Luther. Niillä on yhtä vähän tekemistä Raamatun kanssa kuin blogin uhoamisella, tyyliin:
”On vakavasti kysyttävä, millä valtuudella piispa sanoutuu irti Raamatun sanasta ja kirkkomme virallisesta avioliittokäsityksestä ja vaatii muitakin toimimaan näiden vastaisesti.”
Allekirjoittaneet tekisivät fiksusti, kun perustelisivat, mihin sanaan he viittaavat. Kun kirkon sanaa ei ole vielä virallisesti nostettu Raamatun rinnalle, kuten katolisessa kirkossa, niin kirkon viralliset avioliittokäsitykset ovat ihmissanaa, jota voi muokata vastaamaan ajan haasteita.
Kaisamari Hintikka on valovuosien päässä Raamatun ymmärtämisen suhteen, kun sitä vertaa blogin väitteisiin, joissa toistetaan ihmisten sanaa Jumalan sanana. Ellei se ole syntiä, niin mikä sitten?
Ymmärtääkseni piispa Kaisamari Hintikan uskon käsitys perustuu Jeesuksen rehelliseen ja mahdollisimman realistiseen sanomaan lähimmäisen rakkauksineen, ihmisarvostuksineen.
Se on aivan muuta kuin Raamatun rakentajien Raamattuun ottamat kirjoitukset. Tässäkin yhteydessä on syytä palauttaan mieleen Raamatun rakentajien ehdoton määräys hävittää kaikki muut Jeesuksesta kirjoitetut tekstit ikuisiksi ajoiksi tulevilta sukupolvilta. Ei tämä ehdottomasti merkitse etteikö Raamatussakin olisi asallisia lauseita.
Tämä on erittäin tervetullut ja tärkeä kysymys.
Minulle piispa Hintikan puhe- ja opetuskielto näyttäytyy melkoisena totalitarismina, joka sisällöllisesti paitsi kieltää kristinuskon perusasioita, ulkonaisesti tarkasteltuna tukahduttaa vapaan ja kunnioittavan keskustelun.
Mielestäni tässä kirjeessä tai kysymyksessä on täysin sivuutettu se seikka, jonka piispat yksimielisesti nostivat esiin: he totesivat että kumpaakin avioliittokantaa kannattavat haluavat olla uskollisia Raamatulle eikä kumpikaan kanta ole Raamatun vastainen.
Kysyjien kirjeestä näkyy, että hyvin omaa napaa tuijottaen paaluttavat vain oman kantansa Raamatun mukaiseksi ja pitävät muita näkemyksiä Raamatun vastaisina.
Tästä asetelmasta aiheen keskustelua on turha jatkaa.
Juuri noinhan toimi piispa – vieläpä vastoin kirkkonsa virallista kantaa. Eikö se ole sinusta ongelmallista? Siis jos irrotetaan asia mielipiteistä ja katsotaan sitä vain menettelytapakysymyksenä. Voiko piispa vetää ihan omaa linjaa välittämättä yhteisistä päätöksistä?
Kristinuskon historia on sekä Sanassa kiinni pysymisen että Sanan uudelleentulkitsemisen historiaa. Nyt puheena olevan Avoimen kirjeen kirjoittajien itsensäkin kristillinen elämä ( mukaan lukien seksuaalielämä) olisi todennäköisesti hyvin erilaista jos Raamattua tulkittaisiin täsmälleen samalla tavalla kuin 1000 vuotta sitten tai edes 100 vuotta sitten. Tiedemaailma taisteli esim. Britanniassa raivokkaasti jotta synnyttäville naisille sai ruveta antamaan kivunlievitystä. Kivunlievitystä kun pidettiin Jumalan tahdon ja Raamatun selvän sanan vastaisena. Näitä taisteluja käytiin 1800- luvulla. Puhumattakaan tietysti siitä miten Raamatun tulkinnat ovat muuttuneet koskien avioeroa ja eronneiden mahdollisuutta avioitua uudelleen.
Onneksi tieteellinen tieto on myös muuttanut kristillisten kirkkojen opetusta ja Raamatun tulkintaa koskien lasten ruumiillista kuritusta. Ja esim itsetyydytystä. Toki edelleen oman ev.lut.kirkkommekin piirissä jotkut tahot opettavat että itsetyydytys on syntiä ja rikkoo Jumalan seksuaalisuudelle asettamia rajoja.
Suomen ev.lut.kirkon omissa dokumenteissa todetaan usein että seksuaalisuutta koskevissa kysymyksissä tulee ottaa huomioon myös tieteellinen tutkimustieto. Valitettavasti tämä on kuitenkin pitkälti jäänyt toteutumatta. Esim.piispainkokouksen lausunnoissa ei juurikaan tarkastella homoseksuaalisuutta tieteellisen tutkimustiedon valossa. Piispainkokouksen lausunnoissa ja kirkon tuottamissa teksteissä ei myöskään tarkastella tieteellisen tutkimustiedon valossa niitä seurauksia joita homoseksuaalisille ihmisille ( esim nuorille) aiheutuu kielteisistä asenteista homoseksuaalisuutta kohtaan tai siitä jos heidän yhteisöissään opetetaan, että homoseksuaaliset suhteet ovat väärin.
Olen erittäin kiitollinen piispa Hanna- Kaisa Hintikalle siitä, että hän ei halua, että hänen hiippakunnassaan annetaan opetusta joka aiheuttaa suunnatonta kärsimystä niin monille ja karkottaa ihmisiä pois seurakuntayhteydestä.
Piispa Hintikka asettuu Raamatun auktoritääriseksi tulkitsijaksi ja haluaa pelotella vastustajiaan. Tässä on häneen puheen ainoa voima. Piispaa ei tarvitse kuunnella, eikä alistua tälläisen vihaa lietsovan puheen alle. Piispan puheita on tältä osin vastustettava kaikin mahdollisin keinoin.
Sari Roman-Lagerspetz puheenvuoro, naisten kivunlievityksestä, itsetyydytyksen ja tieteen tutkimus tuloksista pyrii argumentoimaan homoseksuaalisuuden normatiivisuuden puolesta. Historiasta voidaan esiinkaivaa monia muitakin vastaavia asioita ja historian tapahtumia. Homoseksuaalisuuden hyväksyminen on jatkoa näille typerille väärintulkintojen jatkumolle mihin Sari haluaa meidät johdattaa. Itse en lähtisi tuohon matkaan mukaan.
Vaikka Paajanen ehkä toisin toivoisi, homoseksuaalisuus on yhteiskunnassamme täysin normatiivista. Tämä juna on mennyt jo ajat sitten, joten tuo yritys työntää homoja marginaaliin vaikuttaa… no lähinnä säälittävältä.
Mikko Nieminen,
on eri asia puhua siitä, minkälaista maailmankuvaa yhteiskunta, etujärjestö tai esimerkiksi viihdeteollisuus tarjoaa, kuin mitä kristillinen kirkko avioliitosta miehen ja naisen välisenä asiana opettaa.
Ja samaan aikaan muistaa, ettei kukaan ole toivottavasti työntämässä ketään marginaaliin.
Tästä toki esimerkiksi kansanedustaja Päivi Räsänen voisi varmaankin sanoa muutaman sanan…
Tämä on hyvä pitää mielessä.
Ei niin tähän kuulu mutta itsetyydytystä pidettiin itsesaastutuksena vielä joitakin vuosikymmeniä sitten, ja aivan lääkärikirjoissa joita myytiin ihmisille. Kuvataanhan siellä hyvin ikäviä seuraamuksia mutta ei niistä nyt enempää.
Sami Paajasesta naisten oikeus saada synnytyksessä kivunlievitystä on siis typerää Raamatun väärintulkinta. Niinpä.
Sari Roman-Lagerspetz. Nyt taidat toistaa paikkansa pitämätöntä myyttiä anestesian vastustamisesta. Päivitäpä tietosi esimerkiksi R. B. Schoepflin: ”Myytti 14. Kirkko tuomitsi raamatullisin perustein anestesian käytön synnytyksessä.” – Numbers (toim.) Galileo tyrmässä ja muita myyttejä tieteestä ja uskonnosta, s. 120-127. Artikkelissa on hyvä katsaus 1800-luvun anestesiakeskusteluun niin uskon kuin tieteen edustajien osalta.
Kun kirkko on kyvytön tekemään päätöstä luopua oikeudesta vihkiä on tietysti järkevää katsoa muuta tapaa toimia.
Sitten voi kysyä eikö Jeesus Kristuksena tullut meille kirkastamaan kolmea keskeistä opetusta joista hyvin voimme lukea.
Edelleen voi kysyä eiköJumalan kieltäminen käskemisen sijaan Luomisen kahdeksantena päivänä kerro meille saamistamme suurenmoisista lahjoista omantunnon ja valinnan vapauden asioina silloin vielä orastavina lahjoina mitkä lahjat ajan kanssa auttaisivat silloista kuin nykyistäkin Ihmiskuntaa pääsemään eteenpäin moraalisessa huomaamisessaan noustaksemme ajan mittaan henkisessä tasossamme.
Kun edellistä emme halua katsoa on tienä kirkonkin opastuksella pysyä iäti perisynnin vaikutuksen alla vioissamme, ja tämähän kirkkolaitokselle sopii hyvin.
Vaivaa, haastetta, kipua, ja ennenkaikkea itsekieltäymystä kahden toisen Jeesuksen opetuksella kulkea rinnalla tarvitsemme mutta kirkon statukset tänäpäivänä ovat muualla kuin Ihmisen jakamattomassa Arvossa vaikka samaan henkeen halutaan puhua edellisistä arvojen katsomisessa yhdenvertaisen tärkeinä.
Aiemmin olen esittänyt asian jättämista Jumalan arvioitavaksi koska meiltä se ei näy onnistuvan.
Kuitenkin Herramme uskon katsovan asian hyväksymisen kirkossamme samansukupuolisen konsensuksen vahvistamisen asiassa katsoa Ihmisiä samanarvoisesti.
Näin olen Piispa Kaisamari Hintikan kannalla ja puolesta tuoda hyvää asiaa esille.
Useita väittämiä, jotka kristikunta on onnistuneesti jo kauan sitten ratkaissut yksinkertaisella periaatteella. ”Niinkuin se kirjoitettu on, niin se paikkansa pitää…” Olemme maailmassa mutta emme maailmasta.
Ei suinkaan aina lueta niin kuin on kirjoitettu. Eikä aina ymmärretäniin kuin on luettu. Tämä koskee myös ns perinteisellä tavalla tulkitsevia.
Eikö teologia arvostavasti katso huomaavansa hermeneutiikan asiaa historiallisten tekstien katsomisessa.
Nyt kun tietomme lisääntyy eikö asia vaikuta edellisessä tehdä parempaa huomaamista.
Vuosia sitten Teologisen Tiedekunnan tutkimushanke sai huomattavan apurahan ja tuloksista luvattiin kertoa. Ei ole näkynyt joten missähän vaiva on. Olivatko tekstit liian vanhoja arvioitavaksi. Asia hyvin on neljästä kuuteen vuotta vanha.
”Kehotan teitä, veljet, varomaan niitä, jotka saavat aikaan eripuraisuutta ja houkuttelevat teitä luopumaan niistä opetuksista, jotka olette saaneet. Pysykää heistä erossa.” Room. 16
52
“Kehotan teitä, veljet, varomaan niitä, jotka saavat aikaan eripuraisuutta ja houkuttelevat teitä luopumaan niistä opetuksista, jotka olette saaneet. Pysykää heistä erossa.” Room. 16
Tarkoittanet Lähetyshiippakuntaa, oletan?
”On vakavasti kysyttävä, millä valtuudella piispa sanoutuu irti Raamatun sanasta”
Miten niin? Omituista tulkintaa.
Voisiko joku selittää sen mihin yksimielisyydellä oikeasti pyritään? Eikö ole mitenkään mahdollista jatkaa yhteisenä kirkkona siitä huolimatta, että erimielisyydet ovat näin mittavat?
Pekka, hyvä kysymys. Kristuksen kirkko on yksimielinen opista. Kristuksen kirkko vai luopiokirkko?
Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isää. (Room. 15: 5-6 / FB38)
1. Kor. 2:16
Sillä: ”kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?” Mutta meillä on Kristuksen mieli.
1. Kor. 1:10
Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.
Näin ainakin Paavali opettaa
Juha Heinilä en oikein ymmärrä kommenttiasi kun kerran ilmeisesti olet ”luopio kirkon” kasteen saanut ja siitä eronnut omaan lahkoosi?
Juha,
Miksi käytät käsitettä ”luopiokirkko”?
Minusta se on aika harkitsematonta. Ei ainakaan edistä yksimielisyyttä…
Juha ei ole jäänyt välimaastoon (jota ei ole kuitenkaan olemassakaan, kuten kasteen epäilijät ajatattelevat ”en ota kantaa” joukon kanssa). Hän kysyykin edellä : hyvä kysymys.
Kari, kun kirkoon on tulossa harhaoppi, niin piispojen pitäisi pitää kiinni yksimielisesti oikeassa opissa ja torjua harhat. Tällöin ollaan yksimielisiä Kristuksen kirkon Herran kanssa. On aivan sama vaikka yksimielisesti hyväksytään, että olemme erimielisiä, kun osa piispoista kannattaa harhaoppia. Tärkeintä olla yksimielisiä oikean kirkon pomon Jeesuksen Kristuksen kanssa. Kristuksen kirkko on yksimielinen, koska noudattaa kirkon Herran käskyjä.
Harhaoppi tarkoittaa väärää käsitystä jostakin keskeisestä opin kohdasta. Yleensä viitataan keskusteluun Jeesuksesta, onko hän todellinen Jumala ja todellinen ihminen vai jompaakumpaa vain näennäisesti. Tässä kysymyksessä on mielestäni turhan kärkevää puhua harhaoppista.
Juha, minusta olisi kohtuullista oikein ja autuaallista, että vastaisit kristityn veljesi kysymykseen: Juha Heinilä en oikein ymmärrä kommenttiasi kun kerran ilmeisesti olet “luopio kirkon” kasteen saanut ja siitä eronnut omaan lahkoosi?