Kirkolliseen keskusteluun osallistujat voidaan jakaa kahteen joukkoon. Niihin, jotka polttavat siltoja ja niihin jotka yrittävät rakentaa niitä. Arvatkaa, kumpia on enemmän? Pyromaaneja, tietty.
Sillanrakentajan osa ei ole helppo eikä kadehdittava. Kunnioitusta se silti herättää.
Käsittääkseni sillanrakentajiksi sekä synnytään että kasvetaan. Toiset meistä ovat sovittelijoita jo pienestä pitäen, heistä on tärkeää, että kanssaihmiset ymmärtävät toisiaan ja osaavat puhua niin, että jokainen tulee kuulluksi.
Sillanpolttajat ovat myös riidankylväjiä. He polttavat sekä omia siltojaan että mieluusti myös sillan muitten alta.
Mistä löytää sillanrakentajia? Uskon, että parhaat sillanrakentajat tulevat konservatiivien leiristä. Heillä on hallussaan kieli, jota myös äkkiväärät veljet ja sisaret kuuntelevat. Kirkon kokonaisuuden ymmärtävät konservatiivit saattavat osata asettaa sanansa niin, että heidän ympärilleen muodostuu rauhan tila, jossa erilaiset mielipiteet voivat kohdata. Omalla esimerkillään ja lausunnoillaan he rakentavat yhteistä tulevaisuutta.
Kirjoitin Kotimaahan (3.10.) ”pakinan”, joka alkoi näin:
Palvelukseen halutaan: Sillanrakentaja. Oletko sinä henkilö, joka rakastaa kirkkoa ja osaa rakentaa siltoja kirkollisen keskustelun ääripäiden välille? Silloin saatat olla etsimämme sillanrakentaja.
Toimeen valittavalta edellytetään erilaisuuden sietokykyä, maltillisuutta ja positiivista mielenlaatua. Lällyt älkööt vaivautuko, sillä vaatimuksiin kuuluu myös näkemyksellisyys, kyky esittää asiansa selkeästi ja ymmärrettävästi sekä ylimaallinen sitkeys.
Sain äsken suoraa palautetta kirjoituksesta: ”Kysymys: Luulitko olevasi hauska #Palvelukseen halutaan kirjoituksella? Et ollut.:)”
Niinpä, palautteen lähettäjä saattaa olla huumorin suhteen oikeassa, mutta tarkoitukseni oli vilpitön. Lisäksi hän laittoi kaksi linkkiä sivustolle, joissa kerrotaan profetioista, että Jeesus tulee välittömästi ja poimii mukaan morsiamensa.
Sorry vaan, linkin lähettäjästä tuskin on sillanrakentajaksi.
+
Sain toisenkin palautteen (hieman eri asiasta tosin), jossa kirjoittaja oli pahemman kerran polttanut kristilliset pyhähousunsa ja alkanut sanoa itseään irti kirkollisesta mediasta. Ymmärrän tunteen.
Siltoja rakennetaan vain jos pää pysyy kylmänä, vaikka jokainen puron ylitse taittunut oljenkorsikin olisi liekeissä.
P.S. Alussa hahmoteltu kahtiajako on puutteellinen: suurin osa porukasta katselee rannalla.
Hiukan tästä sivusta taas. Siltoja on monenlaisia ja kaikkia ei kannata ylittää. Ihmissuhteet rakennetaan ja valinnat siinä missä ollaan. Kuuntelijatkin väsyvät, jos pitää jatkuvasti rakennella uudelleen siltoja, joita ei ole edes poltettu tai joita ei koskaan edes ole ollut.
Lehteä lukiessa myös pakinan luin pikaisesti. Ihmettelin muutaman sekunnin, muuta se ei minussa herättänyt. Sen sijaan Olli Seppälän tekstin avaaminen tässä blogissa valaisi asiaa. Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että parhaat sillanrakentajat löytyvät konservatiivien leiristä. Syykin on selvä, siitä leiristä nousevat myös ne persoonat, jotka pyrkivät opettamisen lisäksi elämään, kuten Raamattu opettaa. Monet muut luulevat elämänsä ja opettavansa Raamatun mukaan tai pitävät Raamattua aikansa tuotteena. Tämän päivän suomalaisessa kirkollisessa ilmapiirissä olet konservatiivi, jos haluat pitää Raamatun opetuksesta kiinni. Konservatiivi sanan merkitys on muuttanut muotoaan. Konservatiivi leimastaan huolimatta Raamatun Sanaa vahvemmin kunnioittavat ovat hyvinkin alttiita hyväksymään radikaalejakin uudistuksia, koska tärkeintä heille on Sanan ja evankeliumin levittäminen.
Sillanrakentaja sanaa pitäisi avata. Jani Salminen viittasikin kompromisseihin, jollaisia sillanrakentaja tyypillisessä merkityksessään joutuu tekemään.
Mutta pysähdytäänpä.
Mikä yhdistää tähän blogiin vastanneita? Mikä yhdistää lehden lukijoita? Tässä mielessä maailman paras sillanrakentaja voisi olla Jeesus?
Tekikö Jeesus kompromisseja?
Ari Pasanen, en ymmärrä sanaakaan mistä puhut. Miten se muka liittyy nyt käsiteltävään asiaan eli sillanrakennukseen? Tuollainen ”parannussaarna” on häiriköintiä. Jos olisin riittävän fiksu, poistaisin kommentisi, enkä kommentoisi sitä mitenkään.
Mitä kompromissien tekemiseen tulee, niin eikös kaikki yhteiselo ja ylipäättään minkään asian rakentaminen edellytä kompromisseja. Ehdottomien ihmisten valtakunta on helvetti, koska siellä on vain monologeja. Oliko Arnold Schwarzenegger tai joku ken loihe lausumaan syvällisyyden: Mielipide on kuin persreikä – jokaisella on omansa. – Huokaus… joskus tuntuu että kompromissiton kommunikointi tapahtuu tuon edellämainitun ruumiinosan avulla…
Tapani Ihalainen kysyy, tekikö Jeesus kompromisseja? Oman elämänsä suhteen ei, mutta muuten kyllä, sillä hän kohtasi ihmisiä ja pystyi kommunikoimaan heidän kanssaan.
Olli kirjoittaa: ”Sillanpolttajat ovat myös riidankylväjiä.”
Ovatko he myös trolleja?
Luin tänään Yle-uutisten puolelta seuraavan määritelmän:
”Mikä on trolli?
Trollilla tarkoitetaan viestiä tai henkilöä, jonka ensisijainen tarkoitus on ärsyttää ja aiheuttaa kiivaita reaktioita.
Tyypillisesti trollaaja esittää kiistanalaisesta aiheesta äärimmäisen mielipiteen ja esittää sen halventamalla vastustajien kantaa.
Alkeellisimmillaan trollaus on häiriköintiä, jolla ei edes pyritä muuhun kuin tuohtuneiden vastausten houkutteluun.”
Aika ajoin on havaittavissa ehkä tahatontakin trollausta kun ”päreet palaa” joissakin yhteyksissä?
Ps. ”persreikä symboliikka” on minun ikäiselleni ihmiselle ”ruma sana”.:o
Kirjoitimme Ollin kanssa yhtaikaa edellisiä kommenttejamme, joten kommentoin tässä tuota Olin esille ottamaa kompromissintekoajatusta.
Elämässä on myös asioita, joiden suhteen ei aina voi tehdä kompromisseja, mutta voi kuitenkin antaa toiselle ajatuksen ja mielipiteen ilmaisun vapauden.
Tyyliin ”Elä ja anna toistenkin elää.”
Joten esim. samaan kirkkoon mahtuu joistain asioista eri tavalla ajattelevia ihmisiä, kunhan kirkon ydinsanoma on yhteinen ja perustuu Raamatun ilmoitukseen.
Salme, varmasti täälläkin on trolleja. On riidankylväjiä, joilla on tavallinen nimi ja joista ei löydy kirkkoyhteyksissä muuta jälkeä netistä kuin K24-ärhentely.
On myös omalla nimellään esiintyviä trolleja. Hyvin vuoksi vedättäjiä.
On hyvä muistaa, että kirkon yhteinen oppi (lue: ydinsanomaksi tiivistetty ilmaisu) on sekin viime kädessä kompromissi. Se on jossain joskus porukalla sovittu, kuten Raamaatun koostumuskin. Kirkon oppiin liittyminen ei ole ehdottomuutta, vaan kompromissiin liittymistä.
Jotta voisi olla sillanrakentaja pitäisi tunnistaa ääripäät – kun en siihen kykene niin tuskin tässä mihinkään rakenteluun kykenee. Sen sijaan sen kyllä tunnistan, että kun vaaditaan sillanrakentelua niin oletataan sen olevan juuri sellaista kuin hakemuksen kirjoittaja on ajatellut. Se mikä minulle on rakentelua saattaa olla toiselle todellista rikkirepimistä. Kunpa edes siitä olisi joku käsitys niin voisi itsensä johonkin määrittää.
Laulussa sanotaan, että ”Rukous on silta” – sitä siltaa olen rakentanut koko elämäni lähinnä hengellisiä lauluja laulaen ja niihin tutustuen syvemmältä.
Poliittisesti kuulun keskustaan, nykykirkossa pitää rakentua myös poliittisesti ja toisaalta hengellisesti heilun tapauskohtaisesti siellä ja täällä – jospa siihen onkin se silta sitten rakentunut – en tiedä.
Olli,
” Kirkon oppiin liittyminen ei ole ehdottomuutta, vaan kompromissiin liittymistä.”
Niin, minä en ole mieltänyt asiaa niin, että esim. Raamattuun mukaan otettujen kirjojen määrä ja sisältö olisi mielipideäänestyksen mukaan laadittu vaan että siinä on ollut mukana myös Jumalan Pyhä Henki sitä kokoamassa.
Olen myös sitä mieltä, että kristinuskon perustotuuksina pidettyjä oppeja (oppi kolminaisuudesta, neitseestä syntyminen, Jeesuksen jumaluus, pelastus yksin Jeesuksen kautta jne,) ei voi muuttaa mielipidekyselyjen perusteella, sillä silloin kristinusko ei enää ole kristinuskoa Raamatun kokonaisnäkemyksen valossa.
Tämä lisääntynyt ”villitys” siihen, että kukin muodostaa oman kritillisen oppinsa, on viimeisten vuosikymmenien aikana mielestäni lisääntynyt. Täällä ateisteiksi tunnustautuneet vaikuttavat samaistuvan ns. liberaalien kristillisyyteen?
Olen ollut havaitsevinani, että aivan viime aikoina mielipiteiden kirjavuutta on ilmennyt enemmän eettisillä, uskon todeksi elämisen, kuin viittaamieni kristinuskon peruustotuuksien alueella.
Hyvä kirjoitus Olli Seppälältä.
Itselle vieraita ajatuksia ei tarvitse hyväksyä, mutta paljon olisi saavutettu, jos ymmärrettäisiin mistä (teologisista) viitekehyksistä ne nousevat.
Uskonnon/uskon luonteeseen totuusvaatimuksineen kuuluu ettei se ole erityisen altis kompromisseille. Uskoisin ettei konservatiivisten uskonnollisten, kirkossa vaikuttavien liikkeiden käyttämä kieli/uskonnollinen mentaliteetti enää täysin vaivatta, jos lainkaan avaudu osalle kirkkollisestakaan kentästä, täysin ”ulkopuolisista” puhumattakaan.
Keskusteluun K24:ssä osallistuu nähdäkseni aika merkittävässä määrin ns. ateisteja/kirkkoon kuulumattomia, joiden motiivina ilmeisesti on lähinnä tympeä kiusanteko.
Voiko nykykirkon sisällä olla todellisia sillanrakentajia, tai sillan rakentamista? Tuntuu siltä, että ääripäät ovat joka suuntaan niin kaukana toisistaan, että tehtävä on aivan mahdoton. Toivottavasti olen väärässä. Itse olen kuitenkin kokenut siinä suhteessa uskossani haaksirikon ja tehnyt omat johtopäätökseni. Jos jollakulla vielä riittää uskoa ja toivoa, työsarkaa kyllä on vaikka millä mitalla.
Itse olen pyrkinyt pitämään kirkon asioista suuni supussa, koska en enää kuulu kirkkoon. Näin kirkon ulkopuolelta katsottuna sillan rakentaminen tuntuu kovin epärealistiselta asialta, koska jäsenten kesken jo rakennusmateriaaleista vallitsee kovin suuri erimielisyys.
Mistähän löytyisi ”puuseppä” joka moiseen kykenisi.