Kirkolliseen keskusteluun osallistujat voidaan jakaa kahteen joukkoon. Niihin, jotka polttavat siltoja ja niihin jotka yrittävät rakentaa niitä. Arvatkaa, kumpia on enemmän? Pyromaaneja, tietty.
Sillanrakentajan osa ei ole helppo eikä kadehdittava. Kunnioitusta se silti herättää.
Käsittääkseni sillanrakentajiksi sekä synnytään että kasvetaan. Toiset meistä ovat sovittelijoita jo pienestä pitäen, heistä on tärkeää, että kanssaihmiset ymmärtävät toisiaan ja osaavat puhua niin, että jokainen tulee kuulluksi.
Sillanpolttajat ovat myös riidankylväjiä. He polttavat sekä omia siltojaan että mieluusti myös sillan muitten alta.
Mistä löytää sillanrakentajia? Uskon, että parhaat sillanrakentajat tulevat konservatiivien leiristä. Heillä on hallussaan kieli, jota myös äkkiväärät veljet ja sisaret kuuntelevat. Kirkon kokonaisuuden ymmärtävät konservatiivit saattavat osata asettaa sanansa niin, että heidän ympärilleen muodostuu rauhan tila, jossa erilaiset mielipiteet voivat kohdata. Omalla esimerkillään ja lausunnoillaan he rakentavat yhteistä tulevaisuutta.
Kirjoitin Kotimaahan (3.10.) ”pakinan”, joka alkoi näin:
Palvelukseen halutaan: Sillanrakentaja. Oletko sinä henkilö, joka rakastaa kirkkoa ja osaa rakentaa siltoja kirkollisen keskustelun ääripäiden välille? Silloin saatat olla etsimämme sillanrakentaja.
Toimeen valittavalta edellytetään erilaisuuden sietokykyä, maltillisuutta ja positiivista mielenlaatua. Lällyt älkööt vaivautuko, sillä vaatimuksiin kuuluu myös näkemyksellisyys, kyky esittää asiansa selkeästi ja ymmärrettävästi sekä ylimaallinen sitkeys.
Sain äsken suoraa palautetta kirjoituksesta: ”Kysymys: Luulitko olevasi hauska #Palvelukseen halutaan kirjoituksella? Et ollut.:)”
Niinpä, palautteen lähettäjä saattaa olla huumorin suhteen oikeassa, mutta tarkoitukseni oli vilpitön. Lisäksi hän laittoi kaksi linkkiä sivustolle, joissa kerrotaan profetioista, että Jeesus tulee välittömästi ja poimii mukaan morsiamensa.
Sorry vaan, linkin lähettäjästä tuskin on sillanrakentajaksi.
+
Sain toisenkin palautteen (hieman eri asiasta tosin), jossa kirjoittaja oli pahemman kerran polttanut kristilliset pyhähousunsa ja alkanut sanoa itseään irti kirkollisesta mediasta. Ymmärrän tunteen.
Siltoja rakennetaan vain jos pää pysyy kylmänä, vaikka jokainen puron ylitse taittunut oljenkorsikin olisi liekeissä.
P.S. Alussa hahmoteltu kahtiajako on puutteellinen: suurin osa porukasta katselee rannalla.
”sillan rakentaminen tuntuu kovin epärealistiselta asialta, koska jäsenten kesken jo rakennusmateriaaleista vallitsee kovin suuri erimielisyys.” Urpo Rintala
Tärkeä havainto, että rakennusmateriaaleista vallitsee erimielisyyttä.
Miten siinä yhdessä ihanassa Kaarisilta-runossa sanottiinkaan. Pitikö silta-arkkuun laittaa myös kappale omaa sydäntä?
Tähän nyt esillä olevaan siltaan täytyisi varmaan löytyä Nasaretin puusepän tarjoamat materiaalit, Hänen ruumiinsa ja verensä sekä puinen risti. Ne rakentavat sillan Jumalan ja ihmisen välille ja myös niihin uskovien ihmisten välille.
Sovinnon ja anteeksiantamuksen sillan.
Urpo Rintala :”Näin kirkon ulkopuolelta katsottuna sillan rakentaminen tuntuu kovin epärealistiselta asialta, koska jäsenten kesken jo rakennusmateriaaleista vallitsee kovin suuri erimielisyys.”
Ehkä kirkko noudattaa omalla tavallaan eräänlaista yhteiskunnassa ”maan tavaksi” tullutta ja ihmisoikeuksien vastaista poliittisten virkanimitysten perinnettä, jossa virkoihin tulevat valituiksi kirkon piirissä ”hyvien yhteiskuntasuhteiden piiriin” kuuluvat ja ”sopivat” vaan ei välttämättä pätevimmät henkilöt. En tiedä auttaisiko asiaa, jos työtehtäviä tarkasteltaisiin prosesseina ja Raamattuun liittyvät ”kipupisteet” pidettäisiin erillään henkilöistä, jolloin keskustelua käytäisiin vain tehtävien edellyttämästä pätevyydestä.
Sillanrakentaminen on raskasta työtä. Ensiksi pitää selvittää erottavan kuilun leveys. Sen jälkeen kuilun reunojen materiaali, niin että palkit saa tukevalle pohjalle. Vasta tämän jälkeen voi rakentaa siltaa. Muitakin tarvitaan kuin siltainsinööri Jaatisen kaltaisia hahmoja.
Toisin sanoen työssä tarvitaan tarkkaavaisuutta ja kykyä erotella asioita toisistaan. Kaikki sillanrakentamisesta puhuvat eivät toivo sen valmistumista vaan ovat vain trolleja, jotka ovat olevinaan aiheesta kiinnostuneita. Tässä piilee nähdäkseni sillanrakentamisen syvin ongelma. Jos työhön saadaan oikeat siltainsinöörit niin kaikille muillekin riittää töitä. Keplottelijat voi tunnistaa, kun laskelmat on tehty väärin. Kaivinkoneen kuljettajat, lapiomiehet, kirvesmiehet, virkamiehet ym. sihteereitä unohtamatta ovat tärkeässä roolissa, niin että silta valmistuu.
”Niin, minä en ole mieltänyt asiaa niin, että esim. Raamattuun mukaan otettujen kirjojen määrä ja sisältö olisi mielipideäänestyksen mukaan laadittu vaan että siinä on ollut mukana myös Jumalan Pyhä Henki sitä kokoamassa.” Kompromisseja ei tehdä mielipidekyselyjen eikä edes äänestysten perusteella. Muistaakseni Nikean kirkolliskokouksessa käytiin kirkkoisien kesken nyrkkitappeluitakin. Olisikohan niissäkin ollut Hengen johdatusta? Kestävät sovittelutulokset syntyvät pitkällisen väännön tuloksena. Jostakin on jäänyt mieleen afrikkalainen sanonta: ’Vanhimmat istuvat puun alla, puhuvat ja puhuvat kunnes viimein ovat samaa mieltä.’
Muutama havainto vielä yhdeltä kommentoijalta, jolla on tavallinen nimi muttei kirkollisia yhteyksiä.
Kirkolla on yhteiskunnallista valtaa, jonka esim. kirkkolaki, vain yhden esimerkin mainitakseni, sille suo. Toisaalta kirkolla on pitkä, yhä jatkuva perinne myös kannanottamisessa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja lainsäädäntöön lausuntojen jne. muodossa.
Nyt foorumilla keskustellaan paljon esim. avioliitto- ja vähemmistöasioista. Ne ovat asioita, jotka tuntuvat koskevan kaikkia nimeen, vakaumukseen tai kirkollisten yhteyksien vahvuuteen katsomatta. Niinpä äänessä ovat paljolti enemmistöön kuuluvat ja sellaiset, joita koko keskustelu ei välittömästi ja henkilökohtaisesti koske. On mielestäni ymmärrettävää, että tämä keskustelu aivan samoin kuin mikä tahansa keskustelu, joka liittyy kirkon yhteiskunnalliseen asemaan tai kannanottoihin luo tarpeen osallistua kaikille niille, joita ne heidän omasta tahdostaan tai valinnastaan riippumatta koskettavat.
Toisaalta ymmärrän halun rajata keskustelua enemmän omien joukossa käytäväksi. Toisaalta asema julkisyhteisönä ja itseymmärrys kansankirkkona ja yhteiskunnallisenakin eettisten kysymysten asiantuntijana vääjäämättä tekevät ev. lut. kirkosta kaikkien tontilla toimivan instituution, johon sitten suhtaudutaan sen mukaisesti.
”Muistaakseni Nikean kirkolliskokouksessa käytiin kirkkoisien kesken nyrkkitappeluitakin. Olisikohan niissäkin ollut Hengen johdatusta? ” Martti Pentti
Tuo osoittaa, että paikalla oli inhimillisiä temperamentiltaan tulistuvia ihmisiä, mutta se ei pois sulje sitä, etteikö Pyhä Henki voinut vaikuttaa heidän kauttaan. Jumalahan antoi evankeliumin julistamisen ihmisten, ei enkelien käsiin.
Janin viestiin lisäten. Itse haen niitä asioita, joista voin pysyä pois ja niitä joihin kommentoin kirkkoon kuulumattomana, pitäen rajaa asioista joiden sotkuihin en halua joutua. Mutta oikeudet minulla olisi puuttua kaikkeen kirkkoon kuuluvan puolisona, kirkkoon kuuluvien äitinä ja kirkkoon kuuluvien mammana.
Eiks´toi Sillanrakentaja ole se Kansan Raamattuseuran tiedotuslehti?
Salme, kristityt käyttivät 400-500 vuotta erilaisia kirjoituskokolemia ennen kuin kiteytyi se minkä me tunnemme Raamattuna. Tuskin kyse oli äänestyksestä, vaan pitemmästä prosessista, jonka aika luettiin laajasti muun muassa Hermaan paimenta, jonka esim. kirkkoisä Tertullianus laski mukaan kaanoniin. – Kristittyjen kaanon eli Uusi testamentti sai lopullisen muotonsa 300-luvun lopulla.
Tuskin missään käsiäänestystä on Raamatun kirjojen lukumäärästä järjestetty, mutta eri perustein on päädytty nykyiseen – jonkilaisesta yhdessä sopimisesta ja eri vaihtoehtojen punnitsemisesta on varmasti ollut kyse. Taivaasta eivät kirjeet & kirjat ja niiden kopiot sellaisenaan pudonneet.
Mutta tämä Raamatun syntykeskustelu ei varsinaisesti kuulu sillanrakentamiseen – paitsi että usein on kyse juuri siitä, Raamatun luonteen ja roolin ymmärtämisestä
Olli,
kyllä, kyllä, noinhan ne tilanteet menivät. Olen itsekin opiskellut jonkin verran eri yhteyksissä noita asioita.
En luullut, että Raamatussa olevat kirjat, kirjeet tai kopiot olisivat pudonneet taivaasta. Mormonit taitavat niin ajatella oman kirjansa suhteen.
Olen joskus lukenut sellaisen vihkosen kuin Didakhe. Siinäkin oli mielenkiintoisia juttuja.
Ehkä Raamattu kuitenkin kuuluu tähän keskusteluun, sillä esim. minä en olisi täällä keskustelemassa ellei minulla olisi uskoa Raamatussa ilmoitettuun Jumalaan.
Raamatun synty ei minunkaan mielestäni suoranaisesti kuulu blogin teemaan.