Jos sanot, että seksuaalinen toiminta samaa sukupuolta olevien välillä on syntiä, osut montaa ihmistä hyvin arkaan paikkaan. Oman seksuaalisuutensa tukahduttaminen uskonkäsityksensä vuoksi voi olla tuskallista ja rikkovaa. Erityisen hankalaa se on silloin, kun ei ole ketään kenen kanssa asiasta voisi edes puhua.
Pyrithän siis toimimaan niin, että et entisestään vaikeuttaisi näiden ihmisten elämää. Kerrothan reilusti, että puhut omasta tulkinnastasi ja moni muu uskoo eri tavalla. Olethan lähimmäisillesi lohduttajana, kuuntelijana ja rinnallakulkijana kaikissa elämäntilanteissa, seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Luothan ympärillesi turvallista, avoimuuteen rohkaisevaa ilmapiiriä.
Haluathan sinäkin olla vaikuttamassa siihen, että kenenkään ei enää tarvitsisi riistää henkeään seksuaalisen suuntautumisen ja uskonkäsityksen välisen ristiriidan vuoksi.
Sateenkaariyhdistys Malkus ry:n hallitus
Wallentin. ”Miksi homoseksuaalien ihmisten pitäisi ylipäätään luopua itselleen täysin luonnollisesta tavasta nauttia seksuaalisuudestaan vain siksi, että jotkut äärikonservatiiviset änkyräuskovaiset ihmiset niin haluavat? ”.
En oikein ymmärrä, mitä tarkoitat? Nyhän meillä Suomessa on tasa-arvoinen avioliittolaki ja kaikki homot saavat mennä naimisiin yhteiskunnan siunauksella. Samoin heidän tilanteensa on muutenkin erilaisilla laeilla turvattu, niin ettei seksuaalinen suuntautuminen haittaisi työnsanti-ym. mahdollisuuksia elää normaalia elämää. En usko, että näissä oloissa monikaan luopuu mistään tavoistaan joidenkin änkyräuskovien takia. Sitten on kokonaan toinen asia, mitä erilaisissa uskonnollisissa yhteisöissä opetetaan näistä asioista. Meillä on uskonnon vapaus, eli lakiemme puitteissa uskonnollisissa yhteisöissä saadaan opettaa erilaisia näkemyksiä. Samalla ketään ei voida pakottaa kuulumaan mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Kenenkään ei siis täydy altistua uskonnolliselle painostukselle, vaan voi etsiä itselleen sopivamman yteisön, jos opetukset eivät miellytä. Kaikkea on tänään kaikille. Elämme moniarvoisessa yhteiskunnassa? Siihen kuuluvat myös änkyräuskovat, halusit tai et.
En löytänyt sitaattisi lausetta Kimmo Wallentin kirjoittamana: lieneekö poistettu?
Toteat kommentissasi: ”Kenenkään ei siis täydy altistua uskonnolliselle painostukselle, vaan voi etsiä itselleen sopivamman yhteisön, jos opetukset eivät miellytä.”
Huomaa että tämä koskee myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä. He voivat toki pyrkiä vaikuttamaan kirkon opillisiin painotuksiin, mutta tällöin se tapahtukoon kirkon omista lähtökohdista ja kirkon sisältä käsin. Tämän palstan kirjoittajista Kimmo Wallentin ja Seppo Heinola pyrkivät usein argumenteilla vaikuttamaa kirkon opillisiin kysymyksiin ulkopuolelta käsin. Tällöin lähtökohtana on lähinnä kirkon ulkopuolinen yhteiskunta ja maamme yleinen tapakulttuuri.
Edellinen siis kommenttina Antti Hämäläiselle.
Jukka Kivimäki. Ilmeisesti muutama muukin kommentti poistettiin. Tässä kai sitten nähdään, missä ne mielipiteen ilmaisun rajat menevät. Kyllä ymmärrän ottaen huomioon tämän keskustelun aiheen, että on syytä olla varovainen, mite sanojaan asettaa. Minä puhun kirkostamme yhtenä uskonnollisena yhteisönä muiden joukossa. Monihan jo nyt on lähtenyt kirkosta kuka mistäkin syystä. Kaikessa uskonnon harjoittamisessa on minusta tärkeää, että teemme sen vapaudesta käsin. Myös, jos uskossa luovumme jostain, esim. seksin harjoittamisesta avioliiton ulkopuolella, on tärkeää, että teemme sen vapaaehtoisesti Kristuksessa. Ks. minulla on monia uskovia sinkkuystäviä, jotka elävät näin. Se on täysin mahdollista. Tunnen myös monia uskovia ystäviä, jotka eivät ole löytäneet uskovaa elämänkumppania, ja valitsevat silloin pysyä sinkkuna mielummin kuin mennä uskomattoman kanssa naimisiin. Nykyihmisen mielenlaatuun vaan ei enää tällainen jostain luopuminen oikein istu. Mutta täysin mahdollista se on, eikä elämän laatu välttämättä ole kovin huonoa. Jos tällaisessa tilanteessa löytää hyvän seurakunnan, saa sen yhteydssä myös kokea ”perheyteyttä”. Tällainen luopuminen on minusta suositeltavaa myös uskoville homoseksuaaleliile.
Minun käsitykseni Kivimäki ovat kylläkin nousseet ihan kirkon sisältä käsin, oli seurakuntanuori ja aikanani imenyt kirkon ns. seurakuntateologian perusteellisesti ja myöhemmin opiskelin teologian apron avoimessa yo:ssa. Minulla on yli tuhat luettua kristinuskoa käsitelevää teosta kotikirjastossani.
Tulin ’harhaoppiseksi’ yksinkertaisesti lukemalla ’liikaa’ historiaa ja uskontotieteitä ja perintesikristillisistä poikkeava raamatun- ja historiantulkintoja. Tämä oli toki edellyttänyt myös vapautumista ns. seurakuntateologisesta isällisestä varjeluksestä eli eufistelematta sanoen opillisesta sensuurista.
Kykeneenö naimaton luopuman unistaan? Ovatko seksuaaliset unet avioliiton ulkopuolella syntiä?
Kivimäki. Eiköhän tällaista palstaa seuraavat osaa osaa vetää näiden herrojen jutuista johtopäätökset. Kirkon sisäinen keskustelu on tärkeä ja myös on hyvä, että meillä on tällainen keskustelukulttuuri. Herra Wallentinin argumentit ovat etupäässä tyhjää höpötystä ikäänkuin hänellä ei olisi muuta tekemistä kuin möläytellä mitä sattuu kenelle sattuu. Herra Heinolalla on vakavastiotettavampaa yritystä, ja hän on myös lukenut tuhat kirjaa ja istunut teologian apro-luennoilla! Tietysti herra Heinolan kannataa muistaa, että ev.lut. kirkon piirissä on paljon oppinutta joukkoa.
Herra Hämäläisen alentuvan yläviistoinen asenne on herttainen. Ja kyllä, olen saanut ilokseni varsin runsaasti keskustella oppineitten kirkonmiesten kanssa, niin liberalitutkijoitten kuin fundamentalistien kanssa ja kunnioitan heidän spesiifiä tietämystään suuresti. Etenkin Heikki Räisänen on saanut ison ihailuni. Toki heillä jopa professoritasolla on asiassa isoja heprealaisen esoteerisen perinteen kokoisia aukkoja.
Apron luennoilla sain kuulla kyllä sellaista tekstiä, että jos en opetukset olisin ottanut tosissani, ni eipä olisi uskosta paljon jäljelle jäänyt.
Totutusta poikkeava totuus tekee kipeää mutta usein se myös parantaa.
Olisiko yksi näkökulma tarpeen. Kun ostamme jonkin vermeen ja siinä on takuu. Takuu on voimassa vain, jos käyttöohjetta on noudatettu. Jos uskomme, että Raamattu on Jumalan sanaa ja että se liittyy jotenkin pelastukseen, niin sanan noudattaminen ainakin halu siihen tuo Pyhän Hengen voiman kaikkiin elämämme asioihin ja silloin voimme luottaa sanan lupauksiin, kun emme koske sanan sisältöön.
”Jos uskomme, että Raamattu on Jumalan sanaa…” Asia ei liene näin mustavalkoinen. Raamatun voi ymmärtää Jumalan ilmoitukseksi monella tavalla, joista on vaikea täsmällisesti sanoa, mikä on oikea tai muita oikeampi tapa. Esimerkiksi monet jakeet, jotka Raamattu esittää Jumalan sanoina, ovat selvästi henkilö- ja tilannekohtaisia. Ne eivät sovi nykyihmisen ’käyttöohjeiksi’. (1. Sam 15:2,3 on selvästi tällainen.) Haluun sanan nodattamiseen tulisi mielestäni liittyä riittävän järkevä arviointi, kenelle ja missä yhteydessä sana on alunperin osoitettu ja soveltuuko se meihin ja aikaamme.
Laurilta napakymppi! On hyvä tutkia asioita monelta kantilta, mutta ennenkaikkea tulee nähdä miten Luomakunta toimii ja kompensoida Sanan ilmoitus elämään. Raamatun Sanoma on riittävän selkeä, että me pääsemme perille ymmärtämään mitä Jumalan ilmoitus merkitesee ihmiselle.
Lopulta Sana tulee eläväksi meidän ihmisten kautta. Sana elää ja muuttaa meidän todellisuutta sisältä käsin, kunhan vain kuulemme mitä Luojalla on meille asiaa. Kaiken alkaja on myös meidän kaikkien Alkaja. Uskon kautta me ymmärrämme sen, minkä todellisuus lopulta todistaa. Meillä on lupa etsiä kaikkialta, mutta Aarre on kätketty Kristukseen ja opastus Lähteelle on annettu kaikkeen maailmaan, ettei yksikään…
MP! Mikä on ihmisen elämässä muuttunut? Me olemme syntyneet niinkuin useimmat tuhansia vuosia. Elämme ravintoa nauttien ja tylötä ainakin vähän tehden. Sairastumme ja kuolemme ja sitten tulee tuomio. Mikä on ihmisen elämässä muuttunut niin, että asiat tulisivat Jumalallekkin yllätyksenä. Minun ymmärrykseni mukaan Jumalan ei ole tarvinnut muutta sanaansa, vaikka ihmiset kuinka tinkisivät.
Nyt on kaksi mahdollisuutta: Luen sanan tinkimättä! Jos olen erehtynyt, mitä sitten.
Jos MP luet sanaa ja otat sieltä soveltuvia osia. Jos olet erehtynyt, mitä sitten?
”Luen sanan tinkimättä! Jos olen erehtynyt, mitä sitten?” Otan esimerkiksi tuon kohdan 1. Samuelin kirjasta. Miten sovellat sen omaan aikaamme, Lauri Lahtinen? Ketkä ovat nähdäksesi tämän päivän ’amalekilaiset’, jotka tulee tuhota viimeistä kotieläintä myöten? ”Mikä on ihmisen elämässä muuttunut?” Raamattu kertoo siitä suurimmasta muutoksesta, joka vaikuttaa siihen, miten kirjoituksia tulee lukea ja ymmärtää. Tuo muutos on tietenkin Jeesus Kristus. Hän on luoksemme ihmiseksi syntynyt Sana, jonka rinnalla jopa Jumalan sanat ovat suhteellisia ja tulkittavissa. Meidän ei tarvitse Hänen takiaan miettiä, voiko jostakin tinkiä, koska koko hinta on jo maksettu.
Amalekilaiset? Kun ihminen tulee uskoon, hänellä on syntymälahjanaan moninaisia synnin taipumuksia, joissa on eletty, osa niistä on sellaisia, jota pitää viimeistä ajatusta myöten pitää syntinä ja ristiinnauli9ta lihaa siltä osin. Olisiko nyt niin, että Jeesus kuoli siksi, ettei ihmisen tarvitsisi kuolettaa lihallisia jäseniään vaan jatkaa samaan malliin. Tässä auttaa Paavalin sana: Meillä ei ole sotaa lihaa ja verta vastaan…
Kun puhutaan siitä, että Jeesus on maksanut hinnan, se on vertaus orjamarkkinoista. Kun orjia tuotiin markkinoille myytäväksi, niin parhaan hinnan tarjonut sai orjan omakseen. Jeesus siis osti meidät synnin orjat! Ei kuitenkaan orjuuttaakseen meitä vaan Hän osti meidät vapaiksi eli itselleen veljiksi ja sisariksi.
Tämä tarkoittaa sitä, että rakkaudesta seuraamme häntä emmekä palvele oman lihamme taipumuksia.
Siis tämän ajan amalekilaiset eivät ole ihmisiä joita tapetaan. Tämä voidaan perustella myös Jeesuksen opetuksilla lain hengellisestä merkityksestä. Joka vihastuu on syyllinen murhan syntiin. Joka katsoo himoiten on syyllistynyt haureudensyntiin.
”Meillä ei ole sotaa lihaa ja verta vastaan…”
Aivan näin Lauri Lahtinen. Vaikuttaa vain vähän siltä, että kertomus syntiinlankemuksesta ei oikein sovi tämän ajan ihmisen järkeen (joka tosin on aivan ymmärrettävää), puhumattakaan siitä, kuka tämän lankeemuksen alkuunpanija on.
”Tämä tarkoittaa sitä, että rakkaudesta seuraamme häntä emmekä palvele oman lihamme taipumuksia.” Eikö tämä tarkoita sitä, että asetamme oman lihamme taipumukset Kristuksen palvelemiseen. Lihamme on Jumalan luoma.
Liha ja veri ei peri Jumalan valtakuntaa. Lihallisuus edustaa meidän tuyrmeltunutta luontoamme, joka kuolee synnin tähden. Siksi tarvitsemme uudestisyntymisen, jossa Jeesus tulee asumaan Pyhässä Hengessä ihmiseen ja antaa voimaa seurata Jeesusta minne Hän menee. . Lihan on otettu man topmusta ja se on kirottu yhdessä maan kanssa.. Nämä asiat selviävät Luomiskertomuksesta ja siitä seuranneesta jatkosta syntiinlankeemuksineen.
Liha ja veri on katoavaa. Siksi niistä ei ole iäisyyden perillisiksi. Kristus syntyi kuitenkin ihmiseksi ja tarjoaa lihansa ja verensä sakramentin kautta meidän iankaikkiseksi ravinnoksemme. Voimme siis lausua uskovamme ruumiin ylösnousemiseen. Emme taistele lihaa vastaan, emme omaa lihaammekaan vastaan.
Kuudes käsky on ” Älä tee huorin/aviorikosta”
Saako avioliitossa olevalle syrjähyppyjä harastavalle heterolle sanoa, että teet syntiä? Pitääkö sanomista välttää siksi, ettei syrjähyppyjä harrastava loukkaantuisi?
Luuletko, ettei uskoton tiedä olevansa syntinen?
Vaan eipä tuo asia ollut myöskään Daavidille aivan selvä, ennenkuin Naatan totesi hänelle: ”Sinä olet se mies”.
Mitähän merkitystä on kenenkään meidän mielipiteellä, siitä onko homous syntiä? Ei kai kukaan meistä ole koskaan saanut määritellä mitään asiaa synniksi. Jos joku on sellaista mennyt tekemään, niin hän on syyllistynyt hengelliseen väkivaltaan. Ei meidän vallassamme ole määritellä sitä, mikä on syntiä, tai ei ole .
Sitten on Paavalikin syyllistynyt pelkkään ”hengelliseen väkivaltaan,” kuten myös Luther. Ilmeisesti siksi onkin parasta tallata Raamattu saarnatuolissa jalkojen alle ja alkaa julistaa sanaa ihmisten korvasyyhyn mukaan.