Kirkolliseen keskusteluun osallistujat voidaan jakaa kahteen joukkoon. Niihin, jotka polttavat siltoja ja niihin jotka yrittävät rakentaa niitä. Arvatkaa, kumpia on enemmän? Pyromaaneja, tietty.
Sillanrakentajan osa ei ole helppo eikä kadehdittava. Kunnioitusta se silti herättää.
Käsittääkseni sillanrakentajiksi sekä synnytään että kasvetaan. Toiset meistä ovat sovittelijoita jo pienestä pitäen, heistä on tärkeää, että kanssaihmiset ymmärtävät toisiaan ja osaavat puhua niin, että jokainen tulee kuulluksi.
Sillanpolttajat ovat myös riidankylväjiä. He polttavat sekä omia siltojaan että mieluusti myös sillan muitten alta.
Mistä löytää sillanrakentajia? Uskon, että parhaat sillanrakentajat tulevat konservatiivien leiristä. Heillä on hallussaan kieli, jota myös äkkiväärät veljet ja sisaret kuuntelevat. Kirkon kokonaisuuden ymmärtävät konservatiivit saattavat osata asettaa sanansa niin, että heidän ympärilleen muodostuu rauhan tila, jossa erilaiset mielipiteet voivat kohdata. Omalla esimerkillään ja lausunnoillaan he rakentavat yhteistä tulevaisuutta.
Kirjoitin Kotimaahan (3.10.) ”pakinan”, joka alkoi näin:
Palvelukseen halutaan: Sillanrakentaja. Oletko sinä henkilö, joka rakastaa kirkkoa ja osaa rakentaa siltoja kirkollisen keskustelun ääripäiden välille? Silloin saatat olla etsimämme sillanrakentaja.
Toimeen valittavalta edellytetään erilaisuuden sietokykyä, maltillisuutta ja positiivista mielenlaatua. Lällyt älkööt vaivautuko, sillä vaatimuksiin kuuluu myös näkemyksellisyys, kyky esittää asiansa selkeästi ja ymmärrettävästi sekä ylimaallinen sitkeys.
Sain äsken suoraa palautetta kirjoituksesta: ”Kysymys: Luulitko olevasi hauska #Palvelukseen halutaan kirjoituksella? Et ollut.:)”
Niinpä, palautteen lähettäjä saattaa olla huumorin suhteen oikeassa, mutta tarkoitukseni oli vilpitön. Lisäksi hän laittoi kaksi linkkiä sivustolle, joissa kerrotaan profetioista, että Jeesus tulee välittömästi ja poimii mukaan morsiamensa.
Sorry vaan, linkin lähettäjästä tuskin on sillanrakentajaksi.
+
Sain toisenkin palautteen (hieman eri asiasta tosin), jossa kirjoittaja oli pahemman kerran polttanut kristilliset pyhähousunsa ja alkanut sanoa itseään irti kirkollisesta mediasta. Ymmärrän tunteen.
Siltoja rakennetaan vain jos pää pysyy kylmänä, vaikka jokainen puron ylitse taittunut oljenkorsikin olisi liekeissä.
P.S. Alussa hahmoteltu kahtiajako on puutteellinen: suurin osa porukasta katselee rannalla.
Olli Seppälältä asiaa. Se, että pystyy tekemään sillanrakennustyötä – sanottakoon suomeksi vaikka ekumeniaa – vaatii sitä, että pystyy jollakin tavalla ymmärtämään molempia konteksteja ja keskustelemaan molempien ymmärtämällä kielellä. On surullista, että teologista ammattitaitoa ei monesti kovinkaan paljoa arvosteta kirkollisessa keskustelussa, koska siinä on kyse siitä, että tuntee käsite- ja kielijärjestelmiä ja pystyy kääntämään niitä erilaisille kielille.
Aivan! Sillanrakentajaa voisi kutsua myös kielenkääntäjäksi, tulkiksi, joka mahdollistaa yhteisen ajatustenvaihdon ja jopa kohtaamisen.
Sillnarakentaja on tulkin ja diplomaatin yhdistelmä.
Ikävä kyllä pelkkä teologinen koulutus ei yksin riitä siltahommissa, sillä myös monilla teologeilla tulitikut hölskyvät housuntaskussa.
Olli, kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta. Siltojen särkeminen on helppoa. Hyvä aiheeseen liittyvä sitaatti Paavalilta:
Ajatuksia herättävä kirjoitus. Ajatuksia erityisesti siitä, kumpaan kastiin itse kuulun. Ehkä keskivaiheille?
Jo ensimmäinen kysymys ”Sillanrakentaja. Oletko sinä henkilö, joka rakastaa kirkkoa ?” laittaa pohtimaan, rakastanko minä kirkkoa vai kirkon sanomaa, evankeliumia.
Minkä puolesta kiivailen, jos siis kiivailen? Minkä puolesta en jaksa tarttua näppäimiin?
Mutta yli neljä vuotta olen täällä kulkenut milloin ylä-. milloin alamäkeä ja välillä siltojen yli rannalta toiselle. Ilmojen läpi en ole tainnut liidellä. 😮
Olli Seppälä, ennen varsinaista asiaa pieni sivuhuomautus. Haluaisin jälleen hieman kyseenalaistaa tuon leiriajattelun tarkoituksenmukaisuutta. Ajatukset ja perustelut puhuvat parhaiten puolestaan riippumatta siitä, mistä leiristä tai minkä leirin ulkopuolelta ne tulevat.
Sillanrakentaminen tarkoittaa kaiketi yhteisten asioiden tunnistamista mutta ennen kaikkea kompromissien tekoa ja tilan antamista toisella tavalla ajatteleville ja toimiville.
Sillanrakentamisella on myös omat reunaehtonsa. Senhän meille on opettanut mm. naispappeuskysymys. Joskus ajatus sillanrakentamisesta voi kuvata halua olla puolivälissä. Kun toinen hyväksyy ja toinen ei hyväksy, rakentuuko silta hyväksymällä osittain tai tietyin ehdoin? K24-toimitus voisi edesauttaa sillanrakentamista tekemällä vaikkapa taustoittavia juttuja siitä, että mitä sillanrakentaminen edellyttää ja miten se onnistuu. Ja käsittelemällä myös niitä seikkoja, jotka johtavat siihen, että sillanrakentaminen ei ole mahdollista.
Tunnistan itsessäni tarvetta ymmärtää kaikkia ja kaikkea, voimakasta tarvetta rakentaa siltojakin. Toinen puoli minusta silti suhtautuu vakavasti myös siihen vapautuksen teologiasta tuttuun ajatukseen, että on tilanteita, joissa on valittava elämän ja kuoleman välillä. Silloin kolmatta välimuotovaihtoehtoa ei ole.
Ja minulle tämä vertaus ei ole pelastusteologinen. Minulle tällainen elämä tai kuolema -kysymys on ennen kaikkea kysymys kaikkien ihmisten täysin yhtäläisestä ihmisarvosta ja yhtäläisistä ihmisoikeuksista. Edes sillanrakentamisen nimissä en voi hyväksyä oppeja ja ajatuksia, jotka asettavat ihmiset vaikkapa sukupuolen tai rodun, suksuaalisen suuntautumisen tai iän perusteella eriarvoiseen asemaan.
Jos annan sillanrakentamisen nimissä tilaa ajatuksille, jotka loukkaavat jonkun ihmisryhmän ihmisarvoa ja olemassaoloa, asetun kuoleman puolelle ja olen lässyttävä pelkuri. Tämä on aika kipeää todeta, kun on luonteeltaan sellainen, että haluaisi olla kaikkien kanssa samaa mieltä ja joka suuntaan sovussa.
Hyvä kirjoitus ja hyvä ”ilmoitus” Kotimaassa. Tohdin ilmoittautua.
Eikös ekumenia pikemminkin ole kreikkaa?
Minä en ole sillanrakentaja. Mutta tunnelia olen porannut pienen ikäni.
Jeesus julisti ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”.
Mitä tämä evankeliumi saa aikaan ihmisessä?
Tekointa vaikkuttavan rakkauden, siis evankeliumi tuottaa hyvää hedelmää ihmisessä Jumalan voimalla Pyhän Hengen kautta.
Voiko tämän puhtaan evankeliumin uskonut ihminen tehdä MITÄÄN pahaa lähimmäiselle, väkivaltaa?? EI VOI, vaan hänessä vaikuttaa Jumalan rakkaus niin uskon veljiä kuin vihollisiakin kohtaan, niin kuin Jeesus itse esimerkillään näytti ja Hänen seuraajiaan on puhtaan evankeliumin vastaan ottaneet.
Entä kirkko joka väittää julistavansa puhdasta evankeliumia ja jonka historiasta näemme väkivaltaa,miekalla on puolustettu omaa uskoa ja jopa levitetty sitä, maiden hallitsijat ovat pakottaneet kansalaisensa samaan uskoon kuoleman tai maasta karkoituksen uhalla, entä kun saman kansan ja kirkon jäsenet ovat nousseet toisiaan vastaan ja tappaneet ”uskonveljiä”, VOIKO tällainen kirkko julistaa puhdasta evankeliumia??? Voiko kirkko ”unohtaa” historiansa??
Vielä jokaiselle henkilö kohtaisesti, voitko luottaa tällaisen kirkon julistukseen iankaikkisen elämäsi??
Jos sait piston sydämeesi niin Raamatun Sanassa on selkeä ohje kuinka toimia
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”.
(ap.t.2)